Viikko 48/ 29.11 2007       

Lähi-idän rauhanprosessi käynnistyy uudelleen

Israelin pääministeri Ehud Olmert ja palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas olivat pessimistisiä Yhdysvaltojen Annapolisin huippukokouksen alla. Näin he pohjustivat mahdollista pettymystä, joka aiempien johtajien aikana riistäytyi väkivaltaiseksi yhteenotoksi.

Lähi-idän pitkäikäisimmän konfliktin osapuolet sopivat, että rauhanneuvottelut aloitetaan joulukuun puolivälissä. Tässä mielessä Annapolisin tapaamisen hedelmä oli myönteinen yllätys. Toisaalta neuvonpidon loppulausumat eivät yllättäneet, koska niissä ei luvattu varsinaista rauhaa, vaan uusi puitesopimus pitäisi valmistua ensi vuoden loppuun mennessä. Edellinen niin sanottu Oslon sopimus valmistui vuonna 1993.

Yhdysvaltojen presidentti George Bush kertoi tapaamisen jälkeen, että osapuolet aloittavat heti kahdenkeskiset neuvottelut rauhan tavoittelemiseksi. Hän myös lupasi Israelin ja palestiinalaishallinnon edustajien tekevän kaikkensa, jotta kokouksissa päästäisiin tulokseen vuoden 2008 loppuun mennessä.

 
Konfliktin osapuolet sopivat neuvotteluja valvovan ohjausryhmän perustamisesta. Ryhmä tapaa ensimmäisen kerran jo joulukuun 12. päivänä ja sen jälkeen joka toinen viikko.
Bush myös kehotti palestiinalaisia luopumaan terrorismista ja vaati Israelia lopettamaan juutalaissiirtokuntien laajentamisen ja vuoden 1967 sodassa vallattujen alueiden miehityksen. Presidentin mukaan tavoitteena on perustaa demokraattinen palestiinalaisvaltio, joka eläisi rauhassa Israelin rinnalla. Hän pitää lisäksi yhtenä keskeisimmistä lähiajan tavoitteita sitä, että arabivaltiot tukevat palestiinalaisten presidentti Abbasia valtataistelussa islamistijärjestö Hamasia vastaan. Annapolisin neuvonpidossa olivatkin edustettuina lähes kaikki Arabiliiton jäsenet, jopa Israelin kanssa sotatilassa oleva Syyria. Syyrialaiset odottivatkin huipputapaamiselta, että palestiinalaiskysymyksen rinnalla otettaisiin käsittelyyn Golanin luovutus takaisin heille.
Kokouksessa presidentti Abbas piti tiukasti kiinni palestiinalaisten omaa valtiota koskevista vaatimuksista. Hänen mielestään Lähi-idän rauhansopimuksen täytyy varmistaa, että Itä-Jerusalemista tulee palestiinalaisten pääkaupunki ja että Israel keskeyttää siirtokuntien rakentamisen kiistellyillä maa-alueilla.
Pääministeri Olmert sanoi puolestaan Israelin olevan valmis kipeisiin myönnytyksiin rauhan saavuttamiseksi palestiinalaisten kanssa. Hän myös vahvisti, että vakava tavoite on saada sopimus ensi vuoden loppuun mennessä.
Olmertin mukaan neuvotteluissa käytäisiin läpi kaikki vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin ydinkysymykset, kuten Jerusalemin kysymys, palestiinalaisten pakolaisten asema ja rajakiistat.

Gazan kaistaa hallitseva Hamas-järjestö kutsui Israelin ja palestiinalaishallinnon yhteistä lausuntoa ajanhukaksi. Israelin olemassaoloa vastustava ääri-islamistinen puolue järjesti tiistaina Gazassa mielenosoituksen, johon osallistui ulkomaisten tarkkailijoitten mukaan noin 100.000 ihmistä. Hajanaisempia mielenosoituksia Annapolisin tapaamista vastaan oli myös Abbasin Fatah –liikkeen hallitsemalla Länsirannalla, jossa loukkaantui useita ihmisiä, kun Abbasia tukevat turvallisuusjoukot ottivat yhteen mielenosoittajien kanssa.
Lähi-idän rauhanprosessi on ollut pysähdyksissä liki seitsemän vuotta. Jatkoneuvottelujen pohjana pidetään Yhdysvaltojen, Venäjän, EU:n ja YK:n vuonna 2003 laatimaa tiekartta rauhansuunnitelmaa. Israelilta odotetaan vetäytymistä vuoden 1967 rajoille ja palestiinalaisten tulee lopettaa iskut Israelin puolelle.

