VAINOJEN MUISTOPÄIVÄ
​
Israelilaiset nuorisoryhmät ja poliitikot vierailevat säännöllisesti Puolassa Auschwitz -Birkenaun kuolemanleirin monumenteilla. Opiskelijoitten vierailuja on ympäri vuoden, mutta tammikuussa nämä käynnit ovat osa kansainvälistä vainojen muistopäivää.
Valtuuskuntien matkassa on yleensä juutalaisvanhuksia, jotka selvisivät holokaustin keskeltä. Näitten ikäihmisten rivit harvenevat useilla kymmenillä viikossa. Heitä on vielä elossa Israelissa vajaat 200 000.
Israelin poliitikot ja antisemitismin vastaisen työn aktivistit muistuttavat, miten kansainvälinen holokaustin muistopäivä on merkittävä osa taistelussa vainoja vastaan.
Viime vuosina täällä Israelissa on herättänyt runsaasti keskustelua se, että monien maitten poliitikot ottivat muutama vuosi sitten ydinaseneuvotteluihin avosylin vastaan Iranin edustajia, vaikka maan korkein johto kieltää samanaikaisesti holokaustin koskaan tapahtuneen. Iranin voikin sanoa omineen viime vuosina Hitlerin perinnön, kun maan johtajat latelevat uhkauksia Israelille.
Kolme vuotta sitten iso puheenaihe oli Saksan päätös julkaista tutkijoitten niin sanottu kriittinen versio Adolf Hitlerin ´Taisteluni´ -kirjasta. Täällä pohditaan, oliko julkaisu viisas ratkaisu vai olisiko ollut parempi pyrkiä jatkamaan kirjan täyskieltoa kuten toistaiseksi tekevät esimerkiksi Hollanti ja Itävalta.
Pelkona on, että antisemiittiset uusnatsit saavat kirjasta uutta pontta vähemmistöjen ja erityisesti juutalaisvastaiseen propagandaansa. Tätä asiaa on ajettu esimerkiksi Virossa, jossa kirjakauppoihin on haluttu luterilaisen reformaattorin Martti Lutherin juutalaisvastainen teos. Se on luettavissa suomenkielellä Helsingin yliopiston verkkojulkaisuna.
Israelissa mielipiteet jakautuivat kriittisen Taisteluni -version puolesta ja vastaan. Puolestapuhujat näkevät kirjan julkaisemisessa mahdollisuuden ymmärtää antisemitismin syviä taustoja ja kouluttaa eri ikäisiä.
Suomessa myös vietetään tällä viikolla monien muitten valtioitten tavoin vainojen uhrien muistopäivää. Päivä virallistettiin YK:ssa vuonna 2006, jolloin saksalaisten pahimpien tuhoamisleirien kuten Auschwitzin vapauttamisesta oli kulunut 60 vuotta.
Muistopäivää ei kuitenkaan vietetä vain juutalaisten vainoamisen vuoksi. Monet muutkin kansat ovat kärsineet vähemmistöinä naapuriensa tai kaukaisempien vihollisten takia. Esimerkiksi turkkilaiset toteuttivat noin puolentoista miljoonan armenialaisen joukkomurhan 1900-luvun alussa, Kambodzhan kansanmurha oli 1970-luvulla tai Ruandassa 1990-luvulla. Edelleen vainot jatkuvat eri puolilla maailmaa, kuitenkin menneitten vuosisatojen kiistatta hyljeksityin kansa on ollut juutalaiset, joitten vainon huipentuma oli Hitlerin Saksan holokausti.
Vaikka tämän päivän uhkat ovat toisenlaisia, juutalaisvastaisuuden synonyymiksi iskostui 1800-luvulta lähtien sana antisemitismi. Se on vihamielisyyttä, joka on ilmennyt vuosisatojen saatossa eriasteisena sortamisena, maasta karkotuksina sekä äärimuodossaan joukkomurhina. Tätä kielteistä asennetta on ollut kautta vuosisatojen juutalaisia kohtaan lähes kaikkialla, mihin he karkotettuina alkoivat siirtyä muinaisesta kotimaastaan reilut 2000 vuotta sitten.
Juutalaisten syrjinnän perusteena on ollut niin uskonto, politiikka, talous kuin rotukin. Edelleen ovat suosiossa juutalaisiin liitetyt salaliittoteoriat.
Juutalaisvainot alkoivat jo reilut 3000 vuotta sitten, jolloin Israelin jälkeläiset lisääntyivät Egyptissä ja joutuivat alistumaan isäntämaansa orjuuteen. Tuosta lähtien eriasteiset vainot ovat seuranneet juutalaisten historiassa.
