Radio Dei 1

Viikko 22/ 31.05. 2007

Israelin vaalitaisto kesällä tosissaan käyntiin

Israelissa on alkanut vilkas keskustelu uudesta hallituksen vetäjästä. Tällä hetkellä on miltei varmaa, että pääministeri Ehud Olmertin ura korkeimmalla poliittisella tasolla on pian ohitse. Olmertin henkilökohtaisen suosion karistessa keskustalainen Kadima –puolue menettää samalla runsaasti kannatustaan. Olmertille on ilmaantunut oman ryhmän sisältä useita kilpailijoita, jotka yrittävät pelastaa viime vuoden vaalien voittajapuoluetta.

Herkkä ulkopoliittinen tilanne on vielä pitänyt Olmertin hataraa hallitusta kasassa eikä edes mielipidemittausten selvä ykkössuosikki, oikeistolaisen Likudin johtaja Benjamin Netanjahu ole kiirehtinyt uusia vaaleja.

Ratkaisevana vaiheena kohti parlamenttiäänestystä pidetään Kadiman tärkeimmän hallituskumppanin, Työväenpuolueen puheenjohtajan vaalia. Toisella kierroksella kesäkuun lopussa ovat vastakkain kaksi entistä kenraalia Ehud Barak ja Ami Ayalon.

Barak ehti jo kokeilla pari vuotta pääministerin raskasta manttelia, mutta hänen suosionsa romahti vuonna 2000, jolloin hän epäonnistui rauhanponnisteluissa palestiinalaisten kanssa.

Nyt Barak ja Ayalon joka tapauksessa pudottivat jäsenäänestyksessä selvästi jatkosta Työväenpuolueen nykyisen puheenjohtajan Amir Peretzin. Puolustusministeri Peretzin tappio oli odotettu kesän 2006 epäonnistuneen Libanonin sodan vuoksi.

Tulevien parlamenttivaalien mustana hevosena pidetään miljardööri Arkadi Gaydamakia, joka kimmahti uutisiin sodan uhrien auttajana. Viime kuukausina hän on maksanut virkistyslomia Gazaan rajatuvan Sderotin kaupungin asukkaille, jotka ovat joutuneet palestiinalaississien rakettitulen kohteiksi. Tällä hetkellä 24.000 asukkaan Sderotista on evakossa tuhansia asukkaita ja suurin osa lapsista on jäänyt turvallisuussyistä pois kouluista. Hallituskin on herännyt Gaydamakin varjossa auttamaan Negevin alueen uhreja.

Liikemies Gaydamak hankki mainetta jo viime kesän Libanonin sodan aikana järjestämällä virkistyslomia ja turvaleirejä pohjoisen Israelin asukkaille.

54-vuotiaan Gaydamakin netto-omaisuudeksi on arvioitu reilut 3 miljardia euroa. Työläistaustainen liikemies vaurastui siirtolaisena Ranskassa. Hänen myynti- ja tuontifirmansa uskotaan kuitenkin käyttäneen venäläissuhteita rahanpesuun. Hän joutui lähtemään Ranskasta vuonna 2000, kun viranomaiset alkoivat tutkia hänen sekaantumisiansa asekauppoihin ja veronkiertoon.

Kun Gaydamak muutti Israeliin, hän sijoitti varojaan aluksi muun muassa suosittuihin kori- ja jalkapalloseuroihin. Gaydamak on kalastellut kansansuosiota lisäksi järjestämällä suuria, maksuttomia musiikkikonsertteja.

Gaydamakin tukiyhdistys valmistelee uutta puoluetta ja miljardöörin ehdokkuutta pääministeriksi. Mielipidemittaukset ovat osoittaneet hänelle noin 10 prosentin kannatusta; se tarkoittaa sitä, että hän on yhä selvästi jäljessä Likudin Netanjahusta, mutta olisi kohoamassa reilulla paikkamäärällä Israelin parlamenttiin.

Gaydamakin yksi suuri ongelma on kehno kielitaito. Venäjä ja välttävä englanti eivät riitä Israelissa, jonka virallinen kieli on heprea.

