ISRAELIN PITKÄ JUHLA-AIKA
​
Lapset ja nuoret ehtivät olla Israelissa syyskuun alussa vain viikon verran koulussa, kun alkoi juutalaisesta uudesta vuodesta, Rosh HaShanasta pitkä juhla-aika. Uskonnollisen muistojakson keskellä oli vuoden merkittävin pyhä, jom kippur, jonka aikana useimmat israelilaiset ja juutalaiset ympäri maailmaa tutkailivat jollakin tavoin sisintään ja yrittivät tehdä parannusta menneen vuoden huonoista teoista. Sovintopäivään liittyy vuorokauden mittainen paasto.
Täällä paikan päällä on vuosi vuodelta koskettavaa nähdä, miten Israelin juutalaisasutukset lähes totaalisesti hiljenevät jom kippuriksi. Radio- ja televisiolähetyksiä ei ole israelilaiskanavilla, lentoasemat ja muu julkinen liikenne seisahtuvat. Samoin maanteille on vain satunnaisia autoja, lähinnä Israelin arabiasukkaita tai hälytysajoneuvoja. Kaikenlainen liiketoiminta on pysähtynyt, myös ravintolat ovat kiinni.
Jos on kyse uskonnollisista ja traditionalistista juutalaisista, he paaston aikana mietiskelevät ja rukoilevat synagogissa. Useimmat aikuiset kuitenkin yksinkertaisesti lepäävät kotona tai menevät rauhalliselle kävelylenkille. Lapset nauttivat pyöräilystä, kun kerrankin voi mennä vaaratta ajoteille lähes kaikkialla maassa. Pyöräilyä minäkin olen harrastanut jom kippurina usein hiljaisilla teillä lastenlasteni kanssa.
Mutta sovintopäivällä ja sitä seuraavalla lomajaksolla on toinenkin puolensa. Kuten tavallista, turvallisuustoimet ovat tiukat. Palestiinalaisten asuttama Länsiranta eli raamatullinen Juudea ja Samaria sekä Gaza olivat sovintopäivänä suljettuina ja rajoja vartioitiin tiukasti, sillä terroristimieliset kernaasti käyttäisivät hyväksi tätä loma-aikaa, jolloin juutalaisia rukoilijoita on julkisissa rakennuksissa yhtä aikaa poikkeuksellisen paljon koolla.
Olen muistuttanut joitakin ystäviäni jom kippurista, miten se voi muistuttaa meitä kristittyjäkin itsensä koettelemisesta ja hiljentymisestä. Olemme selvillä armon syvästä sanomasta Jeesuksessa, mutta olisi silloin tällöin opettavaista pohtia kristinuskon juutalaisia juuria. Ja tätä kautta ehkä ymmärtää, kuinka juutalaisessa uskonnossa moni on sovituksen pyrkimyksessään vilpitön, ja tosissaan nöyrtyy Jumalansa edessä.
Parhaillaan vietetään iloista lehtimajanjuhlaa, jonka aluksi perheet rakensivat pihoihinsa tai parvekkeille yksinkertaisia lehvämajoja.
Juhlan hepreankielinen nimi on sukkot. Se on yksi juutalaisen vuoden kolmesta sadonkorjuujuhlasta, jolloin oli tapana viedä Jerusalemin temppeliin kiitosuhri. Tästä kerrotaan Raamatun viidennessä Mooseksen kirjassa ja sen luvussa 16. Juhlan kynnyksellä korjataan nykyisin lähinnä rypäle- ja taatelisatoa, samoin näyttävän punaisia granaattiomenia. Muut sadonkorjuujuhlat ovat kevätpuolella pääsiäinen eli hepreaksi pesach sekä viikkojuhla, shavuot.
Sukkot on yksi juutalaisuuden iloisimmista juhlista. Lehtimaja on muistutus Raamatun ajan Israelin 40 vuoden autiomaavaelluksen tilapäisasumuksista.
Juhlasymboleina ovat myös kirpeät sitrushedelmät ja myrttipensaan oksat, joita sidotaan palmunlehvään. Näitä heilutetaan kiitokseksi Jumalan antamasta kasvusta.
