Kinneret Tours

No 5/ RADIO DEI 30.01. 2006
Hamasin voitto nostaa
suuria kysymyksiä Lähi-itään

Viime viikolla raportoin, miten Lähi-idän kahdet lähekkäiset vaalit luovat jännitettä ja odotuksia mm. rauhanprosessiin. Nyt palestiinalaisten vaalit on käyty. Ne päätyivät suureen yllätykseen, vaikka mielipidemittaukset jo viestivät ääri-islamilaisen Hamasin kasvavasta suosiosta. Lopulta Hamas kiristi Palestiinan vapautusjärjestön pääpuolueen Fatahin ohi ja on selvästi suurin ryhmä uudessa parlamentissa.
Hamasin voitto luo mielenkiintoisen, mutta samalla entistä vaarallisemman asetelman Lähi-itään. Israelilaiset reagoivat Hamasin suurmenestykseen järkyttyneinä. Maan hallitus piti heti vaalituloksen vahvistuttua torstai-iltana hätäistunnon, jossa virkaa tekevä pääministeri Ehud Olmert ilmoitti, ettei Israel voi lähteä neuvottelemaan terroristiryhmän kanssa. Hamasin olisi ensin laskettava aseensa, luovuttava tavoitteestaan tuhota Israel sekä todistettava rauhantahtoiset aikeensa.
Olmert joutuu lujille. Hänellä on edessään pahempi kriisi kuin pääministeri Ariel Sharonin kuolemanvakava sairastuminen tammikuun alussa. Israelin hallitus alkoi viime vuonna hakea paluuta reilun kolmen vuoden takaiseen tiekartta –suunnitelmaan, jonka laati kvartetti, Yhdysvallat, Euroopan unioni, Venäjä ja YK. Uuden rauhanhankkeen airuena pidettiin Israelin vetäytymistä Gazan kaistalta syyskuussa. Rauhanneuvottelujen tunnustelut lykkäytyivät sekä palestiinalaisten että Israelin maaliskuisten parlamenttivaalien vuoksi.
Vaalituloksen selvittyä tiekartan laatinut taustanelikko vetosi Hamasiin ja mahdollisuuksiin aloittaa neuvottelut. Rauhanprosessin välittäjät vaativat yhteisessä kannanotoissaan Hamasia luopumaan väkivallasta ja tunnustamaan Israelin valtion. Kvartetin rauhansuunnitelma tähtää palestiinalaisvaltion perustamiseen.
Hamas on tunnettu itsemurhaiskuistaan, joissa on kuollut satoja israelilaisia. Se on ilmoittanut jatkavansa aseellista vastarintaansa Israelin miehitystä vastaan vaalivoitosta huolimatta.
Israelissa virkaa tekevä pääministeri Olmert johtaa Sharonin hiljattain perustamaa keskustalaista Kadima -puoluetta, joka mielipidemittausten mukaan etenee kohti suurta vaalivoittoa. Mutta palestiinalaisvaalien tulos syö maltillisen puolueen kannatusta ja nostaa äärioikeiston mahdollisuuksia. Olmert on sanonut olevansa valmis keskusteluihin ääriryhmienkin kanssa, jos ne tunnustavat Israelin oikeuden olemassaoloon sekä luopuvat aseiden käytöstä.
Hamasin voitto tuli monella tapaa mielenkiintoiseen aikaan. Yksi surullisista yhteyksistä on holokaustin muistopäivä. Torstaina ja perjantaina vaalittiin Israelissa Hitlerin Saksan juutalaisvainojen muistoa kansainvälisen tunnustuksen alla. Se tapahtui ensimmäistä kertaa, sillä viime vuonna YK hyväksyi israelilaisten aloitteen kansainvälisestä muistopäivästä. Myönteiseen päätökseen vaikutti mm. se, että viime vuonna tuli täyteen 60 vuotta suurimman keskitysleirin Auschwitzin vapauttamisesta. Suomessa tämä muistopäivä on nimetty kaikille vainotuille kansanryhmille. Israelilaiset yhdistävät Hitlerin Saksan kovat kokemukset Hamasin uhkaan tai oikeastaan ryhmän perustavoitteisiin. Hamas haluaa joko ajaa juutalaiset pois omasta maastaan tai mikäli rahkeet riittäisivät, jopa tuhota koko kansan. Militantti organisaatio ei ole sotilaallisesti uhka Israelin vahvalle armeijalle, mutta terrorismia vastaan on hankala taistella perinteisin keinoin.
Ahmed Kurein johtama palestiinalaisten hallitus jätti viime viikolla eronpyynnön. Pääministerin mukaan vaalivoittajan vastuulla on muodostaa uusi hallitus. Reilu vuosi sitten kuollut Jasser Arafat perusti Fatah- liikkeen, joka on poliittisesti hallinnut palestiinalaisia 1960-luvun puolivälistä lähtien. Nyt Fatah aikoo jäädä oppositioon.