Nyt käynnistyvälle uudelle prosessille odotetaan maltillisten arabivaltojen tukea. Prosessi jatkuu Yhdysvaltain valvonnassa. Bush muistutti puheessaan, että käynnissä on taistelu Lähi-idän tulevaisuudesta ja vetosi osanottajiin, jotta voittoa ei luovutettaisi ääriryhmille.

Myös Olmert vetosi kokouksessa kattavan arabimaiden ja Israelin välisen rauhansopimuksen puolesta. Arabimaista vain Egypti ja Jordania ovat allekirjoittaneet rauhansopimuksen Israelin kanssa vuoden 1967 sodan jälkeen. Nähtäväksi jää, oliko Annapolis vain näyttävä kuvaamisen mahdollisuus kansainvälisille tiedottajille vai seuraavatko sitä todelliset tulokset.

HEIKKI KANGAS

Israel

 

Viikko 47/ 22.11 2007

Annapolisin rauhantoiveista puuttuu realismi

Lähi-idän rauhankonferenssin tarkka ajankohta vahvistui vasta tämän viikon alussa. Yhdysvallat ilmoitti, että sen isännöimä kokous pidetään ensi viikon tiistaina Marylandin Annapolisissa.

Kokoukseen osallistuvat Israelin pääministerin Ehud Olmertin ja palestiinalaisten presidentin Mahmoud Abbasin lisäksi useitten arabimaiden edustajia sekä YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä. Kutsutuista asiamiehistä saattaa loppuvaiheessa osa jäädä pois, sillä monille arabimaille on yhä kova pala istua samaan pöytään Israelin kanssa, jonka olemassaoloa ne eivät ole tunnustaneet. Israelilla on rauhansopimus vain Egyptin ja Jordanian kanssa.

Pitkään suunnitellun Lähi-itä -kokouksen tavoitteena on elvyttää Lähi-idän rauhanprosessi, joka tähtää Palestiinan valtion perustamiseen ja rauhaan Israelin ja palestiinalaisten välillä.
Israelissa uskotaan hyvin yleisesti, ettei Annapolisin rauhantavoitteissa ole realistista pohjaa. Osapuolet eivät esimerkiksi saaneet aikaan kokousta edeltäneissä neuvotteluissa yhteistä julkilausumaa, josta Yhdysvaltojen ulkoministeri laati jopa valmiin mallin.

Edellinen iso yritys patistaa Israel ja palestiinalaiset rauhaan epäonnistui syksyllä 2000, jolloin alkoi pitkä väkivallan jakso. Palestiinalaisten itsemurhaiskut juutalaiskohteisiin ovat kolmen viime vuoden aikana huomattavasti vähentyneet, kun Israel on saanut Gazan ja Jordanjoen Länsirannan ympärille kriittisimpiin kohtiin valmiiksi useiden satojen kilometrien pituudelta turva-aitaa. Rakennusprojekti on yhä kesken.

Vuosien mittaan on laadittu useita välitysesityksiä, mutta niistä ei ole saatu pitävää neuvottelupohjaa. Vuonna 2003 saatiin rauhanohjelma, jota nimitetään Lähi-idän tiekartaksi. Sen laativat Yhdysvallat, Venäjä, Euroopan Unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat. Tiekartan tavoitteena oli askel askeleelta luoda Israelin rinnalle itsenäinen palestiinalaisvaltio Gazan ja Länsirannan alueelle. Sopimuksen realisointi kuitenkin kariutui alkuunsa.
Uusi, suurempi ongelma syntyi vuoden 2006 alussa, kun ääri-islamilainen Hamas voitti vaalit. Uskonnollisesta liikkeestä räjähdysmäisesti suosioon noussut ryhmä ei tunnusta Israelin valtion olemassaoloa, vaan haluaa Palestiinan valtion laajentuvan myös nykyisen Israelin paikalle.