Kaikesta huolimatta Venäjältä muuttanut filantrooppi uskoo, että hän pystyy haastamaan ja päihittämään nykyiset hallituspuolueet. Sen sijaan oppositiojohtaja Netanjahun kanssa hänen kansansuosionsa joutuu erittäin kovaan puntariin.

Käytännössä Gaydamak joutuu tyytymään kilpailuun lähinnä venäjänjuutalaisten äänistä, jotka viime vaaleissa menivät suureksi osaksi toiselle oikeistolaiselle populistille ja palestiinalaiskysymyksissä tiukkaa linjaa ajavalle Avigdor Libermanille. Libermanin kansallispuolue on tällä hetkellä hallituksessa vaa’ankielenä.

Viikko 21/ 24.05. 2007

Qumranin löydöistä 60 vuotta

Kuolleen meren kirjakääröt herättävät 60 vuotta löytymisensä jälkeen yhä tutkijoitten sekä Raamatun ja historian harrastajien kiinnostusta. Löydöt ovat mm. nostattaneet kiistelyä tekstien tutkijaoikeuksista ja omistuksesta. Riitoja on ratkottu myös oikeudessa.

Teksteihin ja niiden todennäköisiin kirjoittajiin, essealaisiin kätkeytyy valtaisa lataus sensaatiota; petoksia, väärennöksiä, jälkien peittelyä. Kun osa teksteistä on tuotu julki lisäksi sangen hitaasti, se on synnyttänyt huhuja ja todistamattomia teorioita. Halusiko tutkimusta pitkään johtanut katolinen kirkko kenties salata tiettyjä tekstejä? Onko löydöissä jotakin mullistavaa koko Raamatusta? Tai liittyikö Qumranin essealainen lahko oleellisesti Jeesuksen elämänvaiheisiin?

Nämä ovat kysymyksiä, joihin ehkä ei saada koskaan varmaa vastausta. Sen sijaan Qumran -tutkimus on jo tähän mennessä valottanut suuresti 2000 vuoden takaista elämäntapaa, vaikka tekstien kirjoittajat ilmeisesti kuuluivatkin erikoislaatuiseen juutalaiseen pappislahkoon.

Qumranin nykydraama alkoi vuonna 1947, kun arabipaimenet toivat julkisuuteen ensimmäiset Kuolleen meren luoteiskulman tekstilöydöt. Vuoren onkaloihin kätketyissä saviruukuissa oli sadoittain vanhoja käsikirjoituksia. Osa varhaisista teksteistä ajautui antiikkikauppiaitten käsistä eri puolille maailmaa ja vasta vuosia myöhemmin kääröt ostettiin suurella rahalla takaisin kotiseudulleen.

Kun löytöjä tehneet paimentolaiset alkoivat ymmärtää löytöjen arvon, he hakivat tuntemistaan luolista lisää kääröjä, pilkkoivat niitä ja myivät eteenpäin. Näin myös valitettavasti tuhoutui arvokasta aineistoa.

Parhaiten säilyneitä tekstejä ovat muun muassa täydellinen profeetta Jesajan kirja, useita niin sanottuja pienten profeettojen kirjoja sekä kommentaareja. Sensaatiomaisinta löydöissä on ikä. Tekstit ovat noin tuhat vuotta vanhempia kuin aiemmin tunnetut Vanhan testamentin vanhimmat käsikirjoitukset.

Juutalaiset kirjurit kopioivat aikoinaan huolellisesti pyhiä kirjoituksia. Kun tutkijat vertasivat Jesajan kirjaa muihin säilyneisiin vanhoihin kopioihin, he yllättyivät, miten vähän sisältö oli aikojen kuluessa muuttunut. Jeesuksen aikaan luettu Vanha testamentti ei siis poikkea nykyisin luettavasta Raamatun hepreasta.