Hamasia äänestäneet palestiinalaiset niin Gazassa kuin Länsirannan alueella perustelivat puoluevalintaansa muutoksella. He toivovat Hamasin korjaavan turvallisuusongelmat, parantavan työllisyyttä ja purkavan Fatahin korruptoituneen valtarakennelman. Arabimaailma on myös laajasti iloinnut Hamasin menestyksestä.
Suurin huolenaihe tällä erää niin lännelle kuin Israelille on siinä, että Hamasin vaikutusvaltaisimmat johtajat niin Syyriassa kuin palestiinalaisalueilla ilmoittivat tuoreeltaan, ettei järjestö aio luopua aseista eikä Israelin tuhoon tähtäävistä hankkeista. Nykyinen Fatah-johtaja, presidentti Mahmud Abbas on ainakin toistaiseksi päävastuussa mahdollisista rauhanneuvotteluista Israelin kanssa. Vaalitulos näyttää kuitenkin toistaiseksi ehkä pitkäksikin aikaa romuttaneen niin Israelin kuin sen pääliittolaisen Yhdysvaltojen toiveet demokraattisesta Palestiinan valtiosta, joka solmii rauhan Israelin kanssa.
Asetelma on kuitenkin tällä hetkellä mahdollisimman hankala. Pitkään kadoksissa ollut luottamus alkoi hiukan palautua viime vuoden aikana Israelin hallituksen ja palestiinalaisjohdon välillä. Nyt tuo optimismi rauhan mahdollisuuksiin romahti kertaheitolla uusiin pohjalukemiin.

4 4 4 4

No 4/ RADIO DEI 23.01. 2006
Voiko Hamas olla demokraattinen?

Viime keväästä lähtien täällä Lähi-idässä on pohdiskeltu sitä, voivatko täkäläiset terroriryhmät Hizbollah ja Hamas olla demokraattisia. Lähtökohtana oli Hamasin suostuminen palestiinalaisten johtajan Mahmoud Abbasin ajamana tulitaukoon Israelin kanssa.
Asia on juuri nyt erittäin ajankohtainen, sillä keskiviikkona on palestiinalaisalueilla parlamenttivaalit ja ääri-islamistinen Hamas näyttää nousevan suureksi voittajaksi. Viimeisten mielipidemittausten mukaan ryhmä kilvoittelee aivan tasapäisesti tähänastisen valtapuolueen Fatahin kanssa.
Fatahia johtavat syksyllä 2004 kuolleen Jasser Arafatin läheiset veteraanityötoverit kuten Abbas ja pääministeri Ahmed Kurei, jotka eivät nauti nuorten suosiota. Vuonna 1993 Oslosta käynnistyneen rauhanprosessin varjossa varttunut sukupolvi on imenyt itseensä entistä syvempää Israelvastaisuutta. Uskonnollinen propaganda sekoittuneena kansallisiin tavotteisiin uhkuu vihaa. Ja se ei ole vain viimeisten viiden vuoden tuote. Jo ennen nykyistä kansannousua, intidadaa pidettiin palestiinalaisalueilla jatkuvasti lastenleirejä, joissa opetettiin taistelutaitoja sekä pidettiin oppitunteja juutalaisten pahuudesta. Sama sävy on palestiinalaisten käyttämissä oppikirjoissa.
Viime syksynä Nobelin talouspalkinnon saanut heprealaisen yliopiston professori Israel Aumann pitää tätä nuorten asennetta paljon kauaskantoisempana ja vaarallisempana kuin nykyisessä mitassa olevat palestiinalaisten itsemurhaiskut tai juutalaiskaupunkeihin ampumat kassamraketit. Hänen mielestään Israelin hallitus epäonnistui viime vuosikymmenellä tehtävässään painostaa palestiinalaishallinto muuttamaan kouluopetuksensa suuntaa rauhantahtoiseksi. Kuitenkin tämä opetussisältöjen muuttaminen oli yksi Oslon julistuksen tärkeimpiä periaatteita.
Aumann puhui viime viikolla Herzliassa, jossa pidetään vuosittain maan suurin asiantuntijakonferenssi. Eri alojen spesialistit sekä maan johtavat poliitikot puhuvat niin rauhanhankkeista, ympäristöongelmista kuin taloudestakin.
Israelin virkaa tekevä pääministeri Ehud Olmert käytti Herzliassa maltillisen puheenvuoron. Hän on koettanut mm. sanoa, että neuvottelut Hamasin kanssa eivät ole poissuljettu vaihtoehto, jos ryhmä laskee aseensa ja luopuu väkivallasta sekä Israelin tuhoamiseen tähtäävistä suunnitelmistaan.
