LAMMAS, JOULUN TUNNUSELÄIN

 

Raamatun joulussa ovat paimenet ja lampaat keskeisessä roolissa. Siksi ei ole ihme, että ne myös esiintyvät miltei poikkeuksetta perinteisissä joulukuvauksissa.

Mutta lampaasta puhutaan Raamatussa muutenkin hyvin paljon. Se on Ison kirjan merkittävin eläin niin kirjallisessa kuin symbolisessa merkityksessä. Kirjoituksissa on noin 500 viittausta lampaaseen, joka oli israelilaisten tärkein kotieläin sekä paimentolaiskaudella että myöhemmin.

Pyhässä maassa oli runsaita laitumia lammas- ja vuohilaumoille, etenkin Jordanjoen itäisellä vuoristo- ja tasankoalueella, josta Ruubenin ja Gaadin sukukunnat saivat pyytämänsä perintöosuudet. He haaveilivat karjamaista Gileadin vuorten tuntumassa, mutta lupasivat tulla sotimaan muitten heimojen rinnalla, jotka lähtivät valtaamaan maata.

Puolet Manassen sukukunnasta sai Gileadista pohjoiseen, Baasanista eli nykyiseltä Golanilta asuinosansa. Baasan oli pienkarjojen laidunmaata, vaikka Raamattu puhuu myös alueen lehmistä ja häristä.

 

Patriarkkojen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin aikana lampaita pidettiin vaurauden mittana. Siellä todetaan mm. miten myös Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli pikkukarjaa, raavaskarjaa ja telttoja.”

Iisakista kerrotaan: ”Ja Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä. Ja hän rikastui ja hyötyi hyötymistään, kunnes hänestä tuli hyvin rikas. Ja hänellä oli laumoittain sekä pikkukarjaa että raavaskarjaa ja paljon palvelijoita, niin että filistealaiset alkoivat kadehtia häntä.”

 

Lammas on paimentolaisten hyötyeläin tänäkin päivänä. Siitä saadaan maitoa, villaa ja lihaa, jota tosin syödään perinteisissä beduiinikulttuureissa yhä lähinnä juhlissa.

Raamatullisena aikana lampaan merkitys tulee vahvimmin esiin uhrina. Se oli Ilmestysmajan esipihalla ja myöhemmin Jerusalemin temppelipalveluksessa jokapäiväinen uhrieläin. Raamattu erittelee mm. poltto-, lupaus- ja puhdistusuhrit. Ilmestysmajan telttakankaaseen käytettiin myös punaiseksi värjättyjä uroslampaan nahkoja.

 

Salomon temppelin vihkimisen yhteydessä uhrattiin peräti 120 000 lammasta. Salomon kuninkaalliseen ruokapöytään tuotiin päivittäin sata lammasta.

Raamatun kuvakielessä Israelin kansaa kutsutaan Jumalan lampaiksi. Kun Jumala johdatti israelilaiset ulos Egyptistä, tapahtumasta todetaan Psalmissa 78: ”Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.”

Syntisiä ihmisiä kutsutaan eksyneiksi lampaiksi mm. Jesajan 53 luvussa:

”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.”

Jeesuksesta kerrotaan Markuksen evankeliumissa, kun hän palasi venematkalta, että astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia”.

Sekä Psalmeissa että Roomalaiskirjeessä verrataan vainottuja uskovia teuraslampaisiin. Jeesus nimitti myös niitä, jotka uskoivat Häneen, lampaikseen. Jeesusta itseään nimitetään Jumalan Karitsaksi tai Pääsiäislampaaksi. Pietari vertaa kirjeessään Jeesuksen verta virheettömän ja tahrattoman karitsan vereen.

 

Tuomion päivän kuvauksessa lampaat edustavat vanhurskaita ihmisiä. Jeesus erottelee paimenen tavoin lampaat vuohista.

Lampaista huolehtiminen oli niin vahvasti Raamatun ajan ihmisten arkipäivää, että kaikkein voimakkain kuva Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta on paimen laumoineen. Paimen kulkee usein lauman edellä, huutelee eläimilleen, jotka tunnistavat huolehtijansa äänen. Raamattu kuvaa myös, miten paimen ajaa karjaansa edellään ja vie laumansa turvaan pedoilta ja huonolta ilmalta. Paimen rakentaa myös suojan lampailleen ja vahtii niitä.