Qumranin löydöt ovat kiehtoneet kauan tutkijoita. Aika ajoin on esitetty teorioita, joiden mukaan Johannes Kastaja ja Jeesus olisivat saaneet vaikutteita Qumranissa asuneelta essealaisten lahkolta ja jopa olleet sen jäseniä. Mutta näihin väittämiin liittyy toistaiseksi enemmän sensaatiohakuisuutta kuin vedenpitäviä todisteita.

Todennäköisesti Jeesus ja Johannes tunsivat hyvin essealaisryhmän opin. Ja Johannes on saattanut jopa asua Qumranin yhteisön parissa, kun hän oleskeli Juudean autiomaassa ja kastoi ihmisiä Jordanissa lähellä Jerikoa.

Qumranista on kirjoitettu satoja kirjoja ja tuhansia sivuja selvityksiä. Arkeologiset löydöt ovat olleet osana Lähi-idän rauhanprosessia, sillä Qumran on palestiinalaisille kaavailulla itsehallintoalueella, Länsirannalla. Palestiinalaiset ehtivät jo rauhanneuvottelujen alkuvaiheissa 1990-luvun alussa vaatia Qumranin kääröjä hallintaansa. Se oli todennäköisesti yhtenä pontimena, kun Israelin muinaistutkimusvirasto antoi vuoden vaihteessa 1994 useille tutkimusryhmille luvan haravoida Jerusalemin itäpuolella Juudean autiomaan laajaa aluetta. Tuolloin tehtiin tärkeitä lisälöytöjä. Ja tutkimus jatkuu.

Työ on käytännössä hidasta, koska useimmat saviruukuista

sisältöineen olivat jo löydettäessä palasina. Myös ehjien rullien avaaminen vaatii kärsivällisyyttä, jotta nahalle tai papyrukselle kirjoitetut tekstit eivät tuhoudu. Jotkut teksteistä olivat myös kuparirullissa.

Qumranissa on itse asiassa paljon enemmän aineksia ihmismieltä kuohuttaviin teorioihin, mitä esimerkiksi kevättalvella paljastetuissa niin sanotussa Jeesuksen hautalöydössä.

Jerusalemin yhdistymisestä 40 vuotta

Juutalaisen perimätiedon, Talmudin mukaan Jerusalemille annosteltiin jaetusta kymmenestä yhdeksän osaa kauneutta ja muulle maailmalle yhteensä yksi kymmenesosaa. Talmudin selityksessä ei tarkoiteta niinkään fyysistä kuin hengellistä kauneutta. Samalla kaupunki sai osakseen yhdeksän kymmenesosaa maailman kärsimyksestä.

Suuren kuninkaan, Daavidin kaupunkia on pidetty kolmen vuosituhannen ajan Jumalan läsnäolon, ylistyksen ja koettelemusten, toivon ja rauhan kaupunkina. Jerusalemiin liittyvät niin Daavidin perintö, Messiaan odotukset ja maailmanlaajuiset toiveet kultaisesta kaikkien kansojen kaupungista. Sitä puhutellaan myös morsiameksi ja äidiksi sekä maailman navaksi.

Tässä vain muutamia koottuja selityksiä siihen, miksi maailman noin 18 miljoonaa juutalaista pitävät Jerusalemia merkittävimpänä kaupunkina maailmassa. Jerusalem on vuosisatoja ollut pyhiinvaellusten kaupunki.

Yli miljardi kristittyä katsoo Jerusalemia toisesta näkökulmasta. Heille kaupunki merkitsee Jeesuksen elämänhistorian huipennusta. Noin miljardi islaminuskoista puolestaan pitää Jerusalemia kaupunkina, josta profeetta Muhammed lähti taivaaseen.

Nykyinen Israelin valtio syntyi 59 vuotta sitten ja maan parlamentti yhdisti 1980-luvun alussa Jerusalemin itäisen ja läntisen osan jakamattomaksi pääkaupungikseen. Koko Jerusalem tuli israelilaisten haltuun vuoden 1967 kesäsodassa.

