JÄTEVEDEN TEHOPUHDISTUSTA
 

Israelin suurimman asutuskeskittymän, suur -Tel Avivin puhdistetut jätevedet tislautuvat Välimeren rannikolla hiekkakerrosten läpi ja johdetaan sieltä Negevin suurille puhdistamoille. Näin autiomaassa on voitu lisätä jälleen viimeisen vuosikymmenen aikana runsaasti viljelysaloja.

Aikoinaan Israelin ensimmäinen pääministeri David Ben Gurion muistutti, että israelilaisten tulee ”vallata” Negevin autiomaa ennen kuin autiomaa valtaa maan pohjoisosia. Tällä poliitikko, mutta myös maatalouden visionääri, viittasi maan karuihin olosuhteisiin. Negevistä tarvittiin lisämaata viljelykselle.

1950-luvulla Israelissa vahvistettiin puunistutusohjelmia. Kasvillisuus sitoo hiekkamaata paikoilleen. Samalla autiomaata kasteltiin ja saatiin valtaisasti lisähehtaareita maataloustuotantoon. Ne olivat taloudellisesti merkittäviä toimia, joilla tuonnista riippuvainen Israelin maatalous nostettiin parissa kymmenessä vuodessa vientivoittoiseksi.

Autiomaan saattaminen elinkelpoiseksi oli myös puolustusstrateginen päätös, sillä naapuriapua Israel ei ole arabeilta saanut talouteensa. Maa joutui taistelemaan 1940-luvulta lähtien itsenäisyydestään, samalla kun Euroopan sotien jäljiltä muutti maahan runsaasti juutalaisia.

Makea vesi on siunaus, joka Lähi-idässä kuitenkin vaihtuu usein satamattomuuden vitsaukseksi. Siksi Israelissakin on jo vuosikymmeniä etsitty ratkaisuja ongelmaan. Israelissa vettä kierrätetään runsaasti. Jätevesien puhdistusmetodit ovat maailman tehokkaimpia. Täällä viljelysten kasteluvedet saattavat olla puhdistamoitten kautta jo viidettä kertaa kierrätyksessä.

Runsaat sadetalvet Lähi-idässä auttavat vain tilapäisesti. Paluuta pelkästään pinta– ja pohjavesien käyttöön ei enää ole. Sateettomat vuodet palaavat väistämättä, eivätkä ennätyssateetkaan merkittävästi nosta pohjavesien pintaa. Vedenkäyttöä on säännösteltävä. Siksi Israel on ratkaissut osan ongelmastaan tekemällä merivedestä makeaa. Suolanerottelun tekniikka on kuitenkin edelleen kallista laajamittaiseen käyttöön.

Israel on rajoittanut syvien kaivojen poraamista paitsi omalla, myös palestiinalaisalueilla. Vettä on laihoina sadevuosina käytetty lisäksi hyvin suruttomasti kasteluun.

 

 

Vedenkäytön tarpeet lisäävät saastumisen vaaraa. Israelissakin on alettu kiinnittää erityistä huomiota veden säästöön ja tehopuhdistukseen vasta viimeisten reilun parin vuosikymmenen aikana. Israelin vesivaroihin vaikuttaa sekin, että vain murto-osa palestiinalaisalueitten jätevesistä puhdistetaan.

Negevin Jeruhamissa rakennettiin Israelin kansallisrahaston, Keren Kajemetin tuella jo 1950-luvulla kivipadon taakse keinojärvi ja puisto. Kun kaupunki alkoi kasvaa, taajaman jätevedet alkoivat sadeaikaan tulvia järveen, ja sen vedenlaatu heikkeni.

Nyt Jeruhamissa on toiminut kymmenkunta vuotta hyvin moderni jätevesilaitos, joka osaltaan elvyttää luonnonpuiston virkistyskäyttöä. Samalla puhdistetuista vesistä saadaan suuret määrät edullista kasteluvettä kuivan alueen viljelyksille.

Jeruhamin iso keinoallas on muodostunut sekä sateista että jätevedenpuhdistamon vesistä. Uuden teknologian väitetään toimivan niin tehokkaasti, että periaatteessa puhdistettua vettä voisi juoda. Toistaiseksi altaan vettä ei suositeta juotavaksi eikä ongittuja kaloja syötäväksi. Makeassa vedessä ei myöskään saa uida. Viljelysten kasteluun hyvälaatuista puhdistettua vettä saa ostaa edullisesti.