Jerusalemissa on järjestetty 1980-luvun alkupuolelta lähtien kristillinen lehtimajanjuhla. Se on saanut paljon huomiota israelilaisissa tiedotusvälineissä, sillä Israelin ja palestiinalaisten yhteenottojen vuoksi Israelin matkojen peruutuksia on ollut välillä paljonkin. Viime vuosina matkailu on taas piristynyt ennätyslukemiin. Lehtimajanjuhla on yksittäisenä matkailutapahtumana Israelin suurin. Juhlille tulee tuhansia protestanttisia kristittyjä eri puolilta maailmaa ja kymmenistä maista, Suomestakin on ollut useina vuosina satoja juhlijoita. Kristillisillä juhlilla osoitetaan solidaarisuutta Israelille ja sen kansallisaatteelle sionismille muun muassa tuhansien ihmisten Jerusalem –marssilla. Radio Deilläkin on jälleen ryhmä lehtimajanjuhlilla.
Kristillisten lehtimajanjuhlien järjestelyistä vastaa Jerusalemin kansainvälinen kristillinen suurlähetystö, ICEJ, joka edustaa yksittäisiä kristittyjä ja organisaatioita yli sadasta eri maasta. Järjestö syntyi samoihin aikoihin, kun Israel julisti Jerusalemin jakamattomaksi pääkaupungikseen ja nekin muutamat maat, joilla vielä tuolloin oli suurlähetystö kaupungissa, siirsivät edustustonsa Tel Aviviin.
Tänä vuonna USA siirsi lähetystönsä Jerusalemiin!
HEIKKI KANGAS, Israel
RADIO DEI, Israel raportti, to 27.9.2018
JUUTALAISUUDEN MESSIAS -ODOTUKSESTA
​
Kristinuskon piirissä Jeesuksen ajan juutalaisuutta on usein pidetty lakiuskontona, jolle varhaisten kristittyjen sanoma muodosti vastakohdan. Se on kuitenkin väärä yleistys.
Juutalaisuus uskontona ei ole ihan yhtenäinen ilmiö. Siinä on ollut lähes alusta pitäen eri suuntauksia, joihin ovat vaikuttaneet historialliset ja maantieteelliset olot.
Ajanlaskun alun juutalaisuus oli jakautunut useisiin eri ryhmiin, joilla oli omat näkemyksensä oikeasta juutalaisesta elämäntavasta. Toisaalta tietyt perusasiat olivat kaikille yhteisiä. Sama pätee tähän päivään. Näistä tärkeimpiä ovat usko yhteen Jumalaan, usko liittoon, jonka Jumala solmi kansansa kanssa, ja usko Tooraan, Jumalan lakiin. Näistä viidestä Mooseksen kirjasta puhutaan myös liiton peruskirjana.
Jeesuksen ajan juutalaisuudessa tärkeimpiä ryhmiä olivat fariseukset, saddukeukset, essealaiset, selootit - ja loppuvaiheessa Jeesus -liike, jota ruvettiin syntyalueensa ulkopuolella nimittämään kristinuskoksi.
Jeesuksen toiminta oli alkujaan juutalaisuuden ilmiö, vaikka sen vaikutuksista tuli maailmanlaajuisia. Uudessa testamentissa fariseukset esiintyvät usein Jeesuksen vaikutusvaltaisina vihollisina, jotka valvoivat pikkutarkasti, että kansa noudatti puhtaus- ja pyhyyssäädöksiä. Tässä mielessä on ymmärrettävää, että arkikielessä tekopyhää ihmistä nimitetään fariseukseksi.
Fariseusten ”maallikkoherätysliikkeen” ristiriidat Jeesuksen seuraajien kanssa kärjistyivät muun muassa, kun ryhmä alkoi hyväksyä jäsenikseen myös pakanoita eikä edellyttänyt näiltä ympärileikkausta tai puhtaussäädösten noudattamista.
Toora on pitänyt yllä juutalaisten kansallista identiteettiä. Kansan noudatettaviksi säädetyt käskyt ja kiellot kytkeytyvät kiinteästi myös Israelin maahan. Eri ortodoksijuutalaisten ryhmien käsityksissä on yhteistä se, että ne ajattelevat Jumalan antaneen Siinailla sekä kirjallisen että suullisen Tooran. Käskyjen soveltamiseen liittyy monia kristinuskolle vieraita ja tiukkoja tulkintoja muun muassa ruoan puhtaudesta tai lepopäivän, sapatin täydellisestä pyhittämisestä työnteosta.