Israelin valtiovalta ja Jerusalemin kaupunginhallitus ovat pyrkineet todistamaan vuosien varrella, että Jerusalem ei ole vain juutalaisten pyhä keskus, vaan sinne ovat yhtä lailla tervetulleita kaikkien uskontokuntien edustajat, jotka tulevat rukoilemaan rauha mielessään.

Kristikansa puhuu silloin tällöin Jerusalemista osana viidettä evankeliumia. Sen kivet ja ympäröivä luonto tekevät Raamatun eläväksi, vaikka yli 720 000 asukkaan kaupungin uudessa keskustassa ja lähiöissä on myös moderni syke.

Näinä päivinä Jerusalem on juhlinut sitä, miten kaupunki yhdistyi 40 vuotta sitten. Kutsun juhlille saivat myös eri maitten diplomaatit, useimmat jättivät kuitenkin festivaalit väliin, jotta palestiinalaisarabit eivät loukkaantuisi. Samoin kävi vuonna 1995, jolloin Jerusalem juhli 3000 -vuotista historiaansa. Useimmat valtiot eivät nimittäin tunnusta Jerusalemia Israelin pääkaupungiksi.

Juutalaisille Itkumuuri on tärkeä symboli. Vaikka paikan pyhyyssäädöksistä on kiistelty, se on myös yhdistänyt kriisien hetkellä. Aika ajoin muurille tulee kymmeniä tuhansia ihmisiä rukoilemaan esimerkiksi kaapattujen israelilaissotilaitten puolesta.

Vuoden 1991 Persianlahden sodan jälkeen, kun ihmisten ei tarvinnut enää mennä Irakin myrkkyohjusten pelossa suojahuoneisiin, tuhannet tulivat kiittämään muurille.

Monien täkäläisten mieliin ovat syöpyneet lähtemättömästi uutiskuvat sotilaista, jotka ensimmäistä kertaa pääsivät vapaasti Itkumuurille vuonna 1967. Yksi valloituksen urhoista oli kenraali ja myöhempi pääministeri Jitzak Rabin, joka murhattiin vuonna 1995 traagisesti.

Noiden kuvien muisto elää ja vahvistaa juutalaisten kansallistunnetta. Vaikka juutalaiset riitelevät monista asioista, Jerusalemin jakamattomasta pääkaupunkiasemasta harvat haluavat tinkiä. Sen ovat osoittaneet myös viime viikkojen mielipidemittaukset.

Kun Israelin puolustusvoimien päärabbi Shlomo Goren seisoi Itkumuurilla kesäkuussa 1967, hän sanoi juutalaisten ottaneen jälleen haltuunsa Jumalan kaupungin ja astuneen messiaaniseen kauteen.

Yksi Raamatun perusteista rukoukselle Jerusalemin puolesta on psalmeissa. Siellä luvataan uskollisille rukoilijoille menestystä, joka tulee lahjana sisäisen rauhan ja turvallisuuden ohessa.

Viikko 19/ 10.05. 2007

Onko Herodeksen hauta viimein löytynyt?

Olin viikon alussa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa lehdistökonferenssissa, jossa kerrottiin tuoreesta hautalöydöstä Jerusalemin ja Betlehemin välillä. Arkeologit uskovat, että vihdoin ja viimein on löydetty kuuluisan kuninkaan, Herodes Suuren hautamonumentti.

Tällä kertaa ei mielestäni ole kyse sensaatiolöydöllä rahastuksesta kuten aiemmin keväällä, kun kohuttiin 1980-luvun hautalöydöstä ja tehtiin pääsiäisen alla dokumentti, jossa väitettiin, että tuosta haudasta olisi löytynyt luuarkku, johon aikoinaan laitettiin Jeesus Messiaan luut. Asiantuntijat tyrmäsivät kuitenkin hyvin pian tuon dokumentin väittämät perättömiksi.

Jerusalemin yliopiston veteraaniarkeologi, professori Ehud Netzer julkisti toimittajajoukolle ja meidän kauttamme suurelle yleisölle, että melkoisella todennäköisyydellä tutkijaryhmä on yli 30 vuoden etsinnän jälkeen löytänyt Herodionin kukkulalta Herodes Suuren hautamonumentin rauniot ja sadoiksi palasiksi murskatun kalkkikivisen arkun, sarkofagin.

