Radio Dei 1

Viikko 12/ 22.03 2007

Israel haluaa jatkaa palestiinalaishallituksen boikottia.

Palestiinalaisalueilla astui toimeen viime lauantaina uusi hallitus.

Ainakaan Yhdysvalloilta se ei saa helposti tunnustusta, vaikka muun muassa Norja ja Ranska ovat jo kiirehtimässä normalisoimaan suhteitaan ääri-islamilaisen Hamasin johtamaan hallitukseen. Norja aikoo uudistaa talousapunsa hallitukselle ja Ranska kutsuu pääministeri Ismael Hanian valtiovierailulle.

Maltillisena pidetty ulkoministeri Ziad Abu Amr ei ole onnistunut vakuuttamaan Israelin tärkeintä liittolaista Yhdysvaltoja muuttuneesta linjasta. Amerikkalaiset ovat vaatineet palestiinalaisilta vähintäänkin Israelin tunnustamista ja irtisanoutumista terrorismista. Tähän Hamas ei ole suostunut. Se jatkaa väkivaltapolitiikan linjalla, jolla se nousi vuosi sitten vaalivoittajaksi.

Israelissa suhtautuminen uuteen hallitukseen on ollut ristiriitainen. Hallituksen enemmistö katsoo, ettei presidentti Mahmoud Abbasin Fatah –puolueen maltillisilla ministereillä ole vähemmistönä valtaa ohi pääministeri Hanian. Abbas on vakuuttanut, että hallitus kunnioittaa Israelin kanssa aiemmin solmittuja sopimuksia, mutta Hanialta tähän ei ole tullut vahvistusta.

Tämän vuoksi Israel ja Yhdysvallat toivovat, että muutkin maat jatkavat palestiinalaisalueitten taloudellista ja poliittista saartoa, kunnes sen hallinto selvästi sitoutuu luopumaan väkivallasta.

Kannatustaan katastrofaalisesti menettänyt pääministeri Ehud Olmert katsoo Fatahin hallitusyhteistyön Hamasin kanssa vaikeuttavan Israelin yhteydenpitoa Abbasiin, jonka kanssa hänen oli tarkoitus piakkoin aloittaa uudet neuvottelut.

Israelin hallituksen kannanotto on mielestäni hyvin ymmärrettävä, sillä palestiinalaisten yhteishallituksen päälinjauksessa ei ole käytännön muutosta.

Yhdysvaltojen Israelin-konsulaatti ilmoitti hallituksen muodostamisen jälkeen, että maa saattaa tapauskohtaisesti harkita yhteyksiä niihin maltillisiin ministereihin, jotka eivät kuulu Hamasiin. Tätä ovat esittäneet myös Israelissa opposition kansanedustajat, jotka olettavat yhteydenpidon Abbasiin murentavan lopulta Hamasin vallan.

Yhdysvallat ja EU ovat listanneet Hamasin terroristijärjestöksi, minkä vuoksi ne karttoivat edellistä Hamasin hallitusta.

Palestiinalaisten ministerit ovat olleet optimistisia ja muun muassa ulkoministeri Abu Amr uskoo, että eristys ja boikotti ovat nyt murtumassa. Israelin hallitukselta hän peräänkuulutti yhteistyötä ja sanoi, ettei kansainvälisellä yhteisöllä ole syytä jatkaa saartoa, koska uuden hallituksen linja on hyvin maltillinen.

Amr tulkitsee hallitusyhteistyötä toisella lailla kuin Hamas. Hänen mukaansa hallitusohjelmaan siirtyvät kaikki Lähi-idän rauhankvartetin eli USA:n, EU:n, Venäjän ja YK:n vaatimukset.

Kvartetti on luvannut palata vuorovaikutukseen palestiinalaishallinnon kanssa, jos se tunnustaa Israelin, irtisanoutuu väkivallasta ja kunnioittaa aiempia rauhansopimuksia. Myös useat arabimaat ovat jo toivoneet ulkomaita hellittämään saartoa, joka voi romahduttaa palestiinalaisten heikon talouden.