Jeesus muistuttaa Johanneksen evankeliumissa, miten hän on hyvä paimen, joka antaa henkensä lammasten edestä.

Tämä vertauskuva saattaa olla meille nykypäivän ihmisille outo, mutta Raamatun aikaan lammaskarjoja ja samalla paimenta uhkasivat sellaiset pedot kuin leopardit, leijonat, karhut ja sudet.

 

HEIKKI KANGAS

Israel raportti to 20.12.2018

ONKO ISRAEL HYLÄTTY JUMALAN SUUNNITELMASSA?

 

Poliittinen jännite Lähi-idässä kirvoittaa aika ajoin eri puolilla maailmaa keskustelua Israelin merkityksestä Jumalan suunnitelmassa. Suomessakin käydään aiheesta sananvaihtoa netissä, lehtien palstoilla ja seminaareissa.

Päiväkohtaisia uutisia seuratessa Israel näyttää olevan monille vaikea asia, jopa kirosana. Israelin teot selitetään mediassa hyvin usein negatiivisesti. Osin tämän vuoksi on syytä kysyä, onko nykyisellä Israelilla ja Raamatulla mitään yhteistä?

Raamatun mukaan Jumala lupasi ja toisti lupauksen kansasta ja maasta Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Hesekielin profetian kirjan 36. luvussa todetaan Israelin kansasta, että se saa asua maassa, jonka Jumala antoi heidän isilleen, ja että, Israel on Jumalan kansa. Juutalaiskysymyksen ratkaisuyritykset ovat johtaneet vuosituhanten kuluessa valtaviin vainoihin. Jumalan ratkaisu on se, että kansa palaa omaa maahansa ja sen uudistuu hengellisesti (Hes. 36:24-26). Roomalaiskirjeen 11. luvussa Paavali sanoo tämän merkitsevän elämää kuolleista ja sitä kautta rikkautta koko maailmalle.

 

Kristikunnassa näyttää usein käyneen niin, että rukouksen ja Jumalan lupauksiin luottamisen sijasta onkin Israel hengellistetty ja kirkosta on tehty uusi Raamatun lupausten Israel. Paavali puhuu Galatalaiskirjeen 6. luvussa Jumalan Israelina kaikista niistä juutalaisista, jotka uskovat pelastajanaan Jeesukseen, he ovat siis sekä fyysisesti että hengellisesti Aabrahamin lapsia. Samassa kirjeessä (3:17) puhutaan kyllä lisäksi pakanasyntyisistä ”Aabrahamin lapsista”, uskovista, jotka tulevat oksastettaviksi oikeiden oksien joukkoon ja osalliseksi öljypuun juuresta, Jeesuksesta (Room. 11:17). Lupaus ei kuitenkaan tässä koske Israelin maata.

 

Paavali korostaa selvästi uskon merkitystä (Room 2:28). Näin ollen eivät niin sanotut ”muotojuutalaiset” eivätkä nimikristitytkään ole nimensä todellisia edustajia Jumalan silmissä. Juutalaiset eivät pelastu vanhempiensa syntyperän perusteella. Tällä hetkellä noin 30 000 juutalaista muodostaa Israelissa Jeesukseen Messiaanaan uskovien ”jäännöksen” eli Jumalan Israelin.

Aabrahamille Hagarista ja Keturasta syntyneet lapset (Room. 9:7) eivät perineet kansallisia lupauksia, ne luvattiin Iisakille. Hallinta- ja perimysoikeus Israelin maahan siis annettiin juutalaisille. Se tulee Jumalan lupauksen, ei ansion perusteella (Hes. 36:8-12; Ps. 105:1-11).

Fyysisen Israelin paluuta on voitu seurata jo 1900-luvun vaihteesta lähtien, mutta vasta kahden viime vuosikymmenen aikana myös Jeesukseen uskovat juutalaiset, messiaaniset ovat tulleet luonnollisen Israelin keskelle. Kristillinen kirkko ei ole aina osannut iloita tästä ”viikunapuun puhkeamisesta lehteen”, joka enteilee Jeesuksen paluuta (Matt. 24:32).

