Viikko 22/ 28.05.2009
Iranin ja Pohjois-Korean ydinohjelmat 

Vuosi sitten toukokuussa kerroin Dein kuulijoille sekä Syyriaan että Iraniin liittyvistä ydinasehankkeista. Tuolloin Israel vaatii kansainvälistä yhteisöä painostamaan entistä voimakkaammin Irania sen ydinohjelman vuoksi. Kansainvälisen atomienergiajärjestön, IAEA:n vuoden takainen raportti kertoi, ettei Iran ole sen paremmin lopettanut uraanin rikastamista kuin todistanut yksiselitteisesti, ettei sen ydinohjelma ole sotilaallinen.
Epävakaus jatkuu ja erityisesti Israel kokee Iranin vuoksi olemassaolonsa uhatuksi. Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama on pyrkinyt liennyttämään suhteita Iraniin, mutta toistaiseksi ilman näkyviä tuloksia.
Iran etenee määrätietoisesti ydinohjelmassaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että Iran on lähempänä ydinkoetta, josta kansainvälinen yhteisö tällä viikolla tuomitsi Pohjois-Korean. Näillä hankkeilla on myös sikäli yhteyttä, että pohjoiskorealaiset ovat toimittaneet Iraniin ydinteknologiaa. Vaikka Pohjois-Korean ydinräjäytys oli ilmeisesti oletettua pienempi, maan uhittelu kansainvälistä painostusta ja erityisesti naapuriansa Etelä-Koreaa vastaan on erittäin vakava merkki koko maailmalle.
Iran on jo vuosia vienyt määrätietoisesti tutkimusohjelmaansa eteenpäin väittämällä hankettaan rauhanomaiseksi. Erityisesti Israelissa ja Yhdysvalloissa projektiin on pitkään suhtauduttu vahvan kriittisesti, onhan Iran maailman suurimpia öljyntuottajia eikä sillä näin ollen olisi akuuttia tarvetta ydinenergiasta siviilikäyttöön.
Iranin presidentti Mahmoud Ahmanidejad on jatkuvasti inttänyt, ettei maa peräänny rauhanomaisen ydinohjelman tavoitteistaan. Israelilaiset ovat kuitenkin olleet koko ajan toista mieltä ja ajattelevat tällä hetkellä Iranin pääsevän atomiaseen haltijaksi muutamassa vuodessa, ehkä jopa alle vuoden aikataululla.

Pohjois-Korean leikki ydinasekokeilla on erittäin vakava uhka maailmanrauhalle. Maa on lupautunut aiemmin luopumaan aseensa kehittelystä, mutta nyt se toimii käytännössä päinvastoin. Pakotteet eivät purreet köyhää kommunistista maata vastaan. Samoin on Iranin kanssa.
Iran tekee korealaisten tavoin jatkuvasti ohjuskokeita ja kouluttaa hallituksen vastaisia militanttiryhmiä eri maissa. Se toimittaa aseita sisseille niin Irakiin ja Afganistaniin, Libanoniin kuin myös Israelia vastaan taistelevalle Hamasille Gazaan ja pienessä määrin jopa Jordanjoen läntiselle rannalle. Israel on pidättänyt joitakin ääriryhmien jäseniä, jotka ovat saaneet koulutuksensa Iranin valvonnassa. Iran kehittelee lisäksi pitkänkantaman ballistisia ohjuksia, jotka soveltuvat joukkotuhoaseiden ampumiseen.
Iran vastustaa jyrkästi Israelin olemassaoloa ja on usein väittänyt voivansa iskeä Israeliin kauko-ohjuksin. Presidentti Ahmadinejad on lisäksi kiistänyt juutalaisten joukkomurhan, holokaustin toisen maailmansodan aikana sekä vaatinut syöpäpesäkkeen, Israelin kitkemistä maailmankartalta.
Vaikka Venäjä on välillä ilmaissut huolensa Teheranin toimista ja toivonut, että maa avaisi ydinohjelmansa kansainvälisille tarkastuksille, sen vaatimukset vaikuttavat kosmetiikalta. Venäjällä väitetään, ettei Iranin ydinohjelmassa ole asetavoitetta. Näitten kannanottojen taustalla vaikuttaa se, että venäläiset asiantuntijat auttavat iranilaisissa ydintutkimuslaitoksissa.