Israelissa hallituksen eristäminen ei saanut varauksetonta tukea Olmertin Kadima-puolueen tärkeimmältä hallituskumppanilta työväenpuolueelta. Puolueen puheenjohtaja ja puolustusministeri Amir Peretz muistutti, että Fatahin ministerit eivät ole terroristeja. Puolet uusista ministereistä allekirjoitti vuoden 1993 Oslon rauhansopimuksen Israelin kanssa.

Myös monet, erityisesti vasemmistolaiset oppositiopoliitikot katsovat, ettei näitä maltillisia voimia pitäisi Hamasin vuoksi hylätä, vaan löytää heistä kumppanit jatkaa rauhanprosessia.

Tällä asialla on kuitenkin vaikea vakuuttaa israelilaisten enemmistöä, koska palestiinalaisten hallituksen pääryhmä, Hamas edelleen vannoo, että itsenäisyystaistelussa kaikki keinot myös itsemurhaiskut ovat sallittuja.

Israelin messiaaniset opiskelijat ovat aktiivisia lähimmäistyössä.

Viime kuukausina olen tutustunut Israelissa Jeesukseen uskovin juutalaisten opiskelijaliikkeeseen. Ryhmä on kasvanut ja aktivoinut muutaman vuoden sisällä kovasti.

Heillä on muun muassa kokopäivätoiminen koordinaattori.

Lapsena uskoon tullut juutalainen Na’ama Smith, 29, on iloinnut tehtävästään ja siitä antaumuksesta, jolla nuoret ovat rohkaistuneet toimimaan Israelin monikerroksisessa yhteiskunnassa. Usko Jeesukseen on Israelin juutalaisten ja arabien keskuudessa kuitenkin yhä pienen vähemmistön vakaumus. Na’ama Smith kertoo, miten monet uskovat ovat avartuneet näkemään ongelmat paitsi seurakuntien sisällä myös laajemmin ympäröivässä yhteiskunnassa. Siksi he ovat nähneet tärkeäksi sosiaalisen auttamistyön perheitten parissa.

Messiaaniset nuoret ovat osaltaan siltana palestiinalaisalueitten ja Israelin arabikristittyihin, kun viime vuosien uudet väkivaltaisuudet ovat luoneet taas ennakkoluulojen barrikadeja. Valtakunnallisissa opiskelijakonferensseissa on parin kuukauden välein 100 -200 osallistujaa. Näissä tapaamisissa on sekä juutalaisia että arabeja, keskusteluja käydään avoimesti, mutta välillä myös tiukoin äänenpainoin.

Viime kesänä käynnistyi hyvin mielenkiintoinen työmuoto, jossa opiskelijoilla on keskeinen rooli. Messiaanisten seurakuntien nuoret ovat tukihenkilöinä lapsiperheissä, joissa on sosiaalisia ongelmia. Tätä työtä pyritään nyt avartamaan palestiinalaisalueille.

Opiskelijoitten työtä ohjaavat sosiaalityöntekijät ja erityisesti korkeakoulun lopputyötään perheväkivallasta valmisteleva diakoni Lena Grushko.

Kun auttamisen tarpeita kartoitettiin, tuli aluksi paljon viestejä, ettei messiaanisissa seurakunnissa ole perheongelmia eikä tällaiselle tukityölle tarvetta.

Asenteet ovat muuttuneet, kun ohjelman luonne on tullut tutuksi.

Työ ei ole helppoa, sillä perheväkivallan uhrit tarvitsevat tukijärjestelmän ohella ammattiauttajia. Vääristyneet perhesuhteet edellyttävät usein pitkäkestoista ja johdonmukaista terapiaa. Tähän Grushko pitää parhaana pohjana kristillistä lähimmäisenrakkautta.

