Radio Dei 1/ 2009

Gazan kriisissä on siirrytty asema- ja diplomaattisotaan. Hamas koettelee, missä on Israelin hallituksen rajat. Israelin joukot ovat hälytysvalmiudessa kaistan ulkopuolella.
Avoin konflikti alkoi, kun Hamasin rakettituli joulukuussa rikkoi puoli vuotta kestäneen hataran tulitauon. Israelin vahvojen ilmapommitusten ja maasodan jälkeen osapuolet sopivat Egyptin välittäminä uuden puutteellisen aselevon, jota Hamas on jo muutamaan kertaan rikkonut. Vakavin yhteenotto oli tiistaina, kun pommi-isku Gazan raja-aidan luona surmasi yhden Israelin sotilaan ja haavoitti kahta. Israel vastasi pommittamalla Egyptin vastaisella rajalla ääriliikkeen salakuljetustunneleita. Lähialueen palestiinalaisasukkaat joutuivat hakemaan suojaa kotiensa ulkopuolelta.
Viime päivien uutisointi on painottunut tulitauon pitävyyteen ja siihen, miten valvotaan tuota hankalaa Gazan eteläistä rajaa. Täkäläiset uutiskuvat näyttivät heti kolmiviikkoisen sodan päätyttyä, miten palestiinalaiset alkoivat kiireimmiten laittaa uudelleen käyttökuntoon tunneleita, jotka Israelin armeija tuhosi. Kansainvälisestä valvontajärjestelmästä ei ole syntynyt yhteisymmärrystä. Egypti kummemminkin kuin Hamaskaan eivät hyväksy ehdotettuja kansainvälisiä valvontajoukkoja alueilleen.
Hamas on nyt pitänyt noin viikon verran pintapuolista tulitaukoa ja sai toiveittensa mukaisesti Israelia vetämään joukkonsa Gazasta. Hamas uhosi voittoa, kun Israel julisti yksipuolisen tulitauon. Samalla ryhmän tiedottajat sanoivat, etteivät he lopeta aseitten salakuljetusta, koska tulivoima hankitaan hengelliseen, pyhään tehtävään. Gaza tarvitsee paljon hätäapua tulitusten jälkien korjaamiseen. Tukea onkin jo luvattu avokätisesti monilta suunnilta, esimerkiksi Saudi-arabiasta miljardi dollaria, Eurooppa on varmentunut lahjoittavansa useita kymmeniä miljoonia. Avun tarpeita kartoitetaan parhaillaan tarkemmin.
Israelin viranomaisilla on näyttöjä siitä, että Hamas sieppasi rajan yli Gazaan jo konfliktin aikana vietyä humanitääristä apua. Tuota hätäapua kaupiteltiin sitten mustassa pörssissä köyhille. Jordanian uutistoimisto Petra uutisoi viime viikolla tapauksesta, jossa asemiehet kaappasivat jordanialaisten hätäapukuljetuksia.
Hätäavun tarve on fakta. Silti hataran tulitauon vuoksi ihmetyttää kansainvälinen hoppu. Miten varmistetaan, etteivät varat todellakaan mene Hamasin aseelliseen varustautumiseen? Ryhmä on selvästi ilmoittanut jatkavansa taistelua Israelia vastaan eikä ole esimerkiksi innostunut Länsirantaa hallitsevan Fatah –puolueen tarjouksesta perustaa yhteishallitus. Presidentti Mahmoud Abbas onkin syyttänyt kriisin aikana ja nyt jatkoneuvotteluissa Hamasia kriisin provosoimisesta.

Suomi on myöntänyt yhteensä 4 miljoonaa euroa YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö, UNRWA:lle. Suurin osa tuesta on yleisavustusta. Suurimmat haasteet kohdistuvat ruuan, terveydenhuollon ja energian saannin turvaamiseen. Materiaalisten tuhojen laajuus vaatii mittavaa jälleenrakennusoperaatiota. Avuntarvetta kärjistää alueen ennestään heikko infrastruktuuri.
