Nofit, Israel 03.08. 2006
 

SOTAUUPUMUS

Saana Sladkov raportoi:

Iranin presidentti Ahmaninejad solvasi ja haukkui jälleen kerran Israelia monin tavoin islamilaisten maitten johtajien tapaamisessa Malesiassa. Hän on toistanut samaa lääkitystä vuoden sisällä useita kertoja. Tällä kertaa hän muotoili sanottavansa siten, että ratkaisu Israelin ja Hizbollahin väliseen konfliktiin on sionistisen (juutalaisen) hallinnon hävittäminen. Ahmadinejad otaksui kuitenkin, että ensin tarvitaan välitön tulitauko.
Iso-Britannian pääministeri Tony Blair kuvaili Ahmadinejadin kommenttia erittäin hyödyttömäksi. Blair sanoi toivovansa, että YK:ssa syntyy lähipäivinä välittömään tulitaukoon tähtäävä päätöslauselma, jotta kärsimykset loppuisivat Lähi-idässä.
Tänään kuoli eteläisessä Libanonissa kolme Israelin armeijan sotilasta. Nuorin oli 18-vuotias Adi Cohen, joka juuri valmistui sotilastehtäväänsä. Keskiviikkona kerrottiin toisesta sotilaasta joka sai surmansa taisteluissa. 20-vuotias Ilan Gabai vietti edellisen lyhyen viikon lopun Kirjat Tivonissa lohduttamassa parhaan ystävänsä perhettä. Tämä ystävä kaatui samoissa taisteluissa.

Torstaina kuoli niin ikään kahdeksan siviiliä Hizbollahin pommituksissa. Neljä Akon kaupungin asukasta poistui hetkeksi pommisuojasta katsomaan rakettien aiheuttamia vahinkoja, kun uusi sarja ammuksia iskeytyi heidän lähelleen. Samoin kävi kolmelle siviilille Maalotin kaupungissa, hekään eivät ehtineet palata ajoissa suojiinsa. Nyt täällä onkin käyty tiivistä keskustelua siitä, kuinka tiukasti väestönsuojeluviranomaisten ohjeita tulisi noudattaa. Nyt syytä on vieritetty uteliaitten kansalaisten omille harteille, koska poliisien ohjeitten mukaisesti suojassa pysytteleminen olisi pelastanut näitten seitsemän henget.
Toisaalta on helppo ymmärtää näitäkin liikkeelle lähteneitä, jotka olivat istuneet kolme viikkoa tiiviisti pommisuojissa. Esimerkiksi Maalotissa suojista lähteneet halusivat tarkistaa, onko talojen ulkopuolelle jäänyt jotakin sellaista, jota vielä voisi pelastaa lisäpommituksilta.
Monet ennen muuta varattomat pohjoisen asukkaat suorastaan anovat, että valtio kustantaisi heille muutaman hengähdyspäivän maan keskiosassa. Tässä kriisitilanteessa on valitettavasti ollut Israelissa niitäkin, jotka ovat pyrkineet hyötymään hädästä. Jotkut hotellit ovat nostaneet majoitustensa hintoja moninkertaisiksi normaalista.
Oleskelu ikkunattomissa suojahuoneissa alkaa käydä monille sietämättömäksi. Jotkut pohjoisen asukkaat kyselevät kiukuissaan, tuleeko pommisuojista heille vakituinen asuinpaikka?  Ei ole helppoa oleskella yhteisessä huoneessa (kaupunkien isot suojat) viikkoja esimerkiksi kuuden muun perheen kanssa. Eikä oleskelu omakotitalojen pienissä turvahuoneissa sekään ole kovin hauskaa, tästä minulla on henkilökohtaisia kokemuksia. Israelilaiset ovat valmiita kärsimään, mutta toivovat, että eivät joudu kärsimään turhaan. Tämän vuoksi osa on ilmaissut pettymyksensä pääministeri Ehud Olmertiin, jonka katsotaan jo hiukan madaltaneen tavoitteitaan Hizbollahin kitkemiseksi eteläisestä Libanonista.

Torstaipäivän aikana tuli Israelin alueelle noin 160 rakettia. Suurin osa näistä on ollut lyhyen kantaman katjusharaketteja. Ilmavoimien komentaja Amir Eshel selvitti tänään, että näitten pienten rakettien laukaisualustoja on kovin vaikea tuhota, koska niitä on satoja peräkärryjen ja maastoautojen kyydissä, jolloin ne on helppo siirtää paikasta toiseen. Myös kiinteämpiä ja automaattilaukaisimilla varustettuja jalustoja on piilotettuina eri puolille Libanonia. Isompien rakettien ampuma-alustoja on helpompi tuhota ja niitä onkin armeijan mukaan tuhottu paljon. Varapääministeri Shimon Peres arvioi eilen, että tätä järeämpää kalustoa olisi hävitetty jo yli 80 prosenttia alkuperäisestä. Tämä lienee syynä siihen, että suuria ohjuksia, joita sodan alussa tuli useita Haifaan, ammutaan nyt paljon harvemmin.
Täällä Haifan seudulla on nyt ollut hieman rauhallisempaa, mutta silti meitä asukkaita kehotetaan pysymään suojissa. Rauhallisuudella tarkoitan sitä, että vain muutamia raketteja on tullut aukeille alueille. Neljä hälytyssireenin soittoa tuli silti tänäänkin, keskimäärin niitä on ollut tällä seudulla 5-10 vuorokaudessa. Mietin pitkään ennen kuin uskalsin tänään mennä ulos. Illat ja yöt ovat tavallisesti rauhallisempia, mutta kesäpäivien viettäminen jatkuvasti sisällä alkaa käydä jo raskaaksi.
Tuhot ovat olleet Israelissakin valtavat, vaikka niistä ei välttämättä siellä länsimaissa kerrota. Esimerkiksi 18.000 asukkaan Kirjat Shmonassa on tähän mennessä tuhoutunut 584 rakennusta. Tämä on satojen rakettien seuraamusta.

En voi yhtyä Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin tulkintaan, kun hän sanoo, että kaikki tapahtuu Allahin nimissä ja tuo islamille voiton. Nasrallah puhuu ihmeistä, jotka tapahtuvat Israelin aloittamassa sodassa. Pieni sissijoukko pitää kurissa tuhansia israelilaisia sotilaita ja vahvaa aseistusta. – Kun sionistiset sotilaat tulevat kyliimme, yllätämme heidät. Emme lähde karkuun, vaan taistelemme.
Nasrallahin väittämä, että hän taistelee vain sotilaita vastaan, on täyttä sumutusta. Hänen joukkonsa tähtäävät nimenomaan keskelle siviiliasutuksia. Tämän vuoksi sota on ollut täällä Haifan seudullakin niin pelottavaa.
Tarkkasin television uutisraportista rajan tuntumassa Kfar Giladin kibbutsilla asuvan vanhuksen haastattelua. Tämä 85-vuotias reipas mies kiersi Kirjat Shmonan pommisuojissa rohkaisemassa ihmisiä. Hän esitti myös liikuttavan vetoomuksen useitten äitien puolesta, joilla ei ole ruokaa lapsilleen eikä itselleen. Tämä vanhus totesi, että neljän parlamentin jäsenen kuukausipalkalla nämä sotaväsyneet Kirjat Shmonan nälkäiset ruokittaisiin.
© HEIKKI KANGAS