Annapolisin kokousta Hamas on yrittänyt pysäyttää uusilla terrori-iskuilla. Lisäksi sen aseryhmät ampuvat päivittäin Gazasta raketteja Israelin lähiasutuksiin. Hamas antoi konferenssin alla mm. lausuman, jonka mukaan se voisi keskustella Israelin kanssa rauhasta, mikäli israelilaiset pyytävät anteeksi valtionsa olemassaoloa. Tämä tarkoittaisi samalla, että Israelin tulisi tunnustaa islamin ylivalta alueella.

Hamas yritti vuosi sitten jakaa hallitusvallan maltillisemman Fatahin kanssa, mutta viime kesänä puolueet riitaantuivat, jolloin Hamas ajoi Fatahin kannattajat väkivaltaisesti ulos Gazasta. Kansainvälisesti tunnustettu palestiinalaishallinto asettui presidentti Abbasin johdolla suuremmalle Länsirannan alueelle, jonka keskuksena on Ramallah, Jerusalemin pohjoispuolella.

Presidentti George Bushilla on alkamassa viimeinen virkavuosi. Ilmeisesti hän toivoo historiallista onnistumista siinä, missä edeltäjänsä Bill Clinton epäonnistui eli Lähi-idän pakottavimman konfliktin ratkaisijana.
Bushin hallituksen toivomuksesta Abbas ja pääministeri Olmert neuvottelivat viimeksi tämän viikon alussa Jerusalemissa yhteisistä tavoitteista, joiden turvin pysähdyksissä olleet rauhanneuvottelut saataisiin käyntiin.
Olmert pohti Annapolisin kynnyksellä lisäksi neuvottelujen tavoitteita Egyptin presidentin Hosni Mubarakin kanssa. Olmert kertasi tapaamisen jälkeen, että Israelin tavoitteena on yhä solmia rauha palestiinalaisten kanssa ensi vuonna. Myös Olmertia painavat epäonnistumiset muun muassa kesän 2006 Libanonin sodassa. Parhaillaan on tutkinnan alla hänen taloudelliset lahjusepäilyt.

Onnistunut rauhanprosessi paikkaisi Olmertin mainetta.

Yksi hallituksen vaatimuksista on, että ennen sopimusta palestiinalaisten Mahmoud Abbasin olisi saatava Gazan kaista takaisin kontrolliinsa radikaalilta Hamasilta.

HEIKKI KANGAS
 

Viikko 46/ 15.11 2007

Itsenäisyyssota vai katastrofi

Israelin parlamentin, Knessetin opetusvaliokunta päätti marraskuun alussa äänin 6-1, ettei israelilaisiin koulukirjoihin sisällytetä palestiinalaisten versiota vuoden 1948 itsenäisyyssodan tapahtumista. Opetusministeri Yuli Tamir toi esityksen viime keväänä valiokuntaan.

Palestiinalaiset ja myös Israelin arabikansalaiset nimittävät sotaa ”Nabkaksi” eli katastrofiksi tai tappioksi.

Opetusvaliokunnan enemmistö ei voi hyväksyä arabien tulkintaa sodasta ja Israelin valtion perustamisesta katastrofina. Valiokunta näkee, että tämä näkemys vahingoittaa Israelin kansalaisina elävien yli miljoonan arabin ja valtion rauhallista rinnakkaiseloa.

Keskustelu lähti liikkeelle, kun kesällä ilmestyneissä Israelin arabiankielisissä oppikirjoissa käytettiin sodasta ilmausta ”Nabka”.

Israelin oikeistolaiset kansanedustajat vaativat opetusministeri Tamirin eroa tehtävistään, koska hän oli sallinut tämän ilmauksen uusiin kirjoihin. Esimerkiksi kansallisen uskontopuolueen edustaja Zevulun Orlev muistutti, että jotkut arabit jopa vertaavat itsenäisyyssodan tapahtumia juutalaisten kokemaan toisen maailmansodan holokaustiin. Tällä perusteella he haluavat myös kiistää Israelin valtion laillisen olemassaolon. Toisaalta Orlev lisäsi, ettei Israelin olemassaolo ole riippuvainen holokaustin tapahtumista, vaan juutalaisten oikeus omaan maahansa perustuu paljon vanhempaan historiaan; 2000 vuoden takaiseen perintöön, joka riistettiin juutalaisilta Rooman vallan aikaan.

