Viikko 5/ 31.01 2008
Vainojen muistot

Suomessa vietettiin monien muitten valtioitten tavoin vainojen uhrien muistopäivää tammikuun lopussa. Päivä virallistettiin YK:ssa vuonna 2006, jolloin saksalaisten pahimpien tuhoamisleirien kuten Auschwitzin vapauttamisesta oli kulunut 60 vuotta.
Vaikka muutkin kansat muun muassa armenialaiset 1900-luvun alussa, kambodzalaiset 1970-luvulla tai ruandalaiset 1990-luvulla ovat kokeneet kansanmurhia ja edelleen vainot jatkuvat eri puolilla maailmaa, menneitten vuosisatojen kiistatta hyljeksityimpiä kansoja on ollut juutalaiset. Vainon huipentuma oli Hitlerin Saksan holokausti.
Vaikka tämän päivän uhkat ovat toisenlaisia, juutalaisvastaisuuden synonyymiksi on iskostunut 1800-luvulla käyttöön otettu sana antisemitismi. Se on vihamielisyyttä, joka on ilmennyt vuosisatojen saatossa eriasteisena sortamisena, maasta karkotuksina sekä äärimuodossaan joukkomurhina. Tätä kielteistä asennetta on ollut kautta vuosisatojen juutalaisia kohtaan lähes kaikkialla, mihin he karkotettuina alkoivat siirtyä muinaisesta kotimaastaan reilut 2000 vuotta sitten.

Juutalaisten syrjinnän perusteena on käytetty niin uskontoa, politiikkaa, taloutta kuin rotuakin. Juutalaisten vaikutusvaltaa on leimattu eri suuravaltakunnissa haitalliseksi terveelle yhteiskunnalliselle ja kansalliselle kehitykselle ja edelleen ovat suosiossa juutalaisiin liitetyt salaliittoteoriat.
Juutalaisvainot alkoivat jo reilut 3000 vuotta sitten, jolloin Israelin jälkeläiset lisääntyivät Egyptissä ja joutuivat alistumaan isäntämaansa orjuuteen. Tuosta lähtien eriasteiset vainot ovat seuranneet juutalaisten historiassa.
Keskiajalla juutalaisviha huipentui pakkokäännyttäjien ristiretkiin, jotka myös kohdistuivat islaminuskoisiin. Myöhemmällä keskiajalla juutalaisia syytettiin mm. ruttoepidemiasta.
Israelissa näitä historiallisia vaikeita aikoja opetetaan kouluissa ja se on ollut usein esteenä kristittyjen ja juutalaisten rehelliselle vuoropuhelulle. Monien juutalaisten on ollut vaikea käsittää, että Jeesuksen aidot seuraajat eivät syyllisty väkivaltaan ja sortamiseen.
Katolinen kirkko laski keskiajalla perustuksen, joka teki joukkotuhon mahdolliseksi. Ristiretkiä seurasi kirkon inkvisitio, joka tuhosi paljon juutalaisia ja ajoi jäljelle jääneet juutalaiset 1400-luvun lopulla pois Espanjasta ja Portugalista. Toisaalta kaikki muutkin Rooman kirkon doktriineista poikenneet olivat alttiina syrjimiselle tai suoranaiselle vainolle.

