VAALIKUUME NOUSEE ISRAELISSA
​
Muutamaan vaalikauteen Israelissa eivät keskustan ja vasemmiston puolueet ole päässeet yllättämään Benjamin Netanjahun oikeistolaista Likud -puoluetta.
Helmikuun puolivälissä saatiin kuitenkin monien odottama päätös, kun kaksi pääpuoluetta yhdistivät voimansa ja lähtevät tosissaan haastamaan Netanjahun pääministeriyttä.
Keskustaa edustavissa puolueissa on mielenkiintoinen kombinaatio; ehdokkaitten kärkinelikössä on kolme entistä kenraalia ja muutamia vuosia hallitusvastuussakin käynyt entinen toimittaja Jair Lapid.
Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan keskustan koalitio, joka kantaa nimeä sinivalkoinen, kukistaa Netanjahun Likudin melko selvästi huhtikuun alun parlamenttivaaleissa.
Hallituspuolueitten johtajat vahvistivat vuoden vaihteessa yksimielisesti, että parlamentti hajotetaan ja järjestetään uudet vaalit, jotka aikaistuvat normiaikataulusta seitsemällä kuukaudella.
Hallituksen kaatuminen alkoi varmistua jo marraskuussa, kun puolustusministeri Avigdor Lieberman erosi protestina hallituksen ja Gazassa operoivan islamilaisen ääriliike Hamasin tulitaukoon. Tuolloin hän ei saanut läpi vaatimusta uusista vaaleista, vaan hallituksen muut pienpuolueet keinottelivat kiristääkseen etuja pääministeripuolueelta. Libermanin uhkarohkea peli taisi kääntyä tappioksi, sillä keskustan voimien yhdistämisen vuoksi hänen Israel Beiteinu, "Meidän Israelimme" pienpuolue saattaa jopa hävitä kaikki kansanedustajapaikkansa. Tietysti on vielä mahdollista viime vaiheen vaaliliitto, jolloin veteraanipoliitikko voisi säilyttää vaikutusasemansa.
Netanjahu varmasti yrittää käyttää vaalikampanjaansa pelotusefektiä eli vedota ennen muuta Iranin uhkaan ja keskustan uusien poliitikkojen, ja varsinkin puoluejohtaja Benny Ganzin kokemattomuuteen. Entinen puolustusvoimien komentaja on noussut julkisuuteen pitkästä aikaa samantapaisella karismalla kuin kolmella vuosikymmenellä vaikuttanut, myös entinen puolustusvoimien komentaja Jitzhak Rabin.
Edellisen kerran yhtä radikaaleja muutoksia Israelin sisäpolitiikassa tapahtui reilut kymmenen vuotta sitten, kun työväenpuolueen väliaikainen puheenjohtaja, veteraanipoliitikko Shimon Peres hävisi yllättäen työväenpuolueen sisäisen kilvan. Peres siirtyi lähes saman tien Kadima –puolueeseen, joka kannattaa palestiinalaisvaltion perustamista Israelin rinnalle.
Nyt vaikuttaisi siltä, että uusi keskustaryhmä linjaa jo lopetetun Kadiman tavoin, että Israelin mahdollisuus turvallisiin rajoihin on lopulta kahden valtion mallissa. Yksi ryhmä vaalivalteista on myös uskonnollisten juutalaisten vaikutusvallan rajaaminen.
Mielipidemittausten mukaan uskonnollisten puolueitten noste on taantumassa. Niiden on varmasti vaikea valloittaa edelliskausien tapaan vaa´ankieliasemaa hallituksessa, ainakin keskustan voittaessa. Äänestäjiin tuskin vaikuttaa kovin suuresti sekään, vaikka vedottaisiin takavuosien vaalien tapaan siihen, että uskontopuolueen äänestäminen varmistaa taivasosuuden!
