Radio Dei 6/ 2009       
                                                                     
RADIO DEIN Raportit 2009

 Kesäkuu
4) Iranin mellakat
3) Netanjahun rauhanpuhe
2) Obaman rauhanaloite
1) Turismin ennätykset  

 
Takaisin












 

Viikko 26/ 25.06.2009
 Iranin mielenosoitukset, Yhdysvallat ja Israel

Sadattuhannet tai ehkä miljoonat Teheranin mielenosoittajat ovat olleet kohta kaksi viikkoa puheenaiheena kaikkialla maailmassa. Iranin valtiojohtoinen tiedonvälitys on kertonut muutamista kuolemantapauksista, mutta kadun kansan kännyköitten ja tietokoneitten viestit ovat antaneet realistisemman ja verisemmän kuvan tapahtumista, vaikka Iranin hallitus onkin takavarikoinut sähköisen viestinnän laitteita ja blokannut tietoliikenneyhteyksiä.  
Iranin ylin vallanpitäjä, ajatollah Ali Khamenei kertoi heti vaalien jälkeen, että valtaa pitävä Mahmud Ahmadinejad voitti maan presidentinvaalit 63 prosentin ääniosuudella, kun opposition pääehdokas Mir Hossein Musavi sai 34 prosentin kannatuksen. Oppositio ei ole kuitenkaan tätä tiedostusta hyväksynyt, vaan pitää vaalitulosta vääristeltynä.
Iranin hallitus on koettanut väkivaltaisesti tukahduttaa opposition mellakoita samaan aikaan, kun maan televisio sensuroi kuvat tapahtumista. Tiedot surmattujen todellisista määristä eivät varmasti vahvistu pitkään aikaan, ehkei koskaan. Viranomaiset ovat kieltäneet protestit, mutta siitä huolimatta pääosin rauhanomaiset mielenosoitukset jatkuvat Teheranissa.

Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama totesi viikko sitten, että kaduille rynnänneet iranilaiset rohkaisevat koko maailmaa. Hänen mukaansa olisi väärin vaieta Iranin tilanteesta, jossa istuva presidentti yrittää hiljentää vastustajiensa äänekkään suurprotestin vaalituloksesta.
Obamaa on kotimaassaan arvosteltu, ettei hän riittävän vahvasti tuomitse Iranin toimia. Presidentti yrittänee säilyttää diplomatian edellytykset, mutta on koventanut puheitaan suhteessa Iranin johtoon. Tällä viikolla hän sanoi olevansa kansainvälisen yhteisön rinnalla tyrmistynyt Iranin vaaleja seuranneesta väkivallasta sekä maan hallinnon jatkamasta uhkailusta.
Obama torjui alkuviikosta syytökset Yhdysvaltain osallisuudesta Iranin levottomuuksiin. Hän kutsui väitteitä protestien lietsomisesta perättömiksi ja lapsellisiksi. Hänen mukaansa ulkovaltojen ja muun muassa USA:n keskustiedustelupalvelun CIA:n syyttäminen mielenosoituksista kertoo Iranin johtajien tarpeesta kääntää huomio itsestään muualla. Obaman mukaan mielenosoitusten polttopisteessä on Iran, ei USA tai muut ulkovallat. Hänen mukaansa Yhdysvallat kunnioittaa Iranin itsemääräämisoikeutta, mutta samalla on otettava huomioon Iranin kansalaisten toiveet ja suuntaus, joka haluaisi avartaa Iranin yhteiskuntaa ulospäin. Hänen mukaansa tapa, jolla Iran opposition edustajiaan kohtelee, muokkaa sekä maan omaa tulevaisuutta että kansainvälisen yhteisön tulevaa suhtautumista Iraniin.
Presidentti Obama korosti, että Iran päättää itse johtajansa valitsemisesta. Hän muistutti samalla, ettei vaalituloksen tutkinta saisi johtaa veren vuodattamiseen.
 