Uraanin rikastaminen on merkki Iranin halusta kehittää ydinase eikä se ole puolittaisista lupauksistaan huolimatta päästänyt enää pitkiin aikoihin atomienergiajärjestö tutkijoita laitoksiinsa. Kun ydinpolttoaineeksi kelpaavan uraanin rikastusastetta nostetaan, on siitä mahdollista valmistaa ydinaseita.
Israelia pidetään tällä hetkellä Lähi-idän ainoana maana, jolla on ydinase. Asiantuntijoiden mukaan Israelilla on noin parisataa ydinkärkeä.
Israel ei itse ole koskaan myöntänyt tai kiistänyt tietoja ydinohjelmastaan. Tästä huolimatta Israel ei salli Iranin vievän ydinhankettaan liian pitkälle ja on otaksuttavaa, että manööveri Israelista Irania vastaan tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, jollei kansainvälinen yhteisö onnistu pian pakotteillaan pysäyttämään Iranin sotaisia aikeita. Ehkä jo sitä ennen ajaudutaan sotilaallisiin toimiin Pohjois-Koreaa vastaan.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Viikko 21/ 22.05. 2009
Obamalta ei järisyttäviä vaatimuksia Lähi-idän rauhanponnisteluihin

Sekä Israelissa että palestiinalaisalueilla odotetaan, että Yhdysvaltojen uusi presidentti Barack Obama edistää rauhanprosessia. Odotukset ovat itse asiassa erityisen korkealla Lähi-idän muslimimaailmassa, sillä Obama on osoittanut ensimmäisten virkamatkojensa valinnassa ja vieraitten vastaanottamisessa Washingtoniin halua parantaa suhteita islamilaiseen maailmaan. Hän on käynyt Turkissa, menee pian Egyptiin ja on virkapaikallaan tavannut useita arabijohtajia. Presidentti pyrkii selkeästi parantamaan edeltäjänsä George W. Bushin mainetta, joka tahraantui Irakin sodassa. Arabimaailma syytti lisäksi Bushia vahvasta Israel–myönteisyydestä.
Obama on tavannut nyt sekä palestiinalaisten presidentin Mahmoud Abbasin että Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun. USA:n johtaja on ilmaissut tukensa kahden valtion mallille. Kun Obama tapasi kuluvalla viikolla Netanjahun, hän myös vaati, että israelilaisten asuinalueiden rakentaminen Länsirannalle on lopettava heti.

Netanjahu sanoi alkuviikosta Washingtonissa kuten Israelissakin aiemmin moneen kertaan toimittajille, että hän on valmis rauhanneuvotteluihin välittömästi. Palestiinalaisten tulee kuitenkin tunnustaa Israel juutalaisena valtiona. Palestiinalaisille Netanjahu lupaa itsehallinnon, mutta ei tässä vaiheessa erillistä valtiota, jota viime viikkoina ovat Obaman ohella vaatineet katolisen kirkon paavi, Egyptin presidentti Hosni Mubarak, Jordanian kuningas Abdullah kuin myös YK:n turvaneuvosto. Maltillisena pidetty Abdullah virkkoi pari viikkoa sitten Netanjahulle, että Lähi-itä ajautuu puolentoista vuoden sisällä isoon sotaan, jollei Palestiinan valtiota perusteta sitä ennen. Israelin ja Jordanian välillä on rauhansopimus.

Nyt Obama sanoo odottavansa vakavien neuvottelujen aloittamista. Hän ei kuitenkaan ainakaan julkisuudessa vielä luvannut USA:n aktiivista roolia rauhaan pakottamiseksi. Obama ilmoitti Israelin pääministerille lisäksi, että Yhdysvallat odottaa Iranilta vuoden loppuun mennessä selkeämpiä lupauksia rauhantahtoisuudesta. Hänen mukaansa sanktioita Irania vastaan ei poisteta, jos maa jatkaa ydinohjelmaansa. Israel odottaisi vahvempaa ja nopeampaa kansainvälistä painostusta, jotta Iranin ydinaseuhka poistuisi.
Obaman mielestä kahden valtion ratkaisu on molempien osapuolien – juutalaisten ja palestiinalaisten - edun mukaista. Hän muistutti lisäksi Israelin sitoutuneen Yhdysvaltain tukemassa kansainvälisessä rauhanohjelmassa, "tiekartassa" vuonna 2003 lopettamaan siirtokuntien perustamisen miehitetylle Länsirannalle. Lähi-idässä on kuitenkin tapahtunut tiekartan valmistelun jälkeen suuria asioita, muun muassa vuonna 2006 oli Libanonin ja Israelin rajasota, tämän vuoden tammikuussa Israelin armeija taisteli ääriryhmä Hamasia vastaan Gazassa.
Israelin ja USA:n islamistivihollisten silmissä Obaman rauhanaloite varmaankin tulkitaan samalla tavoin kuin Israelin keskeytyneet sotaoperaatiot eli heikkouden merkiksi. Rauhanaloitteet tuskin kiillottavat Obaman ja USA:n kuvaa islamistisissa hallinnoissa.