Nykyisessä murroksessa parlamenttivaalien henkilöratkaisut saattavat jälleen vaikuttaa pitkälle tulevaan. Netanjahun kannattajat pyrkivät vetoamaan siihen, että istuva pääministeri edustaa vakautta suhteessa vaikeisiin rauhanneuvottelujen yrityksiin palestiinalaisten kanssa.
Joka tapauksessa Israelin parlamentin juutalaispuolueet ovat edelleen hyvin yksimielisiä siitä, että palestiinalaisten ja Israelin asutukset tulee eristää toisistaan. Tämän vuoksi hallitus salli jo viitisentoista vuotta sitten aloittaa useita satoja kilometrejä pitkän turva-aidan rakentamisen. Kansainvälistä huomiota ja jopa YK:ssa tuomitsevan päätöslauselman aiheuttanut ja yhä puolivalmis aita on israelilaispäättäjien mukaan todistanut tarpeellisuutensa. Varmuudella useita satoja terrori-iskun yrityksiä on kilpistynyt tuohon pääosin teräsverkkoiseen ja sähköisin tunnusanturein varustettuun aitaan.
Aitaa on vastustettu, koska se paikka paikoin jättää arabiviljelyksiä mottiin Israelin puolelle. Toisaalta monet näkevät suoja-aidan tosiasialliseksi rajalinjaksi tulevaisuudessa Israelin ja Palestiinan valtioitten välillä. Rajoista ei ole vielä päästy lähellekään poliittista sopua. Turva-aidan linjaus noudattelee pääsääntöisesti rajoja, jotka olivat käytössä ennen vuoden 1967 sotaa lukuun ottamatta Jerusalemia ja suurimpia juutalaisasutuksia Länsirannan alueella.
Israelilaiset ovat aina joutuneet sopeutumaan levottomaan arkeen. Siksi tai siitä huolimatta tälläkin kertaa vaalin saattaa lopulta ratkaista ulkopolitiikka kuten on käynyt monissa vaaleissa. Keskusta ja vasemmisto koettavat kääntää vaaliteemoiksi myös työllisyys- ja sosiaalikysymykset, mutta kansalaisten enemmistö saattaa yhä miettiä, että ilman rauhallisia ja turvallisia rajoja sisäpolitiikka aina ontuu.
(Lähi-idän uutistaustoista voit lukea ja kuunnella lisää Kinneret Tours Oy:n nettisivun linkeistä
HEIKKI KANGAS, Israel
RADIO DEI to 28.2.2019
​
IRANIN VALLANKUMOUKSESTA 40 VUOTTA
​
​
Viime viikolla Iranissa juhlittiin islamilaisen vallankumouksen 40-vuotispäivää. Presidentti Hassan Rouhani vakuutti Teheranissa, että Iran jatkaa sotilasvaltansa laajentamista ja ohjusohjelmaansa vihamielisten maiden vastustuksesta huolimatta. Jopa sadat tuhannet iranilaiset kerääntyivät kaduille juhlimaan vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen voitonpäivää.
Viesti oli suunnattu erityisesti Yhdysvalloille, mutta myös Israelille, jota Iran nimittää "pieneksi saatanaksi". Yhdysvallat vetäytyi viime vuonna Iranin ydinohjelmaa koskevasta vuoden 2015 sopimuksesta ja määräsi talouspakotteita Irania vastaan. Israelissa koettiin USA:n päätös helpotuksena, koska täkäläisten arvioitten mukaan Iran ei ole pitänyt omia lupauksiaan.
Iran julkaisi helmikuun alussa videon. Maan sotilasjohdon mukaan filmillä testattiin uutta ohjusta, jonka kantama on
1 350 kilometriä.
Kun Yhdysvalloissa vaihtui 2017 presidentti Donald Trumpiksi, hän vahvisti maan suurlähetystön siirron Tel Avivista Jerusalemiin. Lähi-idän uutisten painotus siirtyi hetkeksi pois Syyrian sisällissodasta. Tosin pian palattiin samaan teemaan, kun kävi selväksi, että Iran terästää Syyrian diktatuurista johtoa aseavulla. Samalla Iran on soluttanut jopa sotilaitaan lähelle Israelin rajaa.