YK-järjestöjen yhteisvetoomus alueen humanitaarisen pika-avun tarpeisiin on tällä hetkellä reilut 500 miljoonaa dollaria. Pyyntö kasvaa, kun YK:n arvio jälleenrakentamisesta valmistuu. Alustavasti on laskeskeltu, että tuhojen korjaamiseen tarvitaan yli kaksi miljardia dollaria.
Palestiinalaisten pakolaisapu toimii Gazassa, Länsirannalla, Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa. Se on YK:n suurimpia operatiivisia järjestöjä, jolla on merkittävä rooli kenttätyössä. Järjestön 30.000 työntekijästä suurin osa on itsekin pakolaisia. Hätäavun toimittaminen vaatisi itsessään selkeää valvontajärjestelmää, jotta se menisi perille oikeaan kohteeseen. Israel ei suhtaudu luottavaisesti avustusjärjestöjen toimintaan. Se toivoo jämerämpää kansainvälistä yhteistyötä auttamiseen, mutta ennen muuta Hamasin kurissa pitämiseen. Israelin hallitus on ilmoittanut osallistuvansa osaltaan Gazan vahinkojen korjaamiseen, mutta se haluaa ehdottomasti sellaiset pelisäännöt, etteivät rahat lipsu Hamasin aseistamiseen.
Vaikka Hamas on heikentynyt asevoimiltaan, ei välttämättä kestä kovin pitkään, kun se aloittaa uudelleen siviiliasutusten häirinnän, josta seuraa uusi avoin yhteenotto. Siksi diplomaattiset ponnistukset tulisi suunnata uusien neuvottelujen käynnistämiseen ja pitävän valvontajärjestelmän luomiseen Gazan rajoille. Sekä palestiinalaiset että egyptiläiset vastustavat kansainvälisiä rauhanturvaajia alueilleen.
© HEIKKI KANGAS Viikko 4/ 22.01. 2009

YK:n pääsihteeri kävi Gazassa ja Sderotissa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon vieraili tiistaina sekä Gazassa että Israelin Sderotissa. Hän tapasi tiukan aikataulunsa puitteissa paikallisia ihmisiä ja puhui toimittajatiimille. Pääsihteeri vaati tammikuussa taistelujen aikana useaan otteeseen osapuolilta välitöntä tulitaukoa ja oli myönteinen, kun edes hauras aselepo saatiin aikaiseksi.
Ban tapasi Israelissa tiistaiaamulla pääministeri Ehud Olmertin, jonka kanssa hän neuvotteli myös edellisviikolla. Nyt hän kävi ensimmäistä kertaa 22 päivää kestäneen sodan näyttämöllä.
Sderotissa olin seuraamassa Banin vierailua. Hän kävi muun muassa pommisuojissa ja tutkaili hetken aikaa kaupungin poliisiaseman ”rakettinäyttelyä”, johon itsekin kävin lähemmin perehtymässä Gazan yhteenottojen alkuvaiheessa. Ban kertoi hyvin ymmärtävänsä Sderotin asukkaitten toiveen pysyvästä rauhasta, kun he ovat vuosien ajan kärsineet raketti-iskujen ahdistuksessa. Ban piti siviileihin kohdistuneita pommi-iskuja niin Gazassa kuin Israelissa ihmisoikeusloukkauksina. Hän vaati Israelia lopettamaan myös Gazan saarron, jotta sinne saadaan keskeytyksettä perille humanitääristä apua. Saarron on väitetty toimivan Hamasin eduksi, koska epätoivoiset ihmiset turvautuvat helposti äärikeinoihin. Pääsihteerin mukaan herkkä tulitauko tulisi nyt pystyä muuntamaan kestäväksi tilaksi, jota kaikki osapuolet kunnioittavat. Ban viittasi, että pitävä tulitauko on kansainvälisen yhteisön ja ennen muuta kiistan osapuolten Israelin ja Hamasin johtajien tehtävä.