Mutta holokaustia ei voi langettaa vain katolisen kirkon opetuksen syyksi. Uskonpuhdistaja Martti Luther julisti 1500-luvun alussa, ettei kristittyjen tule noudattaa suhteessaan juutalaisiin paavin lakia vaan kristillistä rakkautta.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän nimitti juutalaisia tuholaisiksi, jotka on häädettävä Euroopasta. Kaiketi Lutherin kärsivällisyys hiipui, kun kristittyjen niin sanottu rakkaus ei tuottanut joukkokääntymisiä.
Lähes kahden vuosituhannen ajan Eurooppa oli antisemitismin kehto, toisen maailmansodan jälkeen islamilaiset valtiot muuttuivat vahvemmin juutalaisvastaisiksi. Heillä rotuoppi nivoutui osaksi ylikansallista pyrkimystä muodostaa Lähi-itään yhtenäinen islamilainen valtioliitto, jossa ei ole sijaa juutalaisvaltiolle.
Yksittäiset iskut juutalaisia vastaan ovat taas viime vuosina lisääntyneet, samoin on holokaustin kieltäjien määrä kasvussa. Kieltäjiä on Euroopassakin suuri määrä. Heidän mukaansa esimerkiksi historian kirjoittajat ovat liioitelleet surmattujen lukuja.
Juutalaisvastaisuuden stereotypiat ovat nousseet uudelleen esiin itäisessä Euroopassa, jossa juutalaisten väitetään hallitsevan politiikkaa sekä säätelevän koko maailman rahavirtoja. Arabimaitten julkaisuissa varoitetaan näistä samoista aiheista ja todistetaan väitteitä sillä, miten juutalaiset sortavat palestiinalaisarabeja.
Vainoihin johtavaa mentaliteettia ei juurita hetkessä, koko maailma tarvitsee paljon asennemuokkausta niin suhteessa juutalaisiin kuin muihin vähemmistöihin.
Viime vuosina Hitlerin perinteen on ominut Iran, uhkauksia Israelille latelee erityisesti presidentti Mahmoud Ahmadinejad, joka ei ole suostunut luopumaan ydintutkimusohjelmastaan kansainvälisen painostuksen alla. Tämän vuoksi monet tunnetut asevarustelun asiantuntijatkin ovat varoittaneet, että Iranin uhka pitäisi ottaa tosissaan ennen kuin on liian myöhäistä ja Lähi-idässä ajaudutaan Israelin ja Iranin väliseen ydinsotaan.
© HEIKKI KANGAS

P.S. Parin viime päivän aikana Israelissa on ollut kovia sateita. Esimerkiksi Jerusalemiin sade toi reilun kymmenen sentin lumisohjokerroksen, samoin pohjoiseen mm. Golanille yli 600 metrin korkeuteen satoi lunta. Tällaisia lumisateita Israelissa on yleensä 1-2 kertaa vuodessa.

Viikko 4/ 24.01.2008
Gazalaisia Egyptiin

Israelin ja palestiinalaisten suhteissa päästiin vastikään tilanteeseen, josta oli tarkoitus aloittaa uudet vakavat neuvottelut Palestiinan valtion perustamiseksi. Uusi konsultaatio on kuitenkin tyrehtynyt Gazan kaistan väkivaltaisuuksien vuoksi.
Palestiinalaiset räjäyttivät viikon alussa useita aukkoja Gazan ja Egyptin väliseen raja-aitaan. Kansainvälisten uutisraporttien mukaan tuhansia gazalaisia tunkeutui rajan raoista Egyptin puolelle hankkiakseen elintarvikkeita ja polttoainetta. Egyptin rajasotilaat seurasivat alussa tapahtumia sivusta, kun Gazaa hallitsevan äärijärjestö Hamasin kannattajat osoittivat mieltään suljetulla Rafahin rajanylityspaikalla. Protestoijat vaativat Egyptiä aukaisemaan rajansa, jotta gazalaiset saisivat apua Israelin asettamaan saartoon.
Mielenosoituksia on ollut koko alkuviikon eri puolilla palestiinalaisasutuksia. Sähkökatkosten ja polttoainepulan vuoksi palestiinalaiset ovat hamstranneet koteihinsa ruokatarpeitten ohella kynttilöitä. Suuremmalla Länsirannan alueella palestiinalaisten väliaikaisen parlamentin istunnossa osoitettiin solidaarisuutta gazalaisille pitämällä kokous kynttilöitten valossa.
Israel tiukensi Gazan saartoa viime viikolla, koska palestiinalaississit ampuvat jatkuvasti raketteja Israelin puolelle. Viime aikoina iskut ovat ulottuneet myös tärkeään teollisuus- ja satamakaupunkiin Ashkeloniin. Nyt Israel on höllentänyt saartoa kansainvälisen painostuksen vuoksi, sitä kuitenkin seurasivat uudet raketti-iskut.
Hamas on ilmoittanut taas kerran olevansa valmis pitkäaikaiseen tulitaukoon, mikäli Israel vetäytyy Gazan lisäksi Länsirannalta. Israelin valtion olemassaoloa Hamas ei kuitenkaan tunnusta, vaan pysyy juutalaisvaltion tuhoamista julistavissa lausumissaan.

