Kinneret Tours

RADIO DEI No 22/ 29.05. 2006
Iran jatkaa ydinaseella uhittelua länttä vastaan

Iranin ydinaseeseen liittyvä kiista ei ota laimentuakseen. YK:n käsittelyssä oleva asia on ollut helmikuusta lähtien esillä useimmissa korkean tason tapaamisissa. Aiheen otti esille mm. Saksan liittokansleri Angela Merkel vieraillessaan Kiinassa toukokuun lopulla. Saksa toivoo Kiinan ottavan nykyistä aktiivisemmin osaa kansainvälisiin ponnistuksiin, jotta Iranin ydinkiista saataisiin ratkaistua.
Saksa ja Kiina ovat kyllä yhtä mieltä siitä, ettei Iranille tule sallia ydinasetta, mutta pakotteista ei ole yksimielisyyttä. YK:n pysyvistä jäsenmaista myös Venäjä on nihkeä pakotteitten määräämiseen ja tämän vuoksi YK:n päätöslauselmat ovat jääneet toistaiseksi ympäripyöreiksi. Venäjä auttaa Irania rakentamaan maan ensimmäistä atomireaktoria. Kiina puolestaan saa Iranilta öljyä. Venäjä on mm. ehdottanut, että se rikastaisi laitoksissaan Iranin tarvitseman uraanin ja tällä tavoin valvoisi, että Iranin hanke on rauhanomainen.
Israelin pääministeri Ehud Olmert pohti äskettäin valtiovierailullaan Yhdysvalloissa Iranin ydinasetta ja varoitti amerikkalaisia. Olmertin mukaan kyse ei ole enää muutamasta vuodesta, vaan kuukausista, jonka jälkeen Iranilla on jo käytettävissä riittävästi rikastettua uraania ydinaseen valmistukseen.
Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad sanoi toukokuun puolivälissä maansa torjuvan EU:n tarjouksen ydinohjelmaa koskevan kiistan ratkaisemiseksi. Presidentin mukaan Iran ei hyväksy mitään tarjousta, jossa sitä vaaditaan luopumaan uraanin rikastamisesta.
EU suunnitteli toimittaa Iranille mm. kevytvesireaktorin sekä tarjosi kauppasopimusta ja poliittista lähentymistä, jos maa luopuu aikeistaan. Kovasanaisena tunnetun Ahmadinejadin mukaan EU:n tarjouksen hyväksyminen olisi kuin hyväksyisi karamelleja maksuksi kullasta.
Iran on toistuvasti tyrmännyt lännen esitykset ydinohjelmansa leikkaamisesta ja vakuuttanut kehittelevänsä vain rauhanomaista ydinenergiaa. Yhdysvallat ja Israel etunenässä ovat syyttäneet Irania ydinaseen kehittelystä siviiliydinohjelmansa varjolla.
Iranin johtajat ovat sanoneet, että Iran on valmis keskustelemaan ydinohjelmastaan minkä hyvänsä maan kanssa Israelia lukuun ottamatta. Presidentti Ahmadinejadin mukaan neuvotteluja on kuitenkin käytävä ilman voimakeinoilla uhittelua. Iran on hänen mukaansa myös valmis noudattamaan ydinsulkusopimusta ja tekemään yhteistyötä Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n kanssa.
Iranin johto kiistää tiedot, joiden mukaan Lavisan entisestä ydinlaitoksesta olisi löydetty ydinasekelpoiseksi rikastettua uraania. Toukokuun alussa julkaistujen uutisten mukaan IAEA:n tarkastajat olisivat helmikuussa löytäneet laitoksesta rikastettua uraania.
Yhdysvalloissa Iranin ydinohjelmaa on pidetty tarkoituksellisena provosointina länttä vastaan ja vaadittu maata vastuuseen. Iranin kanssa amerikkalaisilla on ollut huonot välit vuodesta 1979 lähtien, jolloin shiiamuslimit syrjäyttivät shaahin ja nostivat valtaan uskonnollisen vallankumousneuvoston.
Israelin hallitus on jo vuosien ajan varoittanut Iranin asevarustelusta ja pyrkimyksestä ydinasevallaksi. Aihe nousi kuitenkin vasta viime vuonna suureksi uutiseksi. Kiista on syventynyt ja saanut uusia ulottuvuuksia, kun Iranin uskonnolliset johtajat ovat uhanneet Israelin olemassaoloa.
