MEGIDDO, YLI 30 TAISTELUN LINNOITUSKUMPARE
​
Yksi kiintoisimpia ja ehkä kaikkein tärkein yksittäinen arkeologinen kohde Karmel vuoren lähellä on Tel Megiddo. Raamatunlukijalle paikka yhdistyy Ilmestyskirjassa mainittuun Harmagedoniin, jossa valmistellaan lopunajallista taistelua.
Megiddon rauniokummusta on paljastunut yli 20 päällekkäisen kaupungin rauniot. Varhaiset piirtokirjoitustekstit puhuvat tuon solatien varrella olevan kaupungin kohtaloista. Jo ennen Moosesta Egyptin kuningas Thutmosis mainitsee tämän tärkeän kaupungin, joka vallitsi Kiisonin tasankoa ja Efraimin vuoristoon johtaneita teitä.
Joosuan kirjan mukaan Megiddo oli kanaanilainen kuninkaankaupunki, joka valloitettiin vasta kuningasajan alussa. Kuningas Salomo linnoitti sen uudelleen. Megiddon lähdealuietten tuntumassa israelilaisten sotapäällikkö Baarak voitti kanaanilaiskuninkaan Siiseran.
Tuon kuuluisan rauniokummun mukaan on iskostunut yleiseen kielenkäyttöön Harmagedonin tasanko, joka itse asiassa viittaa vuoreen, Har Megiddoon. Täkäläiset tuntevat tuon hedelmällisen ja laajan tasangon nimellä Jisreel. Egyptin farao Nekho surmasi alueella Israelin kuningas Joosian; myös Ahabin poika kuningas Ahasja kuoli Samariassa lähellä silloista linnoitusta.
Megiddon sola on kautta koko historian ollut strateginen solmukohta, koska siitä on kulkenut kolmea maanosaa, Aasiaa, Afrikkaa ja Eurooppaa yhdistäneet valtatiet. Via Maris, Meren tie mainitaan evankeliumien teksteissä. Tuon kauppakaravaanireitti yhdisti Egyptin ja Mesopotamian ja sen puoleenväliin jäi Jisreelin tasanko. Se on ollut sovelias leirikenttä armeijoille sekä ratsu- ja vaunuhevosten laiduntamiseen.
Megiddon ympärillä on jatkuvasti sodittu ja nuo taistelut ovat jättäneet jälkensä rauniokummun päällekkäisiin asutuskerrostumiin. Totaalisilta hävityksiltä säästyneitä kerrostumia tutkitaan edelleen, vaikka ensimmäiset modernin ajan arkeologit tulivat paikalle yli sata vuotta sitten.
Alimmat kerrostumat ovat kanaanilaiskaupunkien jäänteitä, joista on löydetty epäjumalanpalveluksen temppeleitä. Näitten päällä olevissa asutustasoissa on kaksikin suurten tallirakennusten ryhmää. Niissä on pidetty satoja hevosia. Yhdessä rakennuksessa oli pilttuut ja ruokakaukalot 120 hevoselle. Raamatussa on Salomon historiassa lukuisia mainintoja hevosista ja vaunuista.
Megiddon tuntumassa on tänäkin päivänä Jisreelin tasangon laajat viljalaitumet. Rauniokummusta on kaivettu esiin jättimäinen viljasiilo ja tasangon toisella laidalla oli suuri varastokaupunki Taanak.
Megiddon lisäksi vastaavia hevostalleja on löydetty Geseristä ja Laakisista, jotka olivat etelämpänä Meren tien varrella.
Egyptin niin sanotun Uuden valtakunnan aikaisista sotaretkistä selkeimmin liittyvät Megiddon Tuthmosis III:n ja Ramses II:n taistelut. Egyptiläiset piirtokirjoitukset kertovat, miten Tuthmosiksen ensimmäisinä hallitusvuosina kanaanilaiset kaupungit alkivat kapinoida faraota vastaan Kadeshin ruhtinaan ja Megiddon kuninkaan johdolla.