Kysymys Hamasista ja demokratiasta on mutkikas. Missä menevät todellisen demokratian rajat? Salliiko demokratia esimerkiksi ottaa tavoitteekseen toisen valtion totaalisen tuhoamisen?
Täällä kommentaattorit ja poliitikot ovat kääntäneet kysymyksen kansainväliseksi. Miten kävisi esimerkiksi Yhdysvalloissa, jos Al-Qaida luopuisi terrorismista, hyväksyisikö maan hallitus Al-Qaidan ehdokkaat vapaisiin vaaleihin? Entä siinä tapauksessa, että natsit olisivat sanoutuneet irti väkivallasta, olisiko Hitleristä tullut hyväksyttävä kansleri Saksalle?
Ongelman ydin ei ole lopulta taktiikassa eli tässä tapauksessa väkivallasta luopumisessa, vaan tavoitteissa. Israelille näyttää mahdottomalta hyväksyä Hizbollah ja Hamas niitten lopullisten päämäärien takia. Nämä molemmat ryhmät ovat tärkeitä fundamentalistisessa islamliikkeessä, joka pyrkii luomaan totalitaarisen maailmanjärjestyksen.
Näitä samoja perustavotteita on paalutettu mm. Iranissa, Sudanissa ja talebanien Afganistanissa. Nämä ääriryhmät näkevät itsensä osana maailmanlaajuista taistelua muslimien ja lännen välillä. Tähän tavoitteeseen yhtyy lisäksi monia ääriryhmiä islamilaisissa maissa, joissa ne eivät ole kuitenkaan päässeet dominoiviksi. Tällainen ryhmä on esimerkiksi Egyptin muslimiveljeskunta, jolta Hamas perustamisvaiheessaan 1980-luvulla ammensi vaikutteita.
Yhdysvallat ja Eurooppaa ovat ainakin aika ajoin rauhansovittelijoina ummistaneet silmänsä näiltä ääri-islamin laajoilta tavotteilta. Länsimaat tukevat Hizbollahin ja Hamasin mukanaoloa politiikassa sillä optimismilla, että nuo ryhmät ikäänkuin muuttaisivat tavotteitaan demokraattisessa prosessissa.
Pienet pehmennykset strategiassa eivät kuitenkaan tarkoita halukkuutta rauhaan Israelin kanssa. Esimerkiksi Hizbollah kuulutti äänekkäästi väkivallan voittoa, kun Israel vetäytyi keväällä 2000 eteläisestä Libanonista. Se ei siis luopunut väkivallasta, vaan näki Israelin yksipuolisen vetäytymisen heikkouden osoituksena ja osavoittona. Tämän vuoksi Hizbollah kehotti palestiinalaisia entistä ponnekkaammin jatkamaan samalla linjalla. Hamas ja sen rinnalla Jihad –ryhmä ovatkin nyt kuuluttaneet, että Israelin yksipuolinen vetäytyminen syksyllä Gazasta oli voitto ja nyt tavoitellaan suuremman alueen eli Länsirannan vapauttamista samoin keinoin, siis väkivallalla.
On epätodennäköistä, että vaaleilla valitut ääri-islamistit alkasivat yhtäkkiä keskittyä kansalaistensa hyvinvointiin ja jättäisivät taistelun Israelia vastaan. Nämä ryhmät ovat kyllä saaneet taloudellisessa ahdinkotilanteessa kannatusta lupaamalla ja myös rakentamalla kouluja ja lastentarhoja, joita sitten käytetään Israelvastaisen propagandan keskuksina. Poliittinen vallankäyttö ei rauhoita näitä ryhmiä, vaan antaa niille pikemminkin lisäperusteita jatkaa valitsemallaan linjalla.
Lähi-idän nykypolitiikassa löytyisi lukuisia esimerkkejä, miten nimellisdemoraktia on nostanut valtaan diktaattoreita. Hitlerin propagandapäällikkö Josef Goebbels selitti jo ennen toista maailmansotaa, että natsit käyttivät demokraattisia metodeja "ainoastaan" saadakseen vallan.
Iranissa muslimiajatollahien johtama uskonnollinen neuvosto on varmistanut valtansa manipuloimalla vaalijärjestelmää. Ainoastaan uskonnollinen eliitti voi vahvistaa vaaliehdokkaat. Näin varmistui mm. nykyisen presidentin Ahminedajevin valinta. Hän on uskonnollisten iranilaisten puhetorvi ja antaa jatkuvasti erittäin kovia Yhdysvaltojen ja Israelin vastaisia julkilausumia. Tässä samassa maassa pyritään myös rikastamana uraania, josta on mahdollista tehdä ydinpommi.
