Viikko 44/ 30.10. 2008
USA SAA KRITIIKKIÄ ISKUSTA SYYRIAAN

Yhdysvaltoja on arvosteltu eri puolilla maailmaa sen iskettyä helikopterilla Irakista Syyrian puolelle. Amerikkalaiset ovat epävirallisesti myöntäneet erikoisjoukkojen rynnäkön rajan yli syyrialaiseen kylään. Iskun tarkoitus oli surmata irakilaisen ääriryhmän johtaja, joka on salakuljettanut ulkomaalaisia sissejä Syyriasta Irakiin.
USA:n toimia ovat paheksuneet muun muassa EU, Irak, Kiina ja Venäjä. Irakin hallitus on muistuttanut, ettei sen maaperää saa käyttää hyökkäyksiin muita valtioita vastaan. Syyrian viranomaisten mukaan amerikkalaiskopterien tulituksessa kuoli kahdeksan ihmistä.
Syyria protestoi tapauksesta YK:n turvallisuusneuvostolle ja kehotti pääsihteeri Ban Ki-moonia aloittamaan toimet Yhdysvaltoja vastaan. Kansainvälisten uutistoimistojen mukaan Syyria sulki myös Damaskoksessa toimivan amerikkalaisen koulun ja kulttuurikeskuksen.

Alkuviikosta suomalaislehdissä muun muassa Helsingin Sanomissa arvioitiin, että USA:n iskulla on kielteisiä seurauksia, koska Irak ja Yhdysvallat eivät vielä ole päässeet sopimukseen amerikkalaisjoukkojen läsnäolon uusista periaatteista. Irakin hallitus ei hyväksy Amerikan ja sen liittolaisjoukkojen omavaltaisia iskuja naapurimaihin.
Taustalla lienee myös huoli siitä, että Yhdysvallat sallisi jatkossa Israelin käyttää valvomaansa Irakin ilmatilaa mahdolliseen ohjusiskuun Iranin ydinvoimalaitoksia vastaan. Toistaiseksi USA on kieltänyt israelilaisilta tämän lento-oikeuden, vaikka presidentti George W. Bush onkin näyttänyt jo muutamia vuosia sitten Israelille vihreää valoa Iranin vastaiseen taisteluun. Bush on sanonut ymmärtävänsä Israelin tarpeen puolustautua, jos se kokee olonsa uhatuksi Iranin valmistuvan ydinaseen vuoksi.
Viime kesänä Israel harjoitteli Välimerellä ilmaiskuja ja silloin väitettiin, että koneet olisivat piipahtaneet myös Irakin ilmatilassa.

Israel on kokenut perivihollisensa Syyrian nykyisin uudenlaisena uhkana. Syyrialla on liittosuhde Iraniin ja sen kautta Libanonissa operoiva Hizbollah –järjestö saa tukea taisteluunsa Israelia vastaan.
Israel pommitti noin vuosi sitten Syyrian alueella tutkimuslaitosta, jota se ja Yhdysvallat väittivät ydinaselaitokseksi. Sekä Israelin että Syyriaan hallitukset olivat syksyllä vaitonaisia iskusta. Kun amerikkalaisviranomaiset vahvistivat Israelin iskeneen Syyriaan, osa tietolähteistä väitti aluksi, että Pohjois-Syyriaan suunnatun iskun tavoite oli tuhota varasto, jossa säilytettiin Hizbollahin aseita. Syyria torjui nämä väitteet.
Spekulaatiot kiihtyivät entisestään, kun amerikkalaisraportti väitti Pohjois-Korean mahdollisesti tekevän yhteistyötä Syyrian kanssa jonkinlaisen ydinlaitoksen rakentamiseksi. Esimerkiksi Washington Post -lehti vakuutti heti tuoreeltaan arvion perustuvan Yhdysvaltain kokoamaan tiedustelumateriaaliin Syyriasta.
Atomienergiajärjestö IAEA kritisoi viime huhtikuussa Yhdysvaltoja, koska se ei ollut aiemmin paljastanut näitä löytöjään Syyriasta. Amerikkalaisviranomaiset sanoivat pitäneensä tiedot salassa puolen vuoden ajan, koska he pelkäsivät Syyrian provosoituvan sotaan Israelia vastaan. Se taas olisi saattanut johtaa laajempaan konfliktiin, johon olisi sekaantunut Iran ja Hizbollah.
Presidentti Bush on toivonut pitkään, että kansainvälistä painostusta lisätään sekä Irania, Syyriaa että Pohjois-Koreaa kohtaan.

