- Maaliskuu -

Viikko 13/31.03.2010
JERUSALEMIN RAKENTAMISET KUOHUTTAVAT PALESTIINALAISIA

Toiveet Lähi-idän rauhanneuvottelujen uudesta vaiheesta ovat jo pitempään olleet vähäiset, mutta Jerusalemin hallinnon ilmoitus 1.600 uuden asunnon rakentamisesta itäiseen osaan kaupunkia jähmettivät suhteita myös kahden vahvan liittolaisen, Israelin ja Yhdysvaltojen välillä.
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ilmoitti lisäksi viime viikolla, ettei hänen hallituksensa aio lopettaa rakentamista itäisessä Jerusalemissa, jonka lähiöissä asuu noin 200.000 juutalaista.  Tällaista jäädytyspäätöstä eivät ole tehneet Israelin aiemmatkaan hallitukset vuoden 1967 sodasta lähtien.
Lähiöasutusten rakentamisesta ei ole aiemmin syntynyt yhtä pahaa kriisiä. Kyse oli myös erittäin huonosta ajoituksesta. Ilmoitus lisärakentamisesta annettiin, kun varapresidentti Joe Biden oli parhaillaan Israelissa.
Tilannetta ei helpottanut sekään, että Jerusalemin kaupunginjohtaja ilmoitti kyseisille asunnoille haetun rakennuslupaa jo viime kesänä, mutta tekninen päätös tuli juuri nyt.
Netanjahun hallitus on jäädyttänyt uudisasutusten rakentamiset kiistellyllä Länsirannalla kymmeneksi kuukaudeksi kaikkialla muualla paitsi Jerusalemissa. Hallitus lupasi odottaa, että palestiinalaispuolelta löytyisi ensi syksyyn mennessä rauhanneuvotteluihin valmis osapuoli. Jos neuvotteluihin ei päästä, sen jälkeen muuallakin Länsirannalla jatketaan rakentamista normaalisti.
Kun hallitus ilmoitti viime vuoden lopulla määräaikaisesta rakennuskiellosta, palestiinalaiset huomauttivat heti, että jäädytyksen tulisi ulottua myös itäiseen Jerusalemiin.

USA:n presidentti Barack Obama tapasi viime viikolla Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun. Vastaanotto Washingtonissa oli hyvin kylmä. Tapaamisesta puuttuivat kokonaan valtiovieraalle normaalisti osoitetut kohteliaisuudet.
Ensi kuun alussa erikoislähettiläs George Mitchellin oli tarkoitus välittää epäsuoria neuvotteluja palestiinalaishallinnon ja Israelin hallituksen välillä, yli vuoden tauon jälkeen. Nyt nuo tunnustelut siirtynevät ainakin kesään.
Neuvottelujen yksi suurista ongelmista palestiinalaispuolella on hallinnon jakautuminen kahtia. Länsirannan Ramallahissa pitää päämajaansa Fatah –puolue ja presidentti Mahmud Abbas. Gazassa on vallassa vuoden 2006 vaalivoittaja Hamas, joka on niin Israelin kuin Yhdysvaltainkin silmissä terroristijärjestö. Myös Euroopan unioni määrittää Hamasin virallisesti terroriryhmäksi, mutta eurooppalaiset olisivat selvästi taipuvaisempia hyväksymään Hamasin neuvottelujen osapuoleksi.
Israelille ajatus on hankala, sillä Hamas ei hyväksy Israelin olemassaoloa ja ajaa virallisessa politiikassaan maan tuhoamista Palestiinan tieltä.

Obama piti viime kesänä Kairossa arabeja miellyttäneen puheen. Sitä ei ole kuitenkaan seurannut neuvottelutuloksia. Israelia kiinnostaa tällä hetkellä palestiinalaiskysymystä enemmän Iran, joka etenee ydinaseohjelmassaan. Yhdysvallat ja Israel voivat suunnitella yhteistä ennakkoiskua, jollaisen Israel teki vuonna 1981 Irakiin ja vuonna 2007 Syyriaan. Tämä isku on realistinen, jos YK:n turvallisuusneuvoston asettamat pakotteet eivät pysäytä Iranin sotilaallista ohjelmaa.
Israelissa spekuloidaan, että Iran -iskun seurauksiin kuuluvat Iranin tukeman Hizbollah -järjestön raketti- ja ohjusiskut eteläisestä Libanonista. Tämän vuoksi on oletettavaa, että Israel iskee Hizbollahin kohteisiin jo ennen iskua Iraniin. Iranin mahdolliset vastatoimet ovat arvoitus, vaikka se onkin uhannut kostaa kovasti Israelin mahdollisen hyökkäyksen.