Keren Kajemet aloitti maanostot Israelissa jo Turkin vallan aikaan. Rahasto perustettiin vuonna 1901 Baselin sionistikonferenssin aloitteesta, hanketta tuki vahvasti mm. sionismin isä Theodor Herzl. Rahaston taustalla on ollut varakkaita juutalaisia filantrooppeja. Kun ensimmäiset suuret muuttoaallot tulivat maahan, juutalaiset siirtolaiset saivat maata raivattavakseen. Silloin kuivattiin viljelyksille muun muassa Välimeren rannikon ja Jisreelin tasangon suoalueita.

Keren Kajemet käynnisti myös valtavat puunistutusohjelmat. Se on istuttanut maahan kaikkiaan yli 250 miljoonaa tainta, jotka ovat osaltaan auttaneet muun muassa Negevin kehittämistä. Autiomaan hiekan eteneminen on saatu pysähtymään.

Myöhemmin kansallisrahasto on tukenut isoja puisto– ja vesihuolto-ohjelmia.

Keren Kajemet on voittoa tuottamaton rahasto, joka omistaa Israelin maa-alasta reilut 10 prosenttia. Israelin itsenäistymisen aikaan rahaston ja sen tukijoitten varoin perustettiin noin 2/3 kaikista Israelin taaja-asutuksista, mukaan lukien maatalousvaltaiset kibbutsit ja moshavit.   

 

HEIKKI KANGAS, Israel

Israel raportti to 18.10.2018

JÄTEVEDEN TEHOPUHDISTUSTA - HEIKKI KANGAS
00:00 / 00:00
PYHÄN HAUDAN KIRKKO
 

Parhaillaan on syksyinen turismin sesonki. Lähes kaikille ryhmille selostan Israelin uskontojen kirjoa. Alueella kohtaavat kolme yksijumalaista maailmanuskontoa, juutalaisuus, kristinusko ja islam. Toisella tasolla ovat näiden pääuskontojen kymmenet eri lahkot, kolmanneksi maassa on tärkeitä uususkontojen keskuksia.

 

Israelin liki 9 miljoonasta kansalaisesta noin 6 miljoonaa on juutalaisia, puolitoista miljoonaa islaminuskoista ja noin 100 000 kristittyä arabia, joista yli 90 prosenttia kuuluu joko idän tai lännen katolisiin kirkkoihin. Kolmanneksi suurin vähemmistö on islamista 1000-luvun alussa eronnut mystinen druusien lahko.

 

Jerusalem on kiistatta kaikkien kirkkokuntien pyhin paikka. Jeesuksen sovitustyö huipentui muurilla ympäröidyn kaupungin ulkopuolella Golgatalla. Tuon teloituspaikan lähelle Jeesus haudattiin ja siellä hän nousi kolmantena päivänä ylös.

Tästä pelastushistoriallisesta ydinsanomasta kirkkokunnat ovat yksimielisiä, mutta käytännössä vallitsee suuri opillinen hajaannus ja jopa kateellinen oikeuksien valvonta, mikä tulee ehkä selvimmin esille juuri Jerusalemissa.

       

Useimmat kristityt pyhiinvaeltajat haluavat kävellä Jeesuksen kärsimyksen tien, Via Dolorosan Jerusalemin Vanhassa kaupungissa. Kivetty kävelyreitti päättyy Pyhän haudan kirkkoon, jonka suojissa ovat arkelogisten selvitysten mukaan sekä Golgata että Jeesuksen hauta. Suurkirkon historia ulottuu 300-luvulle, jolloin kristinuskosta tuli Bysantin valtakunnan puolivirallinen valtiouskonto.

 

Pyhän haudan kirkko on kokenut lukuisia hävityksiä, muutoksia ja kiistoja.

1800-luvun puolivälissä turkkilaiset jäädyttivät Pyhän haudan kirkon eri kristittyjen ryhmien hallintaoikeudet ja tämä Status Quo -tilanne kesti myös Englannin mandaattivallan ajan, vuodesta 1917 vuoteen 1947, ja on yhä voimassa. Kirkon pääoven avaimia on pitänyt hallussaan jo useita vuosisatoja islaminuskoinen arabisuku, jonka edustajat avaavat kirkon ovet ennen auringonnousua ja sulkevat iltamessujen jälkeen. Yöksi lukittuun päärakennukseen jäävät sen vakioasukkaat, munkit.