Vaikka amerikkalaisten ulkopolitiikassa on nähtävissä suunnanmuutos, järisyttävän nopeita muutoksia ei ainakaan Netanjahun ja Obaman tapaamisen perusteella ole nähtävissä. Israelissa pelättiin ennen vaaleja, että uusi presidentti avaa jopa neuvottelut palestiinalaisen Hamasin ja muitten Israelin vastaisten ääriliikkeitten kanssa. Pohdinnan taustalla olivat Obaman puheet vaalikampanjan aikana, jolloin hän mm. totesi, ettei sulje pois neuvotteluja minkään kansan, kansanliikkeen tai valtion kanssa. Hän viittasi mahdollisuuteen neuvotella Iranin ja Syyrian kanssa, jotka tähän mennessä ovat kuuluneet USA:n mustalle listalle terroriyhteyksiensä vuoksi.
Israelissa on pohdittu sitä, että keskustelun avaaminen Hamasin tapaisten ryhmien suuntaan, tekee niistä neuvottelukumppaneita, vaikka ne virallisesti on Yhdysvalloissa luokiteltu terroriliikkeiksi.
Obaman edeltäjä Bush ei tavannut Hamasin edustajia, eikä aikoinaan suostunut myöskään neuvotteluihin Palestiinan vapautusjärjestön puheenjohtajan Jasser Arafatin kanssa.
Vuosi sitten Israelissa vieraillessaan senaattori Obama sanoi tukevansa Jerusalemia Israelin jakamattomana pääkaupunkina, mutta perui väärinkäsitykseen vedoten tämän lausumansa heti matkansa jälkeen. Myöhemmin arabilehdistö vakuutti, että tuleva amerikkalaispresidentti olisi kahdenkeskisissä neuvotteluissa Mahmoud Abbasin kanssa luvannut tukensa palestiinalaisjohdon tavoitteelle tehdä ainakin osasta Jerusalemia Palestiinan pääkaupunki. Tuota väittämää ei ole kuitenkaan koskaan Washingtonista vahvistettu.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Viikko 20/ 14.05.2009
Paavi tukee kahden valtion mallia

Katolisen kirkon johtajan vierailu Jordaniassa, Israelissa ja palestiinalaisalueilla on ollut suuri tapahtuma, jota on seurannut satoja toimittajia eri puolilta maailmaa. Paavin jalanjäljissä on lisäksi kulkenut muutamia kymmeniä tuhansia pyhiinvaeltajia. Suurimman messunsa Benedictus XVI pitää torstaina Nasaretissa, johon odotetaan ainakin 50.000 ihmistä.
Paavin matkanteko vaatii ennätysmäiset turvatoimet. Esimerkiksi Israelissa on ollut liikenteessä valtiovieraan vuoksi yli 30.000 poliisia ja viitisenkymmentä tuhatta muuta turvavartijaa. Siksi yllätyinkin paavin vierailua seuratessani, kuinka kahtena alkuviikon päivänä liikenne soljui Jerusalemissa odottamattoman hyvin. 750.000 asukkaan kaupungin ydin on rakennettu pienelle alueelle, siellä on aina arkenakin ruuhkia.
Paavi pitää vierailunsa aikana eri kohteissa yli 30 puhetta. Niitä on seurattu tarkasti. Juutalaisia on vaivannut muun muassa se, ettei Benedictus ole tuominnut vahvemmin Hitlerin Saksan holokaustia, jossa surmattiin kuusi miljoonaa juutalaista. Tätä odotettiin senkin vuoksi, että paavi joutui matkansa alla tiukan arvostelun kohteeksi vapautettuaan kirkonkirouksesta brittipiispan, joka kieltää kokonaan holokaustin. Toisekseen saksalaissyntyinen, 82-vuotias paavi palveli nuorena kotimaansa armeijassa. Holokaustin vähättelyn paavi paikkasi jo ennen matkansa alkua ja vahvisti asian tervetulopuheessaan lentokentällä.