Yhtenä vaihtoehtona on pidetty sitäkin, että Syyrian kautta kuljetetaan ydinmateriaalia ja –laitteita Iraniin. Syyria ja Pohjois-Korea ovat lisäksi tehneet pitkään yhteistyötä tavanomaisten ohjusten parissa.
Yhdysvaltojen tuore hyökkäys Syyriaan muutti asetelmia Lähi-idässä. Aiemmin on väläytelty mahdollisuutta, että Israel ja Syyria pääsisivät rauhansopimukseen hyvinkin pian, sillä Golanin ylätasangon tulevaisuudesta on kesästä lähtien käyty Turkin johdolla salaisia neuvotteluja.
Amerikkalaisjohdon halu iskeä erikoisjoukoin eri maihin selittynee osin New Yorkin syksyn 2001 terrori-iskulla, jonka pääsyyllisenä pidetty Osama bin Laden esikuntineen piileksii ilmeisesti yhä Pakistanissa Afganistanin vastaisella vuoriseudulla.
Syyriassa ja koko Lähi-idässä Yhdysvaltojen ensi viikon presidentinvaaleja seurataan mielenkiinnolla, samoin Israelin ensi vuoden alun ennenaikaisia parlamenttivaaleja, joista päätettiin tämän viikon alussa. Molemmilla vaalituloksilla on suuri vaikutus alueen rauhanpyrkimyksiin.
© HEIKKI KANGAS
    Israel

Viikko 43/ 23.10. 2008
LÄHI-IDÄSSÄ ISLAMIN DEMOKRATIA EI TOIMI

Lähi-itä on merkillinen maailman kolkka. Täällä inhimilliset tarpeetkin tallautuvat usein vihan ja politiikan jalkoihin.
Kerron yhden tuoreen esimerkin Egyptistä. Siellä pikkupoika on vakavasti sairaana ja tarvitsisi rohtoa, jota toistaiseksi tuotetaan vain Israelissa. Koska Egyptin terveysministeriö kieltää lääketuonnin Israelista, sairaalle pojalle ei voida hankkia välttämätöntä erikoislääkitystä. Siitäkin huolimatta, että maitten välillä on ollut rauhansopimus pian 30 vuotta.
Egyptin hallinto ja ehkä vielä enemmän kansan syvät rivit boikotoivat Israelia ja luovat maasta viholliskuvaa. Muistan hyvin reilun kymmenen vuoden takaa toisen kuvaavan esimerkin: Käsipallon maailmanmestaruuskilpailujen karsinnassa Israel ja Egypti pelasivat samassa lohkossa. Egypti oli tuolloin ryhmän selvästi heikoin joukkue, mutta venyi tasapeliin Israelin kanssa. Kun tuota tulosta ihmeteltiin, nuoret urheilijat perustelivat asiaa hätkähdyttävästi. He totesivat haastattelijoille, että Israel on vihollinen ja vihollista vastaan taistellaan aina loppuun saakka.
Tällaiset asenteet osoittavat kaikkea muuta kuin rauhantahtoisuutta. Ne puhuvat vaarallista kieltä, kun ajatellaan, että Egyptin nykyinen, yli 80-kymppinen ja sairaalloinen presidentti Hosni Mubarak on väistymässä. Hänen diktatorista valtaansa on kärkkymässä muun muassa ääri-islamistinen muslimiveljeskunta, joka 1980-luvun alussa murhasi Mubarakin edeltäjän Anwar Sadatin. Hän sai äärimuslimeilta kuolemantuomion solmittuaan rauhan Israelin hallituksen kanssa.
Joitakin vuosia sitten Egyptille tarjottiin Yhdysvalloista rahaa Punaisen meren ympäristön tilan kohentamiseen. Egyptiläiset virkamiehet kertoivat, että he eivät voineet ottaa luvattuja varoja vastaan, koska hanke olisi edellyttänyt yhteistyötä Israelin kanssa. Oman maan etu ei ole iloksi, jos Israelkin hyötyy.
Tällaiset kovat ja ennakkoluuloiset opetukset ja asenteet vievät vääjäämättä kohti radikaalimpaa Lähi-itää, jossa arabimaitten kosto Israelille ja laajemmin länsimaille on edelleen makeampaa kuin oman maan demokratisointi ja hyvinvointi. Kansalle pyritään selvittämään, että köyhyysloukku kannattaa kestää, jos sitä kautta on mahdollista vahingoittaa Israelia.
Radikaalin islamin opetuksessa vastarinta toisuskoisia vastaan on mahtisana, joka peittoaa kirkkaasti rauhanprosessin. Rauhanneuvottelut merkitsevät islamin fundamentalisteille heikkoutta. Tätä korosti äskettäin muun muassa libanonilaisen Hizbollah –järjestön johtaja Hassan Nasrallah, joka vaati islamin pyhän maan eli nykyisen Israelin alueen vapauttamista sionistisen vihollisen käsistä. Nasrallah masinoi jo kesällä 2006 sodan Israelin pohjoiselle rajalle.

