Radio Dei 1

Viikko 4/25.01. 2007

Kristittyjen ystävä, kansanedustaja Juri Stern

Kolme vuotta sitten aloitettiin Israelin parlamentissa, Knessetissä, mielenkiintoinen yhteistyö, kun äärioikeistoon lukeutuva kansanedustaja Juri Stern kutsui koolle kristillisten järjestöjen johtajia. Tuosta kevään 2004 tapaamisesta alkoi säännöllinen vuorovaikutus.

Viime viikolla tuon poikkeuksellisen yhteistyöfoorumin käynnistäjä Stern kuoli syöpään. 58-vuotias taloustieteen tohtori ehti puheenjohtajakaudellaan saada foorumiin mukaan toistakymmentä 120 kansanedustajasta. ”Knessetin kristityt liittolaiset” -toimikunta, tapaa lähes kuukausittain Jerusalemissa lähinnä kristillisten sionistijärjestöjen ja kirkkojen edustajia. Mukana yhteistyössä on esimerkiksi Suomessa vahvan aseman saanut Kansainvälinen kristillinen suurlähetystö, ICEJ.

Stern oli tiukoista turvallisuuspoliittisista kannoistaan huolimatta arvostettu kansanedustaja yli puoluerajojen. Tämän vuosikymmenen alussa hän toimi myös hallituksen varapääministerinä. Hänen sydäntään lähellä olivat maahanmuuttajat entisen Neuvostoliiton alueelta ja muualta. Hän itse muutti nuoren perheensä kanssa Israeliin rautaesiripun takaa Moskovasta vuonna 1981.

Israelin parlamentin aloitteesta syntynyt yhteistyöryhmä kristittyjen kanssa on historiallinen. Knesset instituutiona tunnusti ensimmäistä kertaa virallisesti ja otti yhteyttä niihin kristillisiin tahoihin, jotka maailmanlaajuisesti toimivat Israelin puolesta. Yhteistyössä on jopa ääriuskonnollisten puolueitten jäseniä, jotka normaalisti karttavat yhteyttä kristittyihin. Nyt ortodoksit ovat vedonneet foorumin puitteissa kristittyjen apuun esimerkiksi juutalaisen pääsiäisen ajan kampanjoissa, jotta köyhät perheet ovat saaneet ruoka- ja vaateapua.

Israelissa pitkään jatkuneet terroristihyökkäykset ja niitten myötä taloudellinen taantuma ovat johtaneet laajoihin leikkauksiin sosiaalipuolen budjetissa. Siksi huolestuneet lainlaatijat ovat pyytäneet kristittyjäkin auttamaan. Tilastojen mukaan täällä elää noin miljoona ihmistä tuloilla, jotka on luokiteltu alle köyhyysrajan.

Vuoden 2003 loppupuolella Juri Stern alkoi yllättäen ajaa yhteistyöfoorumia ponnekkaammin, kun esiin nousivat muun muassa Israelissa asuvien kristittyjen ulkomaalaisten viisumiongelmat.

Tuolloin pulman selitettiin juontuvan virkamiesten pitkästä lakosta, kiristyneestä turvallisuuspolitiikasta sekä ulkomaalaisen työvoiman rajoituksista. Näitä asioita on puitu viranomaishallinnossa, mutta ongelmat eivät ole poistuneet.

Israelin parlamentaarikot ovat korostaneet, että he eivät edellytä kristityiltä tiettyä poliittista kantaa maansa tilanteeseen, vaan avointa vuorovaikutusta. Stern toivoi, että kristityt tukisivat Israelin perusoikeutta elää rauhassa ja turvassa.

Yhteistyötoimikunnan yksi päätavoitteista on antaa israelilaisille tietoa kristittyjen tuesta vähäosaisten auttamisessa sekä kristittyjen pr-työstä, joka vahvistaa Israelin kansainvälistä asemaa, erityisesti Euroopassa. Israelin kansanedustajat tietävät hyvin kristittyjen toiminnasta antisemitismin vähentämiseksi.