Obaman mukaan demokraattinen prosessi sekä sanan- ja kokoontumisvapaus ovat yleismaailmallisia arvoja, joita pitää kunnioittaa. Hän on halunnut välttää tilannetta, että kansainvälisen kritiikin keskiöön nousisi Yhdysvallat. Tähän Obama on silti joutunut. Kiistellyt vaalit voittanut Ahmadinejad puhuu nimeltä mainitsemattomista ulkomaisista voimista. Maan uskonnollinen johtaja Khamenei on täsmentänyt, että nämä ulkopuolelta sekaantuvat voimat ovat Yhdysvallat ja sionistiset juutalaiset.
Obama yritti keväällä saada aikaan suoraa vuoropuhelua Iranin kanssa. Tähän suuntaan amerikkalaisjohtaja puhui myös Egyptin Kairossa kesäkuun alussa, vaikka tuon puheen keskusaihe olikin Israelin ja palestiinalaisten suhteet. Iran ei kuitenkaan vaikuta kiinnostuneelta poliittiseen keskusteluun. Maan johto vaatii USA:lta näyttöjä, joista yksi merkittävimmistä olisi suhteitten katkaiseminen Israeliin.

Israelissa Iranin tilannetta seurataan tietysti herkeämättä. Hallituksen edustajat muistuttavat, että Iranin vaalien tapahtumat laajentavat jälleen kuvaa siitä millainen epädemokraattinen voima on uhkaamassa Israelin olemassaoloa. Presidentti Ahmadinejad on useaan otteeseen muun muassa kiistänyt toisen maailmansodan aikaisen, 6 miljoonan juutalaisen joukkomurhan sekä vaatinut Israelin valtion pyyhkäisemistä maailmankartalta.
Ulkomaisten toimittajien Iranista välittämät kuvat ja arviot tuovat esille, miten etenkin nuoret iranilaiset ovat suivaantuneet Ahmadinejadin ja uskonnollisen johtoeliitin politiikkaan, jossa talous kurjistuu. Samalla Iran uhoaa pahimpia vihollisiaan USA:ta ja Israelia vastaan. Kun kansa kipuilee köyhyydessä, ääri-islamilainen hallinto kohdentaa varoja ydinaseen ja pitkän matkan ohjusten kehittelyyn.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Viikko 25/ 18.06.2009
 Pääministeri Netanjahu ja Palestiinan valtio

Israelin ulkopolitiikan “grand old man” Abba Eban lausui 1970-luvulla kuolemattomasti: ”Arabit eivät koskaan hukkaa mahdollisuutta hukata mahdollisuutta”.
Ehkä nyt olisi aika taltioida tämä lausahdus Jerusalemin muurin kiviin, sillä palestiinalaisarabit tyrmäsivät tämän viikon alussa välittömästi oikeistolaisen pääministeri Benjamin Netanjahun rauhanaloitteen.
Netanjahun sovintopuhetta tervehdittiin tyytyväisyydellä Yhdysvalloissa, Euroopassa ja muualla. Ensimmäistä kertaa Israelin oikeistolainen pääministeri sanoi julkisesti, että paras ratkaisu Lähi-idän pitkäkestoiseen kriisiin on kaksi itsenäistä valtiota. Hän tarkoitti, että Israelin rinnalle perustettaisiin Länsirannalle ja Gazaan Palestiinan valtio, jolla ei kuitenkaan olisi omaa armeijaa. 
Valtion perustaminen edellyttäisi lisäksi, että palestiinalaisarabit tunnustavat Israelin olemassaolon juutalaisena valtiona. Kolmas ja ehkä kovin pala arabeille on se, että juutalaiset aikovat säilyttää Jerusalemin jakamattomana pääkaupunkinaan. Jos palestiinalaiset hyväksyvät nämä ehdot, Israelin hallitus on valmis välittömästi istumaan neuvottelupöytään.
Yhtälö maanpuolustuksesta toimisi mahdollisesti jotenkin samaan tapaan kuin Euroopan Andorrassa, jonka puolustuksesta vastaavat Espanja ja Ranska.