Juutalaisten enemmistö on maallistuneita. Israelissa on kuitenkin valtavirtana ortodoksijuutalaisuus, jonka aktiiviseen vaikutuspiiriin kuuluu arviolta noin 40 prosenttia kansasta. Yhteys omaan kansaan ja uskonnolliset juhlat ovat myös sekulaareille juutalaisille tärkeitä.
Rabbien selitykset ovat kaikesta huolimatta Jumalan valinnan varjossa, joka on pitänyt yllä juutalaisten toivoa hajaannuksessa, diasporassa. Juutalaisen opin mukaan tämä valinta ei merkitse etuja, vaan korkeaa moraalista vastuuta. Juutalaisten tulisi elää esimerkkinä muille kansoille. Kristinuskossa tämä valinta myös tunnustetaan, mutta samalla on pidettävä ylimpänä mielessä
Raamatun sana, jonka mukaan juutalaiset valittiin armosta eikä ansiosta.
Israelissa on reilut kaksikymmentä tuhatta Jeesukseen uskovaa juutalaista, jotka siis odottavat Jeesuksen toista paluuta. Näiden niin sanottujen messiaanisten juutalaisten joukko kuitenkin kasvaa tasaisesti.
Raamatussa on Israelille annettu satoja lupauksia rauhasta. Hepreankielinen ”shalom” on merkitykseltään hyvin syvällinen. Se ei ole vain sodan poissaoloa, vaan sisältää menestyksen, onnen ja kaikenpuolisen rauhan.
Tähän tulevaisuuden kuvaan liittyy läheisesti juutalaisten Messias –odotus. Messiaalla eli ”Voidellulla kuninkaalla” on sellaisia ominaisuuksia, että hän voi edustaa Jumalaa maan päällä. Hän on vahva Jumalan palvelija, ei poika eikä jumaluuden kolmas persoona kuten kristinuskossa.
Juutalaiset eivät siis yleisesti tunnusta Jeesusta Messiaakseen. Kuitenkin
Jeesus on tunnetuin ja vahvimmin historiassa vaikuttanut Messias -hahmo. Hänen elämäntehtävänsä heijastuu yhä kaikkialle. Sen myöntävät myös objektiiviset juutalaiset uskontohistorian tutkijat.
Vuosisatojen kuluessa juutalaisuudessa on esiintynyt kymmeniä messiaita. Odotukset ovat kohdistuneet vahvoihin hengellisiin johtajiin. Myöhemmin monet näistä auktoriteeteista on julistettu valhemessiaiksi, mutta silti heidän opetuksiaan saatetaan yhä kunnioittaa Jumalan innoittamina.
Vapahtajan odotus on juutalaisuudessa jokapäiväinen asia. Hurskas juutalainen toistaa kunnioitetun opettajansa Maimonideksen rukouksen: "Uskon täydellisesti Messiaan tuloon, vaikka hänen tulonsa viipyisi, odotan häntä joka päivä."
HEIKKI KANGAS, Israel
Israel raportti, to 20.9.2018
​
KRISTINUSKON JUUTALAISISTA JUURISTA
Evankeliumin tapahtumat keskittyivät Israeliin lukuun ottamatta sitä, kun Maria ja Joosef pakenivat Jeesuksen kanssa Egyptiin.
Kaikki Uuden testamentin 17 kirjaa ovat israelilaisten kirjoittamia lukuun ottamatta Luukkaan evankeliumia ja Apostolien tekoja. Ensimmäisten seurakuntien perustajat olivat juutalaisia, samoin kaikki 12 apostolia.
Johannes yhdisti teksteissään Jeesuksen juutalaisuuteen. Ilmestyskirjassa kuvataan Jerusalemin portteja, joihin on kirjoitettu Israelin 12 sukukunnan nimet. Nämä ovat Uuden testamentin puolella vain muutamia todistuksia kristinuskon juutalaisista juurista. Vilpittömän uskovan on mahdoton korvausteologian nimissä hylätä totuus juutalaisista Jumalan valittuna kansana. Tällaisen kristityn olisi teoriassa vaikea nauttia taivaasta, jossa hänen kaupunkinsa, uuden Jerusalemin porttien pieliin on kirjoitettu juutalaisten heimokuntien johtajien nimet.