Opetusministeri Tamir totesi kriitikoille, että Israelin yhteiskunnan sisällä on tapahtumista kaksi eri tulkintaa ja ongelma ei ratkea sillä, että toisesta selityksestä vaietaan.

Britannian mandaattihallinto päättyi nykyisessä Israelissa vuoden 1948 toukokuussa. Brittihallinnon päätyessä silloisessa Palestiinassa levottomuudet kiihtyivät juutalaisten ja arabijoukkojen yhteenotoiksi.
Juutalaisten kansanneuvosto julisti Israelin valtion perustetuksi ja uuden valtion ensimmäisen hallituksen pääministeri David Ben-Gurion luki itsenäisyysjulistuksen radiossa 14. toukokuuta.

Päivä sen jälkeen, kun brittijoukot olivat lähteneet, viiden arabinaapurin joukot tunkeutuivat Israeliin. Egypti, Transjordania eli nykyinen Jordania, Irak, Syyria ja Libanon julistivat Israelille sodan. Sota jatkui seuraavan vuoden puolelle, vaikka YK saikin aikaan tilapäisiä aselepoja.
Kun sota päättyi, rintamalinjat olivat toisenlaiset kuin YK:n alkuperäisessä jakosuunnitelmassa. Israel sai haltuunsa muun muassa Eilatin tai Akabablahden pohjukan, josta pääsee Punaiselle merelle. Sinne rakennettiin Eilatin satamakaupunki. Egypti sai aselevossa Gazan kaistan. Jordanjoen länsiranta liitettiin Transjordaniaan ja rajalle jäänyt Jerusalem jaettiin Israelin ja Transjordanian kesken.
YK valvoi solmittua aselepoa ja muun muassa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, tunnustivat Israelin valtion. Arabimaat eivät uutta valtiota tunnustaneet.
Sota aiheutti pakolaisongelman, useita satoja tuhansia noin miljoonasta Israelin alueella asuneesta arabista pakeni tai karkotettiin kotiseudultaan. Israelia ympäröiviin arabimaihin syntyi suuria pakolaisleirejä. Samaan aikaan satoja tuhansia juutalaisia ajettiin henkensä kaupalla ulos arabimaista.

Vuoden 1967 kuuden päivä sota kasvatti pakolaisongelmaa. Jo itsenäisyyssodan peruja oleva suuri palestiinalaisten pakolaisten joukko lisääntyi noin puolella miljoonalla. YK yritti puuttua tilanteeseen vaatimalla Israelia luopumaan valtaamistaan alueista, jotka ovat yhä Lähi-idän konfliktin keskeisiä ongelmia.
Aluksi Israel harkitsi luopumista vallatuista alueista, mutta turvallisuussyistä myös Syyrialta vallatut Golanin kukkulat ja Jordanjoen Länsiranta liitettiin osaksi Israelia ja arabikylien rinnalle rakennettiin juutalaisasutuksia.
 

HEIKKI KANGAS

 

Viikko 45/ 08.11 2007

Kuukauden koululakko

Israelin suurin juhla-aika päättyi lokakuun toisella viikolla. Yläasteen ja lukioitten koululaisilla pitkä lomajakso kuitenkin on jatkunut tuosta lähtien opettajien lakon vuoksi. Ilman opetusta on ollut jo kuukauden ajan noin puoli miljoonaa nuorta. Kouluja on suljettuina yli 1.200.

Lakko on kuitenkin tuhansille lukiotaan päättäville opiskelijoille kaikkea muuta kuin juhlaa. Useimmat tarvitsevat ylioppilaskirjoitusten valtakunnallisiin loppukokeisiin ohjausta. Näitten kirjoitusten osakokeita on marraskuusta lähtien.

Pienipalkkaiset opettajat ovat pitäneet lyhyitä lakkoja jo useina vuosina, mutta nyt on otettu käyttöön järein mahdollinen ase. Opettajat ovat saaneet vanhemmilta tukea lakolleen, kun viime päivinä työtuomioistuimessa on uhattu päätöksellä, joka pakottaisi opettajat kouluun. Tuomioistuin antoi alkuviikosta kuitenkin välipäätöksen, ettei perusteita lakon lopettamiseen pakkokeinoin ole. 