Sadat palestiinalaiset ottivat maaliskuun puolivälissä väkivaltaisesti yhteen Israelin poliisin kanssa Itä-Jerusalemissa. Poliisi ampui kumiluoteja ja kyynelkaasua kohti mielenosoittajia muun muassa Shuafatin pakolaisleirissä. Palestiinalaiset vastasivat kivillä ja ammuksilla.  Mellakoissa loukkaantui kymmeniä palestiinalaisia ja toistakymmentä poliisia. Yhteenottoja oli myös muualla Itä-Jerusalemissa. Väkivaltaisuudet olivat pahimpia yli vuoteen. Palestiinalaisia ilmeisesti kirvoitti liikkeelle Israelin hallituksen ilmoitus uusien talojen rakentamisesta Itä-Jerusalemin juutalaislähiöihin, joita he kutsuvat siirtokunniksi.
Toinen tekijä oli Vanhassa kaupungissa Hurva –synagogan vihkiminen, joka Hamasin ja muitten äärijärjestöjen mukaan uhkaa Jerusalemissa al-Aqsan moskeijaa. Islamistijohtajat pitivät puheissaan synagogaa tuhohankkeen tukikohtana.  Entisöity Hurva on muutaman sadan metrin päässä al-Aqsan moskeijasta. Vuonna 1949 jordanialaiset sotilaat räjäyttivät Hurvan maan tasalle.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Viikko 10/11.03.2010
HYVIÄ SATEITA JA HUONOA VETTÄ ISRAELISSA

Vuosien mittaan olen kertonut Radio Dein kuulijoille, miten vesipula on horjuttanut kautta vuosisatojen Lähi-idän herkkää tasapainoa. Vesi oli osasyynä muun muassa Israelin ja arabimaitten vuoden 1967 kuuden päivän kesäsotaan. 
Tänä talvena Lähi-itä on saanut parhaat vesisateensa liki kymmeneen vuoteen. Hyvän uutisen ironia ajoittui talvella 2003 sodanuhkaan, samoin kuin edellinen ennätyssadevuosi 1991. Molemmissa tapauksissa Irakin diktaattori Saddam Hussein uhmasi alueen rauhaa. Nytkin on ainakin jonkinasteinen kriisin uhka päällä, kun Iran ei halua luopua ydinohjelmastaan ja kansainväliset pakotteet uhkaavat sitä.
Kunnon talvisateet täyttävät Israelissa Gennesaretin järven, joka on maan tärkein makean veden allas. Nykyisellään vajaus järvessä on kuitenkin niin suuri, että edes jatkuvat rankkasateet eivät riitä täyttämään maan suurinta makeanveden varastoa. Vaikka sateet ovat nostaneet reilulla metrillä järven pintaa, Gennesaretissa on yhä matkaa toivottuun maksimipintaan yli kolme metriä. Se on paljon vettä, sillä jokainen sentti 21 kilometriä pitkän ja reilut 10 kilometriä leveän järven pinnassa merkitsee noin 1,8 miljoonaa vesikuutiota.
Joka tapauksessa on aina ihana katsella Jordanjoen yläjuoksun tulvakuohuja.
Lähi-idän vesiluonnon tasapainoa ovat aina järkyttäneet ”lihavat ja laihat vuodet”. Sadeaika kestää vajaan puoli vuotta, kesät ovat täysin kuivia. Talvi 2009 oli neljän edellisen tapaan erittäin niukkasateinen. Huonontunut vesitilanne on pakottanut rajoituksiin. Israelissa annettiin jo 1990-luvun alussa hätätilalaki, joka vähensi viljelysten kasteluja ja samalla satojen määrää kolmanneksella. 
Vedenoton kriisiä kuvaa sekin, että Gennesaretin järven pinta on ollut neljä vuotta yli 4 metriä normaalitasoa alempana. Juomaveden laatu on jo ehtinyt tuntuvasti heikentyä. Vuotuiset normaalisateet eivät enää korjaa tilannetta. Veden pumppaamista järvestä valtakunnalliseen runkojohtoon pitää vähentää pysyvästi.

