Hidas rauhanprosessi on
haudannut vision
Lähi-idän Hong Kongista

Uusi Lähi-itä ja rauhanturismi olivat erityisen painavia iskusanoja syksyllä 1995. Sekä Israelissa, Jordaniassa että palestiinalaisalueilla kohdistettiin suuria odotuksia talouskasvuun. Alueen "visionääriksi" nimitetty Israelin silloinen ulkoministeri ja nykyinen varapääministeri Shimon Peres haaveili yhteismarkkinoista, jotka kohottaisivat kolmen liiton Lähi-idän menestyväksi Hong Kongiksi. Nyt harvat puhuvat suurista rauhantalouden mahdollisuuksista.

Kun Israelin hallitusvalta vaihtui pääministeri Jitzak Rabinin murhan jälkeen vuonna 1996 vasemmistolta oikeistolle, talousoptimismi vaihtui pessimismiksi. Rauhanneuvottelujen jymähtäessä paikoilleen menivät jäihin myös suuret taloushankkeet. Kauppaa käytiin erityisesti Israelin ja Jordanian kesken. Egypti ja palestiinalaiset harjoittivat ostoa ja myyntiä virallisella tasolla hiukan niukemmalla volyymilla. Sen sijaan epävirallinen kaupankäynti Länsirannan alueella pyöritti aina vuoteen 2000 saakka päivittäin kymmeniä miljoonia, kun israelilaiset kävivät ostoksilla arabikylissä.
Minäkin kävin aika ajoin Länsirannan arabikylien basaareissa. Oli todella vaivatonta ja turvallista lähteä täältä pohjoisen Galilean seudulta esimerkiksi Jeninin tienvarsikojuihin, joita oli pystytetty israelilaisia ja muita vierailijoita varten sadoittain. Tavaraa oli tarjolla ruoasta rakennusmateriaaleihin ja kaikkea siltä väliltä. Vaikka halvan tavaran aitoudesta ja rehellisistä hankintatavoista kauppiaat eivät pystyneet ihmisiä vakuuttamaan, basaarikaupat kuhisivat ostajia.

Syksyllä 93 Israelin ja palestiinalaisten rauhan periaatejulistukseen liittyi useita suuria hankkeita, samoin Jordanian kanssa solmittuun rauhaan vuotta myöhemmin. Suunnitelmat hautautuivat hiljalleen kiihtyneeseen väkivaltaan, jonka huipennuksena oli syyskuussa 2000 alkanut palestiinalaisten toinen kansannousu. Se lopetti yhteydenpidon taloushankkeissa lähes tyystin, kun mielenosoitukset ja kivittelyt ryöstäytyivät aseellisiksi taisteluiksi palestiinalaisten itsehallintoalueilla, Jordanjoen länsirannalla ja Gazassa. Palestiinalaispoliisin tarttuminen aseisiin juutalaisia vastaan kylmensi erityisesti uusien neuvottelujen ilmapiiriä.
Länsimainen Israel on naapureihinsa nähden taloudellinen jättiläinen, mutta yhteishankkeet olisivat myös sille eduksi. Jordanialle ja palestiinalaisille suunnitellut projektit olisivat merkinneet nopeampaa nousua agraariyhteisöistä korkean teknologian kehitysvalloiksi.

Painavana osasyynä levottomuuksiin oli varmasti palestiinalaisalueiden taloudellinen ahdinko, kun kymmenet tuhannet arabit eivät päässeet turvallisuussyistä normaalisti töihin Israelin puolelle. Israelin hallitus piti väkivallan kiihtyessä liikkumisrajoitukset voimassa entistä tiukemmin, koska rauhanprosessia vastustavat ääri-islamilaiset Hamas ja Jihad –ryhmät tekivät itsemurhaiskuja. Onnistuneissa räjäytyksissä kuoli usein kymmeniä ihmisiä ja satoja loukkaantui.

