Maalis-huhtikuussa olin vilkkaasti liikkeellä suomalaisten turistien kanssa eri puolilla Israelia. Näitten ryhmien joukossa oli myös Radio Dein kuuntelijamatka. Oppaana kertaan ennen ryhmien tuloa paitsi ajankohtaisia tapahtumia Israelista ja Lähi-idästä, myös historiaan liittyviä tutkimuksia. Vuoden vaihteen jälkeen minulla oli toimittajana ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua useampaan uuteen arkeologiseen kohteeseen Jerusalemissa. Kaupunki on ehtymätön muinaistutkimuksen aarreaitta.

Jerusalemin sydämenä on tänäkin päivänä muurien ympäröimä vanha kaupunki. Se on niin poliittisten kuin uskonnollisten intohimojen kohde. Arkeologiset löydöt herättävät voimakkaita reaktioita, sillä kaupunki on tärkeä niin juutalaisille, kristityille kuin muslimeille.
Israelilaisilla arkeologeilla oli 1970-luvulla temppelivuoren tuntumassa kolme isoa tutkimusprojektia, joiden tarkat loppuraportit ovat vielä osin julkistamatta. Arkeologia perustuu systemaattisiin kaivauksiin, mutta silloin tällöin tehdään myös yksittäisiä, arvokkaita löytöjä esimerkiksi rakennustöitten yhteydessä.
Vuosina 1995 -96 Israelissa juhlittiin Jerusalemin 3000 vuoden historiaa. Juhlavuoden merkeissä avattiin yleisölle arkeologinen puisto, joka yhdisti kolme merkittävää tutkimuskohdetta temppelivuoren eteläpäässä: Herodeksen temppelin sisäänkäynnit, Ofelin kukkulan, jossa oli kuningas Daavidin pääkaupungin ydinosat, sekä vesihuollolle merkittävän Hiskian tunnelin.
Uusissa kaivauksissa paljastui Länsimuurin kupeesta konkreettisia tuhojälkiä 2000 vuoden takaa muun muassa tuhansien tonnien painoinen kiviröykkiö, joka on romahtanut ilmeisesti suojamuurista sekä temppeliin johtaneesta sillasta, kun roomalaiset hävittivät kaupungin. Muurin vieressä on lisäksi hyvin säilynyt osuus roomalaisen kauppakadun kivetystä.

Jerusalemin kuningasajan historiaan liittyvät Daavidin kaupungin, Ofelin kaivaukset, joissa on löydetty asutuksen merkkejä varhaisesta kiviajasta keskiaikaan. Kaivauspaikka on kuitenkin ajanmääritysten kannalta hankala, sillä sitä ei ole rakennettu tyypillisten rauniokumpujen tavoin aina edellisten kausien rakennusten päälle, vaan rakentajat ovat pyrkineet saamaan peruskallion pohjaksi tai käyttäneet rinteessä tukena vanhoja rakennuksia.
Reilun vuoden ajan tuossa osassa kaupunkia on tutkittu tehokkaasti. Heprealaisen yliopiston professori Doron Ben-Ami johtaa Jerusalemin kautta aikojen suurinta muinaistutkimushanketta, jonka yhteydessä on löydetty jo jättimäisen bysanttilaisrakennuksen rauniot sekä runsaasti esineistöä.
Kaivaustyötä tehdään Daavidin kaupungin museonpuiston vieressä, jossa jatkuvat samoin Israelin kuninkaitten ajan sekä kanaanilaiskauden kerrostumien haravoinnit.
Alueen tuntumasta paljastettiin tämän vuoden alussa kaksi mielenkiintoista löytöä. Arkeologi, tohtori Eilat Mazar on keskittynyt temppelialueen eteläpuolella Salomon ajan rakennuksiin. Hän osoitti äskettäin, että paikalta on todennäköisesti löytynyt Salomon palatsin portti ja muurit, jotka on rakennettu suoraan peruskallion päälle.

Professori Ronny Reichin ja Eli Shukronin tutkimussensaatiot puolestaan liittyvät Gihonin lähteeseen ja Siiloan lammikkoon. Siiloasta (Silwanin arabilähiö) paljastui jo vuonna 2004 lammikon kivetykset ja pilarit, kun siellä tehtiin jätevesiputkien huoltotöitä. Urakoitsija halusi pimittää löydön, koska tiesi että museovirasto pysäyttää remontin. Myöhemmin hän sai kuitenkin muinaistutkimuksesta itselleen rahakkaamman ja pitkäaikaisemman kaivuriurakan.
Tutkimukset olivat välillä pysäyksissä useita vuosia oikeusprosessiin vuoksi. Korkein oikeus kuitenkin hylkäsi vajaat kaksi vuotta sitten arabiasukasten valituksen. Nyt Reichin tutkimusryhmä on voinut paiskia tehokkaasti töitä maanalaisissa tunneleissa yli vuoden ajan.
Reich esitteli hiljattain toimittajille kaksikerroksista kanaalia, joista toinen, puhdasvetinen päätyi Siiloan lammikolle, ns. Hiskian tunnelin loppuun. Kanaalin toisessa tasossa johdettiin katukivetyksen alla jätevesiä Hinnomin laaksoon.
Näitten uusien tutkimusten lisälöytöjä jään odottamaan mielenkiinnolla.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Pesachina eli pääsiäisenä juutalaiset perheet kertaavat läpi yön kestävän seder -illallisen kuluessa Israelin kansan vaiheita, kun Jumala alkoi toimia Egyptissä ja lopulta vapautti kansansa orjuudesta. Juutalaiset kertaavat ja opettavat lapsilleen pääkohdat siitä, miten exodus, lähtö Egyptistä tapahtui.
Juutalaisen pääsiäisenvietto oli tänäkin vuonna osaksi päällekkäin kristillisen pääsiäisen kanssa. Viikon alussa päättyneeseen juhlaan liittyvät happamaton leipä eli matza, katkerat yrtit, viini ja muut symbolit. Pääsiäispöydässä on erikoisruokia, jotka muistuttavat Egyptin orjuuden katkeruudesta ja toisaalta siitä, miten vapaus on hyvää, oikeastaan makeaa.
Pesachjuhlan nimi tarkoittaa ohi kulkemista tai suojelusta. Israelilaisten ovilla oli turvana veren merkki.
Jumala valitsi Mooseksen viemään kansan ulos Egyptistä Luvattuun maahan. Mooseksen kirjan 6. luvussa israelilaisille luvattiin: 'Minä olen Herra, ja minä vien teidät pois egyptiläisten sorron alta ja vapautan teidät orjuudesta ja pelastan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla rangaistustuomioilla´.

