BIBI SYYTTEESEEN?
​
Israelissa on jo yli puolen vuoden ajan tutkittu pääministeri Benjamin Netanjahun mahdollisia taloudellisia väärinkäytöksiä. Hänen oletetaan muun muassa ottaneen vastaan varakkailta ystäviltään luksuslahjoja. Netanjahu on puolestaan saattanut lahjojen vuoksi ajaa etuisuuksia ystävilleen. Israelilaismedian mukaan nyt tutkitaan myös mahdollisuutta, että pääministeri on yrittänyt puuttua syyttäjälaitoksen tuomarivalintaan, jotta hänen vaimonsa selvitettävästä taloudellisesta väärinkäytöksestä ei viritettäisi syytettä.
Netanjahu on ollut pääministerin tehtävissä pisimpään Israelin poliitikosta. Nyt kilpailevat poliitikot ovat tietenkin vaatineet kesästä lähtien hänen eroaan. Pääministeriä odottaa todennäköisesti kuukausien oikeusvyyhti kuten edeltäjäänsä Ehud Olmertia, joka tuomittiin lahjusskandaalin seurauksena vankilaan.
Netanjahun puolustajien joukko harvenee pikkuhiljaa. Poliisin tutkimusaineistoa pidetään riittävänä syytöksen laatimiseen. Oikeustoimista päättää kuitenkin lopullisesti Israelin valtionsyyttäjä.
Puolustajat ovat olleet sitä mieltä, että Netanjahu on joutunut tiedotusvälineitten ja vasemmistopoliitikkojen ajojahdin kouriin. Tässä kampanjassa on mm. huudettu iskulauseita, että "Bibi on syyllinen, kunnes hänet todetaan viattomaksi". Bibi on pääministerin lempinimi.
Viime aikojen mielipidemittaukset ovat osoittaneet Netanjahun suosion laskua. Toisaalta oppositiosta ei ole näkyvissä selvää ehdokasta, joka voisi haastaa Netanjahun oikeistolaisen Likud -puolueen.
Neljä vuotta sitten Ehud Olmert tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen lahjusten ottamisesta rakentajilta. Väärinkäytökset liittyivät valtaosin pääministerikautta edeltäneeseen aikaan, jolloin Olmert toimi Jerusalemin pormestarina. Korruptioskandaalin vuoksi Olmert erosi syyskesällä 2008 tehtävästään.
Olmert otti lahjuksia vastineena avulleen luksusasuntojen rakentamisessa ns. Holyland -rakennusprojektissa.
Vaikka skandaalit ovat sävyttäneet monien Israelin hallituksen pääministerien kausia, Olmert oli ensimmäinen entinen pääministeri, joka on tuomittu telkien taakse.
Olmert oli pääministerikaudellaan muissakin asioissa kovan julkisen myllytyksen kohteena. Kun Israel kävi vuonna 2006 pohjoisessa sotaa libanonilaista Hizbollah –sissijärjestöä vastaan, taistelua pidettiin takaiskuna Israelin armeijalle, vaikka se onnistuikin ajamaan Hizbollahin etäämmälle rajalta.
Silloinen puolustusministeri erosi, ja myös Olmertia vaadittiin vastuuseen. Olmert kuitenkin säilytti tuolloin nipin napin asemansa.
Kahta vuotta myöhemmin Olmert joutui kuitenkin väistymään ja vuoden 2009 alussa järjestettiin ennenaikaiset parlamenttivaalit, joissa nousi valtaan nykyinen hallituksen pääministeri Netanjahu.
Netanjahun virkakauden viime viikkoja on sävyttänyt Syyrian sisällissodan käänteet, jotka ovat tuoneet muun muassa Iranin osuutta Syyrian sotaan uuteen valoon. Golanilla on ollut rajakahakointia, ja viikon vaihteessa Netanjahu varoitti Irania, ettei se ole suojattu, jos se jatkaa konfliktin uhittelua Israelin rajan pinnassa.
1990-luvulla uskonnollisen Shas puolueen puheenjohtaja Arieh Deri tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Hän toimi tuohon aikaan sisäministerinä. Derin katsottiin käyttäneen ministeriasemaansa väärin ja antaneensa perusteettomia avustuksia uskonnollisille kouluille ja kulttuurilaitoksille.
Derin tuomio johti hetkellisesti jopa uskonnollisen puolueen kannatuksen nousuun, sillä puolueen tukijat tulkitsivat tuomion vainoksi heitä kohtaan. Deristä tuli monien silmissä syytön marttyyri.