YK:n turvallisuusneuvostossa on käyty arabimaiden ja islamilaisten maiden järjestön aloitteesta hätäneuvotteluja. Turvaneuvosto ei ole ollut lausuman pohdinnassa yksimielinen. Arabit ovat vaatineet Israelin tuomitsemista Gazan humanitäärisen kriisin aiheuttajana, mutta eivät halua sitoa asiaa raketti-iskuihin. Turvallisuusneuvoston puheenjohtajana on tammikuussa Libya. Sen ehdotuksessa Israelia vaaditaan lopettamaan saarto ja varmistamaan, että humanitaarinen apu tavoittaa Gazan palestiinalaiset. Yhdysvallat ja useat muut neuvoston länsimaat pitävät ehdotettua luonnosta sopimattomana, koska siinä ei mainita lainkaan palestiinalaisten Israeliin tekemiä iskuja. Palestiinalaiset puhuvat mm. YK-edustajansa suulla siviiliväestönsä halvaannuttavasta ja julmasta saartamisesta.
EU:n ulkoasian komissaari Benita Ferrero-Waldner sanoi alkuviikosta vastustavansa Israelin valitsemaa kollektiivista rangaistusta gazalaisille. Komissaari kehotti Israelia avaamaan rajanylityspaikat humanitaarisen avun ja kaupallisten tuotteiden kuljetuksille.
Israelin pääministeri Ehud Olmert on puolustanut maansa päätöstä Gazan saarrosta ja vakuutti, että sairaaloihin ja muihin kriittisiin kohteisiin sähkönjakelu varmistetaan. Olmertin mukaan gazalaisia voidaan hiukan opettaa kävelemään ja lopettaa polttoaineen toimitukset heidän ajoneuvoihinsa. Israelin tavoitteena ei ole rangaista koko palestiinalaisyhteisöä, vaan osoittaa ääri-islamilaisille, että heidän on aika lopettaa raketti-iskut, jotka ovat häirinneet noin 200.000 eteläisen Israelin asukkaan elämää.
Israel sulki viikko sitten kaikki Gazan rajanylityspaikat vastalauseena jatkuvalle tarkka-ampujien ja rakettien häirinnälle. Gazan ainoa voimalaitos jouduttiin sulkemaan sunnuntaina. Kansainväliset järjestöt arvioivat, että Gazan sairaaloista olisivat loppuneet lääkkeet ja sähkön tuotantoon käytettävien generaattoreiden polttoaine muutamassa päivässä, jos saarto olisi jatkunut.
YK:n avustusjärjestö UNRWA ilmoitti, että sen ruoan jakelu olisi keskeytynyt tiukan saarron vuoksi jo keskiviikkona. YK:n pakolaisavun järjestö toimittaa ruoka-apua yli 800.000 gazalaiselle. Gazassa asuu kaikkiaan noin 1,5 miljoonaa palestiinalaista.
© HEIKKI KANGAS

Viikko 3/ 17.01. 2008
Bushin Lähi-idän kierros päättyi Egyptiin

Yhdysvaltain presidentti George Bush oli Lähi-idässä viikon mittaisella kierroksella. Viimeksi hän tapasi keskiviikkona Egyptin presidentti Hosni Mubarakin Sharm El-Sheikin lomakohteessa, jossa on usein yritetty saattaa uuteen alkuun Israelin ja palestiinalaisten välisiä rauhanponnisteluja.
Israelissa kuljin viime viikon lopulla hetken aikaa Galileassa amerikkalaisjohtajan vanavedessä. Hän vieraili matkansa vapaammalla osuudella muun muassa Jeesuksen elämään liittyvillä pyhillä paikoilla Gennesaretin järven pohjoispäässä. Kapernaumin ja Vuorisaarnan vuoren sisäänkäyntejä koristivat sadat Israelin ja Yhdysvaltojen liput. Bushin seurueen turvallisuutta vartioi muutama tuhat poliisia.
Ylimääräisiä vieraita ei tämän yksityisluonteisen matkaosuuden kohteisiin juuri päästetty. Työn puolesta muutamat Galilean asukkaat onnistuivat näkemään läheltä suuren valtiomiesvieraan. Kun haastattelin näitä työläisiä, en saanut kommentteihin suurta hehkutusta. Harvat tapaamistani Galilean kansalaisista uskoivat Bushin puolittaiseen lupaukseen, että rauhansopimus Israelin ja palestiinalaisten välillä on valmis allekirjoitettavaksi vielä hänen päättyvän virkakautensa aikana eli vuoden 2009 alkuun mennessä.
Arabimaissa Bushia kehotettiin kiirehtimään palestiinalaisia ja Israelia tasapainoiseen rauhansopimukseen. Tuskin kiireestä on apua, sillä viha pulppuaa tälläkin hetkellä hyvin syvistä lähteistä. Pienellä Gazan kaistalla hallinnoiva ääri-islamistinen Hamas myönsi tiistaina oikeastaan ensimmäistä kertaa, että se on vastuussa häirinnästä Israelin lounaisosiin suunnatuissa raketti-iskuissa. Todellisuudessa kukaan ei ole täällä Israelissa juuri muuta ajatellutkaan, vaikka esimerkiksi kesän 2006 israelilaissotilaan kaappausta on kaupattu pienemmän ääriryhmän nimiin, samoin raketti-iskuista on sanottu vastuulliseksi Pyhä sota, jihad –ryhmää.