Pääsihteeri korosti lisäksi, että nyt olisi aika saada ratkaisu kahdesta valtiosta. Ban muistutti, että hän kunnioittaa täysin Israelin oikeutettua asemaa kansakuntien joukossa ja maalla tulee olla turvalliset ja tunnustetut rajat sekä rauha naapuriensa kanssa.
Tähän kansainvälisesti hyväksyttyyn lähtökohtaan on nykyisessä asetelmassa mahdoton päästä, sillä ääriliike Hamas ei tunnusta Israelin valtion olemassaoloa. Lähi-idän rauhanneuvottelujen ”välittäjäkvartetti” Yhdysvallat, Euroopan unioni, Venäjä ja Yhdistyneen kansakunnat ovat pitäneet perusehtona neuvotteluille Hamasin kanssa, että se tunnustaa Israelin, sanoutuu irti väkivallasta ja hyväksyy 1990-luvulla palestiinalaishallinnon kanssa solmitun rauhan periaatejulistuksen.
Israelissa pääsihteerin Gazan vierailuun suhtauduttiin varauksella. Useat asiantuntijat arvelivat, että kansainvälisen yhteisön virallinen visiitti sota-alueella tekee Hamasista hyväksytyn neuvottelukumppanin.
Sderotiin Ban tuli suoraan reilun kymmenen kilometrin päästä Gazasta, jossa hän kävi katsomassa YK:n pakolaisavun, UNRWA:n tuhottuja rakennuksia. Ban luonnehti Gazassa kokemaansa ”tyrmääväksi ja sydäntä särkeväksi”.
Israelin ilmahyökkäyksissä ja maavoimien tykkitulessa kuoli paikallisten arvion mukaan noin 1.300 palestiinalaista. Sodan iskuissa menehtyi 13 israelilaista. Ban arvioi, että YK lähettää vielä tämän viikon aikana Gazaan työtiiminsä, joka tekee arvion humanitäärisen avun tarpeista. Gazan tuhoja korjaamisen on alustavasti laskettu maksavan yli kaksi miljardia dollaria ja työn kestävän useita vuosia. Saudi-arabia on luvannut lähettää Gazan saneeraamiseen miljardi dollaria. Israelin hallitus vaatii, että Hamas ei saa missään tapauksessa valvoa Gazan korjausta. Pääministeri Olmertin mukaan tämä antaisi Hamasille kansainvälisesti tunnustetun aseman, vaikka ryhmä on luokiteltu terrorijärjestöksi. Olmert suosittaa, että YK johtaisi rakentamista presidentti Mahmoud Abbasin palestiinalaishallinnon ja Egyptin kanssa.
Gazassa tulitauon toisena päivänä ihmiset raivasivat pommitettujen rakennusten raunioita ja etsivät tuhossa säilynyttä omaisuuttaan. Hamas on organisoinut useita mielenilmauksia niin sanotun “voiton” kunniaksi. Yhdessä kyltissä mm. luki hepreaksi: “Vastarinta on voitokas, Israel on lyöty.”