Jerusalemissa on jo 30 vapaaehtoisen rengas, joka käy ongelmakodeissa! Nämä opiskelijat tarjoavat ajastaan 2-3 iltaa viikossa, antavat koululaisille tukiopetusta, vetävät iltapäiväkerhoja ja ovat ammattiauttajien linkkinä hoitamassa perheitä, jotka voivat pahoin. Perhetyötä aiotaan laajentaa eri puolille maata. Lenan mukaan se tehdään harkitusti ja hallitusti.

Muun muassa kehitysyhteistyöjärjestö Fidan kanssa yhteistyötä tehnyt suomalaisuskovien järjestö Lev Hatsafon (eli Pohjoisen Sydän) on lähtenyt vahvistamaan tätä hanketta. Koulutuksen lisäksi projektissa halutaan maksaa köyhille opiskelijoille vapaaehtoistyön vaivannäöstä pientä taskurahaa. Lenan rukousaiheena onkin, että tälle uudishankkeelle syttyisi enemmän myös suomalaisia sydämiä. Lev Hatsafon on jakanut aiemmin muun muassa yhteistoiminnassa Fida Internationalin kanssa humanitääristä apua Libanonin sodan israelilaisuhreille.

Lena tekee perhetyötä yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Se ei ole ongelmatonta, kun maallinen sosiaaliväki – puhumattakaan uskonnollisista juutalaisista - suhtautuu vähintäänkin varauksellisesti messiaanisiin. Henkisen huojennuksen tarvetta olisi kyllä ylen määrin. Tähän mennessä Lenan ryhmällä on ollut työtä niin paljon pelkästään seurakuntien keskellä, että muille ”markkinoille” vapaaehtoistiimi ei toistaiseksi ole tavoitellut.

Lena Grushko muistuttaa, miten tärkeätä on rukoilla messiaanisten ja arabikristittyjen opiskelijatyön puolesta, joka on muutaman vuoden sisällä laajentunut valtakunnalliseksi. Opiskelijat pitävät muun muassa seminaareja, joissa haastetaan maallistuneita nuoria pohtimaan ennakkoluulottomasti Raamatun sanomaa.

Jeesus -dokumentista tämän vuoden pääsiäiskohu

Yhdysvalloissa viime sunnuntaina esitetty dokumentti Jeesuksen

haudan löytymisestä herätti melkoisen kohun eri puolilla maailmaa. Filmatisoinnin tuottajana on Hollywood-ohjaaja James Cameron, joka tunnetaan esimerkiksi Oscar-palkitusta Titanic- elokuvasta. Ohjaajana on laatupalkittu dokumenttikuvaaja Simcha Jacobovici.

Tuoreessa kohudokumentissa vakuutetaan, että Jerusalemin Talpiotin lähiöstä vuonna 1980 löydetty hauta kuuluu Jeesuksen perheelle. Todisteena pidetään kivisiä luuarkkuja, ossuaareja. Niihin on kaiverrettu Raamatun ajan nimiä, joiden dokumentin tekijät väittävät viittaavan Jeesukseen ja hänen perheeseensä. Arkuissa on muun muassa nimet Jeshua, Josefin poika, Juuda, Jeshuan poika sekä Maria. Lisäksi on toinenkin arkku, jossa lukee hepreaksi Mariamne tai Miriam, joka on yhtä kuin Maria. Tämän arkun väitetään viittaavan Magdalan kaupungin Mariaan eli Maria Magdalenaan.

Tämä teoria sopii kaupallisesti hyvin yhteen parin vuoden takaiseen best seller –kirjaan ”Da Vincin koodi”, josta myöhemmin tehtiin filmatisointi. Fiktiivisessä kirjassahan kerrotaan, miten Jeesuksella ja Magdalan Marialla oli lapsi, jonka suvun juuret ulottuvat nykypäivään saakka.

Tuoreessa elokuvassa todistellaan, että Dna-löydösten perusteella Talbiotin haudassa olleet mies ja nainen eivät olleet sukua äidin puolelta, joten heidän voi olettaa olleen pariskunta.

Kohudokumentti siis väittää, että Jeesuksen luut ovat olleet haudassa, eikä Raamatun kuvaamaa ylösnousemusta olisi tapahtunut. Samalla vakuutellaan, että Jeesuksella olisi ollut Magdalan Marian kanssa Juuda -niminen poika.

