Tällä hetkellä Israelissa on pessimistinen näkemys neuvotteluista. Poliitikot eivät oikein jaksa uskoa, että keskusteluissa päästäisiin todellisiin tuloksiin. Monet Israelin keskeiset päättäjät näkevät, että palestiinalaisosapuoli ei halua sovitella ja pelaa tätä kautta aikaa. Palestiinalaiset katsovat, että viivyttely työskentelee kansainvälisessä mielipiteessä heidän edukseen laajentamalla painostusrintamaa Israelia vastaan. Esimerkiksi Israelin tärkein liittolainen, USA on presidentti Barack Obaman johdolla jo vahvasti kääntynyt vaatimaan Israelilta voimakkaampia myönnytyksiä palestiinalaisille.
Toisaalta neuvottelujen suurimpia ongelmia on ollut alkuvuodesta 2006 lähtien se, että palestiinalaishallinto on jakautunut kahtia. Suurempaa Länsirantaa isännöi Abbasin Fatah –puolue, kun taas Gazassa on vallassa vaalivoittaja, islamistinen Hamas –ryhmä, joka ajoi Abbasin kannattajat väkivaltaisesti ulos Gazasta ja masinoi alkuvuodesta 2009 rakettisodan Israelia vastaan.

Arabit ovat oletetusti laajana rintamana tukeneet palestiinalaisia. Esimerkiksi maaliskuun lopussa Arabiliiton huippukokouksessa Libyassa pääsihteeri Amr Moussa korosti, että arabimaiden on valmistauduttava siihen, että Lähi-idän rauhanneuvottelut epäonnistuvat täydellisesti, jolloin konsultaatioille on harkittava vaihtoehtoja.
Moussan mukaan Lähi-idän rauhanprosessissa on saavutettu käännekohta. Israel on harjoittanut omaa politiikkaansa 20 vuotta, eivätkä arabit ole tuona aikana saavuttaneet mitään todellista.
Moussa ei täsmentänyt, mitä neuvottelujen vaihtoehdot voisivat olla. Viittasiko hän kenties avoimen konfliktin mahdollisuuteen Israelin kanssa? Vai olisiko kyse kuitenkin jatkodiplomatiasta? Uutisvälineissä ounasteltiin, että Moussa toivoisi paluuta Saudi-Arabian vuoden 2002 esitykseen, jonka perusteella arabimaat normalisoisivat suhteensa Israeliin vain siinä tapauksessa, että Israel vetäytyy miehittämiltään alueilta ja suurin osa palestiinalaispakolaisista saa palata entisille kotikonnuilleen.

Joka tapauksessa Arabiliitto seuraa tarkasti Israelin ja palestiinalaisten epäsuoria tunnusteluja Yhdysvaltojen johdolla, vaikka se suhtautui palestiinalaisten tavoin jyrkän kielteisesti Israelin huhtikuiseen ilmoitukseen rakentaa 1 600 uutta asuntoa Jerusalemin itäosaan.
Israelin hallitus on ilmoittanut, että se ei aio peräytyä rakentamisesta Jerusalemissa kuten eivät ole tehneet muutkaan hallitukset vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen, jolloin Jerusalem yhdistyi Israelin hallinnon alle.
Arabiliiton maista Syyria ja Libanon suhtautuvat epäsuorien rauhanneuvottelujen yritykseen jyrkän kielteisesti. Uusien tunnustelujen merkeissä Egyptin presidentti Hosni Mubarak tapasi äskettäin Sharm el-Sheikissä pääministeri Netanjahun.  
Rauhanneuvottelut ovat olleet vaikeuksissa jo pitkään. Joulukuussa 2008 tilanne paheni, kun Israel aloitti Gazan kaistaleen ilmaiskut vastineeksi raketti-iskuihin, joita Hamas liittolaisineen on tehnyt vuosien ajan. Israelin siviiliasutukset Gazan tuntumassa saivat päälleen tuhansia raketteja, vaikka Israel veti sotilaansa yksipuolisesti alueelta jo vuonna 2005. Ääri-islamistinen Hamas piti tätä rauhanelettä kuitenkin heikkouden osoituksena ja kiihdytti sissisotaansa Israelia vastaan. Hamas ei tunnusta Israelin olemassaoloa eikä halua nytkään neuvotella rauhasta.

© HEIKKI KANGAS, Israel

Kesällä 2009 olin seuraamassa Negevin pääkaupungissa Beershevassa käräjäoikeuden kuulemisia, jotka liittyivät Jeesukseen uskovien, messiaanisten kokousten häirintään. Jatkoistunnot siirtyivät talveksi ja vielä täksi kevääksi. Oikeuden tuomari esitti huhtikuussa sovittelua, johon molemmat osapuolet olivat tyytymättömiä. Ratkaisua odotetaan toukokuun aikana. Oikeusjutun tausta on jo yli viiden vuoden takaa.
Messiaanisen seurakunnan edustajat olivat valmiit jättämään kaikki muut vaatimukset, mutta halusivat, että päärabbi ja hänen edustajansa esittäisivät julkisen anteeksipyynnön. Tähän rabbin puolustus ei ollut kuitenkaan valmis.
Paikallinen messiaaninen seurakunta haastoi kaupungin päärabbin reilut kolme vuotta sitten vastaamaan siitä, provosoiko hän hyökkäyksen uskovien kokouspaikkaa vastaan jouluna 2005. Tämä mahdollisesti tapahtui yhteistyössä Yad Lachim –järjestön kanssa, joka taistelee lähetystyötä ja Jeesukseen uskovia juutalaisia vastaan.