Lähi-idän poliittis-uskonnollisia ongelmia on puitu viime kuukausina muissakin maissa. Esimerkiksi Turkissa kansanvalta näyttää vievän kohti radikaalia islamia. Ilmeisen demokraattisia vaaleja on Turkin ohella mitätöity viime vuosina Algeriassa, Afganistanissa ja palestiinalaisalueilla.
Kun Yhdysvallat liittolaisineen miehitti vuonna 2003 Irakin ja suisti diktaattori Saddam Husseinin vallasta, sen tavoitteena oli tukea demokratiaa Irakissa. Tämä tavoite on kuitenkin vielä hyvin kaukana.
Arabivaltiot turvautuvat yhä vahvasti islamin traditioon, jonka perustana on islamin laki. Tästä syystä länsimaiset demokratian laatuvaatimukset on torjuttu idässä. Niitä ei ole uskallettu lähteä edes kokeilemaan.
Historiallisesti Israel on ollut Lähi-idässä ainoa demokratia. Ja koska Israel nähdään vihollisena lähes koko muslimimaailmassa, demokratia on samastettu läntisiin arvoihin, erityisesti amerikkalaisuuteen ja juutalaisten kansalliskotiaatteeseen, sionismiin. Siksi demokratia nähdään islamin piirissä negatiivisena ja vieraana.

Yhdysvallat on nyt ollut yli viisi vuotta Irakissa ja kuluttanut vuositasolla miljardeja dollareita jonkinlaisen järjestyksen ylläpitoon. Tarkoitus oli ohjata Irak despootti Saddam Husseinin diktatuurin jälkeen demokratiaan ja vapaisiin kansanvaaleihin. Se ei vaikuta onnistuvan.
Pakistanin surmattu pääministeri Benazir Bhutto totesi aikoinaan, että ongelmana on se, että muslimikansat haluavat demokratiaa, mutta johtaja eivät.
Muslimihallinto ei ota vastaan ”ohjeita” amerikkalaisilta, joita pidetään vääräuskoisina. Tämä yhteistyö merkitsisi useimmille muslimeille – niin kansalle kuin johtajille - kasvojen menetystä.
Jonkinasteinen demokratia on mahdollinen Lähi-idän arabimaissa, mutta se ei välttämättä merkitse apua kansalle, vaan pikemminkin johtaa heidät syvempään, uskonnolliseen orjuuteen. Olisi toivottavaa, että Israelin naapuriin syntyisi islamilaisen demokratian mallimaa, joka uskaltaisi neuvotella viholliseksi luokiteltujen juutalaisten kanssa.
© HEIKKI KANGAS
    Israel

Viikko 42/ 16.10. 2008
PÄÄSTÄÄNKÖ PAASTOSTA RAUHANNEUVOTTELUIHIN?