59-vuotias Deri tuli politiikkaan nuorena. Hän ehti toimia useita vaalikausia parlamentissa. Vapauduttuaan Derillä oli viiden vuoden karenssiaika politiikasta, mutta jo vuonna 2012 hän palasi politiikkaan ja syrjäytti Shas –puolueen puheenjohtajan paikalta myös sisäministerinä toimineen Eli Jishain. Deristä tuli Netanjahun hallitukseen jälleen sisäministeri.
Derin suosiosta kertonee sekin, että vuonna 2005, ennen paluutaan politiikkaan, hänet valittiin yleisöäänestyksessä 58. sijalle Israelin tärkeimpien vaikuttajien listalla. Viime aikoina on jälleen tutkittu Derin uusia talousepäselvyyksiä.
Vuonna 2011 Israelin eturivin poliitikoista sai vankeutta presidentti Moshe Katsav. Hänet tuomittiin raiskauksesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä seitsemäksi vuodeksi. Katsav joutui eroamaan presidentin tehtävästään heti oikeusprosessin käynnistyessä.
Dein viikkoraportti to 22.2.2018
HEIKKI KANGAS, Israel
​
SYYRIAN JA PALESTIINAN PAKOLAISISTA
​
Israelin rajanaapurissa Syyriassa on seitsemän vuoden ajan kasvanut pakolaisongelma. YK on vedonnut turvapaikkojen puolesta eri maihin, sillä Syyrian pakolaisia on jo tuplasti enemmän kuin Afganistanin sodan pakolaisia, joita lasketaan olevan noin 2,5 miljoonaa.
YK:n mukaan 13 miljoonaa syyrialaista eli lähes puolet maan väestöstä tarvitsee humanitaarista apua. Sodassa kuolleitten määrä lähentelee puolta miljoonaa. YK:ssa Venäjä vastusti äskettäin esitettyä kuukauden mittaista humanitääristä tulitaukoa. Venäjä aseistaa Syyrian hallitusta ja sillä on runsaasti sotilaita maassa.
YK:n mukaan Syyrian sisällissota koskettaa 5 miljoonaa lasta, joista ainakin kolmannes on joutunut pakolaisiksi. YK:n lastenavun järjestö Unicef on ilmaissut jo pitkään huolensa Libanonissa ja Jordaniassa olevien syyrialaislasten pahasta aliravitsemuksesta.
Vaikka Syyria ja Israel ovat teknisesti yhä sotatilassa, Israel on humanitäärisistä syistä auttanut sairaaloissaan tuhansia pahoin haavoittuneita syyrialaisia. Tätä ei kansainvälisesti yleensä noteerata.
Nyt rajakiista maitten välillä uhkaa eskaloitua Iranin toimittaman uuden teknologian aseistuksen vuoksi. Israel pudotti iranilaisten tiedustelulennokin Golanilla ja teki sen jälkeen vastaiskun iranilaisten tukikohtiin Syyriassa. Tässä kahakassa Syyrian ilmatorjunta ampui alas israelilaisen hävittäjäkoneen. Yhteenotto oli Israeliin kohdistuneena vakavin koko Syyrian sisällissodan aikana. Raketit surmasivat Golanilla pari vuotta sitten kaksi israelilaista siviiliä.
Lähi-idän rauhanprosessin keskeiset ongelmat eivät ole muuttuneet. Edelleen pohditaan, mitkä ovat kaavaillun Palestiinan rajat, miten Jerusalem jaetaan ja paljonko sallitaan pakolaisia uuteen valtioon. Rinnalle on tullut lisää ongelmia, kun arabikevään 2011 kumoukset synnyttivät useissa maissa levottomuuksia.
Pakolaiset ovat yksi vaikeimmista kiistoista. Palestiinalaiset laskevat pakolaistensa määräksi noin neljä miljoonaa, juutalaiset tunnustivat neuvottelujen suotuisissa vaiheissa paluuoikeuden noin puolelle miljoonalle arabille, jotka jättivät kotinsa vuoden 1967 kuuden päivän sodassa.
Israelilaisten laskutavan mukaan muuttolupa koskisi niitä arabeja, jotka asuivat Länsirannalla tai Gazan alueella juuri ennen kesäsotaa 67. Arabien mielestä muutto tulee sallia kaikille niille, jotka olivat alueilla ennen sotaa, sen aikana ja sen jälkeen. Heidän laskuissaan pelkästään "kesäsodan pakolaisia" on noin miljoona.