Keskiajalla juutalaisviha huipentui pakkokäännyttäjien ristiretkiin, jotka myös kohdistuivat islaminuskoisiin. Myöhemmällä keskiajalla juutalaisia syytettiin muun muassa ruttoepidemioista.
Israelissa nämä historialliset tapahtumat ovat yhä esteenä kristittyjen ja juutalaisten aidolle vuoropuhelulle. Monien juutalaisten on yhä vaikea käsittää, että Jeesuksen seuraajat eivät syyllisty väkivaltaan ja sortamiseen.
Katolinen kirkko laski keskiajalla perustuksen joukkomurhille. Ristiretkiä seurasi inkvisitio, joka tuhosi paljon juutalaisia ja ajoi osan kuolemanrangaistuksen uhalla 1400-luvun lopulla pois Espanjasta ja Portugalista.
Yksittäiset iskut juutalaisia vastaan ovat taas viime vuosina lisääntyneet, samoin on holokaustin kieltäjien määrä kasvussa.
Vainoihin johtavaa mentaliteettia ei juurita hetkessä, koko maailma tarvitsee paljon asennemuokkausta niin suhteessa juutalaisiin kuin muihin sorrettuihin vähemmistöihin.
HEIKKI KANGAS
Israel raportti, to 25.1.2018 (4)
​
PUITTEN ISTUTUKSEN JUHLA, TUBISHVAT ISRAELISSA
​
​
Raamatun ajan metsät olivat ilmeisen runsaita, villejä metsiä, joissa karhutkin samoilivat. Reilut sata vuotta sitten, ennen ensimmäisiä juutalaisten muuttoaaltoja Israeliin, maa oli kuiva ja karu. Asukkaita oli puoli miljoonaa, joista juutalaisia vajaat 10 prosenttia.
Jos ajatellaan varhaisen Israelin asuttamista, se oli metsäisillä kukkuloilla hankalaa, sillä kiviseen maaperään kasvit juurtuivat syvään. Puut olivat myös oksaisia ja sitkeitä. Tällaiset luonnonvaraiset metsät tuhoutuivat erityisesti Turkin ottomaanikaudella.
Arabienkin muutto Israeliin ja kiistellylle Länsirannalle vilkastui vasta 1900-luvun alkupuolella, kun maa muuttui elinkelpoisemmaksi juutalaisten pioneerien raivaustyön ansiosta. Kuivan ja kivikkoisen maan ohella oli erityisesti pohjoisessa ja Välimeren rannikkoseudulla laajoja suoalueita, jotka kuivatettiin viljelysmaaksi.
Kun ottomaanien Turkki hallitsi maata, alueen omistivat pääosin nykyisissä arabimaissa asuneet feodaaliherrat. He myivät mielellään omistamansa malariasuot ja kivikkokukkulat juutalaisille siirtolaisille.
Yksi iso syy maan kulumiselle, eroosiolle ja autiomaan laajentumiselle oli turkkilaissulttaanien hallinto, joka kesti 400 vuotta vuodesta 1517 ensimmäiseen maailmansotaan asti eli vuoteen 1917. Turkkilaisille silloinen Palestiina oli syrjäistä joutomaata. Tuolloin määrättiin jopa sellainen laki, jonka mukaan maanomistajia verotettiin puustosta. Tämän vuoksi puut ryöstöhakattiin lähes kaikkialta. Suuret määrät puuta kaadettiin lisäksi, kun Istanbulista rakennettiin rautatietä aina eteläiseen Afrikkaan saakka.
Eroosio vei puuttomilta rinteiltä lopulta kaiken ruokamullan, jota viljelykset tarvitsevat. Puustolle ovat olleet myös hyvin vahingollisia vuohilaumat, jotka syövät kaikkia kasveja jopa juurineen.
Brittihallinnon aikana juutalaisten maahanmuuttoa seurasi laaja puunistutusohjelma, joka yhä jatkuu. Israelin kansallisrahasto, Keren Kajemet on ollut merkittävä ohjelman toteuttaja.
Israelissa metsäalueita nimikoidaan usein jonkun varakkaan lahjoittajan nimiin tai muistometsiä istutetaan vaikkapa merkkipäivien kunniaksi. Myös yksityishenkilöille istutetaan puita ja jokaiselle vastasyntyneelle israelilaiselle on ollut tapana istuttaa oma puu.