Netanjahun puhe oli vastine Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman puheeseen kesäkuun alussa Kairossa. Obama esitti selväsanaisen ukaasin, että Israelin on luovuttava rauhan osana myös uudisrakentamisesta Jordanjoen länsirannalle. Tätä Netanjahu ei kuitenkaan luvannut, vaan katsoo alueen juutalaisasutusten luonnollisen kasvun mahdolliseksi.
Palestiinalaisten maltillisena pidetty Länsirannan johtoryhmä tyrmäsi Netanjahun puheen liki ”sodanjulistuksena”, puhumattakaan ääri-islamilaisesta Hamasista, joka hallitsee pienempää Gazan kaistaa.
Palestiinalaisarabit ovat torjuneet johdonmukaisesti kaikki kiistellyn alueen jako- ja rauhansuunnitelmat 1920-luvulta lähtien. Palestiinalaisille kuin myös suuremmalle arabiyhteisölle on ongelmallista, oikeastaan lähes mahdoton hyväksyä edes periaatteellisesti juutalaisvaltiota Lähi-itään.

Tämän aiheen summasi välittömästi Netanjahun puheen jälkeen mm. Egyptin presidentti Hosni Mubarak, joka on pyrkinyt rauhanvälittäjäksi Israelin ja Palestiinan kiistaan. Mubarak piti ehdotusta juutalaisvaltion tunnustamisesta rauhan edellytysten romuttamisena. Siitä huolimatta, että hänen maallaan on ollut rauhansopimus Israelin kanssa jo 30 vuotta.
Arabien ajattelu herättää väistämättä peruskysymyksen: mitä arabivaltioissa sitten ajatellaan Israelin olemassaolosta, joka aikoinaan rakennettiin nimenomaan juutalaisten kansalliskodiksi.
Arabit punnitsevat yhä katkerina, että juutalaiset tulivat Jerusalemin ympäristöön ikään kuin käenpojiksi, varastivat arabien maat ja tunkeutuivat pyhille paikoille, joita muslimimaailma oli pitänyt yksinoikeutenaan satojen vuosien perinteellä.
Juutalaiset tulkitsevat, että Israelin maa on heidän kansansa synnyinseutu, josta lupaukset annettiin raamatullisena aikana.
Israelin olemassaolon on käytännössä tunnustanut yli 160 valtiota maailmassa, niiden joukossa Egypti ja Jordania. Israel on lisäksi ollut YK:n jäsenvaltio vuodesta 1949 lähtien.

Miksi palestiinalaiset eivät sitten halua tunnustaa Israelia juutalaisvaltiona? He uskovat, että joutuvat luopumaan vaatimuksesta palata isiensä maille eli myös niihin israelilaiskaupunkeihin, joissa ennen vuotta 1948 oli arabienemmistö. Näitä kohteita ovat mm. Galilean Haifa, Akko ja Tiberias. Reilut 600.000 arabia lähti sodan jaloista arabinaapureihin ja monet suvut ovat siitä lähtien olleet sukulaistensa joukossa pakolaisia. Palestiinalaisten pakolaisongelma on ainoa, jota toisen maailmansodan jälkeen ei ole kohtuudella ratkaistu. Samaan aikaan, vuodesta 1947 vuoteen 1967 juutalaisia muutti pakon edessä arabimaista Israeliin myös yli 600.000. Israelin pinta-ala on 21.000 neliökilometriä, 21 arabimaan maa-ala on vastaavasti reilut 13 miljoonaa neliökilometriä.
Toinen peruste, miksi palestiinalaiset kieltäytyvät tunnustamasta Israelia juutalaisvaltiona, on Israelin arabikansalaiset. He selittävät, että arabien asema heikentyisi juutalaisvaltion tunnustamisen myötä. Kuitenkin nämä kansalaiset nauttivat paljon suuremmista oikeuksista ja vapauksista kuin sukulaisensa Länsirannalla tai Gazassa tai monissa muissa arabimaissa.
Juutalaisvaltion tunnustaminen onkin arabi- ja laajemmin islamistisille maille poliittinen peruskysymys, joka tekisi jatkossa niiden vaatimukset Israelin tuhoamiseksi entistä vaikeammaksi perustella.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Viikko 24/ 11.06.2009
 Obama ja Lähi-itä