Israel ja Vatikaani solmivat diplomaattisuhteet vasta vuonna 1994. Vuonna 2000 paavi Johannes Paavali II vieraili Israelissa.
Nykyinen paavi on kiivastuttanut toisuskoisia ja erikoisryhmiä. Vierailun aikana pienet juutalaisryhmät ja yksittäiset poliitikot protestoivat eri puolilla Israelia. Erikoista oli sekin, että paavin visiitin vastaisessa rintamassa olivat mm. ääriuskonnollinen Shas –puolue sekä äärivasemman Meretz –puolueen kansanedustaja, joka tunnustautuu avoimesti homoseksuaaliksi.
Yksi paljon hiertänyt kysymys Vatikaanin ja Israelin suhteissa on toisen maailmansodan tapahtumat. Israelilaiset tutkijat ovat sitä mieltä, että sodan ajan paavi Pius XII edesauttoi vaikenemisellaan juutalaisten joukkomurhaa. Tähän paavin rooliin ei vierailun yhteydessä puututtu. Piusta on kuolemansa jälkeen esitetty katolisen kirkon piirissä pyhimykseksi.

Länsirannan alueella Jeesuksen syntymäkaupungissa Betlehemissä palestiinalaiset saivat paavilta sympatiaa. Paavi kannattaa kahden rinnakkaisen valtion mallia. Asia tuli tiukasti esille jo ensimmäisenä vierailupäivänä, kun juutalaisuuden, kristillisyyden ja islamin uskonoppineet keskustelivat yhdessä. Paneeli ei ollut triumfi suvaitsevaisuudelle. Pääroolin kaappasi palestiinalaishallinnon uskonnollinen johtaja, sheikki Tayseer Tamimi, joka syytti kiperin sanoin Israelia miehityksestä ja palestiinalaisten huonoista oloista. Hän mesosi paaville, että Israel tappaa Gazan lapsia, jyrää katerpillareilla palestiinalaisten koteja ja tuhoaa moskeijoita.
Tilaisuuden katoliset isännät vaivaantuivat, mutta eivät saaneet sheikkiä vaiennetuksi. Juutalaiset pitivät tilannetta skandaalina, vaikka hekään eivät keskustelijoina ole hymistelijöitä. Paneelin tavoite oli alun perin edistää uskontojen välistä vuoropuhelua. Juutalaisten mukaan Tamimin käytöstapa todisti kristilliselle maailmalle, millaisen vastapuolen kanssa heidän on pyrittävä käymään rauhanprosessia.

Paavi edustaa paitsi Vatikaanin kirkkovaltiota, myös liki miljardin hengen katolista kirkkokuntaa. Siksi hänen sanomisillaan on painoarvoa.
Paavi Benedictus vetosi tiistaina Jerusalemin Getsemanen messussa Lähi-idän kolmen suuren uskonnon edustajiin rauhanomaisen rinnakkaiselon puolesta. Hän sanoi ymmärtävänsä niiden ihmisten kivun, jotka ovat Lähi-idän selkkausten takia joutuneet jättämään kotiseutunsa. Palestiinalaispakolaiset toivovatkin, että paavista tulee heidän rauhanlähettiläänsä.
Paavi viittasi myös palestiinalaiskristittyjen muuttoon Lähi-idästä. Hänen mukaansa se on johtanut Jerusalemin osalta kulttuurin ja uskontotilanteen köyhtymiseen. Ennen messua paavi vieraili muslimien Kalliomoskeijassa ja juutalaisten pyhimmällä paikalla Itkumuurilla.
Keskiviikkona Betlehemissä paavi toisti kannattavansa itsenäisen palestiinalaisvaltion perustamista Israelin rinnalle. Paavin isäntänä oli palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas. Hän arvosteli Israelia ja totesi, että Pyhällä maalla on niitä, jotka haluavat eristää ihmisiä muureilla sen sijaan, että rakentaisivat siltoja. Abbasin mukaan israelilaiset lisäksi yrittävät pakottaa muslimeja ja kristittyjä ulos maasta.
Abbas tarkoitti eristämisellä Israelin turva-aitaa ja -muuria, joka on palestiinalaisalueita vastaan. Israelin hallinnon mukaan suoja-aitaa tarvitaan estämään itsemurhapommittajien ja muitten terroristien pääsy maahan.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Viikko 19/ 07.05.2009
Paavin Israelin vierailua varjostavat holokausti ja kiinteistökiistat