Keren Kajemetin ohjelmissa on istutettu Israeliin kaikkiaan liki 300 miljoonaa puuta viimeisen sadan vuoden aikana. Muinoin Israelissa kasvoi erilaisia tammipuita, laakereita, pistaasipuita, sypressejä ja vuorimäntyjä. Nyt näitä samoja Raamatun ajan lajeja on istutettu maahan uudelleen. Toki on muitakin uudempia lajikkeita kuten eukalyptukset. Metsäpaloarkojen havupuitten sijaan on viime aikoina pyritty palaamaan maan alkuperäiseen, matalaan tammimetsikköön. Istutusmetsien myötä on esimerkiksi kuivan Negevin alueen sademäärät kasvaneet viime vuosikymmeninä, vaikka vedestä on edelleen iso pula koko Lähi-idän alueella.
Raamattu ja juutalainen uskonnollinen kirjallisuus puhuu paljon luomakunnan kunnioittamisesta ja suojelemisesta. Siellä on myös käsky antaa esimerkisi peltojen ja hedelmätarhojen puitten viettää sapatin lepoa.
Puut ja metsät ovat Israelissa suuressa arvossa. Tammikuun lopussa vietetään juutalaisen kalenterin mukaan 'puiden uutta vuotta'. Tu bišvat eli puiden uusivuosi on yksi juutalaisessa perimätiedossa Mišnassa mainituista uudenvuoden juhlista. Mooseksen kirjat eli Toora käskee juutalaisia pidättäytymään puun hedelmien syömisestä sen kolmen ensimmäisen elinvuoden ajan. Neljännen vuoden sato on uhrattava Herralle, ja vasta viidentenä vuonna hedelmäpuun satoa saa nauttia.
Tu bišvat auttoi aikoinaan ilmeisesti erottamaan edellisen ja seuraavan vuoden sadot toisistaan, jotta sadosta annettavat kymmenykset voitiin määrittää.
Toora kehottaa israelilaisia istuttamaan puita Luvattuun maahan. Jokaiselle syntyneelle lapselle oli muinoin tapana istuttaa oma puu: usein se oli pojalle setri, tytölle sypressi.
Tu bišvat -juhlaa vietetään yhä myös Israelin ulkopuolella. Silloin syödään erilaisia Raamatun hedelmiä kuten viinirypäleitä, viikunoita, taateleita, granaattiomenoita ja oliiveja. Israelissa istutetaan puiden uutena vuotena edelleen puita kyläkohtaisina tapahtumina.
HEIKKI KANGAS, Israel
Israel raportti, to 18.1.2018 (3)
​
RADIKAALI ISLAM JA ISRAEL
​
Islamin radikalisoituminen ei ole enää vähään aikaan ollut tiedostusvälineitten säännöllistä materiaalia kuten oli koko 2010-luvun alkuvuodet ja jo edellisen vuosikymmenen. Radikaali islam on kuitenkin voima, joka sävyttää myös eespäin Lähi-idän politiikkaa päivästä päivään. Sillä on todennäköisesti vahva rooli, jos Yhdysvaltojen ajamana yritetään elvyttää rauhanprosessia Israelin ja palestiinalaisten välillä tai koetetaan rauhoittaa Irakia tai Afganistania sekä sisällissodan kriisistä pitkään toipuvaa Syyriaa. Kaikissa näissä kriisimaissa, samoin kuin Egyptissä ääri-islam on vahvistunut länsimielisiä vastaan.
Tilanteen rauhoittamiseksi monet mediat koettavat taustajutuissaan osittain oikeinkin muistuttaa, että suurin osa maailman noin miljardista muslimista elää rauhanomaisesti. Silti ei pidä unohtaa, että islamin vaikutus koulutuksessa ja sitä kautta yhteiskuntien toiminnoissa on hyvin vahva. Negatiivisena ääriesimerkkinä on Gazan palestiinalaisalueella vuonna 2006 valtaan noussut Hamas. Se on määrätietoisesti kouluttanut ja kouluttaa arabilapsia hyvin pienestä pitäen juutalaisvihaan ja perustelee asiaa Koraanilla. Kyse palestiinalaisarabien elämässä ei ole vain maasta, vaan paljon syvemmästä hengellisestä vihasta.
Monet länsimaiset islamtutkijat opettavat, että äärimuslimi ihannoi kyllä yhteiskuntamallia, jossa noudatetaan islamiin perustuvaa sharian lakia, mutta kaikki heistä eivät pyri tavoitteeseen väkivallan keinoin. Siksi näitten tutkijoitten mukaan äärimuslimeja ei saisi samastaa terroristeihin, vaikka useat terroristit väittävätkin puolustavansa islamia.
Fakta on kuitenkin se, että väkivaltaisuuden juuret ovat syvällä uskonnollisessa ajattelussa.