Olen joitakin kertoja luonnehtinut raporteissani islaminuskoisten pyhän paastokuukauden, ramadanin vaikutuksia ihmisten mielialoihin täällä Lähi-idässä. Tuo kuukausi on usein lisännyt väkivaltaista intoa toisuskoisia vastaan. Tänä vuonna tuo paastokuukausi ajoittui syyskuuhun, jonka lopussa juutalaisilla alkoi oma pitkä juhla-aikansa, joka huipentuu tällä viikolla lehtimajanjuhlaan.
Islamin opetuksessa todetaan, että ramadanin tarkoitus on kääntää ihmisen ajatuksia Jumalan pyhyyteen ja hyvyyteen. Kuitenkin jos paasto on perinteitten pakottamaa, ihmistekoista ponnistusta, hengellisen puhdistautumisen asemasta ihmismieli täyttyykin katkeruudella ja vihalla, joka sitten ääri-ilmiönään lietsoo pyhää sotaa toisuskoisia vastaan. Jos ei ole selkeästi Jumalalta saatua rauhan näkyä, ihmisen niin sanottu oikeudenmukaisuuden vaatimus vain huutaa kostoa koston perään.
Ramadanin paaston aikana oikeaoppinen, aikuinen muslimi on koko kuukauden syömättä ja juomatta auringonnoususta laskuun. Illat ja yöt ovat syömistä ja juhlimista varten.
Erityisesti Israelissa on viime vuosina saatu kokea, että ramadanin aikana tunteet saavat väkevän vallan, joka synnyttää kiihkeitä väkivallan aaltoja.
Pyhä sota, jihad saa juutalaisuudesta konkreettisen kohteen. Useina vuosina Israelin viranomaiset ovat varautuneet pommi- ja aseiskuihin, ja sulkeneet koko ramadanin ajaksi palestiinalaisalueet erittäin tiukkaan valvontaan. Niin oli tänäkin vuonna, jolloin suurilta tragedioilta vältyttiin.

Jerusalemin Vanhassa kaupungissa ramadanin aika on usein jännitteinen. Oudompaa kulkijaa rajapoliisien ja sotilaitten läsnäolo saattaa hämmentää, mutta tottuneempi kokee pikemminkin turvallisuutta, kun vartijat ovat läsnä kauppakaduilla ja torien kulmilla.
Vanhan kaupungin temppelialue on ollut viime ajat suhteellisen rauhallinen. Aiempina vuosina syysjuhlien aikaan on kohistu paitsi tienoon poliittisesta tulevaisuudesta, myös siitä, kuka saa ja milloin vierailla tai rukoilla pyhillä paikoilla.
Temppelivuoren tuntumassa on viime vuosina ollut arkeologisia pelastuskaivauksia ja moskeijoitten alle on rakennettu suuri maanalainen lisähalli.
Temppelivuoren näkyvimmät osat Itkumuurin ohella ovat kaksi 600-luvulla rakennettua moskeijaa, kultakupolinen Kalliomoskeija ja Al-Aksan moskeija.
Vaikka Jerusalem on toistaiseksi virallisesti Israelin hallinnon alla, käytännössä Temppelivuorta isännöi palestiinalaisten nimeämä islamilainen neuvosto. Se ei ole sallinut Israelin viranomaisten eikä arkeologien käydä tarkistamassa omien töittensä etenemistä. Eikä Israelin hallitus ole halunnut lisätä jännitettä menemällä moskeijan tienoolle voimakeinoin.
Takavuosina islamilaisten rukoilijoitten määrä temppelialueella on juhlien aikana yhtenä päivänä voinut olla jopa yli 100.000. Kun viime vuosina pienet maanjäristykset ja talvisateet ovat rapistaneet aluetta, Israelin viranomaiset ovat olleet huolissaan. Jos tuon suuren ihmismassan liikkeitä ei rajoiteta temppelivuorella, suuret kivijärkäleet voivat aiheuttaa romahtaessaan valtaisan tuhon, varsinkin, jos rukoilijat ovat maanalaisessa moskeijassa.
Kaksi vuotta sitten israelilaisten pelastuskaivausten ja uuden jalankulkusillan rakentamisen yhteydessä muslimit peräänkuuluttivat koko islamilaista maailmaa yhtymään pyhään sotaan, jihadiin, jotta Israel ei tuhoa heidän moskeijoitaan.