Monet kristityt Israelin ystävät ovat jo vuosikymmeniä ojentaneet ystävyyden kättä. Knessetin yhteistyöfoorumi on yksi tehokas tapa vaikuttaa. Stern puhui foorumia perustettaessa, miten se voi lievittää juutalaisten parissa historiallisia haavoja ja ennakkoluuloja kristittyjä kohtaan. Viime vuosina jopa muutamat juutalaisuuden keskeiset opettajat, rabbit ovat muistuttaneet, että nykyisessä vaikeassa ajassa kristityt ovat Israelin parhaita ystäviä.

Kristittyjen järjestöjen edustajat ovat surreet tärkeän yhteistyölinkin, kansanedustaja Juri Sternin poismenoa. He toivovat, että yhteistyöfoorumi jatkaa kokoontumisiaan yhtä avoimella asenteella, mitä tapahtui Sternin kaudella.

Viikko 3/ 18.01. 2007

Libanonin sodan jälkipyykki jatkuu

Israelin armeijan komentaja Dan Halutz erosi keskiviikkona tehtävästään. Puolustusministeriön virallisen ilmoituksen jälkeen Halutz tiedotti, että armeijan vallanvaihto tapahtuu hyvässä järjestyksessä eikä hän aio tyhjentää työpöytäänsä kiireessä.

Israelissa on arvioitu, että Halutzin ero lisää pääministeri Ehud Olmertin painetta entisestään. Olmert ja puolustusministeri Amir Peretz ovat Halutzin tavoin saaneet osakseen erittäin kovaa kritiikkiä viime kesän Libanonin sodan takia. Molempien poliitikkojen suosio on laskenut romahdusmaisesti. Monissa suurissa kaupungeissa oli syksyllä pitkään katukuvassa isoja plakaatteja, joissa vaadittiin ministereitten eroa.

Kun keskiviikkona liikuin Jerusalemin kaduilla ja keskustelin ihmisten kanssa johtavan kenraalin erosta, useammasta suusta kuului arvio maan korkeimman johdon vastuuttomasta asianhoidosta sodan aikana. Viime aikoina monia on ärsyttänyt erityisesti se, että tähän mennessä sodasta on vedetty vastaamaan ennen muuta sodan alempaa johtoa. Armeijan komentajan ero nähdään toimena oikeaan suuntaan.

Puolustusministeri Peretz ilmoitti muutamia viikkoja sitten, että hän on valmis lähtemään, mikäli sotatoimia tutkiva komissio päätyy esittämään hänen eroaan. Komitean työn pitäisi valmistua lähiviikkoina.

Israel aloitti heinäkuussa 2006 täysimittaisen hyökkäyksen libanonilaisia Hizbollah-sissejä vastaan, koska he olivat rajaseudulla surmanneet kahdeksan ja siepanneet kaksi Israelin sotilasta. Kansalaiset antoivat aluksi varauksettoman tukensa sotatoimille, monet kuitenkin pettyivät taistelujen päättyessä tulitaukoon. He katsoivat, että kallis sotaoperaatio oli turha, kun yritys vapauttaa siepatut ja puhdistaa eteläinen Libanon Hizbollahin uhasta epäonnistui.

Paine Halutzin ja vastuullisten ministerien eroamiseksi alkoi heti sodan loputtua. Turhautumista lisäsi se, että Hizbollah uhitteli ja riemuitsi. Se pitää viisi viikkoa kestäneitten sotatoimien keskeytystä ja yli 10.000:n vahvuisten YK-joukkojen lähettämistä rajaseudulle voittonaan.

Tosin Israelin sotilasasiantuntijat ovat muistuttaneet, ettei Hizbollahin taisteluasemien tuhoamista ja yli 600 sissin surmaamista voida pitää täysin tappionakaan, vaikka Hizbollah onnistukin järkyttämään monia Israelin pohjoisen alueen siviiliasutuksia yli 4000:lla katjusharaketilla. Sodassa kuoli noin 160 israelilaista, joista kaksi kolmannesta oli siviilejä.