Palestiinalaiset vaativat lisäksi paluuoikeutta kaikille niille, jotka lähtivät Israelin itsenäistyessä vuonna 1948. Samaa oikeutta penätään pakolaisten lapsille ja lastenlapsille.
Palestiinalaiset perustavat vaatimuksensa Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1949 yleiskokouksen päätökseen, jonka mukaan kaikilla sodan jaloista lähteneillä on paluuoikeus tai mahdollisuus saada korvauksia omaisuuden menetyksistä. Puolueettomat asiantuntijat ovat laskeneet näiden pakolaisten määräksi 600 000.
Pakolaiskiistassa Israel on vasta-argumenttinaan muistuttanut niistä 800 000 juutalaisesta, jotka pakenivat arabimaista 1950-luvun taitteessa. Hekään eivät ole saaneet korvauksia jättämästään omaisuudesta.
Jos palestiinalaisten asema on ollut Israelissa ja miehitysalueilla sorrettu, samaa joutuivat kokemaan juutalaiset arabiyhteisöjen keskellä. Sadattuhannet pakenivat henkensä edestä useista eri arabimaista. Valtaosa muuttajista tuli Israeliin, mutta noin 200 000 löysi turvapaikan Pohjois- tai Etelä-Amerikasta.
Iranissa juutalaisilla oli kohtuullisen hyvät olot vuoden 1979 islamilaiseen vallankumoukseen saakka. Silti vuoteen 1970 mennessä maan 100 000 juutalaisesta 60 000 lähti joko Israeliin tai Yhdysvaltoihin. Tänä päivänä Iranissa on ehkä muutamia tuhansia juutalaisia, joiden on vaikea saada muuttolupaa.
Israel ei ole rajoittanut juutalaisten muuttoa maahan. Peruslakeihin kuuluu niin sanottu paluumuuttolaki, jonka perusteella jokainen juutalainen ikään, sukupuoleen tai ammattiin katsomatta saa automaattisesti muuttoluvan. Useimmat uudet siirtolaiset saavat myös muutamassa viikossa maan kansalaisuuden.
Pakolaisongelma on siis kaksipuolinen. Korvauksista sopimiseen saattaa ajan mittaan löytyä kompromissi, mutta tuskin miljoonien palestiinalaisten paluumuuttoon. Se muuttaisi kerralla Israelin ja palestiinalaisarabien väestösuhteen arabivoittoiseksi. Sitä Israel ei halua.
RADIO DEI raportti to 15.2.2018
HEIKKI KANGAS, Israel
​
SIIRTOTYÖLÄISIÄ JA PAKOLAISIA
​
Israelissa on ollut pitempään kuin Euroopassa iso pakolaisongelma. Jo parikymmentä vuotta sitten maahan alkoi virrata turvapaikanhakijoita ja laittomia siirtotyöläisiä eri maanosista. Paljon on niitä, jotka haluavat Israelin kautta Eurooppaan, pohjoiseen Amerikkaan tai Australiaan. Kun nämä muuttotiet ovat tukossa, jotkut pakolaisista toteavat, että parempi olla Israelin vankilassa kuin sodan keskellä kotimaassaan.
Äskettäin valmistui eritrealaisten parissa tutkimus, jonka mukaan erityisesti Ugandaan ja Ruandaan entisen kotimaansa sijasta palanneet turvapaikanhakijat eivät vapaaehtoisesti palatessaan ole saaneet sellaista kohtelua, mitä heille oli luvattu. He ovat joutuneet pidätetyiksi ja pahoinpidellyiksi samaan tapaan kuin paetessaan vuosia sitten. He eivät ole myöskään saaneet matkustusasiakirjoja, jotka voisivat taata paluun Israeliinkin. Monet heistä ovat sitten uudella pakolaiskierroksellaan ajautuneet vaarojen kautta Eurooppaan.
Nämä pakolaiset ovat tehneet hengenvaarallisia matkoja Sudanin ja Libyan kautta kohti läntisiä maita. Matkalla monet ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi ja orjatyövoimaksi. Osa on hakenut uutta turvasuuntaa vaarallista Välimeren merireittiä Libyan kautta.
Vuosikymmenen alussa olivat vahvasti uutisissa Tel Avivin turvapaikanhakijoitten suurmielenosoitukset. Kaduille kokoontui parhaimmillaan yhtä aikaa yli 30 000 afrikkalaista. Kyseessä oli Israelin historian suurin maahantulijoiden järjestämä protesti.
Mielenosoittajat pyysivät oleskelulupia, joita on myönnetty vuositasolla muutamia satoja. Lain perusteella useita satoja turvapaikanhakijoita on ollut pidätettyinä ilman oikeudenkäyntiä jopa vuoden odottamassa karkotusta.