90-luvun puolivälistä lähtien useat arabivaltiot avasivat kauppasuhteita Israeliin, jota ne olivat boikotoineet yli 40 vuotta. Talouskehitys vaikutti hyvin lupaavalta.
Levottomuuksien vuoksi virinnyt uusi epäluottamuksen ilmapiiri ei synnyttänyt suuria kauppoja eikä kasvattanut turismia kuin muutamaksi vuodeksi. Läntisten teollisuusvaltojen yhteishankkeisiin lupaamat miljardit ehtyivät samalla. Alussa odotettiin vielä suuria Lähi-idän talouskonferensseista. Arabivaltiot eivät kuitenkaan enää huolineet Israelia mukaan, kun uusi väkivallan aalto oli alkanut. Suursijoittajien rahahanat pysyivät kiinni.

Suotuisassa vaiheessa lännen kannustamia hankkeita oli useita, esimerkiksi Israelin ja Jordanian yhteinen kansainvälinen lentokenttä Punaisen meren tuntumaan. Sen oli tarkoitus palvella merenrantakaupunkien Eilatin ja Akaban turismia, mutta tuokin hanke jäi pariin kokeiluun. Israelin ja Jordanian välillä on raja ollut auki vapaalle matkustelulle marraskuusta 94 lähtien. Tuohon aikaan avattiin myös toinen tulliasema Gennesaretinjärven eteläpuolelle. Tämä rajapaikka palveli lisäksi tavarankuljetuksia Jordaniasta Israelin puolelle Haifan satamaan.

Kun Israel vetäytyi tämän kesän lopulla Gazasta, keskeiset päättäjät uskoivat sotatilan lopettamisen vaikuttavan uudelleen tuntuvasti molempien maitten talouteen.
Nyt on Israelissa taas nähty realistisena tavoitella paluuta ennätysturismiin, joka toi vuositasolla parhaimmillaan maahan lähes 2,5 miljoonaa vierailijaa. Jordaniassa volyymi on ollut vajaa puolet Israelin matkustajamääristä, mutta rauhallisina vuosina kasvu oli paljon ripeämpää kuin Israelissa. Mutta uudet levottomuudet söivät suhdanneherkkää elinkeinoa koko alueella.
Nyt palestiinalaisalueillakin yritetään romahduksen jälkeen uudelleen panostaa matkailuun, onhan heillä tarjottavana vierailukohteiksi Raamatusta hyvin tuttuja kohteita kuten Betlehem, Jeriko, Itä-Jerusalem, Hebron sekä Samarian alue.
Israelin ja Jordanian välillä ehdittiin jo periaatteessa sopia satojen miljoonien kanaalin rakentamisesta Punaiselta mereltä Kuolleelle merelle. Yli 200 kilometrin mittaiseen kanavaan tulisi pudotuskorkeutta 400 metriä. Se palvelisi molempien maitten matkailua ja sähköntuotantoa. Seitsemän padon taakse muodostuisi suolaisia tekojärviä virkistyskäyttöön. Kanavan vedet pitäisivät samalla Kuolleen meren vedenpinnan tasaisena. Se on tärkeätä sekä alueen mineraalikylpylöille että teollisuuslaitoksille.

Naapurukset pääsivät aikoinaan myös sopimukseen Jordanjoen vesien käytöstä. Joen ja sen alkulähteitten makea vesi on elinehto molempien maitten maataloudelle. Vesisopimuksen kolmas osapuoli, Palestiinan itsehallintoalue saa myös osansa joen virtaamasta. Mutta nämä vesisopimukset ovat väkivallan vuosien aikana kirjaimellisesti kuivuneet. Kaikista periaatteista pitää sopia uudelleen, mutta ennen muuta tulisi alkaa suhteitten elvyttäminen päättäjien luottamuksen tasoilla. Ja loppujen lopuksi tähänkään ei päästä pysyvästi, jollei luottamuksen ja hyvän naapuruuden kannustusta aloiteta lasten kasvatuksesta. Viholliskuvan asemasta pitäisi rakentaa mielikuvia ainakin kohtuumukavista naapureista, jollei hyvistä naapureista pystytä vielä hetkeen aidosti puhumaan.

© HEIKKI KANGAS
    Israel