Radio Dei 1

Viikko 13/ 27.03. 2008
Israelin yhteiskuntarauha koetuksella

Tässä kuussa on käyty vilkasta keskustelua Israelin arabikansalaisista. Sen kimmokkeena oli maaliskuun alun terrori-isku, jossa itäjerusalemilainen arabi ja Israelin kansalainen ampui kahdeksan ja haavoitti noin kymmentä uskonnollisen yeshiva –koulun nuorta opiskelijaa.
Perinteisesti Israelissa ovat juutalais- ja arabiasutukset erillään toisistaan, vain muutamissa kaupungeissa on seka-asutettuja lähiöitä.
Tuoreen mielipidemittauksen mukaan puolet juutalaisista ei toivo naapurikseen arabeja. Arabit olivat tutkimuksen mukaan hiukan suvaitsevampia, 56 prosenttia aikuisista vastaajista hyväksyi ajatuksen asua juutalaislähiössä.
Juutalaisvastaajista 67 % oli halukkaita pitämään ystävyyssuhteita yllä arabeihin. Arabivastaajilla tämäkin sallivuus oli hiukan korkeampi.
Kysely tehtiin ennen Jerusalemin veristä iskua, tänä päivänä vastaukset olisivat todennäköisesti kielteisempiä molemmin puolin. Julkisuudessa muun muassa muutamat oikeiston kansanedustajat ovat toivoneet, että terroritekoihin osalliset ja väkivaltaa suosivat arabit menettäisivät Israelin kansalaisuuden.
Israelin kansalaisina elää yli miljoona arabia, jotka ovat lähisukulaisia palestiinalaisalueitten, Länsirannan ja Gazan väestölle. Monet Israelin arabikansalaiset samaistuvat palestiinalaisten vapauspyrkimyksiin ja haukkuvat aika ajoin Israelin yhteiskuntapolitiikkaa rasistiseksi. Yksi kansanedustajista lähti maanpakoon Syyriaan, kun häntä epäiltiin maanpetoksesta eli salaisten tietojen vuotamisesta Libanonin sodan aikana kesällä 2006 Israelia vastaan taistelleelle Hizbollah –järjestölle.

Pari vuotta sitten julkistettiin Tel Avivin yliopistossa laaja tutkimus palestiinalaisten kansannousun vaikutuksista. Selvityksen mukaan palestiinalaiset epäonnistuivat keskeisessä tavoitteessaan eli suistaa Israelin poliittinen järjestelmä epätasapainoon.
Tutkimuksen yhteenvedossa todettiin, että Israelin yhteiskunnallinen suojaverkko ja kansallinen sinnikkyys säilytti vilkkaan terrorismin vuosina syksystä 2000 vuoteen 2005 tasapainonsa.
Täkäläisiin lehtiin haastateltu Israelin keskustiedustelupalvelun eversti myös totesi, että tutkimusryhmän perusväittämä palestiinalaisten tavoitteista oli oikea. Intifadalla pyrittiin ennen muuta psykologisesti hyökkäämään Israelin yhteiskuntarauhaa vastaan.
Terrorismilla oli ensimmäisestä päivästä lähtien kaksitahoinen päämäärä; murtaa Israelin moraalisuus ja ärsyttää maan hallitus ja armeija karkeisiin vastatoimiin, jotka olisivat tuhonneet Israelin kansainvälisen maineen ja sitä kautta lisänneet syytöksiä, että maalla ei ole laillista oikeutta itsenäiseen olemassaoloon.
Kaikkein vilkkaimman itsemurhaiskujen vaiheen aikana päivittäiset rutiinit eivät missään vaiheessa lamaantuneet. Myös päättäjät kehottivat ihmisiä palaamaan arjen rutiineihin niin pian kuin mahdollista. Tutkimuksen mukaan tämä helpotti palautumista yhteiskunnallisesta traumasta, vaikka tietysti yksilötasolla kauhukuvat säilyvät vuosia, monien kohdalla koko loppuelämän ajan.