Farao marssittikin sotajoukkonsa 21 päivässä Megiddon lähelle, jossa kuningas kutsui koolle sotaneuvostonsa. Vastakkaisista neuvoista huolimatta farao vei armeijansa vaarallisen Aran solan kautta Megiddon eteläpuolelle eikä kohdannut vastarintaa.
Kanaanilaiset olivat nimittäin laskeneet egyptiläisten tulevan kiertoteitä, joiden varrelle kanaanilaiset olivat asettaneet pääjoukkonsa. Sotavaunut odottivat Megiddon kukkulan ympärillä, että egyptiläiset kävisivät ensin jalkaväen kimppuun.
Muinaisten egyptiläisten käyttämää perustaktiikka hyödynsi myöhemmin muun muassa englantilainen kenraali Allenby, joka ensimmäisen maailmansodan aikaan kukisti Megiddon luona turkkilaisten joukot.
Harmagedonin viimeinen suuri sota ei ole vielä toteutunut. Raamattu kertoo, miten lopunajallinen kansojen ruhtinaitten kokoontuminen Megiddoon toteutuu. Ilmestyskirjan 16. lukuun apostoli Johannes kirjasi näyn, miten riivaajahenget kokoavat maanpiirin johtajat paikkaan, jonka nimi on Har Megiddo eli Megiddon vuori. Tuolle hienolle rauniokummulle mahtuu suurikin johtajien joukko koolle tekemään taistelusuunnitelmia ja viereiselle tasangolle taas sopii jopa miljoonien sotilaitten armeija. Milloin Megiddon sotaisa historia taas toistaa itseään jää nähtäväksi.
HEIKKI KANGAS, Israel
Israel raportti to 29.11.2018
​
BIBIN HALLITUS JATKAA?
​
Hallituksen välittömän kaatumisen ja ennenaikaisten vaalien uhka väistyivät kuluvan viikon alussa Israelissa. Erolla uhannut Habayit Hayehudi -puolueen puheenjohtaja, opetusministeri Naftali Bennett ilmoitti jatkavansa hallituksessa, vaikka ei saanutkaan vaatimaansa puolustusministerin salkkua.
Bennett arvostelee yhä pääministeri Benjamin Netanjahun turvallisuuspolitiikkaa, johon liittyy reilut viikko sitten päättynyt yhteenotto Gazan kaistalla Hamas -järjestöä vastaan.
Bennett sanoi israelilaismedian haastatteluissa, että on parempi hävitä poliittisessa taistelussa Netanjahulle kuin hävitä Hamasin johtajalle Ismail Haniyehille.
Netanjahun hallituksella on parlamentissa tällä hetkellä vain yhden paikan enemmistö sen jälkeen, kun puolustusministeri Avigdor Lieberman erosi hallituksesta viime viikolla. Netanjahu otti Libermanin lähdön jälkeen myös puolustusministerin tehtävän itselleen. Hän on lisäksi ulkoministeri.
Lieberman vaati kovempia toimia palestiinalaisia vastaan. Hän kertoi eron keskeiseksi syyksi palestiinalaisten Hamas-järjestön kanssa solmitun Gazan tulitaukosopimuksen, jonka hän uskoo pitävän vain lyhyen aikaa.
Bennettin puolueella on parlamentissa kahdeksan edustajaa. Mikäli Netanjahu onnistuu sinnittelemään niukalla enemmistöllään pääministerinä vaalikauden loppuun, normiaikataulun mukaan vaalit olisivat marraskuussa 2019.
Tuoreitten mielipidemittausten mukaan Netanjahun oikeistolainen Likud -puolue voittaisi ennenaikaiset vaalit selvällä marginaalilla keskustalaiseen Yesh Atid -puolueeseen.