Useat israelilaiset asiantuntijat ovat muistuttaneet, että nimi Jeshua tai Joshua, samoin kuin Miriam olivat yleisesti käytössä Jeesuksen aikaan. Siksi tämän löydön perusteella dokumentin päätelmät eivät voi olla tosia. Mikäli todisteet Raamatun Jeesuksen luista olisivat vahvat, juutalaiset olisivat todennäköisesti jo ajat sitten dokumentoineet, ettei Jeesus noussutkaan haudasta. Samoin ovat ekspertit muualla maailmassa pääsääntöisesti tyrmänneet teorian.

Talbiotin tutkimuksissa 1980-luvulla mukana ollut professori Amos Kloner piti filmin tarinaa hienona, mutta ei dokumenttina. Hänen mukaansa hauta kuului Jeesuksen ajan keskiluokkaiselle perheelle Jerusalemin seudulta, ei galilealaissuvulle.

Kohudokumentilla on tietysti helppo rahastaa. Sama harhauttamisen teema on toistunut jo useina vuosina juuri pääsiäisen alla. Milloin on paljastettu, ettei Israelin kansan eksodusta Egyptistä Luvattuun maahan koskaan tapahtunut tai milloin arkeologit ovat väittäneet, etteivät Daavid ja Salomo olleet historiallisia suurkuninkaita, korkeintaan pienen heimokunnan päämiehiä.

Tuottaja Cameron kertoo myös internetin esittelyvideossaan, ettei hän ole arkeologi eikä uskonnollinen henkilö, vaan elokuvatuottaja. Silti hän toteaa, että luuarkussa on Jeesuksen luut ja toisessa Maria Magdalenan luut, ja että lisäksi samassa sukuhaudassa on Jeesuksen veljien luut. Syvemmät analyysit hän sanoo jättävänsä teologeille.

Tällaiset dokumentit ovat monessa mielessä vaarallisia. Niissä pyritään puhumaan asiantuntijan äänellä ja vakuuttamaan tiettyjä asioita. Mikäli tämän ajan ihmiset tyytyvät pintatietoon kuten valitettavasti monien kohdalla näyttää olevan, silloin kieroutuneet teoriat tieteen nimissä iskostuvat totuudeksi ihmismieleen. Jos emme vaivaudu tutkimaan Raamattua, nämä väittämät vievät harhaan.

Saksalaiset olivat toisen maailmansodan aikana valhetieteen eksperttejä. Heidän propagandakoneistonsa loi juutalaisista stereotypioita, joilla ei ollut tekemistä totuuden kanssa. Kun pötypuheita riittävän pitkään toistettiin, valhe muuttuikin ihmisten ajatuksissa faktaksi. Tätä meidän on kristittyinäkin varottava, ettemme mene pseudotieteen lankaan.

Minä sanoisin, että filmi on hengellisesti nähtävä ovelaksi juoneksi, jolla pyritään eksyttämään ihmisiä avoimesta Raamatun tutkimuksesta.

viikko 9/01.03. 2007

Pääministeri Olmert pitää presidentti Abbasia
palestiinalaisten valtuuttamana neuvottelukumppani

Israelin pääministeri Ehud Olmert kiisti viime viikolla painokkaasti väitteet, että hän kieltäytyisi rauhaneuvotteluista palestiinalaisten presidentin Abu Mazenin kanssa. Lännessä Mazenista käytetään yleensä nimeä Mahmoud Abbas.

Puhuessaan Israelissa työskenteleville ulkomaantoimittajille Olmert muistutti, että Abbas on palestiinalaisten vaaleilla valitsema ja siksi hänellä on myös valtuudet toistaiseksi neuvotella Israelin hallituksen kanssa.