Tulevat viikot näyttävät, oliko tämänvuotisella muslimien ramadanilla ja juutalaisten äskettäisellä suuren sovintopäivän, jom kippurin paastolla poikkeuksellisesti mieliä rauhoittava eikä kiihottava vaikutus. Edessä ovat toivon mukaan uudet ja edelleen vaikeat neuvottelut palestiinalaishallinnon ja Israelin uuden hallituksen välillä.
Palestiinalaisten äärijärjestö Hamas ei osallistu näihin konsultaatioihin, jotka tähtäävät pysyvään rauhansopuun. Se sijaan puolue on ilmaissut haluaan pitkäaikaiseen tulitaukoon Israelin kanssa. Aiemmin Hamas ja toinen islamistiryhmä Jihad ovat puhuneet, että heille tulitauko merkitsee vain taktista paussia, jolloin voimia kootaan uutta taistelun vaihetta varten.
Tällaista strategiaa Israelin on mahdoton hyväksyä. Hallitus haluaa, että palestiinalaiset panevat itse täyden sulun väkivaltaisuuksille. Muutoin armeija saanee taas luvan palata takavuosien taktiikkaan, jolloin vahvoin vastaiskuin edetään ääriryhmien tukikohtiin.
© HEIKKI KANGAS
    Israel

Viikko 41/ 09.10. 2008
ANTEEKSIANNOSTA LÄHI-IDÄN RAUHANRATKAISU

Israelissa vietetään parhaillaan suurta sovintopäivää, jom kippuria. Kansakunta paastoaa ja tutkailee sisintään. Jom kippur on samainen raamatullinen päivä, jolloin ylimmäinen pappi meni Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimpään uhrieläimen verta mukanaan kansan ja omien syntiensä sovittamiseksi.
Lähi-idässä negatiiviset tunteet jäytävät monien ihmisen sisintä. Juutalaiset ja palestiinalaisarabit elävät yhä katkeruuden kurimuksessa, jossa he syyttävät väkivallan kierteestä ja kärsimyksistä toisiaan. Vain anteeksi antamalla saadaan todellinen sopu, se ei toimi pakottamalla.
Viha tuhoaa ihmisen. Anteeksiantaminen on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille. Jeesus kehotti ihmisiä lähtemään liikkeelle ja kertomaan sovituksen sanomaa. Jos me itse yritämme asettua kiistakysymyksissä tuomareiksi, loitonnumme Jeesuksen tahdosta ja menetämme sisäisen rauhan. Jeesus ei kutsunut meitä tuomitsemaan.
Ristillä Jeesus antoi anteeksi, mutta se on myös meidän tehtävämme. Meidän tulee nähdä, ettei ole kysymys siitä, mikä aiheuttaa anteeksiantamattomuuden. Ei ole väliä silläkään, kuka on oikeassa tai väärässä. Tärkeätä on olla oikeassa suhteessa Jumalaan, jonka jälkeen löytyy oikea asenne myös toisiin ihmisiin.
Omassa elämässäni olen usein huomannut ajattelevani, että "vastoinkäyminen oli tuon toisen syy..." ja että minulla on oikeus odottaa anteeksipyyntöä"
Jeesukselle tehtiin vääryyttä, silti hän sanoi: "Isä, anna heille anteeksi." Samoin suhtautui Jeesuksen opetuksen sisäistynyt Stefanus kivittäjiinsä.
Kun tiedämme, että lähimmäisellämme on jotakin meitä vastaan, Jumala kehottaa meitä eheyttämään tämän särkyneen suhteen. Tällä tavoin emme vain vapauta toista, vaan itsemmekin.