Viime viikolla jo kerroin, miten jatkokeskusteluissa korostuu yhä Hamasin toiminta. Ääriryhmä hallitsee palestiinalaisten pienempää asutuskeskittymää, Gazaa. Viime päivät ovat jälleen korostaneet alueen tuliherkkyyttä. Israelin armeija tunkeutui tiistaina Gazaan, kun palestiinalainen tarkka-ampuja surmasi kibbutsin viljelmillä työskennelleen ecuadorilaisen nuorukaisen. Väkivaltaisessa yhteenotossa kuoli toistakymmentä palestiinalaista asemiestä ja kymmeniä loukkaantui. Taistelu oli verisin kesän 2006 jälkeen.
Israelin hallituksen neuvottelukumppani, palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas syytti yhteenotosta tuttuun tapaan Israelia ja sanoi Israelin kantavan vastuun rauhanprosessin mahdollisesta kariutumisesta ja uudesta väkivallan aallosta. Vain muutama päivä sitten Abbasin ja Israelin hallituksen edustajat tapasivat uusien tunnustelujen merkeissä, johon presidentti Bush koetti osapuolia rohkaista.
Israel on eristänyt Gazan estääkseen raketti-iskut, jotka tällä viikolla ulottuivat jälleen Välimeren rannikolla satamakaupunki Ashkeloniin. Iskuihin tottunut Sderotin kaupunki Gazan itäpuolella on jatkuvan tulituksen kohteena, viikon alussa taajamaan on satanut kymmeniä raketteja ja ihmisiä on kiidätetty hoitoon lievien loukkaantumisten ja shokin vuoksi. Sderotista on muuttanut kokonaan tai tilapäisesti turvaan kolmisen tuhatta asukasta.

Bush on kaavaillut ainakin yhtä lisävierailua alueella virkakautensa aikana. Israelissa toivotaan, että seuraava käynti ajoittuisi toukokuun alkuun, jolloin valtio täyttää 60 vuotta. Pääministeri Ehud Olmert on kutsunut Bushia juhlimaan.
Bush muistutti kiertomatkansa aikana toistuvasti Iranin uhasta. Muun muassa Bahrainissa hän sanoi Irania maailman johtavaksi terrorismin tukijaksi, jonka sotaisat pyrkimykset tulee estää. Tämän vuoksi hän kehotti arabimaita yhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa Iranin vastaan. Arabimaat ovat peräänkuuluttaneet rauhanomaista ratkaisua Iranin ydinasekiistaan, vaikka nekin ovat huolestuneena seuranneet Iranin vahvistumista ja sen yhteistyötä Venäjän kanssa ydinteknologian rakentamisessa.
© HEIKKI KANGAS

Viikko 2/ 09.01. 2008
Presidentti Bush Lähi-idässä

Yhdysvaltain presidentti George Bush aloitti tiistaina yli viikon mittaisen matkansa Lähi-itään. Israelin armeija sulki turvallisuussyistä koko Länsirannan Israelin ja palestiinalaisalueitten vierailuosuuden ajaksi.
Israelin viranomaisten mukaan yli 10.000 poliisia tai rajavartijaa valvoi Bushin vierailua ja tiedustelupalvelun nostettiin korkeimpaan tasoon.
Amerikkalaispresidentin tavoitteena on vauhdittaa rauhanneuvotteluja. Bush isännöi marraskuussa Annapolisissa Lähi-itä –kokousta, jossa osapuolet sopivat pyrkivänsä Palestiinan valtion perustamiseen tämän vuoden aikana.
Jerusalemissa Bush tapasi Israelin hallitusjohtoa. Länsirannalla hän keskusteli puolestaan palestiinalaisten presidentin ja pääministerin kanssa.
Keskusteluissa korostui ja korostuu jatkossakin äärijärjestö Hamasin toiminta. Hamas -puolue hallitsee palestiinalaisten pienempää asutuskeskittymää, Gazaa, jossa sähköt ovat viime päivinä olleet katkaistuina päivittäin useita tunteja. Israel on leikannut polttoainetoimituksia alueelle, jossa asuu noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Gazassa käytettävä polttoaine tulee kokonaan Israelista, ja sähköstäkin tuotetaan 60 prosenttia juutalaisilta.
Israel on eristänyt Gazan estääkseen  islamistien raketti-iskut Israeliin. Esimerkiksi viime viikolla iskut ulottuivat Välimeren rannikolla ensimmäistä kertaa jopa satamakaupunki Ashkelonin pohjoisosiin.