Pääsiäinen julistaa kevään tuloa juutalaisen, uskonnollisen kalenterin mukaan. Se kuuluu vuoden kiertoon, jossa kaikki kolme juutalaista pyhiinvaellusjuhlaa ovat paitsi historiallisia ja uskonnollisia, myös maan kasvuun liittyviä maatalousjuhlia. Pääsiäisen ohella näitä tärkeitä juhlia ovat myöhäisen kevään helluntai ja syksyn lehtimajanjuhla.
Pääsiäisen tienoilla päättyy sadekausi ja maa alkaa kasvattaa satoa; karjankasvattajilla alkaa uusi laidunkausi. Raamatullisena aikana lehmät, lampaat, vuohet ja muu karja vietiin niityille syömään vihantaa nurmea.
Pääsiäinen on Jumalan pelastussuunnitelmassa kaikkein merkittävin hengellinen tapahtuma. Juutalaisuudessa pääsiäisen ajan nisan -kuukausi aloittaa vuoden, se on uusi alku. Se on juutalaisille muistutus Egyptistä vapautumisesta, mutta kristityille ja koko ihmiskunnalle se kertoo vapautusta synnin orjuudesta Jeesuksen ristinkuolemassa.
Lampaan uhraamisella ja syömisellä on erityinen merkitys pääsiäisenä. Ilman pääsiäisen uhria ja verta ovien puitteissa, israelilaiset olisivat menettäneet esikoisensa kuten egyptiläiset ja jääneet alttiiksi kaikille muillekin yhdeksälle vitsaukselle. Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille annetut lupaukset olisivat käyneet mitättömiksi. Ilman pääsiäisen uhria ja veren sivelyä, lakia ei olisi annettu eikä sitä olisi seurannut muita juhlia. Veri ennakoi jo Jeesuksen kertakaikkista uhria, vaikka Israelin kansa rakensikin Kanaan maan vallattuaan Jerusalemin temppelin ja aloitti uhripalveluksen.
Samoin kuin Israelin vapautumiseen tarvittiin veren merkki, ilman Jeesuksen veriuhria uskovilla ei olisi toivoa, syntiä seuraisi kuolema. Ainoastaan Jeesus pystyi lopulta täyttämään lain ja antoi esimerkin uhrautuvasta rakkaudesta.

Pääsiäinen muistuttaa orjuudesta vapautumisesta, mutta Jeesukseen uskoville se kertoo siitä, miten Jeesuksen ristin sovitus ja ylösnousemus vapauttivat meidät synnin orjuudesta.
Mooses ja Aaron saivat tehtäväkseen mennä faraon luo pyytämään, että tämä vapauttaisi Israelin kansan. Hän ei sallinut heidän lähteä edes lyhyelle käynnille autiomaahan uhraamaan Jumalalleen. Hän teki israelilaisten orjaelämän entistä raskaammaksi.
Mooses varoitti faaraota tulevista vitsauksista, jollei faarao suostu vapauttamaan kansaa. Jumala lähetti vitsaukset todistaakseen, että hän on ainoa todellinen Jumala. Hän osoitti, että egyptiläisten palvonnan kohteet olivat loppujen lopuksi voimattomia epäjumalia. Itse asiassa jokaisella vitsauksella oli yhtymäkohtansa johonkin epäjumalaan, jota egyptiläiset palvoivat. Samalla tavalla Jumala haluaa muistuttaa tämän päivän ihmisiä epäjumalista. Lopulta niistä tulee taakkoja, jotka orjuuttavat. Heprealaiseen vitsaus -sanaan liittyvät ihmeet ja merkit. Koska egyptiläiset uskoivat taikavoimiin, he yrittivät rikkoa luonnonlakeja tekemällä taikoja. Jumala käytti heitä vastaan luonnonlakeja osoittaakseen luomisvoimansa, hän näytti egyptiläisille jumalalliset ihmeet ja merkit.
Egyptiläisiä kohdanneet vitsaukset toteutuivat ilmeisesti noin 8 – 10 kuukauden sisällä. Jokainen näistä vitsauksista puhui omaa kieltään egyptiläisten epäjumalia vastaan.
Ennen jokaista vitsausta faarao sai Aaronilta ja Moosekselta varoituksen. Faarao ei kuitenkaan taipunut vapauttamaan israelilaisia. Vasta esikoisen surma sai hänet myöntymään, mutta israelilaisten lähdettyä hän katui ja lähti ajamaan heitä takaa.
Punaisen meren jakautuminen ja Israelin marssi halki kuivan merenpohjan oli takaa-ajon huippuhetki. Raamatun mukaan se on muistutus jokaiselle, miten pahan voimat Jumalan käsissä ja Jeesuksen uhrikuoleman vuoksi lopulta tuhoutuvat. Siinä on pääsiäisen syvin viesti.
© HEIKKI KANGAS, Israel