PYHIÄ PAIKKOJA JA MARTYYREITA

 


Kristinuskonnossa pyhiinvaellukset ja pyhien palvonta alkoivat pian Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Tuohon traditioon liittyi paljon pakanallisia vaikutteita.
Joulun aikaan luulisi pyhiinvaellusten olevan runsaimmillaan. Kuitenkin joulusta on muodostunut kansainvälisesti selkeästi kodin ja perheen juhla, jolloin ei kovin helposti lähdetä matkustamaan.

Joka tapauksessa yleisesti ottaen pyhiinvaelluksiin rinnastettava maitse ja meritse matkustaneitten turismi kasvoi tasaisesti koko 1900-luvun. 1960-luvun charterlennot siirsivät pyhiinvaellukset erityisesti Israeliin massaturismin aikakauteen. Suomesta on käynyt Israelissa matkustajia tuosta lähtien tasaiseen tahtiin, parhaimmat kaudet koettiin 1990-luvulla, kunnes palestiinalaisten toinen kansanousu, intifada lamaannutti matkustelua pyhille paikoille.

2010-luvun alussa tilanne kohentui ja nyt maassa on taas vieraillut yli 3 miljoonaa ulkomaalaista vuosittain, vaikka kesällä 2014 Gazan sota häiritsi hyvää matkailun kehitystä. Tänä vuonna tehdään ilmeisesti Israelin matkailuennätys kautta aikojen. Tällöin lähennellään jo 4 miljoonaa ulkomaalaista kävijää.

 

Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset ovat satojen vuosien ajan matkustaneet uskonnollisiin kohteisiin, joissa Vanhan testamentin profeetat, Jeesus, Muhammed tai buddhalaisuuden ja hindulaisuuden pyhät miehet ovat liikkuneet ja opettaneet. Monien matkaajien keskeinen motiivi on etsiä uskontonsa syntyjuurilta parantumista sairauteen tai saada suurta voimaa arkiseen elämään.

 

Vanhan ajan pyhiinvaellukseen liittyi usein ajatus siitä, että mitä vaivalloisempi retki on, sitä suurempi sen teho. Pyhiinvaellukset suuntautuivat paitsi Jeesuksen elämän tärkeisiin kohteisiin, tunnettujen marttyyrien haudoille, joihin rakennettiin pyhäköitä.

 

Monet varhaisten vuosisatojen kristityt ajautuivat marttyyripalvontaan. He ajattelivat, että marttyyrit puhuvat heidän puolestaan Viimeisellä tuomiolla ja takaavat heidän ruumiinsa ylösnousemuksen. Usko marttyyrien hautojen ja pyhäinjäännösten taikavoimiin juurtui syvään, vaikka varhaiset kirkkoisät siitä varoittivatkin. Toisaalta katolisessa kirkossa on elänyt vuosisadasta toiseen hyvin vahvana Jeesuksen äidin, Marian palvonta. Näitäkin kohteita on runsaasti Israelissa.

 

 

Historiantutkimus osoittaa, että valtaapitävät osasivat sijoittaa marttyyrien ja pyhäinjäännösten eli reliikkien kansanomaisen palvonnan kirkon uskonnollisiin menoihin. Marttyyrien palvonta sai vaikutteita juutalaisuudesta, jossa on yhä tapana muistaa edesmenneitä pyhiä miehiä näiden haudoilla. Tällaista pyhiinvaellusta ja rukousjuhlaa vietetään myöhäiskeväällä Israelissa, kun yli 200 000 juutalaista käy Safedin lähellä kuuluisien rabbien haudoilla.

Varhaisina aikoina kun kristityt tekivät rukousretkiä marttyyrien haudoille, tarinat ihmeparanemisista ja muista kokemuksista levisivät.