Israelissa on edelleen kymmeniä tuhansia laittomia siirtolaisia, mikä hallituksen mukaan uhkaa valtion juutalaista luonnetta, ja myös turvallisuutta. Tel Avivin asukkaat ovat osoittaneet mieltään siirtolaisia vastaan, jotka slummialueillaan ovat syyllistyneet rikoksiin, kun he hakevat laittomilta markkinoilta töitä.
Siirtolaisongelma on paisunut viimeisen 20 vuoden aikana, jolloin Egyptissä Siinain vaarallisen autiomaareitin on ylittänyt kymmeniä tuhansia Afrikan sarven pakolaista ja työnhakijaa. Viranomaisten on hankala selvittää tulijoitten taustoja, koska harvoilla on papereita mukanaan.
Joka tapauksessa Siinain beduiinit ovat isoja korvauksia vastaan auttaneet suuren määrän afrikkalaisia etenkin sisällissotien riivaamista Sudanista ja Eritreasta Israelin vastaiselle rajalle, joka oli takavuosina monin paikoin helppo ylittää. Beduiinit ovat samalla ryöstäneet tulijoilta lähes kaikki varat sekä syyllistyneet väkivaltaisuuksiin ja raiskauksiin. Myös Egyptin sotilaat ovat ampuneet siirtolaisia alueellaan.
Israelissa monet tulijat kertovat vaikeuksistaan, mutta jotkut ovat myös sanoneet avoimesti pyrkineensä Israeliin työn toivossa, josta he ovat kuulleet omissa maissaan.
Vuonna 2014 Israelin ja Egyptin rajalle valmistui turva-aita, joka estää paitsi terroriyrityksiä Egyptin ääriliikkeitten ja Gazan palestiinalaisten taholta, myös laitonta maahanmuuttoa.
Israelissa on ollut jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien kymmeniä tuhansia laillisia siirtotyöläisiä muun muassa Romaniasta, Bulgariasta, Thaimaasta, Filippiineiltä ja jopa Kiinasta. Heistä ensimmäiset alkoivat tulla maahan, kun kiistellyltä Länsirannan alueelta ja Gazan kaistalta ei terroriuhan vuoksi uskallettu ottaa Israelin puolelle töihin palestiinalaisarabeja. Runsaimmillaan heitä oli israelilaisten työnantajien palveluksessa yli 100 000. Määräaikaiset, lailliset vierastyöläiset tulivat Israeliin korvaamaan palestiinalaisia lähinnä maataloudessa ja rakennustöissä. Osa siirtolaisjoukosta työllistyi myös vanhustenhoidossa. Viime vuosien afrikkalaiset maahanmuuttajat ovat sijoittuneet laillisesti tai laittomasti etenkin hotellien siivoojiksi ja muiksi aputyöläisiksi.
Israelin poliitikkojen parissa on näkemyseroja siitä, mitä ryhmiä voidaan luokitella täkäläisiksi kiintiöpakolaisiksi. Muun muassa sudanilaisille ja eritrealaisille on tarjottu porkkanaksi muutaman tonnin läksiäisrahaa, jos he vapaaehtoisesti palaavat lähtö- tai naapurimaihinsa. Israelissa tulkitaan, ettei esimerkiksi Eritreassa ole yleisesti enää hengenvaaraa, samoin on katsottu turvatilannetta riittävän rauhalliseksi Sudanissa pakolaisten paluulle.
HEIKKI KANGAS
Israel raportti to 8.2.2018 (6)
​
PUOLA JA HOLOKAUST
​
Samaan aikaan kun eri maissa vietettiin tammikuun lopussa kansainvälistä holokaustin muistopäivää, Puolassa parlamentti hyväksyi lakiesityksen, joka kieltää puhumasta Puolasta osasyyllisenä holokaustiin. Lain rikkomisesta voisi saada enimmillään kolme vuotta vankeutta.
Israelin ja Puolan välit ovat olleet viime vuosikymmeninä diplomaattisesti hyvät. Sen vuoksi Puolan parlamentin enemmistön päätös otettiin täällä tyrmistyneenä vastaan.
Uuden lain nojalla tuhoamis- ja keskitysleirien kutsuminen "puolalaisiksi leireiksi" sekä muut viittaukset Puolan osasyyllisyyteen natsi-Saksan rinnalla voivat siis johtaa sakkoihin ja jopa muutaman vuoden vankeusrangaistuksiin.
