OIKEISTOLLE VAALIVOITTO

Israelissa käytiin tiistaina erittäin tiukka vaalitaisto. Voittajaksi selviytyi jälleen Benjamin Netanjahun Likud -puolue, joka todennäköisesti muodostaa oikeiston ja uskonnollisten pienpuolueitten kanssa enemmistöhallituksen.

Keskustan niin sanottu sinivalkoinen vaaliliitto kärsi karvaan tappion, vaikka se saikin alustavien tulosten mukaan parlamenttiin saman paikkamäärän kansanedustajia kuin Likud. Molemmilla suurpuolueille oli tulossa 35 edustajaa. Muut puolueet jäivät alle kymmeneen edustajaan, niiden joukossa myös vuosikymmeniä Israelin politiikkaa hallinnut työväenpuolue.

Koska vasemmiston kannatus hupeni entisestään, keskustan ja vasemmiston hallituskoalitiota on ilmeisen mahdoton muodostaa. Arabipuolueet on yleensä jätetty tai ne ovat jättäytyneet hallituksen ulkopuolelle.

 

Vaikka Netanjahu ja oikeistoblokki saivat vaalivoiton, tulevina kuukausina pääministerin asema ei ole sementoitu, koska oikeuslaitoksessa on jo kaksi vuotta tutkittu hänen mahdollisia taloudellisia väärinkäytöksiä. Netanjahun oletetaan mm. ottaneen vastaan varakkailta ystäviltään luksuslahjoja sekä suosineen mediataloa, joka vastineeksi olisi käsitellyt häntä positiivisesti uutisoinnissaan. Korruptiotutkinnassa on kolme isoa syytekohtaa.

Päätös oikeudenkäynnistä tuli vain reilu kuukausi ennen vaaleja. Tästä huolimatta ilmeisesti turvallisuuskysymykset ajoivat jopa syyteharkinnan ohi israelilaisten äänestyskäyttäytymisessä.

Vaikka keskustan vaaliliitto sai uutena puolueryhmänä ison voiton, se ei ollut riittävä hallituksen muodostamiseen. Puolueen keulahahmona on entinen puolustusvoimien komentaja Benny Ganz. Netanjahu vetosi vaalikampanjassaan mm. Ganzin kokemattomuuteen politiikassa. Ganz nousi julkisuuteen pitkästä aikaa samantapaisella vahvalla karismalla kuin politiikassa kolmella vuosikymmenellä vaikuttanut, myös entinen puolustusvoimien komentaja Jitzhak Rabin. Silti Netanjahu kiri niukasti ohi, vaikka mielipidemittaukset näyttivät välillä jo selvää voittoa keskustalle.

 

Netanjahu on ollut pääministerin tehtävissä pisimpään Israelin poliitikosta. Mutta oikeusvyyhti saattaa keskeyttää hänen viidennen kautensa. Jotkut asiantuntijat pähkäilevät, että Netanjahu voi pyrkiä vaikuttamaan tuleviin hallituskumppaneihinsa, jotta häntä vastaan esitetyistä syytteistä luovuttaisiin.

Joka tapauksessa maan ylin syyttäjäviranomainen, oikeuskansleri pitää näyttöjä riittävänä kanteen nostamiseen pääministeriä vastaan. Netanjahun edeltäjä Ehud Olmert tuomittiin kymmenkunta vuotta sitten lahjusskandaalin seurauksena vankilaan.

 

Netanjahu on tekemässä ääriuskonnollisesta Shas –puolueesta ilmeisesti jälleen vahvaa hallituskumppania. Nykyisessä hallituksessa puolueen puheenjohtaja Arieh Deri on sisäministerinä. Tuota pestiä Deri jälleen  havittelee, mutta haluaisi puolueelleen lisäksi maahanmuutosta vastaavan ministerin tehtävän. Derikin on istunut aiemmin korruptiotuomion vuoksi vankilassa.

 

Netanjahun henkilökohtaisen suosion laskusta huolimatta, monet yhä näkivät hänet turvallisuuspolitiikan vuoksi parhaimmaksi vaihtoehdoksi  pääministerin tehtävään, mikä johti Likudin vaalivoittoon.