Kansainväliset tarkkailijat eivät ole voineet kopioida dokumentteja tai haastatella ydinlaitosten keskeisiä tutkijoita kiistan pitkittyessä. Uutistoimistoille antamissaan lausunnoissa IAEA:n tarkkailijat ovat kuitenkin maininneet, että Iranista löydetyt asiakirjat paljastavat, miten Iranin ydinohjelman tarkoitus on nimenomaan tehoaseen valmistaminen.
Yhdysvaltain hallitus on luvannut tukensa Israelin puolustusohjelmalle, jos se haluaa toimia Iranin kasvavan uhan edessä. Israelin hallitus on huomauttanut, ettei se voi vain seurata sivusta Iranin ydinaseen valmistusta. Jollei kansainvälinen yhteisö toimi, Israel todennäköisesti toimii. 1980-luvun alussa Israel esti Irakin ydinaseen pommittamalla ydintutkimuslaitoksen hajalla.
Iranin johtajat ovat viime syksystä lähtien jatkuvasti uhitelleet Israelia. Presidentti Ahmadinejad on mm. väittänyt Hitlerin Saksan holokaustia myytiksi ja muistuttanut, että koko islamilaisen maailman velvollisuus on tuhota Israelin valtio Lähi-idästä. Hän pitää länsimaita vastuussa juutalaisongelmasta ja haluaisi ”korjata” tilanteen siten, että Euroopan maat ja Yhdysvallat vastaanottavat Lähi-idän juutalaiset.
Iran on kriisin syvetessä kieltänyt yllätystarkastukset ydinlaitoksissaan ja poistanut niistä valvontakamerat. Iran on vihjannut lisäksi leikkaavansa öljyn vientiä. Iran on maailman neljänneksi suurin öljyn viejämaa.
EU, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä hyväksyivät aiemmin Irania koskevan asiakirjan uuden muotoilun, jonka tarkoituksena oli saada laaja tuki aloitteelle YK:ssa. Tekstissä on Egyptin vaatimuksesta kohta, jossa Lähi-itä määrättäisiin kokonaan vapaaksi ydinaseista. Israel on kieltänyt nämä Egyptin tavoitteet ennen kuin Israelin kaikki naapurimaat tunnustavat Israelin olemassaolon ja suostuvat rauhaan juutalaisten kanssa.
Iranista ydinaseesta näyttää kasvaneen palestiinalaisongelman rinnalle pysyvä Lähi-idän kiistan aihe.

No 21/ 22.05. 2006
Gazassa palestiinalaisten
turvajoukkojen yhteenottoja

Tilanne Gazan kaistalla on kärjistynyt huolestuttavaksi, kun hallitusvastuussa oleva Hamas perusti viime viikolla presidentti Mahmud Abbasin valvomien poliisivoimien rinnalle omat turvajoukkonsa.
Israelin pääministeri Ehud Olmert arvosteli viikon vaihteessa Abbasia voimattomuudesta terroritoimia vastaan. Muun muassa televisiokanava CNN:n haastattelussa Olmert sanoi, että nykyisessä tilanteessa Abbas ei Fatah-järjestön jäsenenä voi edustaa palestiinalaisten hallintoa neuvotteluissa Israelin kanssa. Olmert ilmoitti kuitenkin olevansa yhä valmis keskusteluihin, jos Abbas kykenee painostamaan ääri-islamilaista Hamasia ja riisuu terrorijärjestöt aseista. Nykyisen Hamas –hallituksen kanssa Israel ei aio neuvotella.
Viime päivinä sisäiset levottomuudet ovat lisääntyneet erityisesti Gazan kaistalla, josta Israel vetäytyi viime syksynä. Alueella on käynnissä vanhojen ja uusien turvallisuusjoukkojen valtataistelu. Tuhansia sekä Abbasin johtaman Fatahin että Hamasin asemiehiä on partioinut kaduilla ja riidat ovat puhjenneet avoimiksi taisteluiksi, joissa on kuollut muutamia ihmisiä ja haavoittunut kymmeniä. Levottomuudet lisääntyivät viime viikolla, ennen kuin presidentti Abbas palasi laajalta vierailumatkaltaan mm. useisiin Euroopan maihin. Suomessa Abbas kävi huhtikuun lopussa. Hamasin edustajat väittivät, että he ovat saaneet valtuudet turvallisuusjoukoilleen presidentti Abbasilta.