Vuonna 2017 presidentti Rouhani uhosi parlamentissaan, että jos Washington jatkaa uhkauksia ja pakotteita Irania vastaan, Iran voi helposti käynnistää uudelleen ydinaseen kehittelyn. Hän on jopa väittänyt, että tunneissa tai päivissä Iran voi palata edistyneemmälle tasolle kuin millä se oli ennen rajoitusneuvottelujen alkua.
Iran ei ole yksilöinyt, koskeeko uhkaus esimerkiksi uraanin rikastamiseen käytettävien sentrifugien käynnistämistä uudelleen. Rikastamiseen tarvittavat sentrifugit ovat edelleen maassa, mutta nyt niitä on Iranin kertoman mukaan käytetty ydinpolttoaineen sekä tutkimus- ja lääketiedekäyttöön tarkoitetun uraanin rikastamiseen.
Iran solmi ydinaseohjelmansa sulkemista koskevan sopimuksen YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden eli Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän, Ranskan ja Britannian sekä Saksan ja EU:n kanssa. Sopimuksella Iran sitoutui purkamaan ydinaseeseen tähtäävää tutkimusta ja ydinpolttoaineen tuotantoa ja vastineeksi sen ulkomaille jäädytettyjä varoja vapautettiin ja pakotteita purettiin.
USA:n hallitus perustelee uusia tiukempia pakotteita iranilaisyrityksille, koska ydinohjelman ohella Iran tekee ohjuskokeita ja loukkaa ihmisoikeuksia.
Israelissa muistutetaan, että Iran on palaamassa ydintutkimusohjelmansa varsinaiseen tavoitteeseen, atomiaseen valmistukseen. Täällä pelätään, että Iran on rikastanut sopimuksen varjossa ilman suurta huomiota uraania kohti ydinasekelpoista vaihetta.
Israel on toistakymmentä vuotta pyytänyt kansainvälistä yhteisöä painostamaan voimakkaammin Irania. Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n raportit ovat vuosien varrella paljastaneet, ettei Iran ole sen paremmin lopettanut uraanin rikastamista kuin todistanut yksiselitteisesti, ettei sen ydinohjelma ole sotilaallinen.
Erityisesti Israelissa ja Yhdysvalloissa projektiin on hyvin pitkään suhtauduttu vahvan kriittisesti, onhan Iran mm. suuri öljyntuottaja eikä sillä näin ollen olisi akuuttia tarvetta ydinenergiasta siviilikäyttöön.
Ydinaseuhan ohella Israelissa pidetään hyvin arveluttavana sitä, että Iran kouluttaa eri maissa hallitusten vastaisia militanttiryhmiä. Se toimittaa aseita sisseille niin Irakiin ja Afganistaniin, Libanoniin kuin myös Israelia vastaan taistelevalle Hamasille Gazaan. Samoin ovat saaneet shiamieliset ryhmät tukea Syyrian sisällissodan keskelle.
Israel pitää Irania suurimpana riskinä ulkoiselle turvallisuudelleen, suurempana kuin Gazan ja palestiinalaisalueitten uhka. Iran vastustaa jyrkästi Israelin olemassaoloa ja on usein väittänyt voivansa iskeä Israeliin kauko-ohjuksin. Maan hallituksen edustajat kiistävät edelleen sopivin väliajoin juutalaisten joukkomurhan, holokaustin toisen maailmansodan aikana sekä vaativat Israelin tuhoamista.
Kun ydinpolttoaineeksi kelpaavan uraanin rikastusastetta nostetaan, on siitä mahdollista valmistaa ydinaseita.
Israelia pidetään tällä hetkellä Lähi-idän ainoana maana, jolla on ydinase. Asiantuntijoiden mukaan Israelilla on noin parisataa ydinkärkeä. Israel ei itse ole koskaan myöntänyt tai kiistänyt tietoja ydinaseohjelmastaan.