Runsaissa vesisateissa on Lähi-idässä ollut usein varjopuolensa. Näin on käynyt myös viime aikojen runsaissa sateissa. Välimeren rannalla tiheään asutulla Tel Avivin seudulla ja siitä etelään tulvavedet ovat rikkoneet aika ajoin vanhoja jätevesiputkistoja ja ryöpynneet asuntoihin. Puhdistamattomina Välimereen valuvat jätevedet ovat ympäristöongelma. Raakaa jätevettä on vuosien mittaan valunut suhteessa vieläkin enemmän palestiinalaisten Gazan kaistalta. Jätevesi pitää sisällään runsaasti raskasmetalleja ja muita haitallisia kemikaaleja. 
Terveysministeriön tarkastajat mittaavat tällaisten ennakoimattomien jätevesipäästöjen aikana rannikkoalueella jopa yli kymmentuhatkertaisia määriä kolibakteereja normaaliarvoihin verrattuna. Nyt ei ole annettu kuten 2000-luvun alussa kalastuskieltoa, mutta osassa rannikkoa varoitetaan välillä uimisesta, veneilystä ja muusta virkistyskäytöstä kymmenien kilometrien pituisella hiekkarantakaistaleella.

Israel on ollut yksi Lähi-idän alueen edelläkävijöistä jäteveden puhdistuksessa. Mikäli päästökatastrofit toistuvat, ne mitätöivät vuosikausien hyvän työn. Viranomaiset ovat laskeneet, että Välimeren suljettu vesialue puhdistaa tai vaihtaa vetensä kerran sadassa vuodessa Gibraltarin salmen kautta. Välimerta on kutsuttu myös ”sairaaksi mereksi”, jonka tilaa uhkaavat jatkuvasti suuret öljykuljetukset. 40 % maailman öljytankkerien liikenteestä kulkee Välimeren kautta.
Teollisuus ja maatalous sekä Israelin että palestiinalaisalueitten väestökasvu lisäävät kulutusta. Israel on lisäksi sitoutunut syksyn 1994 rauhansopimuksessa antamaan Jordanialle vuosittain useita kymmeniä miljoonia kuutioita vettä.
Kelvollisen juomaveden saanti on suurimpia ongelmia alueella. Lähi-idän öljyrikkaat valtiot ovat ratkaisseet osan ongelmastaan tislaamalla merivedestä makeaa. Israel liittyi näitten joukkoon, kun muutama vuosi sitten Välimeren rannalle Ashkeloniin valmistui meriveden tislaamolaitos. Sen vesi maksaa kuitenkin kolmikertaisesti verrattuna pinta- ja pohjavesiin, joita Israelissa pumpataan valtakunnalliseen runkovesijohtoon. Lisäksi Israelissa on tehostettu jätevesien puhdistusta. Näitä puhdistettuja vesiä käytetään viljelysten kasteluun. Kuluttajille vedenpuute heijastui viime vuonna tuntuvina hinnankorotuksina.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Palestiinalaisten toisen kansannousun, intifadan alkaessa reilut kymmenen vuotta sitten, näytettiin eri puolilla maailmaa uutiskuvia 12-vuotiaasta Muhammed al -Durasta, joka kuoli luoteihin isänsä sylissä. Syyskuussa 2000 Muhammedin kuvat lanseerattiin pahennusta herättävästi kaikkialle maailmaan ja niistä tuli palestiinalaisille Israelin miehitysvallan symboli.
Aluksi kerrottiin, että israelilaissotilaitten luodit tappoivat pojan, myöhemmin tutkimukset osoittivat, että surmanluodit tulivatkin ristitulituksessa palestiinalaisten aseista. Israelin hallitus pyysi joka tapauksessa heti tapahtunutta anteeksi. Sotilasjohto ainakin pyrki tuolloin säilyttämään inhimillisyyden kriisin keskellä.
Muhammedin kuoleman jälkeen on tapahtunut paljon. Molemmat osapuolet ovat saaneet arvostelua lapsiuhreista ihmisoikeustutkijoilta. Israel on jatkanut siviiliuhrien osalta anteeksipyynnön linjalla, edelleen on kesken prosessi Gazan viimevuotisen sodan siviiliuhreista. YK:n komissio on syyttänyt Israelia sotarikoksista, samoin lievemmin ääri-islamilaista Hamasia. Israel on tehnyt omia tutkimuksiaan ja rangaissut muutamia upseereita liiallisesta voimankäytöstä. Hamas ei ole tehnyt mitään eikä tunnusta tehneensä mitään väärää, vaikka kätkeytyikin todistetusti raketteineen siviilien taakse.