Abbas on vaatinut Hamasin johtamaa hallitusta hajottamaan liikkeen vastikään perustamat joukot. Pääministeri Ismail Hanian mukaan joukkoja ei hajoteta, vaan päinvastoin saatetaan vahvistaa. Hamasin mukaan uusien joukkojen tarkoitus on huolehtia sisäisestä turvallisuudesta. Abbasille uskollisia, vanhoja turvallisuusjoukkoja Hamas syyttää mm. toistuvista ryöstöistä ja sieppauksista. Hallitus perusti noin 3 000 miehen vahvuiset joukot viime viikon lopulla huolimatta Abbasin kiellosta. Tilanne kärjistyi mielenosoituksiksi ja ammuskeluiksi, kun Abbas vastasi määräämällä tuhansia poliiseja asemiin.
Herkkää tilannetta on mutkistanut se, että Gazasta Israelin puolelle tehdyt raketti-iskut ovat saaneet Israelin asevoimat vastaamaan ilmaiskuin, joissa lauantaina kuoli ääri-liike jihadin paikallinen johtaja Mohammed Dahdouh. Kolme sivullista palestiinalaista kuoli ja kaksi haavoittui. Israelin turvallisuuslähteitten mukaan jihadin johtaja osallistui Israelin vastaisiin raketti-iskuihin ja muuhun väkivaltaan.
Aiemmin lauantaina Fatahin turvallisuusjoukkojen päällikkö Tareq Abu Rajab haavoittui vakavasti räjähdyksessä Gazassa. Tämä isku liittynee palestiinalaisten sisäiseen valtataisteluun. Abbasin läheinen työtoveri Rajab yritettiin murhata myös kaksi vuotta sitten. Yrityksestä syytettiin Hamasia. Maanantaina iskusta otti vastuun ryhmä, joka käyttää nimeä al-Qaida Palestiinassa. Järjestö uhkasi jatkaa operaatioita Fatahin johtajia vastaan ja sanoi ensimmäistä kertaa myös suoraan pyrkivänsä tappamaan presidentti Abbasin. Suurista terrorioperaatioista tunnetun al-Qaidan tiedetään tukevan taloudellisesti palestiinalaisia ja se on pyrkinyt soluttautumaan iskuetäisyydelle Israelista.
Israelin varapääministeri Shimon Peres antoi viikonloppuna Olmertin kanssa hieman ristiriidassa olevan lausunnon. Hän ei viitannut Abbasin heikkouteen, vaan kehotti rauhanneuvotteluihin hänen kanssaan, koska muuta vakavaa keskusteluosapuolta ei ole tarjolla. Myöskin Abbas toivoo, että konsultaatioita voitaisiin jatkaa, mutta Israel torjuu toistaiseksi korkean tason yhteydet ennen kuin Hamas tunnustaa Israelin ja sanoutuu irti väkivallasta.
Pääministeri Ehud Olmert lupasi antaa Hamasille aikaa tämän vuoden loppuun osoittaa neuvotteluhalunsa. Jos näin ei tapahdu, Israel aikoo määrittää vuoden 2007 aikana rajansa yksipuolisesti.
Abbasin ja Peresin tapaaminen Egyptin talouskokouksessa oli ensimmäinen korkean tason kosketus palestiinalaisten ja Israelin välillä sen jälkeen, kun Abbasin Fatah-puolue hävisi parlamenttivaalit äärijärjestö Hamasille tammikuussa. Egyptin kokous oli samaan aikaan, kun Ehud Olmert kävi Yhdysvalloissa ensimmäisellä vierailullaan Israelin pääministerinä.
Israelin pyrkimyksissä on vetäytyä osasta Länsirannan juutalaisasutuksia, mutta pitää hallussaan suurimmat ja tärkeimmät. Israel valloitti Länsirannan palestiinalaisalueen kuuden päivän sodassa vuonna 1967, jolloin se oli Jordanian kuningaskunnan hallussa.
Olmertin vierailun alla Yhdysvaltojen päättäjät puhuivat varoen tuestaan Israelin suunnitelmille. Amerikkalaiskommenteissa todettiin muun muassa, että Hamasilla on vielä aikaa näyttää muutoshalunsa, hyväksyä Israel ja neuvotella rauhasta. Toinen vaihtoehto on väistyä hallituksesta ja antaa tilaa maltillisille voimille.
Hamas on vedonnut jatkuvasti tukijoihinsa eri puolilla maailmaa, jotta he lähettäisivät aseita, taistelijoita ja rahaa sotaan Israelia vastaan.
Viime viikolla pyynnön esitti Hamasin poliittinen johtaja Khaled Mashaal Qatarissa pitämässään puheessa. Syyrian Damaskoksessa asuva Mashaal sanoo, että heidän taistelunsa on vastarintaa miehittäjää vastaan, ei terrorismia.