Netanjahun virkakauden viime kuukausiin on heijastunut myös Syyrian sisällissota, johon Iran on sekaantunut Golanin kukkuloilla. Gazan konfliktin ohella Netanjahu kehui kampanjassaan omaa osuuttaan näitten kiistojen hallinnassa.

 

Muutamaan vaalikauteen Israelissa eivät keskustan ja vasemmiston puolueet ole onnistuneet tosissaan haastamaan oikeistolaista Likudia. Nyt ne pääsivät hyvin lähelle, mutta enemmistöhallituksen luonteva muodostaminen kävi mahdottomaksi, kun samanaikaisesti perinteinen vasemmisto kärsi tappion.

Keskustaa edustavissa puolueissa on joka tapauksessa mielenkiintoinen kombinaatio; ehdokkaitten kärkinelikössä on Ganzin lisäksi kaksi entistä kenraalia ja muutamia vuosia sitten hallitusvastuussakin ollut entinen toimittaja Jair Lapid.

Tiukka vaali ei näytä tuovan isoa muutosta hallituspolitiikkaan. Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin on helppo jatkaa Israelia tukevaa politiikkaansa, koska hän tuntee henkilökohtaisesti hyvin Netanjahun. Tosin Trump on osoittautunut käänteissään arvaamattomaksi. Hän voi yllättää Israelin uuden hallituksenkin, kun kesän korvalla antaa oman rauhanaloitteensa Israelin ja palestiinalaisten kiistaan.

Teksti ja kuva HEIKKI KANGAS

(Lähi-idän uutistaustoja voit lukea ja kuunnella Kinneret Tours Oy:n nettisivujen linkeistä)

HEIKKI KANGAS, Israel

Israel viikkoraportti to 11.4.2019

 
EGYPTIN JA ISRAELIN KYLMÄN RAUHAN VUODET

 

Mitä pitempään Lähi-idän rauhanneuvottelut ovat polkeneet paikallaan, sitä enemmän Israel on menettänyt diplomaattista tukea ulkomailta, lukuun ottamatta Yhdysvaltoja, joka presidentti Donald Trumpin johdolla on mm. siirsi viime vuonna suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin.

Gazan kriisit varsinkin niiden alkaessa reilut kymmenen vuotta sitten, nostivat lyhytaikaisesti ymmärrystä Israelin puolustustoimiin, mutta arabimaat onnistuvat rintamana tuomaan jatkuvasti YK:n käsittelyyn Israelin vastaisia lausumia.

 

1990-luvulta lähtien Arabimaailman piiristä on ollut ehkä yllättävintä Egyptin voimakas vastahanka, vaikka Egypti ja Israel solmivat rauhan 40 vuotta sitten maaliskuussa 1979. Sovulta odotettiin aikanaan paljon; vapaata matkustelua, hyviä kauppa- ja kulttuurisuhteita. Mutta pääosin rauhaisa rinnakkaiselo on ollut lähinnä unelma. Israel esimerkiksi on käynyt jo pitkään Jordaniaan suhteellisesti vilkkaampaa kauppaa kuin Egyptiin, vaikka maitten välillä vallitsi vuoteen 1994 saakka virallisesti sotatila.

 

Viileisiin suhteisiin Egyptin kanssa on lukuisia syitä. Egypti on pelännyt muun muassa menettävänsä uudelleen johtavan roolin arabimaitten keskuudessa, jollei se painosta aktiivisesti Israelia rauhansopimukseen ensin palestiinalaisten, sitten Syyrian ja Libanonin kanssa.

Egypti joutuu taiteilemaan länsisuhteissaan, jotta se ei menetä Yhdysvaltojen miljarditukia. Lähi-idässä vain Israel saa amerikkalaisilta Egyptiä enemmän varoja.