Vaikenemisen virheeseen syyllistyttiin karmein seurauksin esimerkiksi toisen maailmansodan aikana.
Kaikkea Lähi-idän kaunaisuutta ei voi selittää silläkään, että väkivaltaisten mielenilmausten taustalla on sotkuinen vyyhti politiikkaa ja Israelin miehityksen historiaa.
Minusta nimenomaan uskonnolla voi perustella suuren osa alueen dramaattisesta historiasta. Ei saa myöskään unohtaa, että islam on monien valtaapitävien väline siirtää huomiota pois omista yhteiskunnallista ongelmista, jolloin Israelia selitetään kaiken pahan juureksi ja yhteiseksi viholliseksi, jota vastaan on varustauduttava.
Vaikka kristinuskossakin on paljon vanhoja arvoja ja pinttyneitä tapoja, tappaminen tai sillä uhkaaminen ei kuulu todelliseen kristilliseen oppiin. Toki nimikristillisyyden nimissä tehtiin paljon pahaa erityisesti pimeällä keskiajalla, jolloin mm. inkvisitio surmasi valtavat määrät ihmisiä ja ajoi juutalaisia ulos Euroopasta. Tuon ajan vaikutteena poltettiin lisäksi harhaoppisina pidettyjä kirjoja.
Kristinusko, islam ja niitä vanhempi juutalaisuus ovat kaikki syntyneet täällä Lähi-idässä. Ne perustuvat paitsi yhteen Jumalaan, myös moniin samankaltaisiin katsomuksiin. Historia ja politiikka ovat kuitenkin hiertäneet vuosisatojen ajan uskontojen välejä.
Tärkein ero islamin ja kristinuskon välillä on suhtautumisessa Jeesukseen. Jeesus on Koraanissa yksi suurista profeetoista ennen Muhammedia. Islam on jyrkästi sitä mieltä, että yhden, ainoan Jumalan rinnalle ei saa asettaa ketään muuta. Islam pitää kristillistä kolminaisuusoppia jumalanpilkkana.
Tunnustavat kristityt taas eivät voi hyväksyä sitä, että Jeesuksen jälkeen olisi tullut uusi profeetta, joka korjaa juutalaisten ja kristittyjen ilmoituksessa pieleen menneet kohdat ja pitää uutta uskontoa täydellisenä.
Koraani on selvästi lakihenkisempi kuin kristittyjen Uusi testamentti ja muistuttaa enemmän Vanhaa testamenttia. Koraanissa annetaan selkeitä sääntöjä ihmisten kanssakäymisestä. Osa islamin omista erikoistuntijoista myöntää, että esimerkiksi uskonnossa yleisesti käytössä olevat pukeutumisohjeet kuten naisten huntujen käyttö on myöhempää perua, ei Muhammedin ajan ohjeistoa.
Islamin perusopetuksesta puuttuu luottamus aidosti armolliseen Vapahtajaan, jonka suosiota ei voi ansaita omilla teoilla.
Näin Koraanin säädösten tulkinnasta on monissa islamilaisissa maissa tullut osa yhteiskunnallista alistamista ja vallankäyttöä. Tällaista valtaa vastaan on mahdotonta taistella länsimaisen demokratian ihantein.
HEIKKI KANGAS, Israel
Israel raportti 11.1.2018 (2)
JERUSALEM JA PALESTIINAN ITSENÄISYYSHAAVE
​
Israeliin kohdistetaan jatkuvasti kansainvälisiä vaatimuksia, että sen tulisi antaa periksi ja suoda palestiinalaisille oma valtio kiistellylle Länsirannalle.
Joulukuun 6. päivänä nämä vaateet saivat uuden käänteen, kun Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump julisti, että Jerusalem on Israelin pääkaupunki. Tätä tunnustusta oletettavasti seuraa muutaman vuoden sisällä USA:n suurlähetystön siirto Tel Avivista Jerusalemiin.
Väli-Amerikan väkirikkain valtio Guatemala ilmoitti jouluaattona myös siirtävänsä lähetystönsä Jerusalemiin. Maan presidentti Jimmy Morales keskusteli aiheesta Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun kanssa äskettäin.
Guatemala oli yksi yhdeksästä valtiosta, jotka äänestivät joulun alla Yhdysvaltain ja Israelin rintamassa, kun YK:n yleiskokouksen suuri enemmistö asettui vastustamaan Yhdysvaltain päätöstä tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi. Päätöslauselman hyväksymisen puolesta äänesti 128 maata. 35 maata pidättäytyi äänestyksestä.