 

Pyhiinvaellusta kristinuskon juurille Jerusalemiin ja muualle Israeliin on kautta vuosisatojen aina arvostettu. Sen toteuttaminen oli kuitenkin vaivalloista ja rinnalle alkoivat tulla muutkin kohteet. Rooman hautausmaista ja maanalaisista katakombeista tuli tärkeitä. Roomalaiset oppivat rahastamaan näistä "pyhistä retkistä" ja jopa kirjoittivat varhaisia opaskirjoja. Roomasta pyhiinvaellusmatkailu levisi muualle Eurooppaan.

Keskiajalla muotoutui muun muassa tärkeä vaellusreitti Espanjan länsiosaan, Santiago de Compostelaan, jota väitetään apostoli Jaakob vanhemman hautapaikaksi. Katolisen kirkon opetus vahvisti kansanihmisten uskoa pelastuksen ansaitsemisesta: mitä useammassa paikassa pyhiinvaeltaja vierailisi, sitä varmemmaksi kävisi hänen sielunsa autuus. Nämä uskomukset johtivat ihmisiä harhaan Jeesuksen pelastustyön ansaitsemattomasta armosta.

Santiago de Compostellaa autenttisempi kristikunnan pyhiinvaellusreitti on Israelissa niin sanottu Jeesus polku, joka kulkee 65 kilometrin mittaisena Jeesuksen kotikaupungista Nasaretista alas Gennesaretin järven rantaan Kapernaumiin.

 

Arvokkaimmat reliikit tuotiin Jerusalemista ja muualta Pyhältä maalta. "Pyhien paikkojen" rakentamisessa alkoi ensimmäinen vilkas jakso 300-luvun alussa, jolloin keisari Konstantinus hyväksyi kristinuskon valtionuskonnoksi. Hän rakennutti Jerusalemiin muun muassa Jeesuksen todennäköisen hautapaikan päälle kirkon, joka kärsi myöhemmin hävityksistä. Pyhän Haudan kirkon nykyinen perusrakenne on 1100-luvun ristiretkeläiskaudelta. Kirkko on kristityn maailman tärkeimpiä vierailukohteita. Kävijämäärässä sille vetää vertoja vain Rooman massiivinen Pietarin kirkko.


HEIKKI KANGAS, Israel

Israel raportti, DEI to 21.12.2017 (51)

PYHIÄ PAIKKOJA JA MARTYYREITA - HEIKKI KANGAS
00:00 / 00:00
MESSIAS -ODOTUS ISRAELISSA

 

 

Raamatun henkinen ja hengellinen perintö vaikuttavat Israelissa niin juhlaan, arkeen kuin politiikkaankin. Uskonnolliset juutalaiset elävät yhä vahvasti Messiaan ensimmäisen tulemuksen odotuksessa kuten monet tekivät jo 2000 vuotta sitten.

Perinteisessä juutalaisten odotuksessa Messias, Daavidin poika ilmoittaa Jumalan kirkkauden ja voiton maan päällä erityisellä tavalla. Tästä seuraa myös ylösnousemususko. Messiaan valtakunnan ihanuuden rinnalla ovat hänen oikeudenmukaiset tuomionsa maan päällä.

 

Uuden Testamentin ohella Jeesuksen ajan historioitsijat kertovat, miten juutalaiseen Messias -uskoon liittyi lisäksi puhtaasti valtapolitiikkaa. Monet odottivat vapautumista Rooman suurvallan ikeestä. Toisaalta Messiaan johtamaan valtioon liittyy ajatus Jumalan vanhurskaudesta, joka toteutuu juutalaisvaltiossa. Tuo valtio ohjaisi vanhurskaasti muita kansoja ja välittäisi niille Jumalan siunausta.

 

Nämä poliittiset odotukset kohdistuivat myös Jeesukseen. Monet pettyivät, kun Jeesus julistikin toisenlaista vapautumista ja sanomaa sisäisestä rauhasta, joka voidaan saavuttaa uskomalla Häneen. Jeesuksen sovitustyö on tarkoitettu vapauttamaan kaikki kansat ja itse asiassa koko luomakunta synnin ikeestä.