Vapahtajalla on sanoma myös tämän päivänä Lähi-idälle. Hän sanoi liki 2000 vuotta sitten: ”Rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvin niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.”
Meidän on lähes hyödytöntä taistella pimeyden voimia vastaan, jos emme sisäistä tätä Jeesuksen vaikeaa opetusta. Yleensä uskovaisetkin tuomitsevat herkästi toisia ja pahentavat ihmissuhteita. Jeesus kuitenkin kehotti olemaan armahtavainen, niin kuin Taivaallinen Isä on armahtavainen.
Puhuessaan anteeksiantamisesta Jeesus ei puuttunut ollenkaan meidän oikeuksiimme; hän puhui siitä, että meidän tulee antaa anteeksi aina - silloinkin kun olemme oikeassa ja toinen on väärässä.
Totuus anteeksiantamisesta muuttaa läheistemme elämää. Itse sain Israelissa liki kaksikymmentä vuotta sitten tästä aihepiiristä unohtumattoman opetuksen. Eräs ystäväni panetteli tekemisiäni ja törmäsin vääriin syytöksiin monissa paikoissa.
Ensiksi ajattelin, että minun on vähintäänkin kohtuullista odottaa anteeksipyyntöä. Kuitenkin Jumalan toimintatapa oli toinen. Hän kehotti minua pyytämään anteeksi panettelijaltani, koska olin katkeroittanut mieleni häntä kohtaan. Ystäväni antoi anteeksi, eikä tuossa tilanteessa tarvinnut lainkaan selitellä puhumisia tai puhumatta jättämisiä. Anteeksisaaminen vapautti minut.
Matteuksen evankeliumin luvussa 18. Jeesus sanoo, että jollemme sydämestämme anna anteeksi, joudumme sidotuiksi. Jos annamme anteeksi, vapaudumme henkisistä kahleista. Meidän tulee unohtaa kokemamme lyönnit. Tämä koskee myös sitä, että annamme itsellemme anteeksi. Joskus se saattaa olla kaikkein vaikeinta.
Jeesus näkee Lähi-idän kamppailevissa osapuolissa yksittäiset ihmiset ja rakastaa heitä. Raamattu vakuuttaa, että voimme voittaa omaksemme koko maailman, mutta kadottaa sielumme. Niin kauan kuin tuomitsemme lähimmäistämme, hän ei pääse vapaaksi, emmekä itse kykene vapautumaan.

Juutalaiset ja palestiinalaiset tarvitsevat apua. Tilanne ei korjaannu syytöksillä. Vain Jeesus voi tuoda aidon synnintunnon ja tarpeen pyytää ja antaa anteeksi! Vapauteen Jeesus Messias meidät vapautti. Tällaista syvällistä sovitusta ja ymmärrystä anteeksiannosta Lähi-idässä tarvitaan.
Parhaimmatkaan inhimilliset rauhanohjelmat eivät vie perille saakka. Toimivat ohjeet ovat Raamatussa.  Joosuan kirjan alussa annetaan erinomainen neuvo: ”Älköön lain kirja eli Jumalan Sana poistuko sinun suustasi, vaan tutkistele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt."
Jumalan anteeksiantamisen lait ovat yhtä merkittäviä kuin kymmenen käskyä. Jeesus opetti aiheesta lukuisin esimerkein ja puhein. Hän osoitti, miten anteeksianto vapauttaa. Anteeksiannon voima on löydettävissä tänäänkin Ihmisen Pojassa, joka sanoi:
”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”
© HEIKKI KANGAS
   Israel

Ylös

© Heikki Kangas