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama puhui viime viikolla Egyptin Kairossa sovittelusta muslimimaailman kanssa. Kairon yliopistossa Obama muistutti, että muutos vaatii kuitenkin aikaa.
Presidentin mukaan väkivaltaiset ääriryhmät ovat käyttäneet hyväkseen muslimimaailman ja lännen välisiä jännitteitä. Obama ajattelee, että islam ei kuitenkaan ole osa ongelmaa vaan pikemminkin osa rauhanrakennustyötä. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen ja islamin ei tarvitse kilpailla keskenään.
Obaman puhetta seurattiin tarkkaan islamilaisissa maissa ympäri maailmaa. Etukäteen odotettiin myös, mitä Obama sanoo Israelin ja palestiinalaisten välisestä kiistasta, sillä Yhdysvaltain liittolaisuus Israelin kanssa harmittaa suurta muslimimaailmaa.
Obama korosti, että sekä Israelilla että palestiinalaisilla on tuskallinen historia. Israelin on hyväksyttävä Palestiinan valtio ja palestiinalaisten, myös Gazaa hallitsevan kovan linjan Hamasin, on hyväksyttävä Israelin valtion olemassaolo. Hän vaati Israelia - kuten on tehnyt jo aiemmin - lopettamaan uusien siirtokuntien rakentaminen palestiinalaisalueille.
Obama puolusti lisäksi mm. demokratiaa ja naisten oikeuksia. Hän korosti, että mikään maa ei saa sortaa toista sekä sitä, että Yhdysvalloilla ei ole oikeutta määrätä muita maita. Presidentti kävi Egyptin lisäksi Lähi-idän kiertueellaan Saudi-Arabiassa, missä myös puhuttiin palestiinalaisten ja Israelin kiistasta.

Yhdysvaltain mainetta muslimien silmissä ovat himmentäneet mm. Irakin sekä Afganistanin sodat. Toisaalta monet amerikkalaiset tuntevat syvää epäluuloa islamia kohtaan vuoden 2001 syyskuun New Yorkin terrori-iskujen jälkeen.
Obaman Kairon puhetta seurattiin tarkasti kaikkialla. Vierailun seurauksena Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on luvannut pitää ensi viikon alussa tärkeän linjapuheen. Monet analyytikot arvioivat, että hän saattaisi kansainvälisen painostuksen vuoksi jopa lupautua Palestiinan valtion perustamiseen Israelin rinnalle, jos palestiinalaishallinto presidentti Mahmoud Abbasin johdolla tunnustaa Israelin juutalaisvaltion luonteen.
Näinä päivinä on muutenkin jännitteitä ja uusia aloitteita ilmassa. Libanonissa pidettiin parlamenttivaalit, joissa hieman yllättäenkin ääri-islamistinen Hizbollah ja sen liittolaisryhmät kärsivät tappion. Näillä puolueilla on vahva suhde Syyriaan ja Iraniin.
Nyt myös Syyria on ilmoittanut halukkuutensa käynnistää uudelleen rauhanneuvottelujen tunnustelut Israelin kanssa. Välittäjinä toimivat USA ja Turkki.
Turkki toimi isäntänä myös viime vuonna Syyrian ja Israelin epäsuorissa neuvotteluissa, jotka katkesivat Gazan sotaan. Maitten välillä neuvotellaan ennen muuta Golanin ylätasangon kohtalosta. Israel valtaisi alueen Syyrialta vuoden 1967 sodassa.