Ulkomaanuutisten jättihuomin sai tiistaina Yhdysvaltojen uuden presidentin Barack Obaman virkavalan vannominen, jota miljoonat seurasivat eri puolilla maailmaa suorassa lähetyksessä. Täällä on arvioitu, että Gazan kriisissä solmittu hatara tulitauko silotti hiukan Obaman tietä. Hän nimittäin joutuu lähes ensitöikseen ottamaan kantaa Israelin ja palestiinalaisten väleihin. Yhteen mieheen kohdistuu paljon odotuksia nyt myös Lähi-idässä. Gazan sodan päiväkohtaisia uutistaustoja voit lukea enemmän blogeista osoitteessa http://heikkikangas.wordpress.com/ © HEIKKI KANGAS Viikko 3/15.01.2009

Korvausvaateista ja tiedottamisesta Israel on pyrkinyt Gazan sodan aikana ilmaisemaan näkemyksensä Gazan sotaoperaatiosta vahvalla tiedottamisella. Armeija antaa päivittäiset koosteet tapahtumista ja tarjoaa avokätisesti kansainvälisille toimittajille tilaisuuksia haastatella tiedottajiansa. Israel ei ole kuitenkaan onnistunut sikäli hyvin tehtävässään, sillä uutisotsikoissa ovat sodan pitkittyessä odotetusti Gazan uhrit ja humanitäärinen kriisi.
Muutamissa maissa Israelin näkökantaa on kuitenkin ymmärretty. Esimerkiksi Tanskan television kanava 2 teki laajan tiedustelun Gazan tilanteesta. Tuoreen (13.1.) kyselyn mukaan 29 prosenttia tanskalaisista puolusti operaatiossa Israelia ja 22 prosenttia palestiinalaisia. 38 prosenttia vastaajista piti molempia osapuolia yhtä lailla vastuullisina tilanteesta.
Israelilainen nettiuutissivusto YNet punnitsi, että Tanska poikkeaa Skandinavian yleisestä linjasta. Erityisesti Ruotsi ja Norja nähdään Israelin vastaisina. Ne ovat perinteisesti asettuneet palestiinalaisten puolelle ja hakeneet mediassa usein vertailukohtaa eteläisen Afrikan apartheid –ajan politiikkaan. Israel nähdään palestiinalaisten sortajana.
Yksi tuore indikaattori Norjan palestiinalaissympatioista on viime viikon suurmielenosoitus, jossa noin tuhat palestiinalaismielistä mielenosoittajaa otti yhteen mm. poliisin kanssa. Mellakat olivat rajuimpia, mitä Norjan Oslossa on koettu yli kahteenkymmeneen vuoteen. Yhteenotoissa loukkaantui kuusi ihmistä ja useita kymmeniä pidätettiin. Suomessakin on ollut pieniä mielenilmauksia, mutta ne ovat pysyneet rauhallisina. YNet sivuston artikkelissa arveltiin, että yksi syy tanskalaisten kohtuulliselle myötätunnolle Israelia kohtaan olisi kolmen vuoden takaiset Muhammed –pilakuvat, jotka johtivat erittäin laajoihin protesteihin ja jopa boikotteihin tanskalaisia yrityksiä vastaan islamilaisessa maailmassa.
Suomalaisessa uutisoinnissa aluksi Israelin sotaoperaatioon suhtauduttiin melko laajasti ymmärtäen, vaikka muun muassa ulkoministeri Alexander Stubb vaati eurooppalaisten kollegojensa rinnalla välitöntä tulitaukoa. Mutta sodan pitkittyessä tämä ymmärrys on Suomessa nopeasti vähennyt. Kritiikkiä ovat lisänneet kansainvälisten avustusjärjestöjen ongelmat toimia Gazassa. Tuoreimpana kielteisenä uutisena suomalaiset ovat lukeneet Kirkon ulkomaanavun tukeman klinikan pommituksesta.
Kansanedustaja ja edellisen hallituksen sosiaalidemokraattinen ulkoministeri Erkki Tuomioja vaati keskiviikon blogikirjoituksessaan Israelia vastuuseen gazalaisklinikan tuhoamisesta. Tuomioja kritisoi Israelia vahvasti myös Libanonin sodan aikaan kesällä 2006. Tuomioja esitti nyt, että Suomen on vaadittava Israelia korvaamaan aiheuttamansa vahinko täysimääräisesti. Jos teko oli tahallinen, tulee hänen mukaansa tutkia myös mahdollinen sotarikos ja saattaa syylliset vastuuseen.