Tutkimusraportti todisti, että Israelissa on sinnikkyyttä kriisien keskellä. Kun yhteiskunnan toimintarakenteet joustavat, kansakunta ei lamaannu. Toisaalta se myös vastaa ulkoisiin uhkiin, eikä anna terrorismille periksi.
Yksi Israelin vaikeimmista ongelmista onkin ollut pitkään se, miten vastata terrorismiin. Kun toisaalta hallitus on toistuvasti osoittanut halunsa neuvotella palestiinalaisten kanssa ja hyvän tahdon eleenä mm. vetäytyi syyskesällä 2005 kokonaan Gazan kaistalta, islamilaiset ääriryhmät ovat käyttäneet tätä hyväksi. Ne ovat väittäneet propagandassaan Israelin vetäytymistä heikkouden eleeksi ja kannustaneet joukkojaan yhä runsaampaan väkivaltaan.
Tunnetuimpien ääriryhmien Hamasin ja Jihadin mukaan tiukalla väkivallalla on mahdollista vapauttaa lisäksi suurempi palestiinalaisalue, Länsiranta.
Kaiken kaikkiaan israelilaistutkimus väittää, että huolimatta terrorismista ja sen uhkista, kansalaiset ovat säilyttäneet optimisminsa ja eivät ole suostuneet murrettavaksi. Tärkeimpiä näyttöjä tästä toiveikkuudesta on suhteellisen pikainen paluu arkeen yksittäisten itsemurhaiskujen jälkeen ja kansalaisten halu epäluottamuksen tunnelmassakin palata neuvottelemaan rauhasta.
© HEIKKI KANGAS

Viikko 12/ 20.03. 2008
Saksan ja Israelin erityissuhteesta

Saksan liittokansleri Angela Merkel oli kolmen päivän vierailulla Israelissa. Merkelin käynti huipentui Israelin parlamenttiin, knessetiin. Muutamat 120-paikkaisen edustuslaitoksen jäsenet boikotoivat vierailua, koska heille saksankielen käyttö oli liian kipeä muistutus yli 60 vuoden takaisista tapahtumista Euroopassa.
Merkel lupasi, että Saksa seuraa tarkoin Iranin ydinohjelmaa, koska Iranin käsissä oleva ydinase olisi vakava uhka koko Lähi-idälle. Palestiinalaisongelma pitäisi Merkelin mukaan ratkaista kahden erillisen valtion mallilla.
Merkel sai Israelin johdolta hyvin ystävällisen vastaanoton, mutta tavalliset israelilaiset eivät osoittaneet eritystä kiinnostusta Saksan liittokanslerin käyntiin. Merkelin visiitti liittyi Israelin valtion perustamisen 60-vuotispäivään, jota virallisesti juhlitaan toukokuun alussa. Liittokanslerin mukana on suuri valtuuskunta ministereitä ja yritysjohtajia.
Vierailun alla ja aikana Israelissa ruodittiin paljon Saksan ja Israelin ”erityssuhdetta”. Historian taakka painaa, vainojen vuoksi saksalaisilla on spesifi velvoitus suhtautua juutalaisiin hienotunteisesti.

Liittokanslerin vierailun yhteydessä uskallettiin puhua, miten aidot, pysyvät ihmissuhteet kestävät kritiikkiä. Rehelliset ystävät varoittavat toisiaan virheistä ja vääristä asenteista. Se voi vain syventää suhdetta, jos kritiikin taustalla ei ole moraalinen tuomitseminen eikä halveksunta.
Natsi-Saksa laajensi toisessa maailmansodassa vainonsa Lähi-itään ajamalla juutalaiset henkensä kaupalla ulos Euroopasta. Natsien järjestelmällisen tuhoamisohjelman kiristyessä 1930-luvulla, juutalaisten emigraatio tulevaan Israelin valtioon ei vielä ollut kovin vilkasta, koska samanaikaisesti brittien mandaattihallinto rajoitti muuttoa. Moni 1900-luvun alun juutalainen emigrantti kuvitteli, että hän voi rakentaa ja kehittää silloista Palestiinaa yhdessä paikallisten arabien kanssa.
Holokaustin traumaattiset tapahtumat johtivat kuitenkin nopeasti siihen, että YK:ssa enemmistö antoi tukensa Israelin valtion perustamiselle, vaikka arabimaat vastustivat sitä ja britit suhtautuivat asiaan pitkään epäröiden, samoin kuin Yhdysvallatkin.
Tässä mielessä Lähi-idän nykyisellä konfliktilla on kiistatta saksalaiset ja eurooppalaiset juuret. Lähes koko Eurooppa oli osavastuussa toisen maailmansodan synkistä tapahtumista, koska saksalainen idea ratkaista juutalaisongelma väkivalloin kumpusi laajemmasta ja syvemmästä juutalaisvastaisuudesta.
Palestiinalaisarabit eivät olleet toisen maailmansodan aikana näkyvästi juutalaisvastaisia, mutta he nousivat Israelin itsenäistyessä keskeiseen rooliin Lähi-idän ongelmavyyhdessä.