Ensimmäiset apostolit olivat Jeesuksen tavoin juutalaisia ja aloittivat tehtävänsä "kotikentältä". Näin toimivat niin Pietari kuin Paavalikin. Hyvästä alusta huolimatta ilosanoma ei ole saavuttanut vieläkään juutalaisten sydämiä kansakuntana.

 

Vuosisatojen saatossa kristitty -nimeen on tarttunut niin paljon

painolasteja, että Jeesuksesta puhuttaessa useimmat juutalaiset

yhdistävät asian ensiksi kreikkalais-roomalaiseen kulttuuripiiriin, sitten ristiretkeläisten toteuttamiin juutalaisten ja arabien joukkomurhiin, katolisen kirkon inkvisitioon sekä surullisena huipennuksena Hitlerin Saksan holokaustiin.

 

Tämän päivän juutalaiskristityt, messiaaniset ovat olleet pitkään muukalaisia

omiensa keskuudessa. Arviot Israelin messiaanisista ovat noin 20 000 maan 6 -miljoonaisesta juutalaisväestöstä.

 

Yhdysvalloissa arviot messiaanisten määrästä vaihtelevat muutamista kymmenistä tuhansista aina 200 000:een. Yhdysvalloissa lasketaan elävän edelleen noin kuusi miljoonaa juutalaista.

 

Koska messiaaniset eivät ole uskonnollisia ortodoksijuutalaisia eivätkä myöskään selkeästi maallistunutta joukkoa, viranomaistenkin on hankala käsitellä heitä.

Korkein oikeus teki jo 1990-luvun vaihteessa kolmen messiaanisen perheen kohdalla ennakkopäätöksen, jonka mukaan kristityksi kääntynyt juutalainen ei ole enää juutalainen eikä hänellä siksi ole paluumuuttolain perusteella oikeutta tulla maahan uutena siirtolaisena. Kuitenkin Israelin peruslakeihin kuuluu säädös, jonka mukaan maahan on vapaa muutto-oikeus jokaisella juutalaisella ikään, sukupuoleen tai ammattiin katsomatta.

 

Useimmat messiaaniset haluavat tunnollisesti täyttää yhteiskunnalliset vastuunsa ja rakentaa Israelin valtion hyvinvointia. Lähes kaikki messiaaniset nuoret käyvät myös Israelin armeijan. Heiltä vaaditaankin vahvaa identiteettiä, jotta eivät kätke tai kiellä uskoaan Jeesukseen.

 

Messiaaniset ovat puun ja kuoren välissä. Omat heimoveljet ja -sisaret eivät tahdo heihin luottaa ja heitä huudellaan kansansa pettureiksi. Monet seurakunnat ovat vuosien mittaan kokeneet henkistä ja jopa lievää fyysistä vainoa.

Vaikka henki ei ole suoranaisesti uhattuna, tarvitaan vahvaa uskonperustusta. Voimaa arkeen messiaaniset ammentavat seurakuntakokouksistaan, jotka ovat avoimia kaikille uskoville. Arabit ja maassa asuvat ulkomaalaisetkin voivat

kuulua messiaanisiin seurakuntiin.

 

Messiaanisten seurakunnat ovat itsenäisiä yksikköjä, niillä ei ole virallista katto-organisaatiota. Sen sijaan seurakunnat kokoontuvat aika ajoin valtakunnallisiin musiikkiseminaareihin tai rukouspäiviin.

 

Perinteet tukevat juutalaista identiteettiä. Siksi monet messiaaniset viettävät niitä kansansa uskonnollisia juhlia, joitten perusteet nousevat Raamatusta. Kodin ja lähiyhteisön tärkeimpiä juhlia ovat keväällä pääsiäinen ja shavuot eli viikkojuhla.  Kristillisessä maailmassa viikkojuhlan aikaan muistetaan, miten alkuseurakunnan aikaan Jumala vuodatti Jerusalemissa Pyhän Hengen voiman ensimmäisten kristittyjen ylle.