Netanjahun into välttää vaaleja liittynee osin hänen tiukkaan syytetutkintaansa. Nimittäin poliisitutkijat ovat haravoineet jo vuoden ajan pääministerin mahdollisia taloudellisia väärinkäytöksiä. Hänen oletetaan muun muassa ottaneen vastaan varakkailta ystäviltään luksuslahjoja. Netanjahu on puolestaan saattanut lahjojen vuoksi ajaa etuisuuksia ystävilleen. Israelilaismedian mukaan kesällä tutkittiin myös mahdollisuutta, että pääministeri on yrittänyt puuttua syyttäjälaitoksen tuomarivalintaan, jotta hänen vaimonsa lahjusepäilyistä ei viritettäisi syytettä.
Netanjahu on ollut pääministerin tehtävissä pisimpään Israelin poliitikosta. Nyt kilpailevat poliitikot ovat tietenkin vaatineet pitkään hänen eroaan. Netanjahun kohdalla jatkuu yhä kuukausien oikeusvyyhti kuten oli edeltäjänsä Ehud Olmertin kohdalla, joka tuomittiin lahjusskandaalin seurauksena joitakin vuosia sitten vankilaan.
Netanjahun puolustajien joukko on harventunut. Poliisin tutkimusaineistoa pidetään riittävänä syytöksen laatimiseen. Oikeustoimista päättää kuitenkin lopullisesti Israelin valtionsyyttäjä.
Puolustajat ovat olleet sitä mieltä, että Netanjahu on joutunut tiedotusvälineitten ja vasemmistopoliitikkojen ajojahdin kouriin. Tässä kampanjassa on mm. huudettu iskulauseita, että "Bibi on syyllinen, kunnes hänet todetaan viattomaksi". Bibi on pääministerin lempinimi.
Vaikka viime aikojen mielipidemittaukset ovat osoittaneet Netanjahun henkilökohtaisen suosion laskua, hänen puolueensa kannatus on pysynyt vakaana. Toisaalta oppositiosta ei ole näkyvissä selvää ehdokasta, joka voisi haastaa oikeistolaisen Likud -puolueen.
Neljä vuotta sitten Olmert tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen lahjusten ottamisesta rakentajilta. Väärinkäytökset liittyivät pääministerikautta edeltäneeseen aikaan, jolloin Olmert toimi Jerusalemin pormestarina. Korruptioskandaalin vuoksi pääministeri erosi syyskesällä 2008 tehtävästään.
Olmert otti lahjuksia vastineena avulleen luksusasuntojen rakentamisessa ns. Holyland -rakennusprojektissa.
Vaikka skandaalit ovat sävyttäneet monien Israelin hallituksen pääministerien kausia, Olmert oli ensimmäinen entinen pääministeri, joka on tuomittu telkien taakse.
Netanjahun virkakautta on viime kuukausina sävyttänyt myös Syyrian sisällissodan käänteet, jotka ovat tuoneet muun muassa Iranin osuutta Syyrian sotaan uuteen valoon. Golanilla on ollut rajakahakointia, joka liittyy Iranin osuuteen konfliktissa.
1990-luvulla uskonnollisen Shas puolueen puheenjohtaja Arieh Deri tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Hän toimi tuohon aikaan sisäministerinä. Derin katsottiin käyttäneen ministeriasemaansa väärin ja antaneensa perusteettomia avustuksia uskonnollisille kouluille ja kulttuurilaitoksille. Viime aikoina on jälleen tutkittu uskonnollisten juutalaisten keskuudessa suositun Derin uusia talousepäselvyyksiä. Deri on nykyisinkin sisäministerin tehtävässä.
HEIKKI KANGAS, Israel
Israel raportti to 22.11.2018
​
RABININ MURHA ON YHÄ KIPEÄ AIHE
​
23 vuotta sitten Israelin sisäinen hajaannus kulminoitui pääministeri Jitzak Rabinin murhaan. Hetken näytti siltä, että syvä järkytys yhdistää kansakunnan rauhanprosessiin, jolloin oikeiston ja vasemmiston ideologinen kuilu rauhanehdoista kapenee. Samoin lähentyivät toisiaan sekulaarit ja uskonnolliset juutalaiset.