Egyptin ja Israelin suhteissa oli vielä 1990-luvun lopulla sen verran kohtuulliset suhdanteet, että Israelin suurin bussifirma ajoi päivittäin pikalinjaa Tel Avivista Kairoon. Tämä kuitenkin loppui, kun juutalaisista tuli Egyptissä ääri-islamilaisten terroristien kohteita. Israelilaisten suosima Siinain matkailukin on vähentynyt viime vuosina minmaaliseksi terroriuhan vuoksi.

Egyptin matkailu romahti muutoinkin pohjalukemiin, kun äärijärjestöt halusivat vahingoittaa maan hallitusta ja iskivät myös muitten maitten turistien kimppuun.

 

Israelin talouteen egyptiläiset pyrkivät vaikuttamaan Arabiliiton kautta, joka vuonna 2000 kiihtyneen palestiinalaisarabien toisen intifadan jälkeen jäädytti suhteitaan Israeliin ja suositti, etteivät sen jäsenet avaa uusia diplomaatti- ja kauppasuhteita juutalaisten kanssa. Monet jäsenmaista ovat lisäksi toivoneet voimaan takavuosien ankaraa kauppaboikottia. Itse asiassa vuonna 1948 määrättyä boikottia ei ole vieläkään täysin purettu, mutta siihen tuli rauhansopimusten myötä huomattavia lievennyksiä.

 

Egyptin hallitus ei onnistunut 1990-luvun puolivälissä painostamaan Israelia allekirjoittamaan ydinaseet kieltävää sopimusta. Juutalaisten mielestä on hulluutta luopua ydinasepelotteesta, koska alueella ei ole kattavaa rauhansopimusta. Israel toivoo hartaasti, että oletettuun rauhaan yhtyisivät sellaiset toisen kehän viholliset kuin Irak ja Iran. Viittä miljoonaa juutalaista ympäröi kokonaisuudessaan

yli 250 miljoonan asukkaan islamilainen maailma.

Monilla toisen kehän vihollisilla sekä pitkään sisällisotaa käyneellä rajanaapuri Syyrialla on intressejä ydinaseen hankkimiseen, samalla kun ne ovat kasvattavat kemiallisten ohjuskärkien varastojaan.

                       

Kairon väkinäinen tuki viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana rauhanprosessille on nähty poliittisten asiantuntijoitten piirissä tarkoituksellisena kovuutena, jotta Egyptin arvovalta kohentuisi toisten arabimaitten silmissä. Nykyisen sotilasjohtajan, presidentti al-Sisin johdolla maan asema kansainvälisesti on tasaantunut, kun ääri-islamistinen Muslimiveljeskunta on puristettu oppositioon. Sisikään ei ole uskaltanut lähteä lämmittämään suhteitaan Israeliin, jota kansan suuri enemmistö yhä pitää suurena vihollisenaan.

 

Ääri-islamilaiset käyvät erityisesti harvaan asutulla Siinain niemimaalla sissisotaansa hallitusta vastaan. Fundamentalistit haluavat palauttaa Egyptin islamin lakien mukaan hallituksi valtioksi ja kokevat vahvaa veljeyttä Gazan kaistalla toimivaan palestiinalaisten ääriryhmään, Hamasiin, jonka tavoitteena on hävittää Israel. Hetkellisesti he saivatkin vallan vuoden 2011 niin sanotussa arabikevään kumouksessa.

Epäluottamus sävyttää yhä vahvasti Lähi-idän kansojen välejä.

Lähi-idässä on täysin turha kirjoittaa rauhansopimuksia, jollei päättäjillä ole halua rohkaista kansalaisia asennemuutokseen. Suurella arabimaailmalle Israel on syntipukki lähes kaikkiin alueellisiin ongelmiin. Juutalaiskansan enemmistölle useimmat arabit merkitsevät epäluotettavia kumppaneita. Tästä huolimatta Egpyti on yhä tärkeä avain pyrkimyksissä Lähi-idän kattavaan rauhansopimukseen.

 

(Lähi-idän uutistaustoista voit lukea Kinneret Tours Oy:n nettisivun linkeistä)

HEIKKI KANGAS, Israel

Israel viikkoraportti to 4.4.2019