Arabien Palestiinalla on tänään niukat, itsenäiset elinmahdollisuudet. Jos valtio syntyy, se joutuu elämään ulkoisen tuen varassa. Lisäksi siltä puuttuu ainakin tällä hetkellä tärkein toimintaedellytys: monissa poliittisissa päättäjissä ja kansan syvissä riveissä ei ole halua muuttaa asenteita Israelia kohtaan myönteisiksi. Lisäksi isompi, Israelia ympäröivä arabimaailma ei tue rauhankasvatusohjelmia, vaan säilyttää islamin opetusten kautta viholliskuvaa.
Israelin turvallisuus riippuu inhimillisesti siitä, onko maalla onnellisia naapureita. Elinoloihinsa ja rauhaisaan rinnakkaiseloon luottavat arabit voisivat pohtia ratkaisuja Israelin kanssa esimerkiksi kipeisiin vesiongelmiin.
Jos arabien keskinäiseen ”veljesrakkauteen” ei tule kohennusta, on turha myöskään odottaa, että islamilaisen ja läntisen maailman vastakkaisuuteen saataisiin muutosta. Nykyinen väkivaltainen tilanne Lähi-idässä tuottaa kärsimyksiä lukemattomille siviileille.
Saksalaiset yliopisto-opettajat ja muut intellektuellit antoivat pari vuotta sitten hallitukselleen tiedoksi manifestin, jossa kehotettiin tekemään kaikki mahdollinen Lähi-idän kiistan hillitsemiseksi niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin. Tuon julkilausuman mukaan puolustamalla ihmisoikeuksia kaikilla tasoilla ja siellä, missä ne vaarantuvat, voidaan maksaa velkaa saksalaisen kansallissosialismin uhreille. Lausunnon mukaan myös palestiinalaisten aseman kohentaminen tukee tätä tavoitetta.
© HEIKKI KANGAS
Israel

Viikko 11/ 13.03. 2008
Kuolleen meren ongelmat

Viime viikkoina olen jälleen liikkunut Israelissa turistiryhmien kanssa ja ajanut useita kertoja muun muassa Kuolleen meren kautta joko etelään tai pohjoiseen. Kun matkaan tuon erikoislaatuisen alueen halki, usein mietin, mitä tuon oudon vesistön käy tulevaisuudessa?
Raamatussa Hesekielin kirjan luvussa 47 taataan profeetallisesti meren elpymistä, kun Jerusalemin temppelin suunnasta virtaa aikoinaan alueelle raikasta vettä.
Kuollut meri on yli 400 metriä merenpinnan tason alapuolella. Sen suolapitoisuus on korkeimmillaan jopa yli 30 prosenttia, kun se on esimerkiksi läheisessä Välimeressä vain 3 prosenttia.
Arabit kutsuvat järveä Bahr Lutikisi eli Lootin mereksi. Se viitaa samalla Lootin vaimoon, joka Raamatun mukaan jähmettyi veden läheisyydessä suolapatsaaksi, kun ei totellut Jumalan kehotusta, vaan vilkaisi taakseen syntisten Sodoman ja Gomorran kaupunkien tuhoja.
Vaikka Kuollut meri on liian suolaista, jotta siinä olisi vedenalaista elämää, rantatasanko on hyvinkin elävä. Sen rannoilla on harvinaisia kasvilajeja ja villieläimiä ja suistoalueella, johon Jordanjoki laskee, on jopa muutamia harvinaisia kalalajeja, jotka kykenevät elämään poikkeuksellisen suolaisessa murtovedessä. Kuolleen meren kautta kulkee yksi maailman vilkkaimmista muuttolintujen reiteistä, Euroopasta Afrikkaan. Sen kautta lentää vuodessa yli miljardi lintua.