Mutta Lähi-idän kylmä arki jakoi Israelia poliittisesti uudelleen. Itse asiassa jo muutamassa kuukaudessa murhan jälkeen Rabinin rauhanperintö hiipui, kun ääri-islamilaiset itsemurhaiskijät räjäyttivät useita ruuhkabusseja. Rabinin seuraaja, ulkoministeri Shimon Peres ei kyennyt johtamaan vasemmistoa uuteen vaalivoittoon. Oikeisto vei voiton ja Israelin politiikka tuli tiukemmaksi suhteessa palestiinalaisiin.
Samalla väylällä jatketaan nykyisen (ja myös 1990-luvun lopun) pääministeri Benjamin Netanjahun johdolla. Hän saa kritiikkiä vasemmistolta, joka järjesti viime viikon vaihteessa ison rauhantapahtuman Tel Avivissa.
Oslossa sovittiin syksyllä 1993 rauhan periaatelinjauksista. Prosessin ehkä tärkein israelilainen työmyyrä, kansanedustaja ja ministerinäkin useissa pesteissä palvellut Jossi Beilin kertoi kolme vuotta sitten meille Israelissa asuville toimittajille näkemyksiään siitä, missä rauhanprosessi on tänä päivänä. Beilin jäi itse sivuun päivänpolitiikasta jo muutamia vuosia aiemmin.
Pääministeri Rabin korosti murhaillan rauhanjuhlassa 4.11.1995, miten rauhalle on annettava mahdollisuus ja miten valitulta tieltä on mahdoton peräytyä. Hän voitti valtiomiehenä Nobelin palkinnon, mutta menetti henkensä. Egyptin presidentti Anwar Sadat surmattiin 14 vuotta Rabinia aiemmin, koska hän uskalsi solmia rauhan Israelin kanssa.
Israelin oikeisto ei hyväksynyt Rabinin linjauksia. Valtaan noussut hallitus sanoi kyllä kunnioittavansa 1993 sopimuksen pääperiaatteita, mutta neuvottelutie alkoi kangerrella ja johti toistuviin vaaleihin ja hallitusmuutoksiin, ja samalla palestiinalaisalueilla entisestään kasvavaan radikalismiin, joka huipentui syksyllä 2000 toiseen kansannousuun, intifadaan.
Vuosi 2005 oli uusi koetinkivi, kun Israel vetäytyi yksipuolisesti Gazasta. Se ei tuonut odotettua rauhoittumista, vaan päinvastoin. Ääriliike Hamasin voitto vuotta myöhemmin palestiinalaisten vaaleissa toi lisää ongelmia.
Yhteiskuntatieteitten tohtorin Jossi Beilinin mukaan Israelissa eletään samantapaisissa, epävarmuuden ja sisäisen riitelyn tunnelmissa kuin Rabinin murhan alla, jolloin äärikansalliset ja ääriuskonnolliset kehottivat voimakkaasti vastustamaan rauhanprosessia. Nyt epäluottamus palestiinalaisosapuoleen on vain kasvanut.
Rabinin surmannut 27-vuotias juutalainen lakitieteen opiskelija korosti aikoinaan kuulusteluissa saaneensa Jumalalta kehotuksen tekoonsa, koska pääministeri oli luopumassa osasta juutalaisille luvattua maata. Samanlaiset äärikansalliset äänenpainot olivat vallalla 2005, kun kaikkien yllätykseksi silloinen pääministeri Ariel Sharon esitti Gazasta vetäytymistä.