(Lähi-idän uutistautoista voit lukea ja kuunnella Kinneret Tours Oy:n nettisivujen linkeistä)
HEIKKI KANGAS, Israel
Viikkoraportti to 21.2.2019
​
SUOMALAISET SS -MIEHET
​
​
Suomessa ja myös täällä Israelissa uutisoitiin viime viikon vaihteessa suomalaisista vapaaehtoisista, jotka taistelivat saksalaisten riveissä vuosina 1941 -43. Osa Waffen SS:n Wiking -divisioonasta osallistui todennäköisesti myös juutalaisten sekä muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen itärintamalla. Tämä todetaan valtioneuvoston kanslian Kansallisarkistolta tilaamassa riippumattomassa arkistoselvityksessä. SS -vapaaehtoisjoukoissa palveli yhteensä 1 400 suomalaista.
Selvitystyö käynnistyi viime vuonna, kun juutalaisen ihmisoikeusjärjestön Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff pyysi presidentti Sauli Niinistöltä tutkimusta suomalaisten osuudesta juutalaisten surmaamiseen.
Kansallisarkiston tutkijalla, professori Lars Westerlundilla oli käytettävissä muun muassa 76 vapaaehtoisen päiväkirjamerkinnät. Mukana papereissa oli mm. suomalaisen alikersantin ja neljän muun vapaaehtoissotilaan ylemmälle upseerille allekirjoittama kirje, jossa he valittavat joutuneensa huoltojoukkoihin toivomansa taistelurintaman sijasta. Kirjeessä mainitaan muun muassa, että juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito kuin heillä olisi.
Israelissa tätä suomalaisraporttia tervehdittiin myönteisesti. Täkäläisissä uutisissa sitä pidettiin rehellisyytenä, jota esimerkiksi harvoista itäisen Euroopan maista löytyy.
Suomen Kansallisarkiston mukaan käytössä ollut lähdeaineisto ei anna tarpeeksi yksityiskohtaista tietoa suomalaisten osallisuudesta. Tähän kohtaan tarttui Sinisen puoleen kansanedustaja ja puolustusministeri Jussi Niinistö, joka arvosteli blogikirjoituksessaan tutkimusta. Niinistö kirjoitti, että selvityksessä ei hänen käsityksensä mukaan esitetä yhtään uutta todistetta suomalaisten SS-miesten syyllisyydestä sotarikoksiin taikka osallistumisesta juutalaisvainoihin.
Puolustusministeri piti epäoikeudenmukaisena, että näitten SS-miesten päälle heitetään epäilyksen varjo ilman todisteita. Hän muistutti, että oikeusjärjestelmässä noudatetaan periaatetta, että "syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan". Hänen mielestään sama periaate sopii myös historiantutkimukseen.
Jo kaksi vuotta sitten Åbo Akademin kirkkohistorian dosentti André Swanström totesi, että päiväkirjat kertovat kiistattomasti, että vapaaehtoiset ovat olleet tietoisia juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamisista.
Heihin kohdistuneista väkivallanteoista on päiväkirjoissa useita mainintoja. Aineistosta on kuitenkin vaikea päätellä, kuinka hyvä kokonaiskuva suomalaisilla on tapahtumista ollut.
Dosentti Swanströmin tutkimus ilmestyi nimellä "Hakaristin ritarit".
Suomalaisista SS-miehistä 1960-luvulla kirjoittanut professori Mauno Jokipii antoi kirjassaan "Panttipataljoona" ymmärtää, että suomalaiset olivat vain sotarikosten todistajia ja sivustakatsojia. Swanströmin mukaan suomalaiset tuskin poikkesivat muiden maiden SS-vapaaehtoisista, joiden osuudesta sotarikoksiin on tietoa.