Mikä sitten on kansainyhteisön demokraattinen tapa puuttua tilanteisiin ennenkuin on liian myöhäistä? Irakin sota ja Yhdysvaltojen juuttuminen miehittäjänä maahan ei ollut onnistunut ratkaisu.
Kuitenkaan se ei riitä, että islamistiset organisaatiot lupaavat luopua väkivallasta. Koska ne vaikuttavat valtapyrkimyksissään peruuttamattomasti totalitäärisiltä, pitää luoda järjestelmä, jolla ne voidaan sulkea pois vaaleista. Vaikka Hamaskin lupaisi taktiikkansa muutosta, länsivaltojen ei pitäisi vahvistaa sen laillista asemaa ennenkuin se antaa todellista näyttöä rauhantahdosta.

4 4 4 4

No3 /RADIO DEI 16.01. 2006
Tuore tutkimus kertoo palestiinalaisten
epäonnistuneen yrityksessä murtaa
Israelin yhteiskuntarauha

Reilun viikon ajan Israelin uutisissa on luonnollisesti keskitytty pääministeri Ariel Sharonin vakavan sairastumisen seuraamiseen ja keskusteltu tulevista parlamenttivaaleista.
Päiväkohtaisissa tapahtumissa on toki muutakin erittäin mielenkiintoista. Journalistit analysoivat tämän kuun lopun palestiinalaisalueitten vaaleja, Iranin ydintutkimusohjelmaa ja sen uhkaa Israelille sekä uusimpia selvityksiä maan köyhistä ja sen perusteella tarpeesta uudistaa sosiaalipolitiikkaa.
Tällä kertaa minä haluan paneutua taas hetkeksi yhteen viime vuosien kestoaiheista, palestiinalaisten väkivaltaiseen vastarintaan, jota kutsutaan kansannousuksi, intifadaksi.
Viime viikolla nimittäin julkistettiin Tel Avivin yliopistossa aiheeseen liittyvä tutkimus. Selvityksen mukaan palestiinalaiset eivät ole onnistuneet keskeisissä tavoitteissaan eli murtaa Israelin yhteiskuntajärjestelmän perustaa ja siten saattaa koko poliittinen järjestelmä epätasapainoon.
Tutkimuksen yläotsikkona on ”Israelin kansallinen sinnikkyys” ja varsinainen otsikko ”Toisen intifadan vaikutus Israelin yhteiskuntaan”.
Useamman tutkijan selvityksen kirjoittanut Meir Elran toteaa yhteenvedossa, että Israelin yhteiskunnallinen suojaverkko säilytti vilkkaan terrorismin vuosina syksystä 2000 vuoteen 2005 tasapainonsa.
Täkäläisiin lehtiin haastateltu Israelin keskustiedustelupalvelusta äskettäin eläkkeelle jäänyt eversti myös totesi, että Elranin tutkimusryhmän perusväittämä palestiinalaisten tavoitteista oli oikea. Intifadalla pyrittiin ennen muuta psykologisesti hyökkäämään Israelin yhteiskuntarauhaa vastaan.
Eversti Lermanin mukaan terrorismilla oli ensimmäisestä päivästä lähtien kaksitahoinen psykologinen päämäärä; murtaa Israelin yhteiskunnan moraalisuus ja ärsyttää maan hallitus ja armeija brutaaleihin vastatoimiin, jotka olisivat tuhonneet Israelin kansainvälisen maineen ja sitä kautta lisänneet syytöksiä, että maalla ei ole laillista oikeutta itsenäiseen olemassaoloon.
Tutkimuksessa keskityttiin mittaamaan israelilaisten reaktioita terrorismin aaltoon kolmella osa-alueella. Ensiksi: miten maan yleiset, arkiset rakenteet toimivat, toiseksi: miten yhteiskunta kykeni henkisesti vastaamaan väkivaltaiskujen traumaattisiin tapahtumiin ja kolmanneksi: miten kansalaiset reagoivat väkivaltaan eli millaisena pysyi rivikansalaisten mieliala suhteessa tulevaan.
Kaikkein vilkkaimman itsemurhaiskujen vaiheen aikana päivittäiset rutiinit eivät missään vaiheessa lamaantuneet. Myös päättäjät kehottivat ihmisiä palaamaan arjen rutiineihin niin pian kuin mahdollista. Tutkimuksen mukaan tämä helpotti palautumista yhteiskunnallisesta traumasta, vaikka tietysti yksilötasolla kauhukuvat säilyvät vuosia, monien kohdalla jopa koko loppuelämän ajan.
Tutkimusraportti muistuttaa, miten tämä yleinen suhtautuminen antaa kuvan Israelin yhteiskunnan sinnikkyydestä traumojen keskellä. Kun toimintarakenteet joustavat, kansakunta ei lamaannu. Toisaalta se myös vastaa ulkoisiin uhkiin, eikä anna terrorismille periksi.