Euroopan Unioni ja Yhdysvallat ovat joutuneet kiistan keskellä hankalaan tilanteeseen. Molemmat ovat Israelin tavoin virallisesti määrittäneet Hamasin terrorijärjestöksi eivätkä voi antaa suoraa taloudellista tukea palestiinalaishallitukselle tai sen kautta. Tämän vuoksi länsimaat ovat pyrkineet löytämään kansainvälisten avustusjärjestöjen kautta kanavia hätäavun välittämiseen. Ne kuitenkin haluavat löytää sellaiset varmat tukikanavat, jotka myös Israel hyväksyy. Tällä viikolla Israel antaa lääke- ja muuta kiireellistä apua Gazaan noin 10 miljoonan euron edestä. Sen sijaan pulmallisempaa on, miten Israel voi palauttaa palestiinalaisille kuuluvat verotulot ohi Hamasin hallinnon. Nämä verotilitykset jäädytettiin helmikuussa.
Suomessakin äskettäin vieraillut presidentti Abbas on vedonnut kansainväliseen yhteisöön talousavun saamiseksi. Abbas painotti, että apua tarvittaisiin nopeasti. EU ja Yhdysvallat jäädyttivät taloudellisen apunsa palestiinalaisille sen jälkeen, kun äärijärjestö Hamas voitti alueen parlamenttivaalit.
YK:ssa vahvassa asemassa olevat Venäjä ja Kiina ovat suurpiirteisempiä avun antamisessa kuin länsimaat. Ne ovat kyllä vaatineet Hamasia tunnustamaan Israelin, mutta toimittavat pyydettyä hätäapua Hamasin hallituksen kautta.

No 20/ 15.05. 2006
Golan on osa Luvatun maan kiistaa

Jokin aika sitten keskustelin täällä Golanilla Intiasta muuttaneen Avraham -ystäväni kanssa. Haastattelin häntä kymmenen vuotta sitten suomalaislehteen. Tuolloin Avraham oli hiukan huolissaan Israelin hallituksen halusta neuvotella alueluovutuksista Syyrian kanssa. Maksuna olisi ollut Golanin juutalaisasutukset rauhaa vastaan.
Monet asiat muuttuvat hitaasti. Golanin suhteen on yhä vallalla tuo kymmenen vuoden takainen asetelma. Syyrialaiset haluavat koko pienen ylänköalueen, jonka he menettivät vuoden 1967 kuuden päivän sodassa.
Avraham totesi haastattelussa, että useimmat ihmiset puhuvat rauhasta ja jotkut myös toimivat aktiivisesti rauhan puolesta. Hän piti kuitenkin kaikkia pyrkimyksiä vain näennäisinä ilman uskoa Vapahtajaan, Jeesukseen Messiaaseen, joka henkilötasolta alkaen jouduttaa Israelin ja koko maailman rauhaa.
Avraham on asunut Golanin Qatsrinissa 17 vuotta. Hän on nähnyt kaupunkilaisten epävarmuuden ja kampanjat kaupungin puolesta, johon ensimmäiset talot rakennettiin 28 vuotta sitten. Nyt Qatsrinissa on noin 7.000 asukasta. Golanin säilyttämisen kuuluisimpia iskulauseita on ”Rauha Golanin kanssa”. Se tarkoittaa valmiutta rauhaan Syyrian rintamalla, mutta toivoo, että juutalaiset voivat säilyttää kotinsa alueella.
Kaunis luonto, rauhallinen ympäristö ja halvat asunnot houkuttelevat yhä asutukseen israelilaisia maan ruuhka-alueilta. Erityisen runsaasti on tullut juutalaisia maahanmuuttajia entisen Neuvostoliiton alueelta ja aivan viime vuosina Argentiinasta sekä muista eteläisen Amerikan espanjankielisistä maista. Suurimpana ongelmana kehitysalueen asukkailla on kuitenkin työttömyys, minkä vuoksi monet hakeutuvat vastoin tahtoaan asumaan ruuhkaiselle Välimeren rannikkoseudulle.
Taustalla vaikuttaa lisäksi asuinalueen epävarmuus. Monet ajattelevat, että kaikki Israelin hallitukset ovat valmiita kompromisseihin Gazan tavoin juutalaiskotien luovutuksesta, jos Syyria antaa rauhantakuut.
Työväenpuolueen hallituskaudella 1990-luvun alussa Israel tavoitteli vakavasti Syyrian kanssa rauhansopimusta, joka olisi johtanut täysiin diplomaattisuhteisiin, vapaaseen matkusteluun ja kauppasuhteisiin. Hanke jäätyi kuitenkin suureksi unelmaksi.