Libanonissa siviiliuhrien määrä oli noin tuhat.

Israelin tiedostusvälineitten mukaan pääministeri Ehud Olmert pyysi Halutzia pysymään tehtävässä kunnes loppuselvitys sodan kulusta valmistuisi. Halutz kuitenkin erosi jo nyt.

Israelin parlamentin oppositiopuolueet, erityisesti oikeistolainen Likud on kommentoinut armeijan komentajan eroa viralliseksi vahvistukseksi Libanonin sodan epäonnistumisesta. Samalla oppositio muistuttaa, että keskeisten ministerien tulisi tehdä Halutzin tavoin johtopäätökset, erota ja julistaa uudet vaalit. Ne olisivat Likudulle tällä hetkellä mieleen, sillä se on kivunnut kannatuksessa reilusti pääministeri Olmertin keskustalaisen Kadima -puolueen ohi.

Olmertin asemaa on heikentänyt viime päivinä myös talousskandaali. Samana päivänä kun armeijan komentaja jätti eroilmoituksen maan korkein syyttäjäviranomainen ilmoitti aloittavansa rikostutkinnan Olmertiin kohdistuvista korruptioepäilyistä.

Pääministerin otaksutaan suosineen ystäviänsä vuonna 2005, kun Israelin toiseksi suurinta pankkia yksityistettiin. Tuohon aikaan Olmert oli talousministerinä. Häntä on lisäksi epäilty hämäristä kiinteistökaupoista. Olmertin kanslia ilmoitti, että pääministeri on valmis kaikkiin tarpeellisiin kuulusteluihin ja uskoo tutkimusten vapauttavan hänet syytöksistä. Myös kolmea edellistä pääministeriä soimattiin taloudellisista väärinkäytöksistä, mutta heitä ei tutkinnan päätyttyä asetettu syytteeseen.

4 4 4 4

Viikko 2/11.01. 2007

Tiberiaan maratonin voittaja joutui antisemiittisen politiikan uhriksi

Täällä Gennesaretin järven tuntumassa juostiin viime viikolla 30. kerran Tiberiaan maraton. Juhlavuoden kilpailuun osallistui ennätysmäiset 900 juoksijaa, joukossa monia maailmanluokan tähtiä. Maratonille on vuosien varrella osallistunut myös kymmeniä suomalaisia.

Juoksun voitti lämpöisessä, mutta erittäin tuulisessa säässä entinen kenialainen, nykyinen Bahrainin kansalainen Mushir Salem Jawher. Hän juoksi ensimmäistä kertaa kilpailuissa maratonin, hänen päämatkojaan ovat olleet ratamatkat 3.000:sta 10.000;een metriin. Ratamatkoille hän tähtää ensi kesänä Japanin maailmanmestaruuskisoihin.

Viime vuosina on ollut hyvin yleistä, että Kenian ja Etiopian kestävyysjuoksijat, jotka eivät mahdu maittensa edustusjoukkueisiin suuntaavat varakkaisiin arabimaihin urheilun siirtotyöläisiksi. Näin on ollut Jawherinkin kohdalla. Hänen visiittinsä Bahrainin kansalaisena taitaa kuitenkin jäädä lyhyeksi. Maan yleisurheiluliitto aikoo erottaa huippujuoksijan ammattitallistaan. Syynä on se, että Jawher sai Kenian kautta viisumin Israeliin ja erehtyi voittoisan juoksun jälkeen jopa kehumaan kilpailun isäntiä ja yleisöä sekä toivoi pääsevänsä mukaan myös ensi vuonna. Maratonille osallistui hänen lisäkseen toistakymmentä kenialaista huippujuoksijaa.

Viisi vuotta sitten Tiberiaan maratonin voitti kenialainen Simon Boh, joka tuli tällä kertaa kolmanneksi. Lehdistötilaisuudessa ennen kilpaa hän mainitsi, että Israelissa juokseminen on siunaavaa. Mies nimittäin teki vuonna 2002 vain muutamaa viikkoa Tiberiaan maratonin jälkeen huippukovan ennätyksensä kaksi tuntia ja seitsemän minuuttia (2.07).