Sanktioihin opettajat ovat vastatoimena uhanneet Suomen sairaanhoitajien liiton tavoin joukkoirtisanomisilla. Täkäläisessä systeemissä lakkoilevat opettajat ovat joutuneet lujille. Täällä ei ole ammattijärjestön isoja lakkokassoja, joista maksaa korvauksia. Niinpä osa opettajista on esimerkiksi mennyt siivoustöihin lakon aikana.

Viime päivinä lakkotilanne on uhannut mutkistua. Toisen asteen koululasten vanhempien etujärjestöt ovat uhanneet rampauttaa koko koulusysteemin, mikäli opettajien vaatimuksiin ei suostuta. Tämä tarkoittaisi, että myös ala-asteitten koulut sulkeutuisivat. Vanhempien edustajat ovat muistuttaneet, että koulutusjärjestelmään tarvitaan laajoja muutoksia. Koululaisten vanhemmat haluavat opettajien tavoin, että suuriin luokkakokoihin saataisiin kevennyksiä. Suuret luokat olikin yksi painavista syistä lakkoon. Opettajien teknisestä palkanmaksusta vastaavat kunnat ja kuntayhtymät lopettivat kesällä satoja opettajien virkoja.

Monet kansanedustajat ja entiset opetusministerit sekä yliopistojen opiskelijajärjestöt ovat ilmaisseet tukensa opettajien tavoitteille. Lakko näkyy tietysti katukuvassa; nuoret hortoilevat toimettomina kaduilla ja kaupoissa. Opettaja vievät mielenilmauksensa suurten teitten risteyksiin.

Monet puolueet ovat yrittäneet vedota pääministeri Ehud Olmertiin, jotta hän henkilökohtaisesti ottaisi asian hoitoonsa. Toistaiseksi pääministeri ei ole kuitenkaan ryhtynyt sovittelijaksi toisen asteen koulujen opettajaliiton ja talousministeriön välillä.

Olmertia on muistutettu mm. kesän 2006 sodasta, jonka vuoksi koululaiset menettivät kesälomansa ja jäivät osassa maata myös jälkeen opetuksesta. Arvostelijat huomauttavat, että koulutus ei sodan jälkeenkään ole yhtään sen arvottomampi asia kuin ulkoinen tai sisäinen turvallisuus.

Opettajia puolustavat kansanedustajat myös muistuttavat, että todellinen opetuksen tason nosto alkaa siitä, että opettajien työtä arvostetaan. Opetuksessa opettaja ei voi olla ongelma, vaan ongelman ratkaisu.

Opetusministeri Yuli Tamir on vedonnut opettajiin, että he lopettavat lakon ja palaavat neuvottelupöytään ja muistuttaa, että palkkareformia varten on budjettiin jo varattuna reilut 1,3 miljardia Israelin shekeliä eli noin 230 miljoonaa euroa.

Viime päivien spekulaatiot ovat kertoneet, että talousministeriö ja opettajat olisivat päässeet lähelle sopimusta, joka antaisi opettajille noin 25 prosentin yleiskorotukset peruspalkkoihin. Opettajat ansaitsevat alkupalkkanaan noin 3.500 shekeliä eli 625 euroa. Se ei ole paljon, kun ajatellaan, että opettajat joutuvat työskentelemään usein yli 30 oppilaan luokassa. Lisäksi erityisesti nuoret aineopettajat joutuvat kokoamaan tuntiansionsa useammasta koulusta ja siirtymään pitkiäkin matkoja koulusta toiseen. Keskiansio Israelin työelämässä on noin 7.500 shekeliä eli 1.340 euroa.

HEIKKI KANGAS
Israel

 

Viikko 44/ 01.11. 2007

Palestiinalaiset tahtovat takarajan valtionsa perustamiselle

Palestiinalaiset pitävät aikataulua oman valtionsa perustamiseksi ehtona rauhanneuvottelujen jatkamiselle Israelin kanssa. Palestiinalaishallinnon pääneuvottelija Ahmed Qurei totesi kuluvan viikon alussa, ettei neuvotteluista tule mitään, ellei aikataulusta sovita. Qurein mukaan suunnitelma tulisi laatia Yhdysvalloissa pidettävässä Lähi-itä-kokouksessa.