Palestiinalaisten terrori-iskuissa kuoli 2000-luvulla satoja israelilaisia ja Israelin vastaiskuissa parisen tuhatta palestiinalaista, joista suurin osa oli aseistautuneita sissejä. Eräs tapaus vuonna 2002 oli sellainen, jossa palestiinalainen ampuja tunkeutui nuoren perheen kotiin ja surmasi lähietäisyydeltä äidin, joka yritti suojella ruumiillaan 5- ja 4-vuotiaita poikiaan. Pyssymies surmasi myös lapset. Lasten haudalla kolmikymppinen isä huusi epätoivoaan ja kysyi: ”Miksi näin? Minähän olen itsekin vasta lapsi!” Isä pyörtyi vaimonsa ja lastensa hautojen ääreen.
Suurin ero Muhammedin ja kibbutsin lasten kuolemien välillä lienee siinä, että palestiinalaisten ääriliikkeitten toteuttamat iskut ovat aina harkittuja, siviilejäkin vastaan. Ääri-islamisteille kaikenikäiset juutalaiset ovat vihollisia. He iloitsevat yhtä lailla sylivauvan kuin israelilaissotilaan kuolemasta. Se on surullista. Syvän vihan ja kostontarpeen vallassa ihmisyys menettää merkityksensä.
Israel ei ole lähtenyt herkuttelemaan uutiskuvilla itsemurhaiskuista. Se ei näytä pommin silpomia ruumiita, irronneita päitä, jalkoja ja käsiä, koska ne olisivat turhan irvokkaita propagandan välineitä. Palestiinalaishallinto on kaiken aikaa pitänyt tarkoituksenmukaisena puolustaa itsemurhaiskijöitä sen sijaan, että tuomitsisi israelilaisten, edes siviilien surmaamiset.
Surmatut kibbutsin lapset asuivat ihan niin sanotun vihreän linjan rajalla. 1950-luvun alussa perustetussa yhteisössä on tähän päivään saakka opetettu rauhanomaista rinnakkaiseloa palestiinalaisten kanssa. Kibbutsin nuorilla on ollut yhteinen jalkapallojoukkue linjan toisella puolella asuvien palestiinalaisten kanssa.
Vuosikymmeniä jatkuneen väkivallan kierteessä jopa suvaitsevaisuutta korostavat juutalaiset ovat pohtineet entistä vakavammin, onko rauhanpyrkimys ollut täysin turha? 2000-luvun alussa rajaseudun asukkaat tiesivät, että kibbutsin lasten elämän olisi todennäköisesti pelastanut sähköistetty turva-aita, jollainen myöhemmin nousi tuon Metzerin kibbutsin ja palestiinalaisalueen väliin.
Palestiinalaishallinnon virallinen äänenkannattaja AI-Hayat al-Jadida otsikoi aikoinaan Metzerin tragedian seuraavasti: “Viisi israelilaista kuoli hyökkäyksessä Metzerin uudisasutukseen.” Tuota tapahtumaa kuvattiin myös rohkeaksi operaatioksi, jossa surmattiin ja haavoitettiin useita sionistisia siirtomaasortajia.

Kansainvälisesti ei kovin hyvin tiedetä, että palestiinalaislehdistö säännönmukaisesti mainitsee kaikki Israelin kaupungit ja kylät uudisasutuksiksi, ja antaa kuvaa, että koko Israel on laiton siirtomaan etuvartio. Nämä uutiset puolustavat terroritekoja ja pitävät niitä oikeutettuina Palestiinan vapauttamiseksi Israelin ikeestä. Metzerin iskun vastuulliset totesivat, että he jatkavat iskuja juutalaisia vastaan kaikkialla ja kohteena ovat yhtä lailla lapset.
Israelilaisten mielestä juuri tässä palestiinalaisryhmän asenteessa on se tärkeä inhimillinen tekijä, joka erottaa juutalaiset ja palestiinalaiset. Palestiinalaiset pitävät oikeana terroritekoja, jotka kohdistuvat siviileihin, myös lapsiin. 
Tämä onkin osa-alue, jossa koko arabimaailma takertelee. Heidän käsityksensä demokratiasta on jotakin muuta, mihin läntisessä Euroopassa on totuttu. Demokratia rakentuu ihmisarvon kunnioittamiseen. Ennen kuin palestiinalaiset voivat tosissaan tunnustaa Israelin valtion olemassaolon, heidän tulisi tunnustaa Israelin lasten ja aikuisten ihmisarvot ja -oikeudet.
© HEIKKI KANGAS, Israel