Jawherin tapauksesta tuli iso juttu vasta juoksun jälkeen. Kun toimittajat piirittivät tapansa mukaan voittajaa kysymyksillä, Jawher vastaili kohteliaasti ja avoimesti. Hän totesi mm., että Israelissa on mukavia ihmisiä ja että hän oli ylpeä voidessaan osallistua maratonille. Hän myös sanoi, ettei urheilussa tulisi olla enää 2000-luvulla osallistumisrajoituksia.

Hänen vastauksena kuitenkin kuohuttivat Bahrainin viranomaisia. Bahrain on nimittäin yksi niistä arabimaista, jotka eivät ole tunnustaneet Israelia, jossa ex-kenialainen kilpaili ensimmäisenä arabimaan edustajana. Bahrainin urheiluliitto ilmoitti, ettei se anna enää Jawherille edustuslupaa ja vie mieheltä kansalaisuuden. 29-vuotias juoksija menettänee samalla ainakin joksikin aikaa edellytykset ansaita juoksuillaan.

Uutistoimisto AP:n mukaan Bahrainin yleisurheiluliitto piti shokeeraavana, inhottavana ja suurena virheenä Jawherin osallistumista. Kuitenkin katolinen kristitty Jawher tuli Israeliin ennen muuta tienatakseen juoksupalkkaa.

Israelissa huippu-urheilijan kohteluun suhtauduttiin murheella, olihan se jälleen yksi konkreettinen muistutus siitä, miten Israel on politiikan vuoksi suljettu ulos monista luontevista yhteyksistä. Arabimaiden boikotin vuoksi Israelin urheilijat eivät voi osallistua Aasian maanosan mestaruuskisoihin, vaan kansainväliset urheiluyhteydet on pitänyt rakentaa itsenäistymisestä lähtien Euroopan suuntaan. Olympialaisiin Israel sentään kelpuutetaan toistaiseksi mukaan.

Ehkä Jawher oli hiukan lapsellinen, kun ei ajatellut, että hänen sponsorimaansa hermostuu kilpailemisesta Israelissa. Osallistuminen ja sijoittuminen keskikastiin ehkei olisi häirinnyt, mutta mennä nyt jopa voittamaan ja kehua israelilaisia.

Jawher saattaa palata Keniaan, vaikka sikäläisessä kestävyysurheilussa on tähtiä tungokseen saakka. Hänen ansiotasonsa olisi vahvempi Bahrainissa, jonka kansalaiseksi hänet hyväksyttiin pari vuotta sitten.

Julkinen häpäisy ei ole kunniaksi ammattiurheilijalle, mutta vielä nöyryyttävämpää se on hänen ”väliaikaiselle” kotimaalleen. Bahrainilaisten käytös valitettavasti taas kerran vahvistaa sen, miten sitkeässä antisemitistinen ajattelu istuu arabimaissa.

Viikko 1/ 04.01. 2007

95-vuotias Mister Jerusalem, Teddy Kollek on kuollut

Todellinen Mister Jerusalem, Teddy Kollek kuoli viikon alussa 95-vuotiaana. Hänen pitkän poliittisen uransa huippukausi oli ehdottomasti liki 30 vuoden jakso Israelin pääkaupungin Jerusalemin pormestarina.

Itävallan Wienissä syntynyt Kollek muutti Israeliin brittien mandaattihallinnon aikana vuonna 1934 ja hän oli Ein Gevin kibbutsin perustajajäseniä. Kinneretin järven maisemista hän läksi auttamaan toisia juutalaisia muuttamaan natsi-Saksasta silloiseen Palestiinaan. Toisen maailmansodan jälkeen Israelin vastaperustetut puolustusjoukot, ”Hagana” lähetti Kollekin Eurooppaan järjestelemään asekuljetuksia itsenäisyystaistelua varten.