 

Monet kirkkokunnat ovat vuosisatojen ajan opettaneet, että kirkko on uusi Israel. Tässä ikivanhassa harhaopissa korostetaan, että Israelia koskevat profetiat saavat täyttymyksensä seurakunnassa. Israelin tuomitseminen on uskovillekin helpompaa, jos ajatellaan, että Israel ei ole enää Jumalan silmäterä kuten Sakarjan kirjan profetiassa todetaan (2:28). Israelin huonoja tekoja meidän ei toki pidäkään siunata, vaan rukoilla kansalle kääntymistä väärältä tieltä elävän Jumalan, Jeesuksen Messiaan puoleen.

Sakarjan profetiat näyttävät täyttyvän siltäkin osin, että hengellinen maaperä myös kristityissä maissa on vahvistunut Israel -vastaisuudessa, joka huipentuu kaikkien maan kansakuntien kokoontumiseen Jerusalemia vastaan (Sak. 12:2,3).

 

Korvausteologinen ajatuskulku on vaarallinen. Kristillisestä korvausteologiasta ei tarvitse edetä pitkälle, kun löytyy selkeä yhtymäkohta suureen maailmanuskontoon, islamiin. Tässä mielessä ei ole suuri ihme, että mm. katolinen valtakirkko on käynyt pitkään vuoropuhelua islamilaisteologien kanssa.

 

Islamin pyhät kirjoitukset väittävät toisten ”kirjan kansojen”, juutalaisten ja kristittyjen epäonnistuneen Allahin antamassa tehtävässä. Sen vuoksi syntyi täydellisin uskonto, islam, jonka kannattajien yhtenä keskeisenä tehtävänä on toimia jumalallisten tuomioitten välikappaleena vääräuskoisten eli ensin juutalaisten sitten kristittyjen parissa. Tämän islamilaisen korvausteologian huonoja hedelmiä on riittävästi nähtävissä Lähi-idässä. Kuohuva alue ei tarvitse myöskään kristillistä korvaus- tai vapautuksen teologiaa, vaan synneistä vapauttavaa armon ja rakkauden evankeliumia.

 

HEIKKI KANGAS, Israel

Israel raportti to 29.11.2018

 
LAMMAS, JOULUN TUNNUSELÄIN - HEIKKI KANGAS
00:00 / 00:00
ONKO ISRAEL HYLÄTTY JUMALAN SUUNNITELMASSA? - HEIKKI KANGAS
00:00 / 00:00
 
LIBANONIN HIZBOLLAH JA TUNNELIT

 

Libanonilaisen Hizbollah -järjestön johtaja Hassan Nasrallah on tunnettu yhtenä Israelin vankkumattomimmista vihollisista. Jollei Nasrallah ole itse provosoinut sotaa Israelia vastaan, hän on kannustanut palestiinalaista ääriliikettä Hamasia iskemään lujasti Israelin kimppuun.

Hizbollahin nimi tarkoittaa Jumalan puoluetta. Sotilaallinen ja poliittinen järjestö perustettiin Libanonin sisällissodan vaiheissa vuonna 1982. Israelin lisäksi useat länsimaat, niiden joukossa myös Euroopan unioni luokittelevat Hizbollahin sotilaallisen siiven terrorijärjestöksi.

Viime vuosina Hizbollah on rakentanut Israelin vastaiselle rajalle tunneleita, joitten kautta se pyrkii iskemään juutalaiskohteisiin. Israelin armeija on tuhonnut viikon sisällä kaksi tunnelia, jotka ovat ulottuneet Israelin puolelle.   

Hizbollah luotiin aikoinaan nimenomaan vastustamaan Israelia, joka sekaantui Libanonin sisällissotaan, kun Jasser Arafat palestiinalaississeineen karkotettiin Jordaniasta Libanoniin. Sodan kiihkeimpinä vuosina Israel otti valvontaansa eteläisen Libanonin, ja vetäytyi sieltä vuonna 2000.