Palestiinalaisalueen tapahtumia enemmän Bushin Lähi-idän vierailua ovat varjostaneet läheisesti Israeliin liittyen Iranin kysymys sekä Libanonin epävakaa poliittinen tilanne. Libanonissa ei ole saatu ratkaisua presidentin valintaan. Iranilais- ja syyrialaismieliset poliittiset ryhmät ovat pakottaneet vaalien lykkäämiseen parin kuukauden aikana jo toistakymmentä kertaa. Tämän viikon alussa ilmeisesti Hizbollah –sissiryhmä ampui lisäksi jälleen raketteja Israelin puolelle ja pääkaupunki Beirutin lähellä tehtiin pommi-isku YK-joukkojen keskelle. Hizbollah provosoi kesällä 2006 sodan Israelia vastaan.
Persianlahdella asetelmaa on kiristänyt selkkaus iranilaisten partioveneitten ja amerikkalaisten sota-alusten välillä. Välikohtaus sattui viikon vaihteessa Hormuzin salmessa.
Yhdysvaltalaisen aluksen kannelta kuvatulla videolla laivaa kiertelevät iranilaiset pikaveneet. Nauhalla kuuluu myös ääni, joka uhkaa räjäyttää amerikkalaisalukset.
George Bush on syyttänyt Irania provokaatiosta, jossa amerikkalaisaluksia uhattiin tärkeällä öljynkuljetusreitillä ja kansainvälisellä merialueella. Myös maan puolustusministeriö luonnehti välikohtausta heti tuoreeltaan "vakavaksi". Uhittelun yhteydessä ei ammuttu, mutta amerikkalaiset varautuivat avaamaan tulen, kun merivartioston alukset kutsuttiin pois. Veneet kuuluivat ilmeisesti Iranin armeijan valiojoukolle, vallankumouskaartille.
Iranin ulkoministeriö vähätteli tapausta ja piti sitä tavanomaisena tapahtumana, jollaisia sattuu silloin tällöin kummallekin osapuolelle.

Episodi heijastui asiantuntijoitten mukaan myös pienenä hintapiikkinä öljykauppaan. Hormuzin salmen kautta kulkee jopa neljännes maailman raakaöljystä.
Iranin ja USA:n suhteita kiristää pahimmin Iranin ydintutkimusohjelma, jota iranilaiset väittävät rauhanomaiseksi, mutta Yhdysvallat Israelin ohella pelkää Iranin valmistelevan ydinpommia.
Presidentti Bush jatkaa Lähi-idän kierrostaan Israelista Kuwaitiin, Bahrainiin, Arabiemiraatteihin, Saudi-Arabiaan sekä Egyptiin.
Valkoisen talon tiedottajien mukaan presidentti haluaa hoitaa liittosuhteita arabimaihin, edistää terrorismin ja ääriliikkeiden vastaista taistelua sekä puhua demokratian ihanteista. Bushin käynti Lähi-idässä on hänen ensimmäinen laaja virkamatka Lähi-itään.
© HEIKKI KANGAS
 