 

HEIKKI KANGAS

Dein Israel raportti to 28.12.2017 (52)

 
MESSIAS -ODOTUS ISRAELISSA - HEIKKI KANGAS
00:00 / 00:00
NAISTEN OIKEUKSISTA LÄHI-IDÄSSÄ

 

Marraskuun lopussa uutisoitiin Irakin parlamentin aloitteesta, jonka mukaan muslimityttöjen naimisiinmenon alaikäraja poistettaisiin. Esitys on peräisin konservatiivisilta shiiamuslimien kansanedustajilta.

Nykyinen laki kieltää alle 18-vuotiaiden avioliitot. Jos lakiehdotus menee läpi, uskonoppineilla olisi oikeus antaa vanhemmille lupa tyttären naimisiinmenoon tämän ikään katsomatta. Shiiaeduskuntaryhmän johtaja perustelee lakialoitetta sillä, että se vastaisi uskontoa harjoittavien muslimien vakaumusta.

Uutistoimisto AFP:n mukaan aloite on hermostuttanut monia irakilaisia niin sosiaalisessa mediassa kuin kaduillakin. Arvostelijat kuvailevat lakialoitetta lailliseksi luvaksi "raiskata lapsia".

 

Lapsiavioliitot ovat viime vuosina yleistyneet myös Syyrian sisällissodan pakolaisten keskuudessa. Jordaniassa pakolaisperheet naittavat tyttärensä varhain, sillä heillä ei ole varaa elättää lapsiaan. Osa sanoo myös suojelevansa tyttäriensä "kunniaa" sopimalla varhaisesta avioliitosta.

Jordanian tilastokeskuksen mukaan maassa asuvista 13–17-vuotiasta syyrialaistytöistä yli 40 prosenttia oli naimisissa vuonna 2015. Vielä vuonna 2010 osuus oli 33 prosenttia.

Jordanian viranomaiset ja YK ovat huolissaan, että lapsiavioliitoilla on kauaskantoiset vaikutukset pakolaisille. Varhain avioituvien tyttöjen koulut jäävät usein kesken.

 

Monilla länsimaissakin on sellainen ymmärrys, että arabimaitten ja Israelin naisten oikeudet olisivat lähellä toisiaan.

Vaikka uskonnollisessa juutalaisuudessa on monia käytäntöjä, jotka rajoittavat naisten itsellistä asemaa, silti oikeuskäytäntö suojaa tarvittaessa naista aivan toisella tavalla kuin useimmissa islamilaisuuden hallitsemissa maissa.


Esimerkiksi Saudi-Arabiassa vasta tänä vuonna naiset saivat virallisesti mahdollisuuden ajokorttiin. Silti monien uskonoppineiden mielestä naisten autoilu on yhä "irstasta". Aiemmin annetun fatwan eli uskonnollisen tulkinnan mukaan autoilu "altistaisi naiset houkutuksille" ja aiheuttaisi "sosiaalista sekasortoa". Saudinaisten autolla ajosta määrättiin aiemmin raipaniskuja.

Naisten äänestämistä vaaleissa on rajoitettu, kuten myös matkustamista ulkomaille. Työskentely on kielletty ilman miehen lupaa. Israelissa naiset puolestaan nauttivat siviililainsäädännön puitteissa samoista demokraattisista oikeuksista kuin länsimaissa.

 

Äärimmäisenä vertailukohtana on saudinaisten aseman ohella tilanne Gazassa ääri-islamilaisen Hamasin vallan alla tai ISIS -ryhmän keskuudessa alistava seksiorjuus. Molemmat ryhmät haluavat ajaa yleismaailmallista islamilaista oikeuskäytäntöä, shariaa.

 

Tämän lain tulkinnan ihmisoikeuksien vastaisia esimerkkejä on paljon. Muutama vuosi sitten joukko saudimiehiä yllätti naisen autossa miehen seurassa, joka ei ollut hänen aviomiehensä tai sukulaisensa. Miesjoukko näki oikeudekseen raiskata naisen. Raiskaajat selvisivät lyhyillä vankeuksilla, mutta raiskattu nainen sai puolen vuoden vankeustuomion lisäksi raipaniskuja.