Israelin itsenäistyessä Kollek toimi erikoislähettiläänä Washingtonissa, minkä jälkeen hänet nimitettiin David Ben-Gurionin pääministerin toimiston kansliapäälliköksi.

Vuonna 1965, kaksi vuotta ennen kuin Israel voitti kuuden päivän sodan ja yhdisti itäisen ja läntisen Jerusalemin pääkaupungiksi, Kollek äänestettiin työväenpuolueen ehdokkaana Jerusalemin pormestariksi. Hän toimi kiistellyn kaupungin johtajana 28 vuotta. Uransa yhden ehkä kirvelevimmistä häviöistä hän koki reilusti eläkeikäisenä vuonna 1993, kun nykyinen pääministeri Ehud Olmert löi hänet pormestarinvaalissa. Kollekin haaveena oli nimittäin kruunata pitkä toimikautensa vuonna 1995 Jerusalemin 3000-vuotisjuhlissa.

Kollekin unelma toteutui osittain, kun hän oli järjestelemässä suuren pääkaupungin juhlia. Palestiinalaisarabien uskomukset itäisestä Jerusalemista oman valtionsa pääkaupunkina niukensivat juhlan kansainvälisyyttä, koska Jerusalemin asemaa Israelin jakamattomana pääkaupunkina ei ole tunnustettu.

Kollekin statusta vaisuhkot juhlat eivät himmentäneet. Hän oli pormestariuransa aikana erittäin pidetty johtaja, joka onnistui monilla alueilla voittamaan myös itäisen Jerusalemin arabiväestön luottamuksen, parantamaan heidänkin asemaansa ja elinolojaan huolimatta jatkuvasta poliittisesta kiistelystä. Kollek käynnisti Jerusalemin puolesta lukuisia kehitys- ja rakennusprojekteja ja keräsi väsymättä varoja niin koti- kuin ulkomailla kaupungin kohentamiseen. Tässä työssä hän ei erotellut juutalais- ja arabiväestöä, vaan toimi molempien kaupunginosien etujen puolesta ja yritti osaltaan rakentaa rauhan siltoja vaikeissa poliittisissa olosuhteissa.

Kollekin ansiokkaita hankkeita ovat muun muassa Israelin museo, Jerusalemin teatteri, elokuvakeskus sekä urheilustadion, joka kantaa hänen nimeään. Teddyn stadionilla on käynyt muiden muassa Suomen jalkapallomaajoukkue pelaamassa EM-kisojen karsintaturnausta.

Kollek sai arvostetun Israelin valtionpalkinnon sekä lukuisia muita tunnustuksia myös ulkomailta. Kollek työskenteli viime vuosiin saakka vuonna 1966 perustamansa Jerusalem –säätiön kunnia-asiamiehenä. Jerusalemin nykyinen pormestari Uri Lupolianski totesi muistopuheessaan, että pääkaupungin maine oli aikoinansa sellainen, että "Teddy oli yhtä kuin Jerusalem ja Jerusalem yhtä kuin Teddy”.

Reilu kymmenen vuotta sitten Jerusalemissa siis juhlittiin kaupungin muinaista syntymäpäivää.

Juutalaisen perimätiedon, Talmudin mukaan Jerusalemille annosteltiin jaetusta kymmenestä yhdeksän osaa kauneutta ja muulle maailmalle yhteensä yksi kymmenesosaa. Talmudin selityksessä ei tarkoiteta niinkään fyysistä kuin hengellistä kauneutta. Samalla kaupunki sai osakseen yhdeksän kymmenesosaa maailman kärsimyksestä.

Suuren kuninkaan, Daavidin kaupunkia on pidetty kolmen vuosituhannen ajan Jumalan läsnäolon, ylistyksen ja koettelemusten, toivon ja rauhan kaupunkina. Jerusalemiin liittyvät niin Daavidin perintö, Messiaan odotukset ja maailmanlaajuiset toiveet kultaisesta kaikkien kansojen kaupungista. Sitä puhutellaan myös morsiameksi ja äidiksi sekä maailman navaksi.