Kaksi merkittävää arabijohtajaa kuoli näkemättä unelmiensa toteutumista (mikä on vieläkin auki). Poliittiset asiantuntijat uskovatkin Syyrian presidentin Hafez al-Assadin tuhlanneen palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin tavoin tilaisuutensa "vallata" Israelilta alueita taisteluitta. Assad menetti Golanin, Arafat Jordanjoen länsirannan.
Golanin juutalaisilla on perinteikäs historia. Arkeologiset tutkimukset selvittävät, että kukkuloilla asuttiin jo tuhansia vuosia sitten. Esiin on kaivettu muun muassa kivikautisia viljavarastoja, alkeellisia oliivipuristimia, karkeitten luonnonkivisten rakennusten perustuksia sekä pieniä, ihmiskasvoisia kotijumalien patsaita, jotka on tehty pronssista.
Pronssi- ja rautakaudelta löytöjen määrä on suurempi. Vuorenselänteillä oli lukuisia linnoitettuja kyliä ja niiden tuntumassa hautausmaita, joiden uhripaikat ja muistokivet ovat suuria kivilaattoja, dolmeneita.
Rauta-ajalla Golan oli israelilaisten puskurina Aramin valtakuntaa vastaan. Israelilaiset tulivat Egyptin orjuudesta ilmeisesti hieman ennen rautakauden alkua. Vanhan testamentin aikana Golan tunnettiin Baasanina, jonka rapautunut laavakivi teki hedelmälliseksi viljelyyn. Se oli kuuluisa karjalaumoistaan. Baasanissa oli lisäksi yksi juutalaisten turvakaupungeista, johon tahattomaan tappoon syyllistynyt saattoi paeta verikostoa.
Noin 300 vuotta ennen nykyisen ajanlaskun alkua Golanillekin tuli hellenismi, kreikkalaisvaikutteinen maailmanvallan jakso. Juutalaisten johtajaksi noussut Alexander Jannaeus laajensi Golanin juutalaisautuksia ja Juudas Makkabilainen puolusti kukkuloita syyrialaisia vastaan.
Suur-Rooman valtakaudella ylängön asutukset laajentuivat. Monet asiantuntijat ovat arvioineet, että tuo oli juutalaisten kulta-aika Golanilla. Alueella noin sadassa taajamassa saattoi asua jopa useita satoja tuhansia juutalaisia.
Roomalaiset hävittivät Golanilta kolme suurta juutalaiskeskusta, jotka nousivat aseelliseen vastarintaan keskushallintoa vastaan. Tunnetuin näistä kaupungeista oli Gamla.
Rooman valta pirstoutui 300-luvun alussa. Itä-Rooma eli Bysantti säilytti vielä asemansa Lähi-idässä kolmisen sataa vuotta. Tuolloin Golanilla oli sekä juutalaisten että kristittyjen kyliä. Erityisesti Banias, Jeesuksen ajan Filippuksen Kesarea kukoisti, koska siellä oli hyvät vesivarat ja se rakennettiin tärkeän Tyyron ja Damaskoksen kauppatien varteen.
Islaminuskoiset arabit päättivät kristittyjen bysanttilaisten vallan lyömällä heidät Jarmukjoen taistelussa Golanin eteläpäässä 600-luvun alussa. Tämän jälkeen ristiretkeläiset yrittivät ajaa islaminuskoiset alueelta, mutta arabisukujen valta siirtyi toiselle islamryhmälle, orjasotureille, mamelukeille 1200-luvulla. He muun muassa ehostivat kuuluisaa Nimrodin linnoitusta Hermonvuoren kupeessa, rakennuttivat karavaaniteitä ja majataloja. Golan pysyi kuitenkin pääosin paimentolaisten karjojen laidunmaana. Turkin vallan kausi 1500-luvulta 1900-luvun alkuun oli yhä hiljaiseloa. Vasta 1800-luvulla ylängölle syntyi uusia kiinteämpiä kyliä. Beduiinien ohella kukkuloille muuttivat pienet ja usein valtaväestön vainoamat ryhmät kuten druusit ja alawiitit sekä Venäjän ja Turkin rajaseuduilta lähteneet turkmeenit ja tserkessit.