Olmertin mukaan Israelin ja palestiinalaisten suhteissa on kuitenkin nähtävä arjen realismi: palestiinalaiset ovat jakautuneet ja taistelevat keskenäänkin. Erityisesti äärilike Hamasin johtama hallitus on Israelin huolena. Hamasin johtajat toistavat julkisesti, etteivät he koskaan tunnusta Israelia, neuvottele Israelin kanssa tai suostu rauhaan Israelin kanssa. Hamas aikoo jatkaa väkivaltaa ja myös itsemurhaiskuja juutalaiskohteisiin.

Tämän vuoksi Olmert moitti toimittajatapaamisessa palestiinalaisten parin viikon takaista Mekan sopimusta yhteishallituksesta.

Olmert pitää mahdottomana neuvotteluja Hamasin kanssa. Sen sijaan hän uskoo, että ristiriidat olisi sovitettavissa Abbasin kanssa, joka hyväksyy kahden rinnakkaisen valtion mallin ja Israelin perusoikeudet.

Neuvotteluja Israelin ja palestiinalaisten välillä jatketaan ilmeisesti melko pian, sillä kaksi päivää ennen Olmertin ja kansainvälisen lehdistön tapaamista Yhdysvaltojen ulkoministeri Condoleezza Rice kohtasi Jerusalemissa yhtä aikaa molemmat johtajat ja totesi muutaman tunnin epävirallisen huipputapaamisen jälkeen kaikkien kolmen vakuuttaneen sitoutumista kahden valtion ratkaisuun. Neuvottelijat myös korostivat yhdessä, ettei palestiinalaisten valtio voi syntyä väkivallasta ja terrorista.

Vaikka neuvottelun tuloksia ounasteltiin jo ennakkoon laihoiksi, tapaamista pidettiin askeleena oikeaan suuntaan. Edellisen kerran palestiinalaisten ja israelilaisten keskeiset johtajat keskustelivat rauhansuunnitelmasta Yhdysvaltain sovittelijan läsnä ollessa vuonna 2003.

Arabimaailmassa toivotaan Fatahin ja Hamasin keskinäisen sovun rauhoittavan palestiinalaisalueiden sisäistä väkivaltaa.

Virallisia neuvotteluja Israelin kanssa palestiinalaisten hallitussopu ei edistä, sillä uusi palestiinalaishallitus ei lupaa ohjelmaluonnoksessaan luopua väkivallasta, tunnustaa Israelin valtiota eikä hyväksy edeltävien hallitusten sopimuksia Israelin kanssa.

Kun olin mukana tuossa toimittajien ja pääministerin tapaamisessa, minua kiinnosti erityisesti kuulla Olmertin ajatuksia Iranista, jonka ydinohjelmaa vastaan suunnitellaan YK:ssa uusia pakotteita.

Olmert ei suoraan vastannut kysymykseen, missä on Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejadin toistuvien uhkailujen ja toimien hälytysraja, jonka jälkeen Israel vastaa sotaiskulla?

Olmert ei pitänyt siedettävänä sitä, että yli 80 miljoonaisen valtion virallisena politiikkana on uhata tuholla toista YK:n jäsenvaltiota. Varsinkin kun uhkaaja samalla rakentaa ydinaseohjelmaa.

Olmertin mukaan Israelin hallitus tietysti toivoo, että kansainvälisen yhteisön kaikki valtiot ottaisivat voimakkaan vastustavan kannan Iranin uhkaan ja myös yhdessä käyttäisivät niin diplomaattisia kuin taloudellisia sanktioita Iranin taltuttamiseksi.

Pääministeri arvioi, että Iran on vielä teknisesti melko kaukana joukkotuhoaseesta, mutta kuitenkin ”Israelin kannalta liian lähellä”. Israel tarkkailee ja harkitsee toimiaan sen mukaan, miten kansainvälisen yhteisön pakotteet purevat Iranin ydinohjelmaan.

Iranin johdon viime päivien kommentit eivät valitettavasti ole tukeneet diplomaattista ratkaisua ydinasekiistaan. Pikemminkin päinvastoin. Iranin hallitus puhuu entistä vahvemmin oikeudestaan puolustaa siviiliydinohjelmaansa jopa sotimalla.

Ylös