Palvelussitoumuksia on löytynyt arkistosta vajaalta 1 200 mieheltä, ja heistä noin 46 prosenttia ilmoitti puoluekannakseen Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) tai jonkin muun fasistisen ryhmittymän. Lisäksi jotkut ilmoittautuivat yleisellä tasolla isänmaallisiksi tai oikeistolaisiksi. Suomalaisten SS-vapaaehtoisten kohdalla ei hänen mukaansa siis voi puhua epäpoliittisuudesta, vaan kyse oli vahvasti poliittisesta pataljoonasta.
Suomalaiset saivat Swanströmin mukaan paitsi sotilaskoulutusta myös ideologista koulutusta.
Aatteesta ei otettu etäisyyttä isolla joukolla kotiinpaluun jälkeen, vaan pikemminkin se sementoitiin SS-Aseveljet-yhdistyksen toimintaan.
Tutkimuksensa julkaisun aikaan Swanström mainitsi, että Jokipiin mukaan suomalaisista SS-miehistä noin 20 prosenttia kannatti ruskeaa aatetta eli fasismia. Tähän hän laskee mukaan IKL:n ja pienet natsijärjestöt Suomessa. Swanström sai itse luvuksi 45 prosenttia eli yli kaksi kertaa enemmän.
Jokipii on käyttänyt SS Aseveljet ry:n kortistoa lähteenä. Swanström sanoo itse käyttäneensä lähteenä SS-miesten palvelusitoumuksia, joissa kysytään suoraan puoluekantaa. Hänen mukaansa kortistossa kysyttiin toimintaa aatteellisissa järjestöissä, mutta ei puoluekantaa. Hän sanoo, että lähteissä on myös ajallinen ero: kortisto tehtiin miesten palattua rintamalta ja palvelusitoumukset puolestaan ennen SS-vapaaehtoiseksi lähtemistä.
Swanström epäilee, että Jokipii halusi esittää SS-miehet isämaallisina sankareina. Tässä on kyse Suomen maineen hallinnasta, jossa on pyritty kirjoittamaan puhdasta historiaa, jossa Suomi esiintyy hyviksenä.
(Lähi-idän uutistaustoja voit lukea ja kuunnella Kinneret Tours Oy:n nettisivun linkeistä)
HEIKKI KANGAS, Israel
Israel viikkoraportti to 14.2.2019
​
PAAVI ARABEISSA
​
​
Ensi kertaa ainakin tunnetun paaviuden 2000-vuotisessa historiassa katolisen kirkon johtaja piti messun Arabian niemimaalla. Paavi Franciscus vieraili Arabiemiraateissa, jossa hän piti messun urheilustadionilla. Kristilliseksi miellettyyn tapahtumaan osallistui arviolta 135 000 ihmistä, joista noin 4 000 muslimia.
Arabiemiraattien 9-miljoonaisesta väestöstä miljoona on katolisia kristittyjä. Heistä valtaosa on siirtotyöläisiä erityisesti Filippiineiltä ja Intiasta. Heidän asemansa erossa perheistään on usein hyvin huono. Näille usein tylyn kohtelun työläisille paavi yritti antaa lohdutuksen sanoja.
Paavi osallistui Arabiemiraateissa maan johdon järjestämään, uskonnollista suvaitsevaisuutta edistävään konferenssiin. Satoja osallistujia oli monista uskontokunnista. Yksi olennainen uskonto, monien taustalla oleva juutalaisuus kuitenkin puuttui näkyvänä osana kutsuttujen joukosta. Arabiemiraateissa juutalaisia lasketaan olevan noin 150 perhettä.
Paavi otti kokouksessa kantaa rauhan puolesta, Arabiemiraatit on itsekin mukana Jemenin sisällissodassa. Hän kehotti uskonnollisia johtajia estämään "sodan kammottavaa raakuutta, vastustamaan asevoimaan perustuvaa logiikkaa, rajojen aseistamista ja muurien pystyttämistä".