Israelin hallituksen edustajat ovat kommentoineen Obaman Kairon puhetta myönteisesti. Vaatimukset olisivat saattaneet heidän mukaansa olla Israelin kannalta jopa tiukempia. Pääministeri Netanjahun välit USA:n johtajaan ovat olleet viileät, sillä hän torjui Yhdysvaltain vaatimukset luopua uusista siirtokunnista.
Israelin hallitus toivoo Obaman tavoin, että Yhdysvaltain ponnistelut merkitsevät uutta aikaa, joka tuo Lähi-itään rauhan ja vakauden ja saa arabimaat tunnustamaan Israelin valtion juutalaisten kotimaana.
Libanonilainen Hizbollah kommentoi Obaman puhetta sovittelevaksi. Hizbollahin johdon mielestä USA:n tuki Israelin voimapolitiikalle pitäisi lopettaa.
Obama on koettanut aukoa uusia suhteita myös arkkiviholliseen Iraniin. Samana päivänä, kun Obama koetti sovitella Iranin suuntaan, maan korkein uskonnollinen johtaja ajatollah Ali Khamenei vakuutti maansa vihaavan Yhdysvaltoja, koska Lähi-idän alueen kansalaiset ovat nähneet niin paljon väkivaltaa, sotilaallista puuttumista ja syrjintää amerikkalaisten taholta. Khamenei puhui islamilaisen tasavallan perustajan, ajatollah Khomeinin kuoleman 20-vuotisjuhlassa. Hän totesi, ettei Yhdysvaltain uusi hallinto voi muuttaa tätä kuvaa puheilla ja korulauseilla, vaan käytännön toimilla.
Yhdysvalloilla ei ole ollut diplomaattisia suhteita Iranin kanssa vuoden 1979 jälkeen. Maiden suhteita rikkoo tänään erimielisyys Iranin ydinohjelman luonteesta.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Viikko 23/ 04.06.2009
Israelin turismissa rikottiin ennätys

Israelin matkailussa saavutettiin vuonna 2008 ennätys, kun maassa kävi hieman yli kolme miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa, jotka toivat maahan reilut kuusi miljardia dollaria. Luku on kuitenkin vielä kaukana matkailun visionäärien toiveista. Mikäli olosuhteet pysyvät suhteellisen rauhallisina, pelkästään Jerusalemiin odotetaan seuraavan kymmenen vuoden aikana yli viittä miljoonaa matkailijaa. 
Israelin matkailu notkahti tämän vuoden alkupuolella rahtusen alaspäin kahdesta syystä; kansainvälinen talouslama ja vuoden alun Gazan sota laimensivat matkustusintoa.
Paluu 1990-luvun huippuvuosiin on ollut jo muutaman vuoden ajan tosiasia, vaikka palestiinalaisalueitten vaaleissa vuoden 2006 alussa ääriliike Hamasin voitto sekä Libanonin kesäsota toivatkin tienoolle uusia epävarmuustekijöitä.
Hotellien huonevaraukset ja bussifirmojen ajotilaukset olivat taas hetken vahvassa nousussa. Samoin ravintolat ja myymälät ehtivät uudelleen ehostaa rapistuneita tilojaan eri puolilla maata. Uusi, vilkastuva sesonki alkoi suomalaisten osalta maan eteläisessä osassa, Punaisen meren ranta- ja sukelluslomien keitaassa Eilatissa.
Turistimäärät ovat olleet voimakkaassa kasvussa erityisesti Aasian maista kuten Koreasta, Japanista ja Kiinasta. Samoin on tullut suuria kristittyjen ryhmiä Afrikan Nigeriasta. Matkailijamääriä Venäjältä lisää uusi viisumivapaus.