Israelin armeija tuhosi lauantai-iltana raketti-iskulla Kirkon Ulkomaanavun tukeman terveysklinikan Gazan kaupungissa. Ulkomaanapu vetosi Suomen hallitukseen ja ulkoministeri Stubb keskusteli Israelin suurlähettilään Avi Granotin kanssa. Stubbille on luvattu tarkempi selvitys tapahtuneesta.
Tietotoimistoille välitetyn uutisen mukaan Granot kertoi, että iskuista klinikalle varoitettiin etukäteen ja sen tilat oli evakuoitu. Suurlähettilään mukaan Hamas myös tulitti rakennuksesta Israelin joukkoja. Stubbin mukaan nämä toimet eivät ole oikeutuksia iskuille. Israelin tiedustelutietojen mukaan sairaala oli ensin tyhjennetty, ja sen jälkeen sieltä oli isketty raketein, joihin Israel vastasi päivän varoitusajalla. Keskiviikkona olin Israelin armeijan tiedotustilaisuudessa, jossa selvitettiin siviilikohteisiin tehtyjä iskuja. Ilmavoimien prikaatinkenraali Relik Shapir perusteli kaupunkisodan vaikeutta. Hän näytti mm. Hamasilta takavarikoitua karttaa, johon oli merkitty asuinlähiön miinoitusalueet, jotka olivat keskellä asutusta. Sotilastiedottaja selitti, miksi monin paikoin on erittäin vaikea toimia, kun Hamasin militantit ovat todistetusti kätkeytyneet siviilien keskuuteen ja käyttävät ihmiskilpiä. Kenraalin mukaan esimerkiksi hävittäjäkoneen lentäjän on ratkaistava hetkessä, antaako Hamasin asemiesten käyttää rakettien laukaisualustaa, jolloin ammus iskeytyy rajan pinnassa esimerkiksi 15 sekunnissa Sderotin kaupunkiin tai noin 20 sekunnissa Ashkeloniin. Kenraalin mukaan jos raketti ammutaan koulun tai jonkin muun julkisen rakennuksen pihasta, siviiliuhreja valitettavasti tulee täsmäaseillakin, jos siviilit eivät ole poistuneet varoituksista huolimatta alueelta.
© HEIKKI KANGAS Viikko 2/ 08.01.2009 

Sderot ja Gazan raja Tiistaina 06.01. olin työmatkalla Ashkelonissa, Sderotissa ja pitkän päivän päätteeksi Gazan rajan tuntumassa. Tähystyskukkula Sderotin länsipuolella on kaksi kilometriä rajasta eli sitä lähemmäksi sotatoimialuetta ei Israelin puolelta pääse.
Matka oli kiintoisa, surullinen ja ennen muuta herätti taas hyvin syviä ajatuksia. Miksi miljoonat kärsivät, missä on suvaitsevaisuus? Mitä on mahdollista tehdä verenvuodatuksen lopettamiseksi ja tuskain lievittämiseksi? Olemme kaikkia pieniä ja periaatteessa samanarvoisia ihmisiä, suurimmasta johtajasta alkaen. Pienillä ihmisellä ei ole suuria, usein kyllä suureellisia vastauksia. Sisäisen ja ulkoisen kivun määrää ei voi mitata konflikteissa kylmästi uhriluvuilla. Otetaan ensiksi esimerkki rajan tältä puolelta Sderotista. Kehitysaluekaupunki on ollut tulilinjalla vuodesta 2000 lähtien, jolloin alkoi palestiinalaisten toinen kansannousu, intifada. Tuohon nykyisin noin 19.000 asukkaan taajamaan on tullut kahdeksan vuoden ajan säännönmukaisesti raketteja ja ohjuksia. Haastattelin rakettitulessa kotinsa menettäneen äidin tytärtä. Hän totesi kiihkottomasti, että gazalaiset ovat kärsineet nyt runsaammin Israelin armeijan käsissä vajaat kaksi viikkoa, mutta hänen kotikaupunkinsa asukkaat ovat eläneet ainaisen pelon kourissa pian kahdeksan vuotta. Siksi hän näkee oikeudenmukaisena, että sotilaat vievät työnsä loppuun ja riisuvat Hamasin aseista.