Maanantaina paavi tapasi Arabiemiraattien johtoa. Hän myös allekirjoitti sopimuksen "inhimillisestä veljeydestä" imaami Sheikh Ahmed el-Tayebin kanssa. El-Tayeb johtaa Egyptissä uskonnollista oppilaitosta, joka on toiminut jo yli tuhannen vuoden ajan.
Israelissa tervehdittiin jo kymmenen vuotta sitten tyytyväisyydellä Saudi-arabian kuningas Abdullahin historiallista aloitetta, jonka mukaan monoteististen uskontojen tulisi käynnistää avoimet keskinäiset neuvottelut. Kuninkaan mielestä juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin piirissä uskotaan samaan jumalaan, siksi keskusteluille on hyvä pohja.
Abdullah tapasi tuolloin paavi Benedictus II:n.
Aloite oli sikäli merkittävä, sillä Saudi-arabia edustaa suvaitsematonta tiukan linjan ääri-islamilaisuutta, jonka parissa varttui muun muassa Osama bin Laden ja hänen kannattajansa. Ladenin luotsaama al Qaida -ryhmä toteutti muun muassa syksyllä 2001 New Yorkin suuret pilvenpiirtäjien räjäytykset.
Saudi-arabia ei ole kuitenkaan puheista huolimatta onnistunut kummoisesti kääntämään kurssia ja taistelemaan itse luomaansa ääri-islamin väkivaltaista hirviötä vastaan.
Maa on edelleen hyvin suvaitsemattoman islamin lahkon, wahhabismin keskus. Wahhabiitit eivät ole vain ylistäneet terrorismin joukkomurhaajia, vaan syyllistyneet itsekin julmuuksiin toisuskoisia vastaan.
Saudiopettajat ja maan opetusministeriö ovat kehittäneet kouluohjelman, jolla nuorisoa pyritään ohjaamaan terrorismin ideologiaa vastaan. Samalla he haluavat edistää uskontojen välistä vuoropuhelua.
Israelissa tätä edistystä pidetään erittäin suotavana, vaikka vielä ei ole näköpiirissä islamilaisuuden valtavirroissa sellaista kehitystä, joka sietäisi juutalaisten kansalliskotiaatetta sionismia tai länsimaista kulttuuria.
Saudien hallitus on nähnyt, miten miljardin dollarien tuki on ohjautunut ääriliikkeille, jotka nyt sitten purevat omia kasvattajiaan.
Vaikka saudit näkevät amerikkalaisten vaikutusvallan kasvun ja puheen demokratiasta Lähi-idässä uhkana, silti he pitävät Iranin varustelua ja uhittelua sekä jihadistista marttyyrikulttia suurempana riskinä turvallisuudelle.
Saudit kuten muutkin islamilaiset valtiot rajaavat suvaitsevaisuuskeskustelun ulkopuolelle ne juutalaiset, jotka asennoituvat kielteisesti palestiinalaisiin. Israelin juutalaisten enemmistö ei voi hyväksyä kantaa, että Israelissa asuvien juutalaisten kanssa ei saa keskustella.
Israelilaiset ajattelevat, että ensimmäinen askel kohti aitoa islamilaista suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä toisen ajatteluun olisi hyväksyä juutalaiset kansana ja että heillä on oikeus omaan valtioon. Mikäli islaminuskoiset kieltävät tämän faktan, se tarkoittaa modernin ajan antisemitististä järkeilyä, jossa juutalaiset hyväksytään, mutta ei Israelia.
Juutalaisten boikotointi merkitsisi kristittyjen suuntaan samaan kuin islamistit torjuisivat paavin kirkon dialogista tai toisinpäin, että esimerkiksi saudit jätettäisiin islamistien leiristä keskustelujen ulkopuolelle.
(Lähi-idän uutistaustoista voit lukea ja kuunnella Kinneret Tours Oy:n nettisivujen linkistä)
HEIKKI KANGAS, Israel
Viikko 6/ 7.2.2019