Israel esitti viime viikolla vastalauseen uudesta laista Puolan hallitukselle ja pyytää sitä muokkaamaan esitystä ennen kuin se saa lopullisen vahvistuksen. Israelissa ajatellaan laajalti, ettei mikään laki voi muuttaa historiallista totuutta, jonka mukaan myös osa puolalaisista toimi yhteistyössä natsien kanssa.
Israelin poliitikot niin hallituksessa kuin oppositiossa ovat muistuttaneet, että holokaustista selvinneiden läheisiä on turha opastaa holokaustin tapahtumien kulusta. Esimerkiksi keskustalaisen oppositiopuolueen, Jesh Atidin kansanedustaja Jair Lapid tuomitsi puolalaislain muistuttamalle, ettei keskitysleirien olemassaoloa voida pyyhkiä pois muuttamalla lakia. Joitakin vuosia sitten kuollut Lapidin isä oli myös suosittu kansanedustaja. Tommy Lapid selvisi tuhoamisleiriltä.
Puolan suurlähetystön edustaja vastasi Lapidille sosiaalisen median Twitterissä, että hänen väitteensä osoittavat, että jopa Israelissa tarvitaan holokaustiin liittyvää koulutusta.
Lapid vastasi muun muassa toteamalla, että hänen isoäitinsä tapettiin Puolassa saksalaisten ja puolalaisten toimesta. Lapidin mukaan holokaustin seuraamukset ovat yhä läsnä tässä päivässä ja sen muistot elävät juutalaisten kollektiivisessa muistossa. Tämän vuoksi israelilaiskansanedustaja katsoi, ettei hän tarvitse puolalaisilta koulutusta holokaustin tapahtumista. Hänen mielestään Puolan lähetystön edustajien tulisi pyytää anteeksi selityksiään.
Kun Israelin ulkoministeriö vaati Puolaa käsittelemään lain uudelleen, presidentti Andrzej Duda lupasi tehdä tämän ennen lain voimaan saattamista.
Israelin Puolan suurlähettiläs Anna Azari sanoi pelkäävänsä, että Puolassa sijainneilta keskitysleireiltä elossa selviytyneet saattavat joutua lain nojalla syytetyiksi silminnäkijäkertomustensa takia.
Vainojen uhrien muistopäivä virallistettiin YK:ssa vuonna 2006, jolloin saksalaisten pahimpien tuhoamisleirien vapauttamisesta oli kulunut 60 vuotta.
Muistopäivää ei kuitenkaan vietetä vain juutalaisten vainoamisen vuoksi. Monet muutkin kansat ovat kärsineet vähemmistöinä naapuriensa tai kaukaisempien vihollisten takia.
Vaikka tämän päivän uhkat ovat toisenlaisia, juutalaisvastaisuuden synonyymiksi iskostui 1800-luvulta lähtien sana antisemitismi. Se on vihamielisyyttä, joka on ilmennyt vuosisatojen saatossa eriasteisena sortamisena, maasta karkotuksina sekä äärimuodossaan joukkomurhina. Tätä kielteistä asennetta on ollut kautta vuosisatojen juutalaisia kohtaan lähes kaikkialla, mihin he karkotettuina alkoivat siirtyä muinaisesta kotimaastaan reilut 2000 vuotta sitten.
Juutalaisten syrjinnän perusteena on ollut niin uskonto, politiikka, talous kuin rotukin. Edelleen ovat suosiossa juutalaisiin liitetyt salaliittoteoriat.
Keskiajalla juutalaisviha huipentui pakkokäännyttäjien ristiretkiin, jotka myös kohdistuivat islaminuskoisiin. Myöhemmällä keskiajalla juutalaisia syytettiin muun muassa ruttoepidemioista.
Israelissa nämä historialliset tapahtumat ovat yhä esteenä kristittyjen ja juutalaisten aidolle vuoropuhelulle. Monien juutalaisten on yhä vaikea käsittää, että Jeesuksen seuraajat eivät syyllisty väkivaltaan ja sortamiseen.
Yksittäiset iskut juutalaisia vastaan ovat taas viime vuosina lisääntyneet, samoin on holokaustin kieltäjien määrä kasvussa. Puolan parlamentin lakiesityksen tyyppiset ratkaisut ovat omiaan lisäämään tätä kehitystä.
Opetusta holokaustista tarvitaan, jotta vainoihin johtavat asenteet muuttuisivat niin juutalaisia kuin muitakin vähemmistöjä kohtaan.
HEIKKI KANGAS
Israel raportti to 1.2.2018