Samoin joitakin vuosia sitten uutisoitiin tapauksesta, jossa 58-vuotias mies nai 8-vuotiaan tytön. Kun lapsen äiti ei hyväksynyt avioliittoa, tapausta tutkinut tuomioistuin katsoi, että tyttö saa hakea avioeroa vasta murrosiässä.

 

Juutalaisuudessa on siveys- ja eettisiä säädöksiä aivan kuin kristinuskossakin, mutta ne katsotaan yksityisasioiksi, joihin valtio harvoin puuttuu. Korkein oikeus on kuitenkin Israelin ylin oikeudellinen auktoriteetti, jolla on valta kumota uskonnollisten tuomioistuinten päätökset.

Korkein oikeus on määrittänyt naisten ja miesten välisen tasa-arvon olevan yksi keskeisimmistä ihmisoikeuksista. Naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet työllistymiseen kuin miehillä. Israelissa juutalaispuolella naiset muodostavat yli puolet työvoimasta.

 

Vuonna 1969 israelilainen Golda Meir valittiin pääministeriksi. Hän oli maailman ensimmäisiä naispääministereitä.

Israelin lainsäätäjät väittävät, että Israelia lukuun ottamatta Lähi-idässä vallitseva käsitys naisten oikeuksista on keskiaikainen. Valtio noudattaa länsimaista oikeuskäytäntöä. Israelin juutalaisväestön parissa ei tehdä kunniamurhia, joita tapahtuu jopa maan oman arabiväestön parissa ainakin muutamia vuosittain tai pikkutyttöjä ei laiteta pakolla naimisiin.

Tämä juutalaisten ja muslimien erilainen uskontokäsitys ja ajatus demokratiasta ovat myös suuria esteitä, miksi rauhanprosessiin on vaikea päästä Lähi-idässä aidosti käsiksi.

 

HEIKKI KANGAS, Israel

Israel raportti to 7.12.2017

NAISTEN OIKEUKSISTA LÄHI-IDÄSSÄ - HEIKKI KANGAS
00:00 / 00:00
TRUMP TUNNUSTI JERUSALEMIN

Yhdysvallat ei aio vielä muutamaan vuoteen siirtää Israelin suurlähetystöään Tel Avivista Jerusalemiin, vaikka presidentti Donald Trump tunnusti sensaatiomaisesti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi viime viikon lopulla. Ilmoitus sai muslimimaailman kuohumaan kaikkialla maailmassa. Mielenosoituksia Yhdysvaltoja ja Israelia vastaan oli hyvin laajalti ja ne jatkuvat.

Valkoisen talon ilmoitus otettiin tietysti ilolla vastaan Israelin hallituksessa. Pääministeri Benjamin Netanjahu oli tämän viikon alussa Brysselissä ja toivoi, että muutkin länsimaat uskaltautuisivat seuraamaan USA:n esimerkkiä.

Israelissa uskotaan, että rauhaan on todellinen mahdollisuus vain, jos arabit tunnustavat Israelin valtion olemassaolon juutalaisena valtiona. Jerusalemissa sijaitsevat Israelin parlamentti, suurin osa ministeriöistä sekä pääministerin ja presidentin virka-asunnot sekä Korkein oikeus. Tämä on merkinnyt tosiasiassa jo kymmenien vuosien ajan, että Jerusalem on maan pääkaupunki, joksi maan parlamentti sen julisti jo 1980-luvun alussa.

 

Itsekin uskon, että USA:n rohkean päätöksen jälkeen on mahdollista luoda edellytykset rauhansopimukseen Lähi-idässä.

Suurlähetystön siirtopäätös ei sinänsä ole uusi. USA:n presidentit ovat kuitenkin lykänneet vuodesta 1995 lähtien maan kongressin ja senaatin päätöksen täytäntöönpanoa puolivuosittain.