Monien Oslon rauhanprosessia kokeneitten mielestä vahva vastustus oli oire vakavasta yhteiskunnallisesta häiriöstä, joka tulisi parantaa laajalla poliittisella konsensuksella. Beilinin mukaan juutalaisten keskinäinen sopu olisi avain jatkoneuvotteluihin arabien kanssa. Luottamuksen saavuttamiseksi on kuitenkin tehtävä kovasti työtä molemmissa leireissä.
Yhdysvallat saattaa yrittää rauhaan pakottamista, mutta se ei tule onnistumaan. Beilin pelkää, että Netanjahu ajautuu samanlaiseen ratkaisuun kuin Sharon. Kun vastapuoleen ei luoteta, hän luopuu yksipuolisesta suurimmasta osasta kiisteltyä Länsirantaa. Beilinin mukaan tämä olisi vaarallinen valinta, se ei lopettaisi väkivaltaa. Siksi ongelmat tulisi ratkoa neuvotteluissa palestiinalaisten kanssa. Heidän joukostaan Beilin pitää yhä parhaana partnerina presidentti Mahmoud Abbasia, jonka kanssa hän itse oli sorvaamassa sopimusluonnoksia.
Rabin sanoi Oslon rauhanprosessin alussa, ettei valitulta rauhantieltä voi peräytyä, jotta "maidon ja hunajan maa ei alkaisi yhä enemmän vuotaa verta ja kyyneliä". Nyt näyttää käyneen juuri Rabinin ennustusten mukaisesti.
Arabinaapureissa on paljon ihmisiä, jotka vastustavat rauhanpyrkimyksiä Israelin kanssa. He pitävät voittona potentiaalisia Israelin sisäisiä kiistoja, koska ne saattavat heikentää maan puolustusvalmiutta.
HEIKKI KANGAS, Israel
Israel raportti to 8.11.2018
​
ANTISEMITISMI USA:SSA
​
Yhdysvalloista on kerrottu viikon sisällä lukuisia vihauutisia.
Viha on kohdistunut juutalaisiin, mustiin, presidentti Donald Trumpiin kriittisesti suhtautuviin sekä valtamediaan.
Kentuckyssä kuoli kaksi mustaa kauppa-ammuskelussa, jossa syylliseksi epäilty valkoinen mies huusi silminnäkijöiden mukaan rasistisia solvauksia. Ennen kauppaan menemistä hän oli valvontakameroiden mukaan yrittänyt päästä sisään mustien suosimaan kirkkoon.
Kentuckyn tapaus jäi pieneksi uutiseksi, kun samaan aikaan Yhdysvalloissa etsittiin räjähdepakettien lähettäjää. Floridalaismies lähetti toistakymmentä kirjepommia eturivin demokraattipolitiikoille, muun muassa Yhdysvaltain entiselle presidentille Barack Obamalle ja entiselle ulkoministerille Hillary Clintonille. Yksi paketti meni myös CNN-uutiskanavan toimitukseen.
Yhteistä kaikille räjähdepaketin saajille on, että he ovat arvostelleet istuvaa presidenttiä tai kuuluvat niihin, joita Donald Trump on toistuvasti kritisoinut. Räjähteitten epäilty lähettäjä on pidätetty.
Viikon vaihteessa USA:ta järkytti iso viharikos. Juutalaisvastainen mies ampui Pittsburghin synagogassa 11 ihmistä. Joukkosurma oli USA:n historian tuhoisin yksittäinen antisemiittinen rikos.
Vaikka presidentti Trump on koettanut pitää kansakunnan yhtenäisyyttä korostavia puheita, nyt monet näkevät, että hänen kova retoriikkansa on kuitenkin ruokkinut vihailmapiiriä.
Kun presidentti valmisteli vierailua Pittsburghiin, osa juutalaisjärjestöjen edustajista ilmoitti avoimessa kirjeessään, ettei Trump ole tervetullut tuomaan surunvalitteluaan synagogaiskun omaisille.