Taloudellisessa mielessä sisämeri tarjoaa suolan ohella monenlaisia kemian teollisuuden hyödyllisiä mineraaleja, jotka pyörittävät Kuolleen meren kannattavaa teollisuuslaitosta.
Kuollut meri houkuttelee rannoilleen runsaasti turisteja, jotka tulevat hoidattamaan terveyttään. Kuivan kuuma ilmanala ja hoitava muta ovat terveysmatkailun tavaramerkkejä. Toisaalta alueen korkea lämpötila ei tunnu pahalta, koska vedestä koko ajan haihtuva vesi muodostaa utuisen aurinkofiltterin. Tämän vuoksi ihosairauksista kärsivät ihmiset tulevat hoidattamaan itseään monista eri maista.
Miksi asiantuntijat sitten ovat huolissaan Kuolleen meren tilasta?
Suolajärven nopea pinnan lasku tuottaa ongelmia. Järven matala eteläpää uhkaa kuivua kokonaan seuraavien kahden sukupolven aikana. Pelkästään viimeisen 30 vuoden aikana maapallon matalin kohta on vajonnut 25 metriä alemmaksi. Nyt meren pinnan lasku on jopa kymmeniä senttejä vuodessa. Eteläosan vesi johdetaan Liranin kapean kannaksen poikki kanaalia pitkin Kuolleen meren teollisuuslaitoksen tarpeisiin.

Jotkut puhuvat myös Kuolleen meren kostosta, sillä osa alueella olevista hotellirakennuksistakin on vastaisuudessa ”maavajoamareikien” päällä, jotka voivat revetessään imaista sisäänsä kokonaisia taloja.
Kuolleen meren erikoinen luonnonympäristö muotoutui tuhansia vuosia sitten, kun maanjäristykset repäisivät alueelle useita tuhansia kilometrejä pitkän, Syyrian ja Afrikan hautavajoaman.
Noista pinnanmuodon mullistuksista lähtien Jordanjoki on laskenut vetensä tähän terminaaliseen järveen. Koska järvestä ei ole laskujokea, se saa aikaiseksi erikoisen kemiallisen reaktion.
1930-luvulle saakka Jordanjoen juoksu riitti pitämään haihtumisen vuoksi vedenpinnan tason tasapainossa. 30-luvulta lähtien alkoivat sekä silloisessa Palestiinassa asuneet juutalaiset että jordanialaiset käyttää joen vettä entistä runsaammin maatalouden kasteluun. Nykyisin Jordanin ja sen sivujokien vedestä käytetään yli 90 prosenttia kasteluun sekä talousvedeksi.
Israelin ja Jordanian vesiviranomaiset ovat suunnitelleet yhdessä yhteistä pelastushanketta Kuolleelle merelle. Kanavointihahmotelman tarkoituksena on pumpata Punaiselta mereltä, Eilatista ja Akabasta 190 kilometrin päästä Kuolleelle merelle vuodessa noin 1,8 miljardia kuutiota suolaista vettä. Tämän hankeen valmistuminen kestäisi noin viisi vuotta ja siihen saataisiin rahoitusta ainakin Maailman pankista.
Viranomaiset muistuttivat, että hanke tukisi molempia maita. Ympäristöongelmat eivät tunne rajoja ja konflikteja, tässä mielessä voidaankin puhua rauhan kanaalista.
Nähtäväksi jää, mitä hanke tuo vai tuoko mitään kummallekaan osapuolelle. Nyt kanaalihanke on ollut pitkään jäissä palestiinalaisalueitten levottomuuksien vuoksi.
© HEIKKI KANGAS

Viikko 10/ 06.03. 2008
Maanjäristys Israelin parlamentin puheenaiheena

Maanjäristykset Golanin kukkuloilla ja Galileassa ovat melko tavallisia, mutta useimmiten kuitenkin pieniä verrattuna Lissabonin ja Kalifornian järistyksiin ja Kaakkois-Aasian tsunamin aiheuttaneeseen mannerlaatan liikahdukseen. Myös Raamattu puhuu maanjäristyksistä - tosin alkuun melko harvaan tahtiin, mutta mahdollisesti jo toisesta jakeesta lähtien.
Israelin Geofysikaalisen instituutin mukaan helmikuun 11. päivänä oli Libanonin alueella yli neljän Richterin asteen maanjäristys. Seuraavana päivänä rekisteröitiin samalla alueella kuusi pienempää täristystä. Ne olivat voimakkuudeltaan kahdesta hieman yli kolmeen. Jännitystä tilanteeseen lisäsi se, että vajaata viikkoa myöhemmin oli kolme lisäjäristystä, jotka olivat voimakkuudeltaan kolmesta ja puolesta yli viiteen Richteriin.