Yksi Israelin vaikeimmista ongelmista onkin ollut pitkään se, miten vastata terrorismiin. Kun toisaalta etenkin parin viime vuoden aikana hallitus on toistuvasti osoittanut halunsa palata neuvottelupöytään palestiinalaisten kanssa ja hyvän tahdon eleenä mm. vetäytyi syyskesällä 2005 kokonaan Gazan kaistalta, islamilaiset ääriryhmät ovat sitten omassa propagandassaan käyttäneet tätä hyväksi. Väkivaltaa käyttävät ryhmät ovat väittäneet Israelin lähtöä Gazasta heikkouden eleeksi ja tämän vuoksi kannustaneet joukkojaan entistä suurempaan väkivaltaan.
Tunnetuimpien ääriryhmien Hamasin ja Jihadin tulkinnan mukaan tiukalla väkivallalla on mahdollista vapauttaa lisäksi suurempi palestiinalaisalue, Länsiranta.
Israelin pelkoa ja heikkoutta on korostanut jatkuvasti myös iranilaismielinen Hizbollah –järjestö, joka toimii Libanonissa. Se sai väittämilleen erityistä pontta keväällä 2000, kun Israel vetäytyi yksipuolisella päätöksellään eteläisestä Libanonista. Israel ehti pitää alueella noin 15 vuoden ajan puskurivyöhykettä niin palestiinalaississejä kuin Hizbollahin asemiehiä vastaan.
Kaiken kaikkiaan israelilaistutkimus väittää, että huolimatta terrorismista ja sen uhkista, kansalaiset ovat säilyttäneet optimisminsa ja eivät ole suostuneet murrettavaksi. Tärkeimpiä näyttöjä tästä optimismista on suhteellisen pikainen paluu arkeen yksittäisten itsemurhaiskujen jälkeen ja kansalaisten halu epäluottamuksen ilmapiirissäkin palata neuvottelemaan rauhasta.
Tämä tutkimus ei selvittänyt erikseen kansalaisten asenteita rauhanprosessiin. Aiemmat kyselyt ovat mitanneet tätä asiaa ja jonkinlaisen laajemman kuvan antanee sekin, että tänä päivänä parlamentin suuri enemmistö ei enää haaveile läheisestä yhteistyöstä palestiinalaisten kanssa, vaan puhuu kahden valtion mallista, jossa Israel ja Palestiina toimivat erillisinä yksikköinä.
Tämän periaatteen pohjalta haaveillaan nyt paluuta neuvotteluihin, mutta rauhanvälittäjiä tarvitaan edelleen. Israel uskoo toistaiseksi vain Yhdysvaltojen rooliin, sen sijaan palestiinalaiset vaativat sovitteluun aktiivisesti mukaan myös Euroopan unionia ja Venäjää. Kun muutama vuosi sitten julkistettiin Lähi-itää varten ns. tiekartta ohjelma, tämän rauhanaloitteen suurimpana taustavaikuttajana oli edellä mainitun kolmikon lisäksi Yhdistyneet Kansakunnat.
Israel luottaa YK:n rooliin ehkä kaikkein vähiten, sillä se näkee järjestön sisällä arabi- ja laajemmin muslimimaailman vaikutuksen liian suurena uhkana. Tämän vuoksi vaikka tutkimukset osoittavat optimismia, israelilaisten enemmistö yhä luottaa olemassaolonsa turvana eniten omaan osaamiseensa ja armeijaansa.

4 4 4 4

No 2/ RADIO DEI 09.01. 2006
Sharonin sairauskohtaus hämmentää Lähi-itää

Israelin hallitus ajautui syksyllä toimintakyvyttömäksi, kun tiukan linjan oikeistolaiset irtautuivat pääministeri Ariel Sharonin Likud -puolueesta. Heidän keskeisenä perusteenaan hallituksen jättämiseen oli Israelin vetäytyminen syyskesällä Gazasta. Talousministeri Benjamin Netanjahu haastoi pääministerin ylimääräiseen puheenjohtajakilpaan, mutta hävisi vaalin.
Ennenaikaiset parlamenttivaalit määrättiin maaliskuun loppuun, kun Sharonin hallituskumppanina toimineessa työväenpuolueessa vaihtui lokakuussa valta. Sharonin vakava sairastuminen toi lisäksi viime viikolla uuden käänteen Israelin sisäpolitiikkaan.