Sderotin arjesta sain henkilökohtaisen kokemuksen, kun minun oli kiirehdittävä iltapäivän aikaan kaksi kertaa kesken haastattelujen pommisuojaan. Ja tuon niin sanotun punaisen signaalin kiiriessä oli aikaa suojautumiseen alle 15 sekuntia, sitten kaksi kassam -rakettia jysähti noin 400 metrin päähän, toisen hälytyksen aikana yksi. Kun Sderotin kierroksen jälkeen katselin puoli viiden jälkeen kaunista auringonlaskua Välimerelle Gazan taakse ja sankan savupilven nousua Jabalian pakolaisleiristä ja Gaza Citystä olo tuntui epätodelliselta. Raskas viha saa paljon pahaa aikaiseksi ja on vaikea kuvitella, että se nousisi pelkästään sorretun kansan poliittisesta taistelunhalusta Israelia vastaan. Tausta on syvemmällä. Kun viime kuukausina olen kerrannut ääriliike Hamasin johtajien puheita ja heidän perusteitaan Israelin vastaiselle taistelulle, sieltä löytyy paljon hätkähdyttävää. Ehkä raskaimmin riipaisee se aivopesu, jota syötetään hyvin pienten lasten maailmaan. Heille opetetaan, että suurimpia autuuksia tämän puoleisessa maailmassa on kuolla marttyyrina juutalaisvastaisessa sodassa.
Siksi edessä voi olla vielä melkoisia kauheuksia, kun Israelin maajoukot jyräävät Gazassa. Hamasin lapset on koulittu melko kyselemättä tyytymään Allahin tahtoon. Uskonnollinen kiihko ja nyt taistelujen sytyttämä lisäviha saavat aikaan pahaa jälkeä, jota pitää lääkitä vuosikymmeniä. Mutta nyt tarvitaan myös konkreettista haavoittuneitten hoitoa ja humanitääristä apua Gazassa ja Israelissa. Israelin on luultavasti pian otettava lisää gazalaisia sairaaloihin, jos Hamas sen sallii. Israelilaisten sairaalaviranomaisten mukaan ennen konfliktin alkua Gazasta tuli säännöllisesti väkeä hoidettaviksi Ashkeloniin ja muualle Israeliin, jossa on selvästi paremmat valmiudet erikoishoitoihin.
Kun Gazan sairaaloitten kapasiteetti ja valmiudet eivät riitä, Egypti avasi rajansa jo viikko sitten haavoittuneille. Egyptiläisviranomaiset ovat kuitenkin väittäneet, ettei Hamas salli viedä potilaita rajan yli. Kun kävin Ashkelonin sairaalassa, tapasin siellä lehtimiesryhmän mukana muun muassa viimeisillään olevan gazalaisäidin, joka oli tullut Israelin puolelle muutama päivä ennen konfliktin alkua. Hän toi silloin hoitoon 1,5-vuotiaan lapsensa, mutta joutuikin raskautensa vuoksi jäämään Israelin puolelle pitemmäksi aikaa. 36-vuotiaan synnytys on käsillä, mutta samalla hänellä on huoli miehestään ja kolmesta muusta lapsestaan, jotka ovat Gaza Cityssä. Äiti suhtautui ystävällisesti israelilaisiin auttajiinsa, samoin meihin kansainvälisiin toimittajiin, joita pyrähti hänen vuoteensa äärelle parisenkymmentä. Ainakin tuossa häkellyttävässä kyselyhetkessä palestiinalainen sanoi vievänsä hyviä terveisiä kotijoukoilleen Israelista, mikäli paluu Gazaan on pikapuoliin edes mahdollinen. Huolestunut äiti sai tiistaina muutaman päivän tauon jälkeen yhteyden lääkäripuolisoonsa ja oli helpottunut kuultuaan, että perhekunta oli kunnossa, vaikkakin ilman ruokaa. Lähinaapurista oli kuollut tuttuja. Tiistaina jatkui tiukka diplomatia tulitauon aikaansaamiseksi. Ponnistelujen etunenässä ovat EU ja Ranska sekä ilmeisesti keskiviikosta eteenpäin myös arabimaat. Asiaintilaa joudutti Israelin panssaritykin tulitus, joka romahdutti Gazan Jabalyassa YK:n koulun, jossa kuoli palestiinalaislähteitten mukaan yli 30 ihmistä. Haavoittuneitten määräksi ilmoitettiin yli 50. Israelin armeija on luvannut käynnistää turmasta perusteellisen tutkimuksen. Armeijan tiedottajan mukaan koulualue oli tulituksen kohteena, koska sitä käytettiin Hamasin raketti-iskujen tukikohtana.