 

Jotkut kirkkorakennuksen valvojista ovat sitä mieltä, että Jerusalemissa eri kirkkojen edustajien on helpompi neuvotella Israelin viranomaisten kanssa kuin sopia jostakin keskenään. Muualla maassa yhteydenpito on helpompaa.

 

400-luvulla Khalkedonin kirkolliskokouksen uskontunnustuksen pohjalta kristikunta yritti elää yhtenäisenä. Mutta taustalla vaikuttivat jo entistä enemmän sivistykselliset ja poliittiset vastakohdat. Kun vanha Rooma oli jakautunut kahtia, valtakunnan osien kiistat heijastuivat teologiaan. Läntisen alueen kehitykseen vaikuttivat germaaniset kansat, jotka alkoivat suunnata lähetystyötä kohti pohjoista. Itä-Rooman kenttänä olivat ennen muuta slaavilaiset kansat ja se piti kiinni Kreikan perinnöstä.

 

Kun Roomassa ei ollut enää keisaria, paavi alkoi käyttää yhä enemmän myös maallista valtaa. Idässä tunnustettiin paavin johtava asema piispojen joukossa, mutta hän oli silti vain yksi vertaistensa joukossa. Kun Konstantinopoli alkoi ajaa kirkkonsa riippumattomuutta Roomasta ja muun muassa sulki katolisen kirkon luostareita, paavin johtaman roomalaiskatolisen ja kreikkalaisortodoksisen kirkon tiet erosivat vuonna 1054.

 

Ristiretkien aikaan, 1000-luvun lopusta 1200-luvulle kiistaa yritettiin sovitella, mutta hajaannus jäi lopulliseksi, kun Vatikaanin "miekkalähettiläät" suuntasivat hyökkäyksensä lopulta vääräuskoisten ohella toisia kristittyjä vastaan.

Lähi-idän ongelmien juuret ovat syvällä. Monet kristilliset ryhmät ajattelevat, että he voivat olla rauhan sillanrakentajina, mutta heidän näyttönsä keskinäisestä yhteydestä eivät ole juutalaisten silmissä hyviä.

 

Perinteisiin protestanttisiin kirkkoihin tai vapaisiin suuntiin kuuluu Israelissa alle 10 000 arabia. Tämän lisäksi ovat maan juutalaiskristityt, messiaaniset, joiden määrä on aivan viime vuosina kasvanut suhteellisesti eniten. 1980-luvun alussa laskettiin maassa olevan kaksikymmentä seurakuntaa ja vajaat tuhat messiaanista. Nyt seurakuntia on noin 300, joissa 30 000 Jeesukseen uskovaa juutalaista. Opillisesti useimmat messiaaniset seurakunnat, joilla ei yhteistä katto-organisaatiota, ovat lähellä vapaita suuntia. Erityisesti musiikkitoiminta on vilkasta.

 

Kiistellyillä Länsirannan ja Gazan alueilla on noin 50 000 arabikristittyä. He kuuluvat kuten myös Israelin kansalaisina elävät sukulaisensa valtaosin katolisiin kirkkokuntiin.

 

HEIKKI KANGAS, Israel

Israel raportti to 11.10.2018

PYHÄN HAUDAN KIRKKO - HEIKKI KANGAS
00:00 / 00:00
 
NOBELIT 2018 - HEIKKI KANGAS
00:00 / 00:00
NOBELIT 2018

Näinä viikkoina julkistetaan pala palalta tämän vuoden Nobel -palkittavien nimiä.

Tiistaina kerrottiin, että Nobelin fysiikan palkinto myönnetään kolmelle laserfysiikan tutkijalle. Yksi palkituista, 96-vuotias Amerikan juutalainen Arthur Ashkin, on vanhin nobelisti kautta aikojen.

 

Viime vuoden tiedeuutinen oli painovoima- eli gravitaatioaallot, joita tutkijat havaitsivat ensimmäistä kertaa yhtä aikaa valohavainnon kanssa avaruuden kosmisesta tapahtumasta. Havainnon tehneille yhdysvaltalaisen LIGO-observatorion kolmelle tutkijalle myönnettiin syksyllä 2017 fysiikan Nobel -palkinto.

Albert Einsteinin vuonna 1915 esittämässä suhteellisuusteoriassa oli aiheesta jo epätäsmällinen esitys. Einstein sai Nobelin vuonna 1921.