Kun Likud repeytyi kahtia, Sharon perusti marraskuussa Kadima –puolueen, joka kannattaa palestiinalaisvaltion perustamista Israelin rinnalle. Kadima haluaa, että Jordanjoen läntisen rannan alueella otetaan huomioon väestötilanne ja vanhojen YK:n päätölslausminen mukaan Israelille taataan turvalliset rajat. Käytännössä se tarkoittaa Jerusalemin jakamattomuutta ja Länsirannan alueen suurten juutalaisasutusten säilyttämistä Israelin hallinnassa.
Yllättävän nopeasti revanssin mahdollisuuden saanut Netanjahu valittiin ”tynkä-Likudin” puheenjohtajaksi ja hän ajaa pidättyvää linjaa suhteessa palestiinalaisvaltion perustamiseen. Hän haluaisi Sharonia tiukemmat otteet siinä tapauksessa, että palestiinalaisten johtaja Mahmoud Abbas ei saa väkivaltaisia ääriryhmiä kuriin. Kriittinen aika on käsillä, kun ääriryhmät irtosivat Abbasin painostamasta tulitauosta vuoden vaihteessa ja palestiinalaisalueella pitäisi järjestää vaalit tämän kuun lopussa.
Sharon antoi vain muutamia päiviä ennen vakavaa sairauskohtaustaan armeijalle luvan perustaa Gazan sisälle parin kilometrin levyisen puskurivyöhykkeen, koska militantit palestiinalaiset alkoivat ampua raketteja Israelin siviiliasutuksiin.
Israelin parlamentin juutalaispuolueet ovat nykyisin yksimielisiä siitä, että palestiinalaisten ja Israelin asutukset tulee eristää toisistaan. Tämän vuoksi hallitus salli noin neljä vuotta sitten aloittaa useita satoja kilometrejä pitkän turva-aidan rakentamisen. Kansainvälistä huomiota ja jopa YK:ssa tuomitsevan päätöslauselman aiheuttanut puolivalmis aita on israelilaispäättäjien mukaan todistanut tarpeellisuutensa. Varmuudella useita kymmeniä terrori-iskun yrityksiä on kilpistynyt tuohon pääosin teräsverkkoiseen ja sähköisin tunnusanturein varustettuun aitaan. Kaikkein kriittisimmissä paikoissa, joissa palestiinalais- ja juutalaiskylät ovat kiinni toisissaan, korkea aita on muutamien kymmenien kilometrien matkalla tehty betonista.
Aitaa on vastustettu, koska se paikka paikoin jättää arabiviljelyksiä mottiin Israelin puolelle. Toisaalta monet näkevät suoja-aidan tosiasialliseksi rajalinjaksi tulevaisuudessa Israelin ja Palestiinan valtioitten välillä. Rajoista ei ole vielä päästy lähellekään poliittista sopua. Turva-aidan linjaus noudattelee pääsääntöisesti rajoja, jotka olivat käytössä ennen vuoden 1967 sotaa lukuun ottamatta Jerusalemia ja suurimpia juutalaisasutuksia Länsirannan alueella.
Sharonin hallituskauden maltillisuus on ollut monille israelilaisillekin suuri yllätys. Reaalipolitiikka on saanut entisen tiukan kenraalin ja puolustusministerin uusiin arviointeihin. Uusi oikeistoliike näkee samoin, että Israelin mahdollisuus turvallisiin rajoihin on lopulta kahden valtion mallissa. Kadima –puolueen reunaehdot ovat kuitenkin tiukemmat, mitä työväenpuolue tarjosi vielä vuonna 2000 palestiinalaisille.
Mielipidemittaukset ovat osoittaneet Kadimalle murskavoittoa, tuoreimpien mittausten mukaan se saisi ilman Sharoniakin liki 40 parlamenttipaikkaa 120:stä. Likud kutistuisi nykyisestä 40:stä alle puoleen ja kolmannen suuren ryhmän, työväenpuolueen ja sen pienen liittolaispuolueen kannatus osoittaa tällä hetkellä noin 25 paikkaa. Vaalien suuri häviäjä on varmasti keskustalainen Shinui, joka menettäisi lähes kaikki 17 edustajapaikkaansa. Edellisten vaalien suuri voittaja ei ole kyennyt todistamaan protestipuolueen lupauksiaan esimerkiksi suhteessa pahimpiin vastustajiinsa uskontopuolueisiin. Shinui oli Sharonin hallituksessa ”hiljaisena yhtiömiehenä”, mutta jäi jo vuosi sitten oppositioon.
Kansansuosikki Sharonin sairaus tekee Israelin poliittisesta vallanjaosta joka tapauksessa tyystin toisenlaisen, mitä viimeiset kyselyt ovat osoittaneet. Virkaa tekevä pääministeri Ehud Olmert on suurin suosikki Kadiman johtajaksi ja pääministeriksi. Maltillinen oikeistopolitiikko lisäsi poliittista suosiotaan toimimalla 90-luvulla pitkään Jerusalemin pormestarina.