Juutalaiset uudisasukkaat yrittivät rakentaa ensimmäisen siirtokunnan Golanin läntisille kukkuloille 1880-luvulla, mutta alueen arabit häiritsivät heidän rakennustoimintaansa. Vasta kuuden päivän sodan jälkeen juutalaisasutukset laajentuivat ja alueella aloitettiin laajamittaiset muinaistutkimukset.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen voittajavallat Iso-Britannia ja Ranska jakoivat Kansainliiton tuella silloisen Palestiinan ja Syyrian etupiireihinsä. Jaosta tehtiin useita ehdotuksia, joissa kiistana olivat nimenomaan rajat Golanilla ja Galileassa.
Lopulta Ranskan mandaatti vedettiin lähes Kinneretin järven rantaan, jolloin brittien valvontaan jäi kaksi kolmannesta järven pohjoispään tärkeistä vesilähteistä. Vesi onkin yksi keskeisistä ongelmista Golanin kiistassa. Se on myöhemmän raportin aihe.

No 19/ 08.05 2006
Israelin uusi hallitus suurien haasteitten
edessä palestiinalaisten kanssa

Israelin uusi hallitus vahvistettiin viime viikolla parlamentin äänestyksessä. Se sai taakseen 65 knessetin 120 edustajasta. Reilun kuukauden väännön jälkeen lopulta päädyttiin laajapohjaiseen kokoomushallitukseen. Hallitusta johtaa syksyllä perustetun keskustalaisen Kadima-puolueen puheenjohtaja Ehud Olmert, joka on toiminut vuoden alusta lähtien myös Israelin virkaatekevänä pääministerinä Ariel Sharonin sairastuttua vakavasti.
Pääministeri Olmertin tavoitteena on luopua joistakin Länsirannan juutalaisasutuksista ja liittää niistä suurimmat ja tärkeimmät pysyvästi Israeliin. Hän on muistuttanut puheissaan jo aiemminkin, että eristyksissä olevien juutalaisasutusten pitäminen on vaarana Israelille. Olmert arvioi, että Jordanjoen länsirannalta evakuoidaan 70 000 juutalaista. Kaikkiaan alueella asuu noin 250 000 juutalaista.
Olmert näkee, että vetäytyminen Gazasta oli vasta ensimmäinen askel pyrkimyksessä kohti pysyvää rajanmääritystä. Pääosa työstä on hänen mukaansa vielä edessäpäin. Viime syksynä Gazan siirtokunnista evakuoitiin 8000 israelilaista. Olmertin mielestä rajat on määriteltävä yksipuolisesti, ellei neuvotteluissa palestiinalaisten kanssa edistytä. Hän torjui samalla yhteydenpidon Hamas-johtoisen hallituksen kanssa, joka ei tunnusta Israelin valtion olemassaoloa ja ajaa yhä Israelin tuhoamista.
Hallituksensa ensimmäisessä linjapuheessa Olmert muistutti, että palestiinalaishallitus, jota johtaa terroristijärjestö, ei ole kumppani eikä Israelin hallitus aio olla sen kanssa missään tekemisissä.
Puheessaan Olmert myös toisti parlamentille, että Israelin rajat muotoutuvat lähivuosina vääjäämättä nykyisistä poikkeaviksi. Osa tätä rajanmääritystä on rakenteilla oleva turva-aita palestiinalaisalueita vastaan. Olmert on paljastanut tähtäävänsä Israelin erottamiseen palestiinalaisasutuksista vuoteen 2010 mennessä yksipuolisella päätöksellä, jollei palestiinalaisleiristä löydy varteenotettavaa neuvottelukumppania.
Nähtäväksi jää, mitä kuohuvalla palestiinalaisalueella tapahtuu, sillä presidentti Mahmoud Abbas olisi vastoin Hamasin johdon tahtoa valmis neuvottelemaan Israelin hallituksen kanssa.
Arabilehdistössä on viime päivinä vahvasti veikkailtu, että Abbas aikoo perustaa Fatah –puolueensa nuoren polven kanssa uuden puolueen ja haastaa pian Hamasin uuteen poliittiseen valtataisteluun. Hamasin hallitus nousi valtaan viime tammikuun vaaleissa, joissa Fatah kärsi rökäletappion. Hamasin hallitus on ajautunut kuitenkin heti suuriin ongelmiin, koska muun muassa Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat luokitelleet järjestön terroriorganisaatioksi eivätkä tue hallitusta taloudellisesti. Sen sijaan ne pyrkivät antamaan palestiinalaisalueitten köyhille apua humanitääristen järjestöjen kautta.