Onneksi jatkossa ei ollut samanlaista voimakkuuden nousua - lähes kymmenkertaiseksi neljässä päivässä - vaan palattiin tavallisempiin pieniin järinöihin. Niitä onkin ollut Israelin alueella viime vuoden marraskuulta tämän vuoden helmikuulle noin kahdeksankymmentä, kun otetaan lukuun kahta Richteriä voimakkaammat tärinät. Israelin Geofysikaalinen instituutti on kehottanut näitten järistysten yhteydessä ihmisiä ottamaan yhteyttä ja kertomaan, miltä tuntui, kun maa liikahteli tai tärisi. On ymmärrettävää, että eri syvyyksissä ja erilaisten geologisten olosuhteiden vallitessa maan liikkeet säteilevät ympäristöön hyvinkin eri tavoin. Ja toisaalta onhan ihmisen tunto- ynnä muut aistit joskus herkempiä mittareita kuin mekaaniset laitteet, ja nuo ihmisen tuntomittarit ovat myös useammin mukana.
Israelissa on ollut suuria maanjäristyksiä keskimäärin kerran vuosisadassa. Viimeisin todella suuri järistys alueella oli vuonna 1927. Maanjäristyksen voimakkuus oli yli kuusi Richteriä ja se surmasi reilut 500 ihmistä. Israelin asiantuntijat ovat sitä mieltä, että väestön lisääntymisen ja korkeammiksi rakennettujen talojen vuoksi yhtä voimakas järistys surmaisi tänä päivänä 18.000 ihmistä.
Geologisen instituutin mukaan helmikuisten, Golanillakin havaittujen järistysten jälkeen ei pitäisi olla merkittävää vaaraa eikä ole saatu sellaisia merkkejä, jotka viittaisivat lähiaikoina isoon järistykseen.

Helmikuinen pieni järistysaalto käynnisti kuitenkin Israelin parlamentissa, knessetissä keskustelun siitä, miten valmistautua kohtaamaan maanjäristyksiä. Terveysministeri Shlomo Benizri ortodoksijuutalaisesta Shas -puolueesta ehdotti, että parlamentti selvittäisi, miten se voisi estää sodomiaa eli homoseksuaalisuutta ja säästää kansaa monilta maanjäristyksiltä. Hän muistutti, että juutalaisen lain selitys, Gemara kutsuu maanjäristyksiä ’Sevaotiksi’, Sotajoukkojen herraksi. Benizrin mukaan järistysten takana on monia syitä, joista yksi vakavista on miesten homoseksuaalisuus. Jotta vältyttäisiin järistysten tuhoilta, ministeri esitti, että säädettäisiin sellaisia lakeja, jotka eivät rohkaise sodomiaan ja muihin luonnonvastaisuuksiin. Yhtenä tällaisena perversiona Benizri mainitsi myös lesboparien oikeuden adoptoida lapsia.
Terveysministerin ehdotusta ei otettu myönteisesti vastaan, niin kuin Pyhän maan parlamentilta ja kansalaisilta saattaisi ehkä odottaa. Benizri on saanut puheensa jälkeen jopa tappouhkauksia. Herääkin kysymys, olisiko aika ottaa Raamatusta sodomian kieltävä laki kirjaimellisesti käyttöön. Ja ellei näin tehdä, tuhoavatko sodomistit kaikki muut?

Gazan tapahtumat maaliskuun alussa voidaan tulkita kuritukseksi molemmille osapuolille, niin israelilaisille kuin palestiinalaisille. Ne ovat vetäneet huomion Israelin sisäisistä kiistoista ulkopuolisiin uhkiin. Raketti-iskujen jälkeen on esitetty vaativia kysymyksiä päättäjille: "Onko meillä lainkaan armeijaa? Ja tekeekö se mitään?"
Kun armeija tekee jotain, niin siitä puhutaan usein YK:ssakin. Tässäkin tapauksessa jopa pääsihteeri Ban ki Moon on antanut lausuntonsa. Hän on pitänyt Israelin iskuja Gazaan liioiteltuina, mutta tuominnut myös Gazasta tehdyt raketti-iskut.
Tässä pari esimerkkiä siitä, miten Israelin arki on uutisrikasta. Täältä saa hyvin erilaista raportoitavaa ympäri vuoden.

Ylös