 

Vuoden lopulla jaetaan Ruotsissa perinteisesti Nobelin palkinnot. Vuosien 1901 ja 2018 välisenä aikana Nobeleita on myönnetty yli 900. Juutalaiset ovat saaneet palkinnoista poikkeuksellisen suuren osan. Juutalaisia nobelisteja oli tähän syksyyn mennessä 196. Suomalaisia Nobelin saajia on neljä.

Nobel-palkinto kantaa dynamiitin keksijän, ruotsalaisen Alfred Nobelin nimeä. Se jaetaan vuosittain fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja rauhan aloille. Lisäksi Ruotsin keskuspankki on lahjoittanut Nobel-säätiölle vuodesta 1969 lähtien varat taloustieteiden vastaavaan palkintoon.

 

Nobeliin kuuluu kunniamitalin ohella huomattava rahapalkinto, joka saatetaan eri aloilla usein jakaa kahden tai kolmen kesken. Nytkin fysiikan Nobel jaettiin kolmelle tutkijalle.

Kahdeksan vuotta sitten Weizmann –instituutin tutkija Ada Yonath sai ensimmäisenä israelilaisena naisena palkinnon. Hän on kemian tieteentekijä. Israelilaiset kemistit ovat yltäneet palkinnolle kuusi kertaa. Juutalaisia kemian nobelisteja on ollut vuosien mittaan kaikkiaan 35.

 

Taloustieteen nobelisteja Israelissa on kaksi. Tämän kunnianosoituksen saaneita juutalaisia on ollut yhteensä 29. Toissa vuoden palkinnon sai Amerikan juutalainen Richard Thaler.

 

Lääketieteen nobelisteista on ennätykselliset 54 juutalaista. Fysiikan juutalaisnobelistien määrä kohosi viime vuonna samaan, kun palkinto myönnettiin gravitaatioaaltotutkimuksista Rainer Weissille ja Barry Barishille.

 

Nobelin rauhanpalkinto annettiin vuonna 1994 silloiselle pääministeri Jitzhak Rabinille ja ulkoministeri Shimon Peresille. He jakoivat palkinnon palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin kanssa. Tämän kolmikon ansiona pidettiin kiistelevien osapuolten välistä rauhan periaatejulistusta, joka ei valitettavasti ole vieläkään johtanut pysyvään rauhaan juutalaisvaltion ja palestiinalaisten välillä.

Vuonna 1978 pääministeri Menahem Begin jakoi rauhan kunniapalkinnon Egyptin presidentin Anwar Sadatin kanssa. Myös tätä kunnianosoitusta seurasi Rabin murhan tavoin surma. Jihad –ryhmän aktivistit ampuivat Sadatin vuonna 1981.  

Muita rauhanpalkittuja juutalaisia on kuusi, heistä ehkä tunnetuimpana Yhdysvaltojen ulkoministerinä pitkään toiminut Henry Kissinger.

 

Ensimmäinen israelilainen Nobelin saaja oli kirjailija Shmuel Josef Agnon vuonna 1966. Agnonin lisäksi kirjallisuusnobel on myönnetty 11 juutalaiselle, joista ensimmäinen oli Saksassa asunut Paul Heyse. Hän sai palkinnon vuonna 1910. Vuonna 2016 kirjallisuuden Nobelin sai maailmankuulu juutalainen laululyyrikko Bob Dylan.

 

Suhteessa kansan kokoon, juutalaiset ovat voittaneet ylivoimaisesti eniten näitä Nobelin kunniapalkintoja. Kyse ei ole välttämättä juutalaisen kansan etevämmyydestä muihin verrattuna. Enemmän on kyse sitkeydestä vaikeissa oloissa ja vainottuina. Historia kertoo, miten juutalaisista tuli monissa tapauksissa tahtomattaan rahanvaihtajia, joita kristityt halveksuivat. Tämä ei-pidetty ammatti johti taitavaan talouden osaamiseen.

 

Toisaalta Venäjällä ja entisen Neuvostoliiton alueella juutalaiset hakeutuivat yliopisto-opintoihin ja akateemisiin ammatteihin, koska heitä ei päästetty kaikkina aikoina esimerkiksi armeijan palvelukseen. Samoin estettiin juutalaisten toimimista hallintoviroissa. Nämä ammatilliset rajoitukset jalostivat kekseliäisyyttä, mikä viimeisten reilun sadan vuoden aikana on näkynyt muun muassa juutalaisnobelistien määrissä. 

 

HEIKKI KANGAS, Israel

Israel raportti to 4.10.2018