Iran lähetti libanonilaisten avuksi sotilaita, koska Syyria oli tähän myötämielinen. Iranin on arveltu lähteneen mukaan sisällissodan aseistajaksi, koska sen tavoite oli käyttää Hizbollahia iranilaisen islamvallankumouksen välittäjänä Libanoniin ja muualle arabimaailmaan.

Hizbollah on Libanonissa merkittävä vaikuttaja. Se ylläpitää sairaaloita, kouluja ja orpokoteja sekä vahvaa mediaa. Hizbollah tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi vuonna 1983, kun sen itsemurhaiskussa Beirutissa kuoli 241 amerikkalaissotilasta. Pian iskun jälkeen Yhdysvallat veti joukkonsa Libanonista.

Yhdysvaltojen vetäytymisen jälkeen pienet radikaaliryhmät sieppasivat ulkomaalaisia samaan aikaan, kun Hizbollah jatkoi sissisotaansa etelän vahvalta kannatusalueeltaan Israelia vastaan. Järjestö operoi aivan Israelin rajan pinnassa, vaikka siellä palvelee mm. yli kolmesataa suomalaista YK:n UNIFIL -rauhanturvajoukoissa.

Kesän 2006 sodan jälkeen Israelin ja Libanonin rajasta ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Kyse on hyvin pienestä Shebaan laaksosta Hermonin vuoren kupeessa. Alue on ollut Israelin hallussa vuoden 1967 kuuden päivän sodasta lähtien. Jännitteen vuoksi UNIFIL-joukot määrättiin paikalle turvaamaan tilapäistä rajaa, jota kutsutaan siniseksi linjaksi.

 

Kun tilanne Syyrian sisällissodassa on kääntynyt diktatorisen presidentti Bashar al-Assadin hallinnon eduksi, Israelissa on uumoiltu, että kriisipesäke laajenee entisestään rajan yli Libanoniin, jossa Hizbollah on valmis operoimaan. Assadin väliaikainen voitto on syntynyt ennen muuta Iranin ja Venäjän sotilaallisella tuella.

 

Vuosi sitten seurattiin jännityksellä, mitä tapahtuu, kun Saudi-Arabia syytti Hizbollahia sodan lietsomisesta. Jännite kasvoi, kun Libanonin pääministeri Saad Harari jätti eroilmoituksensa vieraillessaan Saudi-Arabiassa. Hän kuitenkin perui pian eronsa.

Hariri kertoi olevansa hengenvaarassa, ja uhkaajina pidettiin nimenomaan Hizbollahin radikaaleja, jotka todettiin syyllisiksi myös hänen isänsä Rafik Haririn salamurhaan vuonna 2005.

Libanonin sekavassa poliittisessa vallanjaossa on sovittu, että presidentti on maroniittikristitty, pääministeri sunnimuslimi ja parlamentin puhemies šiiamuslimi.

 

Libanonista on kehittynyt Iranin ja Saudi-Arabian alueellisen valtakamppailun lisäareena. Asiantuntijat spekuloivat, että Saudi-Arabia haastaisi Irania tarkoituksellisesti Libanonissa, jotta se saisi Israelin mukaan sotaan. Se näkisi mielellään Israelin hoitavan likaisen työn yhteistä vihollista Irania vastaan. Tilannetta on kärjistänyt myös USA:n ilmoitus vetäytyä ydintutkimussopimuksesta Iranin kanssa.

 

Libanonin poliittinen tilanne on erittäin hauras. Erolla uhannut Hariri on toiminut maan pääministerinä vasta vajaan kaksi vuotta. Yhteishallituksessa on mukana myös shiiojen Hizbollah. Saudijohdon mukaan Hizbollah ajaa Iranin etuja sekaantuessaan arabimaiden konflikteihin, jolla se viittaa sekä Syyrian sisällissotaan, että Jemenin sisällissotaan.

Saad Hariri on sekä Libanonin että Saudi-Arabian kansalainen. Perheen miljoonayritykset ovat kytköksissä saudiarabialaiseen rakennustoimintaan. Se saattaa olla myös vahva syy siihen, että Hariri kuuntelee saudijohtoa.

 

HEIKKI KANGAS, Israel

Israel raportti to 13.12.2018

LIBANONIN HIZBOLLAH JA TUNNELIT - HEIKKI KANGAS
00:00 / 00:00