Islamilainen ääriliike Hamas auttoi Likud –puolueen nuorta johtajaa Netanjahua 90-luvun puolivälissä. Hamas masinoi jatkuvasti raakoja itsemurhaiskuja. Rabinin murhan jälkeen pääministeriksi noussut Shimon Peres uskoi vielä tuolloin mahdollisuuksiin neuvotella palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin kanssa. Äänestäjät halusivat kuitenkin palestiinalaisalueitten ääriryhmät kovemmalla kädellä kuriin ja Netanjahu nousi pääministeriksi.
Netanjahun suisti vallasta työväenpuolueen uusi johtaja Ehud Barak. Hän tarjosi syksyllä Arafatille Palestiinan itsenäisyyden ohella mm. Jerusalemin jakamista kahden valtion pääkaupungiksi. Arafat kieltäytyi ja alkoi toinen, entistä väkivaltaisempi kansannousu, intifada.
Nyt Israelin politiikka on suuressa murrosvaiheessa. Tulevien viikkojen henkilöratkaisut tulevat vaikuttamaan pitkälle tulevaan. Sharonin sairastuessa ei ole ollut ihme, että muslimimaailma iloinnut. Hamasin edustajat muun muassa sanoivat, että Lähi-itä on parempi paikka ilman Sharonia, ja että israelilaisjohtaja on menossa sinne mihin pahantekijät lähetetään. Toisaalta Hamas ei halua neuvotella rauhasta kenenkään juutalaispoliitikon kanssa.
Sen sijaan minua on hiukan kummastuttanut tunnetun amerikkalaisen tv-evankelistan ja takavuosien presidenttiehdokkaan Pat Robertsonin puhe. Hänelle Sharonin sairauskohtaus oli Jumalan kuritusta. Robertson totesi uutistoimisto AP:n siteerauksessa, että Jumala ei salli kenenkään jakaa maataan. Hänen tulkintansa profeetta Jooelin kirjasta ei silti kuulosta paljon kevyemmältä kuin pienen juutalaisen ääriuskonnollisen ryhmän lausuma, jonka mukaan heidän kirouksensa toimi Sharonin yllä.
Tahdikkaammilta tässä tilanteessa vaikuttivat varsinaisten poliitikkojen suruvalittelut. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti George Bush ja palestiinalaisten pääministeri Ahmed Korei sanoivat rukoilevansa israelilaisjohtajalle pikaista paranemista.

4 4 4 4

No 1/ RADIO DEI 02.01. 2006
Levoton uusi vuosi Gazassa

Uusi vuosi alkoi palestiinalaisarabien asuttamalla Välimeren rannikkokaistaleella, Gazassa levottomasti. Muun muassa uuden vuoden päivänä YK:n työntekijöille tarkoitettuun anniskelubaariin tehtiin räjähdeisku. Poliisin mukaan palestiinalaiset saapuivat klubille asiakkaiden poistuttua. Hyökkääjät pahoinpitelivät vahtimestaria, sitoivat hänen kätensä ja ajoivat ulos rakennuksesta. Sen jälkeen naamioidut miehet heittivät ravintolasaliin kranaatteja. Baari on alueen ainoa alkoholin anniskelupaikka. Kyseessä oli ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun YK:ta vastaan on suoraan hyökätty Gazassa. Samana aamuna palestiinalaiset militantit kidnappasivat italialaisen avustustyöntekijän, mutta vapauttivat hänet iltapäivällä. Vajaata viikkoa aiemmin Gazassa otettiin kahdeksi päiväksi panttivankeuteen kolme brittiä. Yksi heistä työskenteli kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön palveluksessa.
Palestiinalaislähteiden mukaan kaksi palestiinalaista kuoli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Israelin armeijan ammuttua ohjuksen Gazan pohjoisosaan. Suomessakin kerrottiin jälleen, miten Israel teki verisen iskun Gazaan. Harvat läntiset välineet kuitenkaan vastapainoksi uutisoivat, että Israelin tekemää ohjusiskua edelsivät palestiinalaisten raketti-iskut Askelonin kaupunkiin ja Negevin alueelle. Iskun jälkiselvittelyissä kuoli myös israelilaissotilas.
Israelin armeija vahvisti tekemänsä iskun. Samalla armeijan tiedottaja muistutti, että ohjus ammuttiin, koska palestiinalaiset valmistelivat aseiskuja vastikään perustetulta Gazan puskurivyöhykkeeltä Israelin puolelle.
