Viikko 38/ 20.09. 2007

Lähi-idän kristityt ovat politiikan puristuksessa 

Lähi-idän kristityt on pieni vähemmistö, joka pääasiallisesti haluaa elää rauhassa joko islamilaisen tai juutalaisen enemmistön keskellä. Monet kristityt ovat viime vuosikymmeninä muuttaneet alueelta, koska kärsivät valtaväestön uskonnollisesta painostuksesta.

Kristittyjen hankala asema hukkuu yleensä Lähi-idän päivänpolttavien kriisien alle, jolloin painostus heitä kohtaan helposti lisääntyy. Alueen valtakirkkojen johtajat ja islaminuskoiset sanovat vähemmistöjen kaikkoavan palestiinalaisasutuksista Israelin miehitysvallan vuoksi. Israelilaiset puolestaan todistavat vastapuolen painostuksesta kristittyjä kohtaan, mikä on johtanut tuhansien muuttoon ulos muun muassa Jeesuksen syntymäkaupungista Betlehemistä. Ääri-islamistisen Hamasin noustua valtaan Gazassa, kristityt ovat joutuneet sielläkin painostuksen alle ja alkukesästä siellä esimerkiksi räjäytettiin Raamattukauppa. 

Lähi-idän kristityt ovat pääasiassa katolilaisia tai ortodokseja, jotka pitävät matalaa profiilia. Osa heistä myös samaistuu islamilaisten taisteluhaluun vapautua Israelin miehityksestä. Sen sijaan protestanttisen vähemmistön kannanotot ovat yleensä sovinnollisia suhteessa Israeliin. Uudestisyntyneet kristityt puhuvat mieluummin arabien ja juutalaisten aidosta veljeydestä, jota Jeesuksen rakkaus saa aikaiseksi.

Ihmisoikeusraporttien mukaan kristityt kärsivät yhä maailmassa eniten uskonsa tähden. 1900-luvulla kuoli marttyyreinä enemmän kristittyjä kuin ajanlaskumme muina vuosisatoina yhteensä. He ovat kuolleet pääasiassa kommunistisissa sekä islaminuskoisissa maissa. Toisaalta suhteellisesti laskien juutalaiset ovat kärsineet uskontonsa vuoksi eniten.

Palestiinalaisten hallinnoimilla Länsirannalla ja Gazassa aktiiviset kristityt ovat koko ajan vaarassa, islamista kristityiksi kääntyneitä on myös tuomittu vakaumuksensa vuoksi vankeuteen. Yleensä kristityt kokevat henkistä painostusta ja sortoa työ- ja opiskelupaikoillaan, jos pitävät vakaumustaan avoimesti esillä. Kristitty saa elää vähemmistönä melko rauhallisesti arkea, jos hän on hiljaa.

Yleensä kristittyjen muuttoaallosta keskusteltaessa vedotaan poliittiseen epävakauteen. Nyt on kuitenkin tuotu esiin toinenkin näkökulma. Erityisesti islamista kääntyneet ovat vaikeuksissa. Heitä on pidätetty ja painostettu luopumaan uskostaan. Hiljattain Gazassa pakotettiin tunnettua yliopiston opettajaa avioliittoon islaminuskoisen miehen kanssa, mikä olisi merkinnyt samalla kääntymistä islamiin.

Katolisen kirkon paikalliset johtajat ovat nimittäneet kristittyjen muuttoaaltoa kiroukseksi. He pelkäävät, että nykyinen kehitys hävittää Pyhän maan ja koko Lähi-idän elävän kristillisyyden. Kirkoista tulee turistien teemapuistoja ja monumentteja, joita kristityt eivät enää edes itse valvo.

Kolme yksijumalaista maailmanuskontoa, juutalaisuus, kristinusko ja islam kohtaavat Lähi-idässä. Islam on selvänä enemmistönä. Kiistellyillä Länsirannan ja Gazan alueilla on noin 50 000 kristittyä kahden miljoonan muslimin keskellä. Israelin 7 miljoonasta kansalaisesta juutalaisia on noin 6 miljoonaa, islaminuskoisia vajaa miljoona ja pääasiassa katolisia kristittyjä noin 100 000.

Lista maista, joissa vainotaan tai rajoitetaan uskonnonvapautta, on pitkä. Lähi-itä ja sen vaikutuspiiri ovat listan synkimmässä päässä. Vakavimmin kristittyjen vapautta rajoitetaan Saudi-arabiassa, Iranissa ja Sudanissa. Mutta kristityt ovat uhattuja uskonsa tähden useimmissa islamilaisissa maissa, myös Israelissa, jossa lain mukaan vallitsee uskonnonvapaus. Messiaaniset muodostavat juutalaisuuden sisällä oman kristityn lahkonsa, jota Israelin uskonnolliset ortodoksijuutalaiset häiritsevät. Ortodoksit kokevat messiaaniset uhkana ja juutalaisuuden pettureina, joitten määrä on heidän näkökulmastaan uhkaavasti kasvamassa.