Tällaisia suru-uutisia todennäköisesti tulee lähipäivinäkin, jollei Hamas antaudu. Israelin ulkoministeri Tsipi Livni vakuutti tänään edellispäivien tapaan, ettei nyt ole tulitauon aika.
© HEIKKI KANGAS Viikko 01/ 01.01.2009

Gazan pommitukset ja raketit Israeliin Lähi-itä ja sen piskuinen keskus, Israel on mielenkiintoinen, arvaamaton ja pelottavakin paikka. Kulunut viikko on asian jälleen vahvistanut. Israelin mittavat ilmaiskut Gazaan sekä palestiinalaisten raketit ja kranaatit ovat jo viiden päivän ajan aiheuttaneet hyvin vakavan uhkan yli kahden miljoonan ihmisen arkeen. 1,5 miljoonaa heistä on gazalaisia ja reilut puoli miljoonaa lounaisen ja Keski-Israelin asukkaita.
Monet palestiinalaiset surkuttelevat, että ennen muuta Israel hyötyy heidän keskinäisestä valtataistelustaan, jonka seurauksena ääri-islamilainen Hamas ajoi jo kesällä 2007 Fatahin asevoimin ulos Gazasta. Palestiinalaisryhmien välejä kiristää muun ohella vuoden alkuun kaavaillut vaalit, joissa fatahilaisen presidentti Mahmoud Abbasin virkakausi ehkä päättyy. Gazan ongelmat alkoivat kärjistyä, kun Hamas voitti tammikuussa 2006 väliaikaisen parlamentin vaalit.
Useat analyytikot näkevät Gazan hyökkäyksessä myös Israelin kovaa sisäpoliittista peliä, sillä ennenaikaiset parlamenttivaalit on sovittu helmikuuksi. Oppositiossa oleva oikeistolainen Likud on ollut kuukausia mielipidemittauksissa selvästi vahvin, mutta nyt Gazan sotatoimi on kallistanut vaa’an liki tasoihin hallitusvaltaa pitävän keskustalaisen Kadiman kanssa. Myös Kadiman hallituskumppani, työväenpuolue on kohottanut selvästi kannatustaan. Gazan operaatiosta vastaava puolustusministeri Ehud Barak on työväenpuolueen riveistä. Kansan parissa annetaan siis hyvin vahva tuki sotaoperaatiolle.