Monin paikoin Israelin messiaanisia on ahdistettu ennenkin, mutta Beeshevan tapaus oli ensimmäinen suurempi suora hyökkäys kokoustilanteeseen.  Nyt tutkitaan, oliko häirintä ”kotirauhan rikkomista”? Messiaaniset syyttävät päärabbia siitä, että hän olisi valheellisesti ilmoittanut kaupungissa toimiville synagogille messiaanisten aikovan kastaa linja-autolasteittain juutalaisia lapsia kristityiksi! Tätä kastetapahtumaa uskonnolliset juutalaiset ryntäsivät sadoittain estämään.
Suuria kastettavien joukkoja eikä linja-autojakaan ollut paikalla, mutta ortodoksit hyökkäsivät pastorin ja kokousväen kimppuun, rikkoivat omaisuutta ja repivät kirjoja. Syntynyttä kahakkaa tuli rauhoittamaan yli 50 poliisia. Seurakunnan kokouspaikan muurien sisälle säntäsi muutamia satoja ortodokseja, ja samanmoinen joukko metelöi ulkona kadulla. He myös estivät seurakuntalaisten pääsyn sisään portista. Poliisi vangitsi kolmetuntisen kahakan aikana hyökkääjiä, mutta messiaanisten tulkinnan mukaan päärabbi onnistui saamaan nämäkin vapaaksi käsiraudoista puhuttuaan poliisiupseerin kanssa.

Viranomaiset jättivät asian sikseen vuoden ajaksi. Kun kaupungin uskonnolliset juutalaiset suunnittelivat uutta suurmielenosoitusta helmikuussa 2007, messiaaninen seurakunta haastoikin päärabbin oikeuteen aiemmasta mellakasta. Mielenosoitus peruuntui ja siitä lähtien messiaaninen seurakunta on saanut toistaiseksi kokoontua melko rauhassa.
Päärabbin asianajajat ovat puolustaneet, että hän tuli joulun tienoossa 2005 rukoilemaan messiaanisten kokouspaikalle eikä yllyttämään mellakkaan. Levottomuutta rauhoittamassa ollut poliisi todisti, että ortodoksimiehet rynnäköivät seurakunnan suljetulle pihamaalle. Myös rabbi tuli tälle eristetylle alueelle.
Paikalla olleet messiaaniset kuvasivat tapahtumaa. Näitä video-otoksia oikeus katsoi todistusaineistona kesäkuun 2009 toisessa istunnossaan. Oikeus katsoi alustavasti, että kyse oli vakavasta mellakasta. Kuitenkin seurakunnan haasteena on nyt todistaa päärabbin yhteys mellakkaan, koska hänen puolustuksensa pyrkii näyttämään, että rabbi tuli paikalle vasta mellakan alettua ja esiintyi sovittelijana.

Koska Jeesukseen uskovien, messiaanisten määrä on vakaassa kasvussa Israelissa, he ovat näkyneet viime vuosina niin sekulaarissa lehdistössä kuin television ja radion jutuissa. Heidän uskoaan ja asemaansa on käsitelty voittopuolisesti neutraalisti, joissakin jutuissa jopa hyvin positiivisessa valossa. Sanallisia hyökkäyksiä Jeesukseen uskovia vastaan tietysti tulee uskonnollisten ortodoksijuutalaisten välineissä.
Beershevan mellakan lisäksi messiaanisten seurakunnat ovat joutuneet kohtaamaan häirintää viime aikoina mun muassa Negevin Aradissa sekä kiistellyn Länsirannan Arielissa. Yksittäisiä häirintätapauksia on myös muualla maassa.
Reilu kymmenen vuotta sitten Israelin parlamentti, knesset valmisteli lakia, joka olisi kieltänyt kaiken sellaisen materiaalin hallussapidon, painamisen, kopioimisen ja levittämisen, mikä rohkaisee vaihtamaan uskontoa. Laki olisi saattanut läpi mennessään estää hyvinkin tehokkaasti evankeliointia. Lakiesitys ei kuitenkaan mennyt läpi.
Israelissa on valtavirtana ortodoksijuutalaisuus. Uskonnolliset haluavat rajoittaa myös konservatiivi- ja reformijuutalaisten toimintaa yhteiskunnassa. He ovat tehneet jatkuvasti aloitteita, joiden mukaan muiden juutalaisryhmien asemaa kohentaneet lait tulisi kumota.

© HEIKKI KANGAS, Israel