Palestiinalaisalueetkin ovat tauon jälkeen saaneet osan Israelin matkailijoitten valuutasta, kun turistit ovat palanneet erikoisjärjestelyin Jerusalemin kautta Betlehemiin. Jeriko, Hebron sekä Nablus, joka raamatullisena aikana tunnettiin Sikeminä, odottavat vielä parempia aikoja. Turvallisuustekijät rajoittavat yhä matkustusta näihin historiallisiin kaupunkeihin. Pyhiinvaeltajille pyritään jatkossa turvaamaan myös vapaampi pääsy Jerikon lähelle Jordanille, jossa Jeesus aikoinaan kävi Johanneksen kastettavana.
Kastepaikka rajoittuu Jordanian kuningaskuntaan ja on palestiinalaisten hallintoalueen sisällä.
Presidentti Mahmoud Abbas ja hänen johtamansa Fatah –liike on yhä riidoissa ääriliike Hamasin kanssa. Viime viikon vaihteessa keskinäisissä taisteluissa kuoli puolenkymmentä asemiestä. Näin ollen linjaukset esimerkiksi matkailun elvyttämiseksi ovat laatimatta. Tässä yhteistyö Israelin kanssa olisi avainkysymys. Uusien hankkeitten toteutus on jäissä, sillä Israelin hallitus ei kykene yhteistyöhön Hamasin kanssa, joka edelleen tarjoaa vain tilapäistä aselepoa Israelille. Sen päätavoite on Israelin tuhoaminen ja Palestiinan valtio myös koko nykyisen Israelin alueelle.

Edelliset matkailuennätykset tilastoitiin 1990-luvun puolivälissä, jolloin rauhanprosessi eteni suotuisasti. Israel solmi rauhan Jordanian kuningaskunnan kanssa ja vahvisti rauhan periaatejulistuksen Palestiinan vapautusjärjestön, PLO:n kanssa. Nuo sitoumukset kasvattivat tasaisesti Israel -matkailua jopa arabimaista. Israelista on silti aina käynyt moninkertainen määrä turisteja arabivaltioissa kuin päinvastoin.
Tuolloin odotukset ja ulkoiset olosuhteetkin olivat niin suotuisat, että turistiministeriö laskeskeli vuotuisen matkailijamäärän kipuavan pysyvästi yli 4 miljoonan vuoteen 2005 mennessä.
Suuret odotukset kohdistuvat erityisesti kristittyjen ryhmiin. Paavi rohkaisi katolisia tekemään pyhiinvaelluksia Israeliin ja kävi itse maassa keväällä 2000. Myös tämän kevään paavin vierailu teki pienen piikin katolilaisten ryhmien matkatessa hengellisen johtajansa kintereillä. Muun muassa Nasaretin kaupunki valmisteli suuren messualueen, jota jatkossa käytettäneen erilaisten ulkoilmajuhlien järjestämiseen. Paavin toukokuista messua oli seuraamassa liki 50.000 ihmistä ulkomailta ja Israelista.

Jordania pyrki Israelin vakavaksi kilpailijaksi ja samalla yhteistyökumppaniksi matkailussa. Maat suunnittelivat esimerkiksi yhteisen kansainvälisen lentokentän avaamista Eilatin ja Akaban tuntumaan Punaisen meren rannalla. Tämäkin hanke on ollut useita vuosia jäissä poliittisen epävarmuuden vuoksi.
Jordania mm. kaavaili Kuolleelle merelle neljää suurta hotellia, joihin piti rakentaa Israelin esimerkin mukaan kylpyläpalveluita sekä yhteensä yli 1600 huonetta. Tämä hanke kuitenkin lykkääntyi levottomuuksien vuoksi. Israelin puolella Kuolleen meren rannalla on nykyisin noin 4000 hotellihuonetta.
Israelin vahvimpia valtteja kaupankäynnissä on korkean teknologian osaaminen.  Eri elinkeinojen innovaatiot ovat jokapäiväisiä ja tilastojen mukaan peräti neljänneksellä Israelin työvoimasta on yliopistotutkinto. Siksi on ollut hyvin luonnollista, että Israel toimii isäntänä korkean osaamisen konferensseille.
Lähi-idässä on moninaista erikoisosaamista, jota Israel ja sen arabinaapurit voisivat yhdessä hyödyntää rauhan oloissa. Valitettavasti vain harvat arabimaailman ekspertit uskaltavat nykyisin käydä neuvotteluja tai tehdä kauppoja israelilaiskollegojen kanssa. 1990-luvun puolivälissä oli hyvä alku, mutta todellisia yhteistyön hedelmiä joudutaan odottamaan vuosia.
© HEIKKI KANGAS, Israel  

Ylös