Tässä vain muutamia koottuja selityksiä siihen, miksi maailman noin 18 miljoonaa juutalaista pitävät Jerusalemia merkittävimpänä kaupunkina maailmassa. Yli miljardi kristittyä tarkastelee Jerusalemia toisesta näkökulmasta. Heille kaupunki merkitsee Jeesuksen elämänhistorian huipennusta. Yli miljardi islaminuskoista katselee uskonnollisessa mielessä Jerusalemia kaupunkina, josta profeetta Muhammed lähti taivaaseen.

Jerusalem on vuosisatoja ollut ennen muuta pyhiinvaellusten kaupunki. Kun 3000-vuotisjuhlien päätoimikunta käynnisti syyskuussa 1995 ennätyksellisen 17 kuukauden juhlajakson, se halusi näyttää maailmalle, että kaupungilla on muutakin tarjottavaa kuin arkeologiaa, hengellisiä kokemuksia tai ikuisia poliittisia kiistoja.

Kristikansa puhuu silloin tällöin Jerusalemista viidentenä evankeliumina. Sen kivet ja ympäröivä luonto tekevät Raamatun eläväksi, vaikka 700.000 asukkaan kaupungin uudessa keskustassa ja lähiöissä on myös moderni syke.

Vahvat elämykset tekevät Jerusalemista Jerusalemin. Jokaisella suurkaupungilla on oma magneettinsa. Jerusalemissa niitä on useitakin, mutta roomalaisten vuonna 70 tuhoaman toisen temppelin läntinen suojamuuri lienee ylitse muiden. Noita samoja muurikiviä Jeesus katseli oppilaittensa kanssa, jotka kiinnittivät huomionsa ulkoiseen: "Opettaja katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!" Jeesusta ei juuri kiehtonut kuningas Herodeksen rakennuttaman temppelin arkkitehtoninen kauneus, kun hän vastasi: "Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle jaottamatta" (Mark. 13:1,2).

Jokainen kokee tuon muurin henkilökohtaisesti. Monille on käynyt kuten hengellisessä laulussa todetaan "Itkumuurilla kohtasi Herran". Vuosisatojen ajan tuolla karulla paikalla on hiljennytty ja vuodatettu kyyneliä tai toisaalta huudettu ja juhlittu.

Juutalaisten pitkä, tuskallinen tie Jerusalemin uusiksi vallanpitäjiksi täyttyi vuonna 1967, jolloin Israelin armeija valtasi kaupungin kuuden päivän sodassa jordanialaisilta.

Monien mieliin ovat syöpyneet lähtemättömästi uutiskuvat sotilaista, jotka ensimmäistä kertaa pääsivät vapaasti Itkumuurille. Yksi valloituksen sankareista oli kenraali ja Jerusalemin juhlavuonna traagisesti murhattu pääministeri Jitzak

Rabin. Noiden kuvien muisto elää ja vahvistaa juutalaisten kansallistunnetta. Vaikka juutalaiset riitelevät monista asioista, Jerusalemin jakamattomasta pääkaupunkiasemasta harvat haluavat tinkiä.

Raamatun messiaaninen aika tuo tullessaan myös rauhan, josta profeetta Sakarja puhuu 14. luvussa. Näissä profeetallisissa kuvissa Jumalan maanpäällisen valtakunnan keskuksena on Jerusalem ja sen Siionin vuori. Kaikki kansat tulevat vuosittain ylistämään kaupunkiin Jumalaa.

Kun Israelin puolustusvoimien päärabbi Shlomo Goren seisoi Itkumuurilla kesäkuussa 1967, hän sanoi juutalaisten ottaneen jälleen haltuunsa Jumalan kaupungin ja astuneen messiaaniseen kauteen. Lähtemätön osa tätä uuden ajan messiaanista ulottuvuutta oli pormestari Teddy Kollek.

Ylös