Tutkijat eivät ole voineet uurastaa Herodionilla jatkuvasti, koska palatsikukkula on lähellä palestiinalaisasutuksia, jotka ovat olleet kahden väkivaltaisen kansannousun, intifadan keskuksia.

Herodeksen linnoituksesta Jerusalemin eteläpuolella on oltu selvillä pitkään. Herodion on yksi maineikkaan rakentajakuninkaan turvapalatseista, joka tunnetaan historiankirjoituksen perusteella myös Herodeksen hautapaikaksi. Tästä kirjoitti muun muassa pia Jeesuksen ajan jälkeen juutalainen historioitsija Josefus Flavius. Herodes kuoli ilmeisesti Jordanin laakson talvipalatsissaan Jerikossa, josta hänet tuotiin prameassa hautajaissaatossa Herodionin kukkulalle. Vuoren laella on ympyränmuotoinen muuri ja ympyränmuotoisten vartiotornien jäänteet. Muurien sisäpuolelta on paikannettu useita suuria rakennelmia muun muassa suuri ruokailuhuone ja kylpylä.

Professori Netzer osallistui Herodionin tutkimuksiin ja muihin merkittäviin kaivauksiin jo 1970-luvun alussa professori Yigael Yadinin kumppanina. Yadin johti muun muassa Masadan autiomaalinnoituksen ja Haasorin kanaanilaiskaupungin kaivauksia.

Raamatun lehdiltä Herodes Suuri on tullut tunnetuksi Betlehemin poikalasten surmasta Jeesuksen syntymän aikoihin. Herodionin kuningas rakennutti ilmeisesti vuonna 23 ennen ajanlaskumme alkua. Se on vain hieman yli kymmenen kilometriä Jerusalemista etelään ja viitisen kilometriä Betlehemistä kaakkoon.

Herodeksen rakennusmestarit korottivat keinotekoisesti vuoren huippua noin 30 metriä ja jätemaata lisättiin rinteisiin siten, että palatsi korostui jylhässä ympäristössään.

Viime kesänä Herodionin kaivaukset aloitettiin monen vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa Netzerin tutkimusryhmä alkoi selvittää kukkulan rinteessä, palatsin alapuolella 350 metriä pitkän ja 30 metriä leveän käytävän tarkoitusta. Väylä päätyi vahvaan noin 10 kertaa 10 metrin kiviperustukseen, podiumiin, jonka läheisyydestä löytyi pirstaleiksi murskatun ylellisen kiviarkun jäänteitä.

Netzerin mukaan kaikki vihjaa siihen, että kyseessä on kuninkaallinen hauta. Jopa sekin viittaa Herodekseen, että arkku oli särjetty.

Herodeksen valtakausi Rooman vasallihallitsijana kesti 34 vuotta. Juutalaiset eivät Herodeksesta pitäneet, vaikka hän ehostikin toisen temppelin hohdokkaaksi. Kun roomalaisia vastaan kapinaan nousseet juutalaiset ottivat Herodionin yhdeksi tukikohdakseen, on todennäköistä, että he tuhosivat Herodeksen haudan ja hautamuistomerkin.

Kun professori Netzerin assistentit löysivät ensimmäiset sarkofagin palaset, he ymmärsivät välittömästi, että nyt oli päästy aarteen jäljille. Netzer on tyytyväinen löydöstä, mutta sanoo töitten jatkuvan ja että hautamonumentin ympäristö tutkitaan tarkkaan.

Sarkofagin palasissa ei lue Herodeksen nimeä, siksi Netzer sanookin ”varovasti”, että suuren rakentajakuninkaan hauta on löytynyt 99 prosentin todennäköisyydellä.