Yhdysvaltain, Israelin ja Guatemalan lisäksi päätöslauselmaa vastustivat Honduras, Togo, Mikronesia, Nauru, Palau ja Marshallinsaaret. Äänestyksestä pidättäytyivät muun muassa Argentiina, Australia, Kanada, Kroatia, Tshekki, Latvia, Meksiko, Romania ja Unkari.
21 maata ei osallistunut lainkaan äänestykseen. Niiden joukossa oli muun muassa Ukraina.
YK:n yleiskokouksen päätöslauselma ei ole sitova. Aloitteen taustalla on puuhannut vahvasti Turkki, jonka presidentti Erdogan (ÄRDUAN) on jälleen koventanut lausumiaan Israelista. Hän kehotti YK:n äänestyksen aikoihin kansainvälistä yhteisöä tunnustamaan Jerusalemin Palestiinan pääkaupungiksi.
Yhdysvallat on uhannut päätöslauselmaa kannattaneita maita talousavun leikkauksilla.
Trumpin päätös on aiheuttanut vastustusta, mutta ainakin toistaiseksi aiempiin kansannousuihin verrattuna melko vähäistä kuohuntaa on ollut palestiinalaisalueilla. Päätöksen jälkeen Länsirannalla ja Gazassa on Israelin vastaisissa levottomuuksissa kuollut toistakymmentä ihmistä.
Palestiinalaiset pitävät myös Jerusalemia pääkaupunkinaan. Jerusalemissa on juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pyhiä paikkoja.
Länsimaista Ruotsi on ollut usein edelläkävijänä Palestiinan puolustamisessa. Vuonna 2014 maan hallitus antoi lausuman, jota voitiin tulkita siten, että Ruotsi voi hyväksyä Palestiinan itsenäisyyden, vaikka sillä ei ole edes rauhansopimusta Israelin kanssa.
Pääministerin Stefan Lövfenin palestiinalaisten puolustuspuhe aiheutti Israelissa ison diplomaattisen kohun. Israel kutsui muun muassa Ruotsin suurlähettilään kuultavaksi. Tämän jälkeen Löfven pehmensi lausumaansa, ja otaksui maansa yhä odottavan palestiinalaisten ja Israelin keskinäistä sopimusta. Suomen presidentti Sauli Niinistö totesi tuolloin, ettei Suomi aio seurata Ruotsin esimerkkiä Palestiinan tunnustamisessa.
Muutamat muutkin länsivaltiot mm. Englanti ovat myös harkinneet, että se hyväksyisi Palestiinan valtion ilman sopimusta.
Helposti kysymme, miksi Israel ei sitten alistu niin Ruotsin kuin monien muitten valtioitten ”rauhantahtoon” ja vain anna Palestiinalle itsenäisyyttä?
Käytännön syyt, mm. palestiinalaisten raketti-iskut Gazasta puhuvat muuta kuin rauhantahtoisuutta. Reilu viikko sitten Gazaa hallitseva ääri-islamistinen Hamas vastasi jälleen kerran Israelin puolesta tähän kiistakysymykseen. Yksi liikkeen perustajajäsenistä Mahmoud al-Zahar vakuutti, että ryhmä vapauttaa Jerusalemin ja tuhoaa samalla USA:n mahdollisen lähetystön Jerusalemista. Hamas pitää myös kaikkia Israelin poliittisia ystäviä vihollisinaan, joita vastaan taistellaan. al-Zahar on myös todistanut, että Hamas tavoittelee lopulta samoja asioita kuin Syyriassa ja Irakissa terrorisoinut Islamilainen valtio, ISIS.
Hamasin johtomiehet myös vakuuttavat, että päästessään suuremmalle palestiinalaisten alueelle, Jordanjoen läntiselle rannalle, ryhmä varmuudella yrittäisi Israelin kimppuun. Vuoriylängöltä rakettihäirintä olisi tavattoman paljon tehokkaampaa kuin tasaiselta Gazan kaistalta. Juudean ja Samarian vuorten päältä Israelin Välimeren rannikon isot kaupungit ovat rakettien ja kranaattien ampujille kuin tarjottimella. Israelin reilusta 8 miljoonasta asukkaasta kaksi kolmasosaa asuu rannikkotasangolla.
Toisaalta Hamas näytti vuonna 2006 senkin, että sovittuja pelisääntöjä voidaan rikkoa. Vaalivoiton jälkeen ryhmä käänsi aseet maltillisempana pidettyä Fatah -puoluetta vastaan ja otti Gazan haltuunsa.
HEIKKI KANGAS, Israel
Radio Dei, torstai 4.1.2018