 

Suurlähetystön siirto oli yksi presidentti Trumpin kiistellyimmistä vaalilupauksista, ja Israelissa se oli odotetuimpia. Jo ennakkoon Trumpin lupaus kuohutti islamilaisia maita. Nyt päätös Jerusalemin tunnustamisesta oli omiaan suututtamaan etenkin Lähi-idän arabit ja herätti myös muualla kansainvälistä vastustusta.

Valkoinen talo on korostanut jo aiemmin, että kysymys ei ole siitä, siirretäänkö lähetystö, vaan siitä, milloin se tapahtuu.

Vaikuttaa siltä, että uusien haasteitten edessä Trumpkaan ei heti uskaltanut ottaa riskiä kansainvälisen kuohunnan vuoksi. Trumpin hallinto osui oikeaan, Jerusalemin hyväksyminen nosti myös läntiset liittolaiset erityisesti Euroopassa amerikkalaisia vastaan.

 

Jokainen USA:n presidentti on Jerusalemin suurlähetystölain jälkeen allekirjoittanut puolivuosittain poikkeusluvan, jolla lähetystöä ei siirretä. Tämän erivapauden perusteena on "Yhdysvaltojen kansalliset turvallisuusedut."

Vaalikampanjansa aikana syksyllä 2016 Trump tuki vahvasti Israelia. USA:n valtionpäämies ilmaisi muun muassa ymmärrystä Israelin siirtokunnille, joita monet maat pitävät laittomina.

Vaalien jälkeen presidentin puheet kuitenkin muuttuivat harkitsevammiksi Lähi-idän kysymyksissä. Trumpin hallinto on sanonut, etteivät siirtokunnat edistä rauhaa.

 

Trumpin hallituksen tulevat toimet Lähi-idässä ovat yhä arvoitus, vaikka hän nyt rohkeasti liputti Jerusalemin pääkaupunkiaseman puolesta. Trumpin tavoin aikoinaan Bill Clinton ja George W. Bush vanhempi vetosivat juutalaisiin äänestäjiin suurlähetystölupauksillaan. He käänsivät lopulta selkänsä lähetystön siirrolle.

Amerikkalaiset presidentit ovat aina tukeneet Israelia, vaikka Barack Obaman kaudella puhuttiinkin maitten suhteitten vajoamisesta kaikkien aikojen hauraimpaan tilaan.

 

Israelin parlamentin enemmistö on pitkään toivonut, että Trump kunnioittaisi lupaustaan suurlähetystön siirrosta. Nyt USA on ottanut selvän askeleen siirron suuntaan. Lähitulevaisuus näyttää, tuoko päätös lisää terrori-iskuja sekä USA:ta, että Israelia vastaan.

 

Israel sai haltuunsa YK:n päätöksellä vuonna 1948 läntisen Jerusalemin. Pääkaupungiksi se julistettiin kaksi vuotta myöhemmin. Varsinainen yhdistyminen tapahtui 1967 kuuden päivän sodan jälkeen, jolloin Israel valtasi kaupungin itäisen osan Jordanialta.

Suurin osa maailmasta ei tunnusta Jerusalemia Israelin pääkaupungiksi, sillä itäistä osaa asutuksesta pidetään miehitettynä. Sitä ei vaadita palautettavaksi Jordanialle, vaan uuden, itsenäisen palestiinalaisvaltion pääkaupungiksi.

Yhdysvallat pitää muitten valtioitten tavoin toistaiseksi suurlähetystöään Tel Avivissa. Nyt on mielestäni otettu askel siihen suuntaan, että Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on mahdollista ratkaista neuvotteluissa, joissa Jerusalem Israelin pääkaupunkina on tunnustettu fakta.

 

HEIKKI KANGAS, Israel

Dein Israel raportti to 14.12.2017 (50)

TRUMP TUNNUSTI JERUSALEMIN - HEIKKI KANGAS
00:00 / 00:00