Israelin hallitus korostaa, että nyt ei ole tulitauon paikka, eikä armeija saa pysäyttää hyökkäystä ennen kuin Hamas lopettaa raketti-iskut. Mikäli taistelut pitkittyvät, uhreja tulee lisää. Israel menettää samalla kansainvälistä arvostustaan. Jo nyt on ollut erittäin laajoja mielenosoituksia eri puolilla maailmaa Israelia vastaan, pienimuotoisena myös Helsingissä.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon tuomitsee Israelin kohtuuttoman voimankäytön. Samalla hän paheksuu iskuja Israelia vastaan ja hyväksyy Israelin oikeuden puolustaa itseään. Tässä dilemma onkin, miten puolustaa siviiliväestöä ilman voimankäyttöä. Gazan raja-alueen juutalaisasutukset ovat jo vuosien ajan joutuneet kokemaan arabien ääriryhmien tulitusta. 
Missä on kohtuuden raja, jos raketit saavat aikaan päivästä päivään pelkoa, aineellista tuhoa, haavoittumisia ja jopa kuolemaa. Raketteja ja kranaatteja on tullut Gazasta viimeisten kolmen vuoden aikana Israeliin tuhansia, suurin osa niistä 20.000 asukkaan Sderotin kaupunkiin ja sen lähiympäristöön.
Nyt tilanne on erilainen, kun Israel aloitti laajamittaisen sotatoimen Gazan aseryhmiä ja raketinampujia vastaan. Hamas on pyrkinyt kärsimiensä tappioitten keskeltä vastaamaan ampumalla raketteja Israelin puolelle niin pitkälle kuin mahdollista. Perheenä olemme tämän joutuneet myös kokemaan useina päivinä, sillä asumme noin 30 kilometrin päässä Gazasta, suur -Tel Avivista kaakkoon. Esimerkiksi keskiviikkona Hamasin ammuksia lensi joka puolelle meitä ympäröiviin kyliin ja kaupunkeihin.
Vaikka sotatilanteen ymmärtää, ei tunnu kivalta, kun joutuu vetäytymään päivittäin useita kertoja pommisuojaan. Keskiviikkona 13-vuotias tyttäremme ja koko hänen koulunsa evakuoitiin kesken päivän. Pienemmät lapset, joitten koulut ovat vieläkin lähempänä varoaluetta, ovat jääneet jo aiemmin koteihin. Meillä on riittänyt vilskettä, kun naapurien lapset ovat tulleet opettelemaan suomalaisen pullan tekoa. Hälytysten soidessa meitä on kiiruhtanut parhaimmillaan vajaan seitsemän neliön pommisuojaan 11 henkeä. Välillä vaikuttaa kovin etäiseltäkin, kun eri maat ja yhteisöt vetoavat Gazan tulitauon puolesta ja toivovat siviiliuhrien välttämistä. Sodassa valitettavasti siviilejäkin kuolee, ja tämä uhka kasvaa, jos käytetään ihmiskilpiä. Vaikka sodasta tiedottamiseen liittyy aina annos propagandaa, kokemusteni ja lukuisten haastattelujen perusteella en pidä silti tavattomana Israelin armeijan kommenttia, jonka mukaan Hamasin asemiehet ovat vetäytyneet paitsi maan alle myös tavallisen kansan keskelle muun muassa sairaalarakennuksiin ja pukeutuvat siellä lääkärien ja hoitajien asuihin.
Laajenevien sotatoimien ongelmana on toistaiseksi ollut se, etteivät ne tee israelilaisten siviilien elämää turvallisemmaksi. Hamas on ampunut edelleen päivittäin kymmeniä raketteja ja osa niistä on entistä tehokkaampia, kantama on jo reilun 40 kilometrin päähän.
Pommihälytyksen soidessa meillä on 45 sekuntia aikaa kiirehtiä suojaan. Gazan rajapinnassa tuo varoaika on 10 sekuntia, sitten raketti tai kranaatti iskeytyy johonkin. Ilmapommituksissa gazalaisilla ei ole edes tuota lyhyttä varoaikaa. Tällaista on valitettava sodan arki.
© HEIKKI KANGAS

Nasaret  Jerusalem  Tiberias  Hammat Gader  Golan  Kuollut meri  Qumran