Abbas on vedonnut Olmertiin, jotta hän pidättäytyisi yksipuolisista toimista Länsirannalla ja jatkaisi rauhanneuvotteluja tiekarttana tunnetun suunnitelman pohjalta. Tiekartta tähtää itsenäisen palestiinalaisvaltion perustamiseen. Sen sponsoreina ovat olleet usean vuoden ajan Yhdysvallat, Euroopan unioni, Venäjä ja YK.
Israelin uuden hallituksen muodostaminen oli mielenkiintoinen prosessi. Veteraanipoliitikko Shimon Peres nostettiin varapääministeriksi sekä Negevin ja Galilean maakuntien kehittämisestä vastaavaksi ministeriksi. Ulkoministeriksi valittiin Kadiman naisedustaja Tsipi Livni. Vaikka naisedustus parlamentissa ja hallituksessa jäi jälleen vähäiseksi, naisparlamentaarikkojen painoarvoa lisää se, että knessetin puheenjohtajaksi valittiin ensimmäistä kertaa nainen.
Kadima-puolueen ehdokas Dalia Jitzik oli Shimon Peresin tavoin aiemmin työväenpuoleen jäsen. Hän korosti valintansa jälkeen edustavansa tästä lähtien koko knessetiä, eikä mitään yksittäistä puoluetta.
Työväenpuolueen puheenjohtajan Amir Peretzin valinta puolustusministeriksi oli yksi hallituksen kiistellyimpiä ratkaisuja. Ammattiyhdistyspoliitikolla ei ole aiempaa kokemusta tämän Israelille tärkeän ministeriön toimialueesta. Hänelle kuitenkin pedattiin vaalivoittajana merkittävä ministerisalkku.
Maaliskuun vaaleissa kirvelevän tappion kärsinyt, entisen valtapuolueen Likudin johtaja Benjamin Netanjahu moitti uutta hallitusta ja sanoi sen vain vahvistavan Hamasin kaltaisia ääriryhmiä.
- Mikään aiempi hallitus ei ole jo etukäteen luopunut näin paljosta eikä vapauttanut vastapuolta sen velvoitteista, Netanjahu sanoi.
Olmertin Kadima-puolue voitti odotettua niukemmin maaliskuun lopun parlamenttivaalit, eikä saanut taakseen parlamentin enemmistöä. Niinpä hallitukseen tulivat mukaan myös työväenpuolue ja pienryhmiä, joista suurimpana on ääriuskonnollinen Shas –puolue. Se on tottunut vaa’ankieliasemassa kiristämään hyviä ministerisalkkuja ja etuisuuksia ryhmälleen. Tällä kertaa se ei saanut mielimäänsä sisäministeriötä, mutta hallitsee sen sijaan esimerkiksi tiedostusministeriötä. Se on mielenkiintoinen haaste, sillä puolueen kannattajat suhtautuvat melko kielteisesti televisioon ja muuhun uuden ajan kommunikaatioteknologiaan. Knessetin uusi eläkeläispuolue sai myös neljän puolueen hallitukseen kaksi ministeriä.
Tulevat kuukaudet ovat sisäpoliittisesti mielenkiintoista aikaa Israelissa. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, parlamentin täysistunnoissa on odotettavissa tiukkoja keskusteluja ja huutamistakin.

No 18/ 01.05 2006
Golanin druusit juhlivat 60-vuotiasta Syyriaa

Olen viimeiset pari vuotta asunut Israelissa yhdessä maan rauhallisimmista kolkista, Golanilla. Periaatteessa Golanin kukkulat ovat kuitenkin yhä sotarajalla, jonka aselepolinjoja YK:n rauhanturvaajat tarkkailevat.
Golanin kukkulat siirtyivät Israelin haltuun vuoden 1967 kuuden päivän sodassa ja Israel annektoi sen osaksi valtiota parlamentin päätöksellä 1970-luvun lopussa. Kansainvälisesti tätä liitosta ei ole hyväksytty ja Syyria vaatii kukkuloitten palauttamista. Tosin viime vuosina tästä teemasta ei ole palestiinalaiskysymyksen rinnalla puhuttu kovin suuresti.
Israelin valvomalle Golanille jäi 30 vuotta sitten asumaan toistakymmentä tuhatta Syyrian druusikansalaista. Heidän sukulaisensa asuvat rajan toisella puolella. Monet Israelin druuseista samaistuvat yhä Syyriaan ja toivoisivat paluuta entiseen kotimaahansa. Huhtikuun puolivälissä he muun muassa juhlivat Syyrian itsenäisyyspäivää. Israelilaismieliset druusit eivät uskalla puhua toiveistaan pysyä Israelissa suureen ääneen, jos rauhansopimuksen myötä alue jossain vaiheessa palautuu Syyrialle.