Alueen juutalaisjohtajat vaativat presidenttiä tuomitsemaan yksiselitteisesti valkoisen nationalismin.
Kirjeen allekirjoittajat muistuttivat, miten juutalaisen tradition mukaan vieraillessasi talossa, jossa surraan, sinä et puhu, vaan kuuntelet.
Amerikkalainen juutalaisvastaisia asenteita selvittelevä järjestö, Anti-Defamation League (ADL) julkisti neljä vuotta sitten maailmanlaajuisen kyselyn, jonka mukaan neljänneksellä aikuisista on syvästi antisemitistiset näkökannat juutalaisista ja Israelista.
Selvityksen mukaan palestiinalaisarabien asuttamat Länsiranta ja Gaza ovat asenteiltaan jyrkimmin antisemitistisiä koko maailmassa.
Tutkimuksen mukaan kielteiset asenteet juutalaisia kohtaan ovat kaikkialla pitkäkestoisia. Haastateltavia oli sadasta eri maasta, ja vastaajina 50 000 ihmistä.
Monet tulokset yllättivät. Esimerkiksi se, että kaksi kolmannesta haastatelluista ilmoitti, että he eivät ole koskaan kuulleet holokaustista, tai että historiallisiksi todistetut juutalaisvainot ovat vääristeltyjä.
Yllättävää oli sekin, että vain neljännes vastaajista oli sellaisia, joilla ei ollut lainkaan kielteisiä tuntemuksia juutalaisista.
Tutkimus selvitti kiihkottomilla kysymyksillä stereotypioita, jotka liitetään juutalaisiin. 40 prosenttia haastatelluista oli esimerkiksi sitä mieltä, että juutalaiset ovat uskollisempia Israelille kuin omalle, nykyiselle asuinmaalleen. 35 % vastaajista oli lisäksi sitä mieltä, että juutalaisilla on yritysmaailmassa kansainvälisesti liikaa valtaa. Tämän mielipiteen takana olivat erityisesti itäisen Euroopan asukkaat.
Mielenkiintoista oli sekin, että vastaajista, jotka eivät koskaan ole tavanneet juutalaista, enemmistö oli antisemiittisiä.
Vahvimmin juutalaisvastaiset asenteet kukoistavat arabi- ja muissa muslimimaissa. Lähi-idässä ja pohjoisen Afrikan maissa juutalaisvastaisia asenteita oli 75 %:lla vastaajista. Seuraavaksi tulivat itäisen Euroopan maat, jossa 34 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kielteiset stereotypiat juutalaisista ovat paikkansapitäviä.
Euroopan maista Kreikka oli poikkeuksellisen negatiivinen. 69 % kreikkalaista vastaajista oli juutalaisvastaisia. Kreikassa onkin nostanut päätään vahvan antisemiittinen Golden Dawn –puolue. Länsimaista on tutkimuksen mukaan erityisen vahvaa juutalaisvastaisuutta lisäksi Ranskassa. Euroopan antisemitismi on lisännyt juutalaisten halukkuutta muuttaa Israeliin tai muualle.
Skandinavian maitten erikoispiirteenä on se, että vaikka ne ovat vähiten antisemiittisiä, kuitenkin niissä on erittäin vahvaa Israelin valtion vastaisuutta. Skandinavian asukkaista peräti kolmannes ilmoitti suhtautuvansa kielteisesti Israeliin.
Israel –kielteisyys liittyy Israelin ja palestiinalaisarabien väliseen konfliktiin.
Uskonnolliset asenteet vaikuttavat vahvasti antisemitismiin. Protestanttisissa maissa juutalaisvastaisuus on alhaisempaa kuin muitten kristillisten kirkkokuntien tai islamilaisuuden parissa. Raportin mukaan maailman valtauskonnoista buddhalaiset olivat vähiten antisemitistisiä.
HEIKKI KANGAS, Israel
Israel raportti to 1.11.2018