Viikko 1/ 03.01. 2008
Israel juhlavuoteen epävakaissa tunnelmissa

Israel täyttää tämän vuoden toukokuussa 60 vuotta. Nuori valtio valmistautuu juhlintaan epävakaissa oloissa. Toki täällä odotetaan tulevaisuudelta parempaa, vaikka uusi rauhanprosessi palestiinalaisten kanssa ei vaikuta yhtään lupaavammalta kuin aiemmatkaan yritykset.
Juutalaisten kansalliskotiaate, sionismi alkoi kehittyä 1800-luvun lopulla vahvaksi poliittiseksi liikkeeksi, joka johti itsenäistymiseen. Vallankumouksen kuohuvien vuosien jälkeen, Ranskaa on perinteisesti pidetty yhtenä suvaitsevaisuuden ja vapaan ajattelun linnakkeista. Silti maan mainetta horjuttivat siirtomaavallan ajat ja yksittäiset kansalaisvapauksien loukkaukset. Juutalaiskysymykseen liittyi vahvasti Alfred Dreyfussin tapaus. Hänen kuuluisaa sotilasoikeudenkäyntiään vuonna 1895 pidetään yhtenä merkittävänä käännekohtana. Dreyfuss tuomittiin syyttömästi yli vuosikymmeneksi pelätyn Pirunsaaren vankeuteen.
Juutalaiskapteenin oikeustapaus vaikutti lähtemättömästi Itävallan juutalaiseen lehtimieheen Theodor Herzeliin. Hän vakuuttui siitä, että juutalaiset saavat oikeudenmukaisen kohtelun vain omassa valtiossa.
Herzl järjesti ensimmäisen kansainvälisen sionistikonferenssin elokuussa 1897 Sveitsin Baselissa. Liikkeen isähahmo Herzl varoitti suuresta katastrofista, jos juutalaiset eivät saa omaa valtiota. Uhkakuva toteutui, kun natsi-Saksan keskitysleireissä tuhottiin yli kuusi miljoonaa juutalaista.

Juutalaisen kansan keskuudessa on elänyt vuosisatoja kaipuu Siioniin. Se tarkoittaa paluuta raamatulliseen Israeliin ja kansalliseen ja hengelliseen pääkaupunkiin, Jerusalemiin. Siion on yksi Jerusalemin kukkuloista ja myös yksi nimistä, jota juutalaiset ovat käyttäneet vuosisatojen ajan kotimaastaan, Eretz Israelista.
Lähes kahden vuosituhannen ajan juutalaisen kansan enemmistö on elänyt hajallaan yli sadassa eri maassa. Kansalliset ja hengelliset siteet ovat kuitenkin yhdistäneet juutalaisia esi-isiensä kotimaahan, josta juutalaisasutus ei ole yli 3000 vuoteen koskaan täysin hävinnyt.
Juutalaisvastaisuus, antisemitismi oli jo viime vuosisadan puolivälistä vauhdittamassa sionismin syntyä. Ensimmäiset sionistit olivat valmiit perustamaan juutalaisen valtion oikeastaan mihin tahansa, missä kansankoti saisi kansainvälisen tunnustuksen. Suunnitelmissa oli muun muassa Uganda.
Juutalaiset muistavat katkerina myös kirkon antisemitismin, jonka juuret ulottuvat ensimmäisiin vuosisatoihin. Silloin alettiin puhua juutalaisista "Jumalan murhaajina". Katolinen kirkko poisti tällaiset syytökset oppilausumistaan vasta 1960-luvulla.
Vuonna 1917 ensimmäisen maailmansodan jälkeen otettiin ensimmäinen merkittävä askel kohti Israelin valtiota. Iso-Britannian ulkoministeri David Balfour antoi julistuksen, jossa brittihallitus sitoutui tukemaan juutalaisvaltion perustamista silloiseen Palestiinaan.

Lähi-idän arabit ovat vastustaneet ponnekkaasti sionismia. Heille Israel on merkinnyt suurta uhkaa ja pieni maa arabien keskellä on joutunut taistelemaan seitsemän isompaa sotaa. Vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen taistelun ytimessä ovat olleet Israelin haltuun ottaman Jordanjoen läntisen rannan arabit, joista osa pakeni Jordaniaan, Syyriaan ja Libanoniin. He jäivät pakolaisleireihin ja ovat siitä lähtien olleet poliittinen ase Israelia vastaan ja monet heistä ovat joutuneen tahtomattaan suuremman taistelun pelinappuloiksi.
Arabit ovat palestiinalaiskysymyksen vuoksi syyttäneet sionismia toisen maailmansodan jälkeen rasistiseksi. Heidän aloitteestaan Yhdistyneet Kansakunnat julisti sionismin rotusyrjinnän välineeksi vuonna 1975. Israelin katsottiin sortavan palestiinalaisarabeja. Sionismin tuominnut YK:n lausuma peruttiin 1990-luvun alussa, kun Lähi-idän rauhanprosessi alkoi.
Kun rauhanprosessi on jäätynyt, niin juutalaisvastaisuus eli antisemitismi sen eri muodoissaan on jälleen voimistunut myös lännessä. Israelissa asuu noin kuusi miljoonaa juutalaista ja miljoona arabia. Heille kaikille soisi taistelujen vuosien jälkeen jo pysyvämmän rauhan.
Paremman uuden vuoden 2008 toivein Israelista
© HEIKKI KANGAS

Ylös

© Heikki Kangas