Katolisen kirkon johtajan vierailu Israeliin on ensi viikon suuri mediatapahtuma. Paavi Benedictus XVI käy Israelin lisäksi palestiinalaisalueille muun muassa Jeesuksen syntymäkaupungissa Betlehemissä. Pyhiinvaelluksensa yhteydessä hän vierailee Jerusalemin Vanhassa kaupungissa sekä muslimien valvomalla temppelialueella että juutalaisten Itkumuurilla. Tällä viikolla hän on Jordaniassa.
Paavin vieraskäynnillä on etenkin Israelissa poliittisia ulottuvuuksia. Katolisen brittipiispan Richard Williamsonin holokaustin kieltävät mielipiteet asettivat lopputalvesta hetkeksi vaakalaudalle jopa paavin vierailun. Kiista rauhoittui, kun paavi toi esille eriävän mielipiteensä ja asetti anteeksipyynnön piispan paluun ehdoksi kirkon yhteyteen.
Juutalaisten joukkotuhon kiistänyt Williamson nostatti tammikuussa ajatuksillaan maailmanlaajuisen kohun, jonka seurauksena hänet erotettiin konservatiivisen pappisseminaarin johtopaikalta Argentiinassa ja karkotettiin maasta.
Vaikka paavi vaati Williamsonia perumaan puheensa, hän ei sitä tehnyt. Näin ollen paavi ei aio palauttaa Williamsonin hyväksyttyä asemaa kirkon piirissä eikä vapauttaa kirkonkirouksesta, minkä hän periaatteessa ehti jo tehdä tammikuussa. Paavi joutui kohun myötä vaikeaan välikäteen ja selittämään, etteivät piispa Williamsonin mielipiteet heijasta kirkon näkemyksiä.
Piispan tapaus nostatti vakavan ja laajan väittelyn. Israelissa odotetusti paheksuttiin piispan lausumia ja monet vaikutusvaltaiset israelilaiset esittivät, että hallituksen olisi pitänyt vetää suurlähettiläänsä kotiin Vatikaanista. Juutalaisten oli kiistan noustessa vaikea uskoa, että paavi ei olisi ollut tietoinen korkea-arvoisen pappismiehen holokaust –kannasta kuten paavi asiaa perusteli.
Williamson ja kolme muuta piispaa julistettiin kirkonkiroukseen 1980-luvulla katolisen kirkon valtataisteluiden takia. He kuuluvat äärikonservatiiviseen Pyhän Pius X:n pappisveljeskuntaan, joka kannattaa paluuta 1800-luvun katolisuuteen. Ryhmää on usein syytetty myös vahvasta juutalais- ja muslimivastaisuudesta. Veljeskunnan johtaja vihki kiistelyjä piispoja virkaansa ilman Vatikaanin lupaa.
Kaksi päivää ennen kuin paavi ilmoitti kirkonkirouksen kumoamisesta, Ruotsin televisio näytti dokumentin, jossa Williamson kiisti natsien syyllistyneen juutalaisten kansanmurhaan. Hän sanoi vain noin 300.000 juutalaisen kuolleen keskitysleireillä ja kielsi kaasukammioiden olemassaolon. Piispan maineenpalautus suututti ensin juutalaisjärjestöt, sitten saksalaispapit ja lopuksi poliitikotkin.

Israel ja Vatikaani solmivat diplomaattisuhteet vasta vuonna 1994. Vuonna 2000 paavi Johannes Paavali II vieraili Israelissa.
Williamsonista syntynyt kohu oli vain yksi lisä nykyisen paavin toimiin, jotka ovat hermostuttaneet toisuskoisia ja erikoisryhmiä. Ensin paavi suututti muslimit, sitten homoseksuaalit, nyt juutalaiset ja saksalaiset, joille holokaustin historia on myös herkkä asia. Useat skandaalit ovat saaneet kriitikot moittimaan paavia, ettei hän kuuntele riittävästi avustajiensakaan mielipiteitä.
Israelissa on keskusteltu viime kuukausina laajasti suhteista Vatikaaniin. Yksi laajemmin hiertävä kysymys on Hitlerin Saksan tapaukset. Israelilaiset tutkijat ovat sitä mieltä, että sodan ajan paavi edesauttoi vaikenemisellaan juutalaisten joukkomurhaa.
Paavin visiitti on eittämättä alkuvuoden Gazan sodan ohella lähiaikojen suuria uutisia. Sain toimittajanakin pyynnön varautua tuntikausien jonotuksiin ja turvatoimiin, jos haluan mennä esimerkiksi paavin päämessuun Nasaretissa. Ohjelmaan saattaa lisäksi tulla viime hetken muutoksia turvatoimien vuoksi.
Vierailun alla on Israelissa myös keskusteltu mahdollisista kiinteistöjen luovutuksista Vatikaanille. Katolisten toivomia kohteita on mm. Nasaretissa ja Jerusalemissa. Erityisesti uskonnolliset juutalaiset ovat sitä mieltä, että näitä kauan puhuttaneita tonttilahjoituksia ei saa tehdä korvauksiakaan vastaan.
© HEIKKI KANGAS, Israel