Jeesuksen identiteetti ei ole muuttunut, Hän on ylösnoustuaankin Juudan sukukunnan jalopeura.
Jeesus sanoi myös itse, että pelastus on juutalaisista. Profetiat myös kohdistuvat tähän kansaan. Muut eli pakanakansat mainitaan profetioittenkin yhteydessä yleensä vain siinä tapauksessa, että niiden kohtalot liittyvät Israeliin.
Yksi vahva kuva profetioitten toteutumisesta on tänäkin päivänä Jerusalem, joka mainitaan Raamatussa yli 960 kertaa. Vaikka kaupunki on tunnetun historiansa aikana tuhottu perusteellisesti yli 20 kertaa, se ei ole kadonnut historiaan kuten muut muinaisten suurvaltojen kaupungit. Se on tänäänkin Israelin pääkaupunki, vaikka sitä ei kansainvälisesti haluta tunnustaa.
Jumala lupasi asettaa Jerusalemin ennalleen. Vuonna 1967 kuuden päivän sodan seurauksena juutalaisille avautui yhdessä päivässä yli 1900 vuoden jälkeen vapaa pääsy Jerusalemin temppelin läntiselle tukimuurille, jota kutsutaan myös Itkumuuriksi.
Itkumuurilla on nähtävissä ja koettavissa Jumalan voima, joka toteuttaa profetioita tässä ajassa. Jumala seisoo lupaustensa takana, Hän on iankaikkinen ja muuttumaton.
Jumala on sanonut, että Hän kokoaa lopun aikoina kaikki kansakunnat tai tarkennetusti kansankuntien edustajia, Joosafatin laaksoon Jerusalemin Vanhan kaupungin edustalla. Tuo aika on sekasortoista.
Tallensin koneelleni joitakin vuosia sitten uutisen, jossa kerrottiin simuloidusta kokeesta, mitä tapahtuu Jerusalemissa, jos maanjäristys sitä koettelee. Israelilaisten tutkijoitten mukaan koe oli onnistunut ja kertoi kohtuullisen hyvästä valmiudesta, mikäli isompi järistys tulee.
Sellainen on mahdollista milloin tahansa, sillä Jerusalem sijaitsee järistysherkän Syyrian- Afrikan hautavajoaman äärellä. Tuossa vajoamassa ovat Israelin alueella Gennesaretin järvi, Jordanin laakso, Kuollut meri, Aravan laakso ja Punainen meri.
Joosafatin laakso on Jerusalemin Vanhasta kaupungista itään päin.
Pohjoisessa, Gennesaretin alueelle oli heinäkuussa useita järistyksiä, jotka heiluttivat rakennuksia, mutta eivät aiheuttaneet isoja tuhoja.
Profeetta Sakarjan kirjan 14 luvussa sanotaan seuraavasti:
4. Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.
Kun Herra Jeesus palaa Hän laskee jalkansa tuolle ilmeisesti maanjäristyksen runtelemalle vuorelle.
On tietenkin syytä muistaa, että juutalainen ja muitten kansojen edustaja ovat yhtä Jeesuksessa Messiaassa. Kuitenkin Jumala armovalintansa mukaan otti Israelin kansan pelastussuunnitelmansa välikappaleeksi.
Muun muassa kuuluisa saarnamies David Wilkerson totesi aikoinaan, että ”meidän tehtävämme uskovina on rakastaa Israelia siten, että Jumalan kansa kateudesta alkaa tutkia vakaumuksemme sisältöä ja sitä kautta kohtaa Messiaansa. Tästä aiheesta Paavali puhuu Roomalaiskirjeen 11. luvussa. Hän siis puhui juutalaisvastaisuutta, antisemitismiä vastaan jo liki 2000 vuotta sitten.
Meidän tulisi uskovina nähdä tämä totuus. Jumala ei ole hylännyt kansaansa Israelia, jolle on liiton lupaukset. Jeremian luvussa 31 Sana sanoo, että Jumala rakastaa Israelia iankaikkisella rakkaudella ja kumoaa liittonsa vain siinä tapauksessa, että Hän peruuttaa myös luomistekonsa.
HEIKKI KANGAS, Israel
Israel raportti to 6.9.2018
​