Syyria vapautui Ranskan alusmaasta vuonna 1946. Sitä ennen Turkin ottomaanit hallitsivat Syyriaa ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Syyria oli 1950-luvulla erityisen kiinnostunut arabimaailman yhtenäisyysliikkeestä, panarabismista, mikä johti maan muutamaksi vuodeksi valtioliittoon Egyptin kanssa. Liitto purkautui vuonna 1961. Itsenäistymisestä presidentti Hafez al-Assadin valtaannousuun saakka Syyrian hallitukset vaihtuivat tiheään. al-Assadista tuli 1960-luvun lopulla maan diktaattori kuolemaansa saakka. Vuonna 2000 hänen seuraajakseen nostettiin Bashar Assad, joka on ollut rauhanprosessissa samoilla linjoilla isänsä kanssa eli Israelin on palautettava koko Golan ennen kuin Syyria edes suostuu neuvotteluihin.
Syyria on kautta historiansa ollut eri kulttuurien risteyskohta. Silkkitie Kauko-itään kulki aikoinaan Syyrian kautta, samoin sieltä vei etelään kuuluisa Raamatun ajan kauppareitti, Via Maris, Meren tie. Maan strateginen asema on houkutellut valloittajia alueelle samaan tapaan kuin Israeliin. Aluetta ovat hallinneet milloin egyptiläiset, roomalaiset tai mongolitkin. Damaskos oli myöhemmin voitokkaiden islamilaisten arabien, umaijadien valtakunnan keskus, josta he ulottivat vaikutusvaltansa Intiaan, Persianlahden alueelle, Pohjois-Afrikkaan ja Espanjaan. Monet ristiretkien taisteluista käytiin nyky-Syyrian alueella.
Arabienemmistön lisäksi Syyriassa on pienet vähemmistöt kurdeja, armenialaisia, kirgiisejä ja druuseja. Druuseja on kolmisen prosenttia maan vajaasta 20 miljoonasta asukkaasta. Muita etnisiä ryhmiä ovat turkmeenit, assyrialaiset ja muutaman kymmenen juutalaisen yhteisö. Lisäksi maassa asuu noin 300.000 palestiinalaisarabia.
Syyrian suuri haaste on nopeasti kasvava ja nuori väestö, joka tarvitsee työtä ja panostusta talouden perusrakenteisiin ja sosiaaliturvaan. Maailmanpankki arvioi joitakin vuosia sitten, että Syyria tarvitsee yli viiden prosentin vuotuisen talouskasvun pystyäkseen takaamaan kansan hyvinvoinnin. Nämä kasvuluvut eivät ole toteutuneet, suuren osan valtion budjetista on nielaissut sotavarustelu.
Väestönkasvu on korkeimpia maailmassa ja edellyttää valtiolta peruspalveluiden ja työpaikkojen takaamista kasvavalle väestölle. Osittain työttömyysongelma on ratkaistu siten, että armeijan palveluksessa on lähes puoli miljoonaa miestä. Viimeisen vuosikymmenen aikana tuloerot ovat kasvaneet merkittävästi, ja perinteisistä kauppiaista koostunut keskiluokka on häviämässä.
Hallitus on koko 1990-luvun luvannut talousreformeja, joista yksityissektorin kehittämisen kannalta tärkeä oli vuonna 1991 hyväksytty laki, joka mahdollisti ulkomaisten sijoitusten erityiskohtelun. Yksityissektorin kehittämistä haittaa kuitenkin kehittymätön pankkilaitos, pörssin puute, monimutkaiset valuuttakurssit sekä tuontiin ja vientiin liittyvä byrokratia.
Syyrian heikko kansatalous on ollut viime vuosina Israelin huolena. Kun valtio lisäksi liputti Persianlahden toisessa sodassa Irakin Saddam Husseinin puolesta, se ajautui entistä suurempaan eristyksiin.
Presidentti Bashar Assadin hallitus on ollut myös kansainvälisen tutkinnan alla, syytettynä Libanonin entisen pääministerin Rafik Haririn murhasta. Tämän vuoksi Israel on ollut varuillaan, sillä täällä on ounasteltu Assadin yrittävän uhitella Israelia, mikä kääntäisi huomion omista kriiseistä yhteistä perivihollista vastaan. Syyrian hallitus on sallinut Israelia vastustavia terroriryhmien perustaa päämajansa Damaskokseen. Esimerkiksi palestiinalaisalueita nykyisen hallitsevan Hamas –puolueen tärkein johtaja Khaled Mashaal asuu Syyriassa.