HEIKKI KANGAS

 

Viikko 39/ 27.09. 2007

Mistä viha syntyy? 

Iltapäivälehtien lööpit pitävät Suomessakin yllä kauhistelua väkivaltaisesta maailmasta. Langenneen ihmiskunnan synnin seuraukset ovat laajetessaan johtaneet ja yhä johtavat kansojen ja uskontojen välisiin sotiin niin Lähi-idässä kuin muualla.

Väkivalta on tunteetonta ja kylmäveristä. Julkisuudessa on luotu usein kuvaa julmureista, jotka eivät edes kadu tekojaan. Syvä paatumus, katumattomuus ei ole uutta. Meillä on valitettavasti jokaisella synnyinlahjana siihen eväät. Uskon kuitenkin, että täysin kyyninen väkivallantekijä on harvinaisuus. Meissä on jokaisessa sisäänrakennettuna ennen kaikkea kaipuu elävän Jumalan yhteyteen ja anteeksiannon äärelle.

Mistä viha sitten syntyy? Onko sitä mahdollista hallita?

Ihmisen kapinan tähden Jumalaa vastaan elämme synnin saastuttamassa maailmassa. Murhat alkavat sydämestä. Jos vihan ja suuttumuksen siemenet saavat hautua ihmisen sisällä, ne vääristävät koko maailmankuvan.

Tällaiset kielteiset asenteet muuttavat käytöstämme. Emme enää heijasta Jumalan tahdon mukaisesti elämää, vaan kuolemaa. Teemme katkeruudesta ja lopulta tuhoavasta vihasta ”oikeutetun”. Suutumme ja vaadimme oikeuksiamme. Kun olemme rauhattomia ja kärsimättömiä, loukkaamme ja vahingoitamme kanssaihmisiä. Tästä on suhteellisen lyhyt matka väkivallan tekoihin.

Raamatun alkulehdillä kerrotaan Kainista, jonka kateus sumensi veljessurmaan. Selvittämätön viha raivaa tilaa saatanalle. Se nielaisee ihmisen, pilaa hänen läheiset ihmissuhteensa ja lopulta koko elämän.

Tämän vuoksi Jeesus varoitti Vuorisaarnassaan vakavasti väärästä sydämen asenteesta: ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ´Älä tapa´, ja ´Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion´. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion, ja joka sanoo veljelleen: ´Sinä tyhjänpäiväinen´, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ´Sinä hullu´, on ansainnut helvetin tulen.”

Jeesus puhuu pahojen ajatusten juurista, ei niiden synnyttämistä hedelmistä. Me kiinnitämme Jeesuksen vastustajien, fariseusten tavoin mieluummin huomion ulkoisiin asioihin, vetoamme esimerkiksi siihen, että emme ole tappaneet ketään. Kuitenkin jo ilkeät sanat haavoittavat syvästi. Jaakob kuvaa tätä Raamatun kirjeessään: ”Mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää. Se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.”

Tätä samaa kuolettavaa myrkkyä syytävät jatkuvasti toisiansa vastaan eri kansakuntien edustajat. Lähi-idässä tästä on melko tuoreena esimerkkinä Iranin presidentin uho tuhota Israel tai palestiinalaisen Hamasin kovat, samansuuntaiset puheet.

Jumala tietää, että ilman Häntä vahingoitamme toisiamme, olemme vihaisia, kärsimättömiä ja itsekkäitä. Ellei Jumala saa parantaa, lopulta vahingoitamme niitäkin, joita rakastamme eniten. Hallitsematon kiukku muuttuu vihaksi ja tuhoaa kanssaihmisiä, mutta myös sen, joka hautoo vihaa sydämessään.

Raamattu kehottaa asettamaan Jumalan etusijalle. Silloin kykenemme paineenkin alla pitämään negatiiviset tunteet kurissa. Silloin Jumalan armo ja rakkaus voivat heijastua meistä päällimmäisenä. Huolet ja loukkaantumiset saamme jättää kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Hän on luvannut kuulla ja auttaa.

Lähi-idässä tämä väkivallan kierre on rakentunut näkyväksi ja kuuluvaksi osaksi arkea. Juutalaisten ja arabien kaunaiset suhteet ovat rakentuneet jopa vuosituhanten kuluessa. Taustalla on serkuskansojen, Ismaelin ja Iisakin kiista siitä, kummat ovat todellisia Aabrahamin perillisiä. Raamatun mukaan molemmille on hyviä lupauksia. Vielä kuitenkin odottaa aikaansa Jesajan kirjan 19. luvussa profetoitu tilanne, jolloin Israel on arabikansojen keskellä siunauksena Syyrian ja Egyptin välisellä rauhan valtatiellä. Se on vain yksi Raamatun hienoista lupauksista.

HEIKKI KANGAS

 

                                                                                                        Ylös

© Heikki Kangas