Levottomuudet ovat viime päivinä lisääntyneet alueella. Israelin armeija evakuoi Gazasta liki 9.000 juutalaissiviiliä viime vuoden elokuussa. Yhteenototo ovat heijastumaa Israelin ja palestiinalaishallinon viime keväänä solmimasta tulitauosta, josta vuoden vaihteessa useat palestiinalaiset ääriryhmät sanoutuivat irti. Ääriryhmät lähtivät kevällä preidentti Mahmoud Abbasin esittämään tulitaukoon mukaan hyvin vastahakoisesti. Ne suostuivat kuitenkin lopulta, kun näkivät tulitauon hyväksi valmistusajaksi uusien iskujen sarjaan juutalaisia vastaan. Tulitauko myös varmisti, että Israel vetäytyi Gazasta.
Nyt muslimimilitantit haluavat painostaa Israelin ulos Jordanjoen Länsirannalta. Monet aseryhmät ovat sanoneet jatkavansa väkivaltaista taistelua Israelia vastaan. Tämän taistelun kohteina ovat yhtälailla Israelin armeija kuin juutalaiset siviilit. Joulun välipäivinä esimerkiksi monista väkivaltaiskuista vastuussa oleva Al Aksan marttyyrien prikaatit kehotti kaikkia osastojaan valmistautumaan taisteluun ja tekemään itsemurhaiskuja koko Israelin alueella. On mielenkiintoista, että tämä radikaaliryhmä on kaikesta huolimatta osa palestiinlaisten tähän astista poliittista valtaryhmittymää Fatahia. Fatahin kanssa Israel on neuvotellut rauhasta.
Al Aksa ryhmittymä on Hamasin ja jihadin tavoin kärkkymässä mahdollisuuksia iskeä juutalaisten kimppuun. Tämän vuoksi Israelissa kiristettiin viikon vaihteessa turvatoimia koko maassa. Pelkona oli, että ääriryhmät saattaisivat tehdä iskuja, kun maassa vietettiin länsimaisen kalenterin mukaan uutta vuotta sekä juutalaisten valon juhlaa, hanukkaa, joka päättyy tiistaina.
Jerusalemiin johtavia teitä vartioidaan tarkasti. Lisäksi kaikki palestiinalaisalueet ovat tiukasti suljettuina. Israelin uutislähteet kertoivat viikon vaihteessa, että turvallisuusviranomaiset ovat saaneet varoituksia kymmenistä muslimien ääriryhmien suunnittelemista iskuista. Poikkeustoimet jatkunevat ainakin parin viikon ajan.
Viikko sitten Betlehemissä ja nyt uutena vuotena Gazassa kymmeniä naamioituneita asemiehiä ryntäsi palestiinalaisten omiin hallintorakennuksiin vaatien työpaikkoja ja rästissä olevia palkkoja maksuun.
Nämä uudet levottomuudet ja väkivallalla uhkaaminen ovat todennäköisesti myös ääriryhmien keino hankkia näkyvyyttä ennen tämän kuun loppuun kaavailtuja väliaikaisen parlamentin vaaleja. Joulukuun paikallisvaaleissa itsemurhaiskustaan kuuluisaksi tullut Hamas sai useissa suurissa taajamissa murskavoittoja ja näyttää todella nousseen pääpuolue Fatahin ja puheenjohtaja Abbasin vakavaksi haastajaksi. Edellisiä vuoden 1996 vaaleja Hamas boikotoi, mutta aikoo nyt toimia sekä poliittisella että sissisodan rintamalla.
Israelissa lähestyviä palestiinalaisvaaleja seurataan kiinnostuneina. Hyvin maltillisena tunnettu varapääministeri Shimon Peres totesi viikon vaihteessa, että Hamasin mahdollisen vaalivoiton myötä tiekartta –rauhanprosessi voidaan unohtaa. Juutalaisten leirissä ei löydy niin hyväuskoisia poliitikkoja, jotka suostuisivat neuvottelemaan Israelin tuhoa vaativan terroristiryhmän kanssa.
Lisäjännitteen Lähi-idän tilanteeseen luo Israelin maaliskuiset parlamenttivaalit, johon istuva pääministeri Ariel Sharon lähtee uuden keskusta-oikeistolaisen Kadima –puoleen johtajana. Mielipidemittaukset ennustavat puolueelle murskavoittoa, mutta epävarmuustekijänä on 77-vuotiaan kansansuosikki Sharonin terveydentila. Reilusti ylipainoinen pääministeri käväisi joulukuun puolivälissä sairaalahoidossa lievän sydänkohtauksen vuoksi ja tuota vaivaa operoidaan vielä tällä viikolla.
Vuosi 2006 jatkuu Lähi-idässä mielenkiintoisena. Uutisaiheita kiihkeältä alueelta ei tule puuttumaan, toivoa ja rukoilla vain sopii, että osapuolet palaavat neuvottelupöytään ja aseilla uhittelu sekä niiden käyttö loppuvat.