Huipputapaamista on kaavailtu marraskuuksi Annapoliksen kaupunkiin, mutta kokouksen ajankohta on vieläkin auki. Loppukesällä pohdittiin jopa, ettei Israelia kutsuta lainkaan kokoukseen, jotta siihen saataisiin mahdollisimman laajapohjainen arabimaitten edustus. Se olisi kuitenkin tehnyt neuvonpidosta merkityksettömän heti alkuunsa.

Palestiinalaiset ovat kiristäneet asennettaan. Yhdysvaltain ulkoministerin Condoleezza Ricen on määrä vierailla jälleen Israelissa ja palestiinalaisalueella tulevana viikonloppuna. Hän on sukkuloinut kiistellyillä alueilla kesästä lähtien kuukausittain.
Annapoliksen Lähi-itä -tapaamisen aikaa ei ole vielä vahvistettu, koska Israel ja palestiinalaiset ovat eri mieltä neuvottelujen ehdoista.
Palestiinalaiset haluavat yksityiskohtaisen neuvotteluohjelman, jossa käsiteltäisiin keskeisimpiä kiistan asioita eli Palestiinan valtion rajoja, Jerusalemin asemaa ja pakolaiskysymystä. Nämä ovat vaikeimpia ratkaisuja ennen kuin valtio voidaan perustaa. Israel vastustaa tarkkoja ennakkoehtoja. Hallituksen mukaan ensin tulee löytää aito neuvotteluyhteys osapuolten välille.

Asetelma on oikeastaan päinvastainen, mihin pysähdyttiin syksyllä 2000. Israel ehdotti silloin palestiinalaisille itsenäisyyttä ja Jerusalemin jakamista. Presidentti Jasser Arafat kuitenkin hylkäsi tarjouksen.

Nyt palestiinalaisten pääneuvottelija Qurei on löytänyt puheisiinsa Arafatin linjan. Äskettäin hän muun muassa muotoili joukkokokouksessa Jordanjoen länsirannalla uuden iskulauseen. Arafat puhui 1990-luvun puolivälissä muun muassa Betlehemin joulujuhlassa, että Jerikon ja koko Länsirannan jälkeen tavoitteena on lipun nostaminen itsenäisyyden merkiksi Jerusalemiin. Qurei puolestaan totesi nyt, että Gazan vapauttamisen jälkeen on tavoitteena Jerusalem ja laaja Palestiinan alue. Tällä vapauttamisella hän viittasi myös koko nykyiseen Israelin alueeseen. Tästä päämäärästä kerrotaan muun muassa uudessa, laajassa tiedotuskampanjassa, jota on rahoitettu YK:n varoin.

Tilannetta alueella on viime päivinä kiristänyt lisää Israelin päätös

supistaa polttoainetoimituksia ja sähköjakelua Gazaan. YK:n pääsihteeri Ban Ki Moonin ja Euroopan Unionin edustajien mukaan toimenpidettä ei humanitäärisistä syistä voi hyväksyä.

Israelin pääministeri Ehud Olmert on sanonut, ettei maa halua Gazaan humanitaarista kriisiä. Israelin mukaan toimet eivät kohdistu sairaaloihin tai muihin tärkeisiin laitoksiin alueella.

Israel pyrkii uusilla pakotteilla eristämään ääriliike Hamasin hallinnoiman Gazan Israelista sekä lopettamaan raketti-iskut rajan yli. Israel julisti syyskuussa Gazan myös vihollisalueeksi. Ääriliike Hamas ajaa politiikassaan avoimesti Israelin tuhoamista eikä halua rauhanneuvotteluja. Uudet neuvottelut onkin tarkoitus käydä maltillisemman Fatah –liikkeen kanssa.

EU:n ulkoasiainkomissaari Benita Ferrero-Waldner sanoi muutama päivä sitten, ettei kollektiivinen rangaistus ole koskaan ratkaisu ongelmiin. Hän vierailee myös tällä viikolla Lähi-idässä ja aikoo keskustella aiheesta Israelin johtajien kanssa.

Israelissa Gazan polttoainejakelun rajoituksia on hieman lievennetty, mutta muun muassa puolustusministeri Ehud Barak pelkää, että uusi laajamittainen operaatio Gazassa Hamasia vastaan on vain ajan kysymys, sillä raketti-iskut ja muu häirintä Gazasta ei ole Israelin varoituksista huolimatta laantunut.

HEIKKI KANGAS
Israel

                                                                                                Ylös

© Heikki Kangas