Viikko 18/ 03.05. 2005

Israelissa uskotaan, että pääministeri Olmertin ero on vain sinettiä vaille valmis

Vaatimukset Israelin pääministerin Ehud Olmertin eroamiseksi voimistuvat koko ajan. Olmertin eroa pyytävät nyt keskustalaisen Kadima-puolueen ulkoministeri Tzipi Livni kuin myös parlamenttiryhmän johtaja Avigdor Yitzhaki. Tuoreet mielipidemittaukset osoittavat, että Olmertia tukee pääministerinä enää noin prosentti Israelin kansalaisista.

Suosittu naisulkoministeri Livni itse aikoo jatkaa hallituksessa ja haastaa Olmertin puolueen johtajana. Livni kertoi ajatuksistaan keskiviikon lehdistötilaisuudessa. Pääministeri Olmert puolestaan totesi, että Livnin on itse aika jättää hallitus, mikäli hän jatkaa puheenjohtajansa moittimista.

Sotilasoperaatio libanonilaista Hizbollah –järjestöä vastaan alkoi heinäkuun 12. päivänä. Livni tuki alussa sotatoimia, mutta vastusti sen laajentamista. Hän arvosteli myös sitä, ettei pääministeri konsultoinut tarpeeksi ulkoministeriötä.
Israelissa julkistettiin maanantaina Winogard –raportti, jossa suomittiin 34 päivää kestäneen sodan epäonnistumisia ja arvioitiin vastuukysymystä. Raportti kritisoi voimakkaasti Olmertin sekä puolustusministeri Amir Peretzin toimia. Peretz on jo ilmoittanut epävirallisesti erostaan.
Kadiman useat keskeiset parlamentaarikot ovat todenneet, että Olmertin tulisi astua syrjään ja antaa toisten muodostaa uusi hallitus, koska hän on menettänyt kansan luottamuksen.

Yksi Kadiman suurimman hallituskumppanin työväenpuolueen salkuttomista ministereistä jätti Olmertin vuoksi jo hallituksen.

Olmert pohti keskiviikkona hallituksen istunnossa, miten selvitysryhmän uudistuksia maanpuolustuksessa voitaisiin toteuttaa.
Yediot Aharonot -lehden mielipidekyselyn mukaan 65 prosenttia israelilaisista haluaisi Olmertin eroavan pääministerin paikalta välittömästi. Vain kymmenesosa vastustaa ajatusta. 25 prosenttia vastaajista kannatti Olmertin eroa, mutta vasta sen jälkeen, kun selvitysryhmä on saanut lopullisen raporttinsa valmiiksi. Sitä odotetaan keskikesään mennessä. Kyselyn mukaan noin puolet israelilaisista haluaisi maahan ennenaikaiset parlamenttivaalit.
Winograd –raportin mukaan Olmert teki liian hätäisen ratkaisun lähteä sotaan, jolloin operaatiota ei valmisteltu riittävän huolellisesti. Pääministerin tavoitteena oli murskata Hizbollahin asevoima nopeasti, mutta siinä epäonnistuttiin.

Arvostelun kärki kohdistui lisäksi sotilaallisesti kokemattomaan puolustusministeriin sekä armeijan komentajaan, joka erosi tehtävistään jo vuoden alussa.

Hizbollah ilkkui tapansa mukaan Israelin sotaraporttia. Sen johtajat totesivat raportin vain vahvistaneen, että Hizbollah voitti sodan, ja että ryhmän taistelijat ovat pian valmiit uuteen yhteenottoon.

Yksi tärkeimpiä opetuksia Libanonin sotaoperaatiosta lienee kuitenkin se, ettei Israel kykene kukistamaan pahimpia vihollisiaan pelkällä voimankäytöllä. Puolustusvalmiuden ohella Israel tarvitsee diplomatiaa, jonka käytössä tosin sen vihollisnaapurit, palestiinalaiset ja Syyria ovat vielä taitamattomampia, puhumattakaan toisen kehän vihollisesta Iranista, joka uhkaa Israelia atomiaseella. Miten turvallisuus sitten sovitetaan yhteen alueluovutusten kanssa, sillä rauhanprosessissa Israelilta odotetaan joka tapauksessa selvästi suurempaa riskinottoa kuin naapureiltaan.

Ylös