Viikko 18/ 30.04.2009
Israel ja sikainfluenssa

Samaan aikaan kun Meksikossa kehittyneen sikainfluenssan uhriluku on noussut yli 150:n ja tartuntojen määrä vahvistettu yli 2.000:ksi, influenssan epäillään levinneen jo kaikkiin maanosiin. Meksiko on toistaiseksi ainoa maa, jossa potilaita on varmuudella kuollut tautiin. Vahvistettujen tapausten ohella viranomaiset selvittävät epäiltyjä tartuntoja eri puolilla maailmaa.
Jotta uusi tautikanta asettuisi oikeisiin mittasuhteisiin, on hyvä mainita, että jaksoittaiseen influenssaan kuolee maailmassa vuosittain 250 000:sta puoleen miljoonaa ihmistä.
Israelissa oli viikon puoliväliin mennessä vahvistettu kaksi sikainfluenssan tapausta. Molemmat sairastuneet palasivat äskettäin Meksikosta. Potilaat ovat karanteenissa kahdessa sairaalassa, Nataniassa ja Tel Avivissa. Epäiltyjä tapauksia on lisäksi muutamia tutkittavana Jerusalemissa.
Täällä keskustelu alkoi velloa hieman sivuun ensisijaisesta eli ihmisten suojaamisesta ja lääkevarastojen täydentämisestä. Nimittäin apulaisterveysministeri Jaakov Litzman laukoi viikon alussa, että sikainfluenssan nimi pitää vaihtaa meksikolaiseksi influenssaksi. Perusteena on se, että taudin nimi loukkaa sekä juutalaisten että muslimien uskonnollisia tunteita. Sikahan on molemmissa uskonnoissa saastainen eläin.
Meksikon suurlähettiläs muun muassa ehti jo ilmoittaa paheksuvan kantansa tautinimen mahdollisesta vaihtamisesta.

Israelin hallitus piti alkuviikosta hätäistunnossa, jossa sovittiin, että mahdolliseen pandemiaan valmistaudutaan terveysministeriön johdolla. Pääministeri Benjamin Netanjahu, joka on myös vastuullinen terveysministeri, ei tue ainakaan toistaiseksi hallitusohjelmaan paalutettua kantaa, jonka mukaan hätätapausten hoito siirrettäisiin puolustusministeriön alaisuuteen.
Palestiinalaisalueitten terveysministeri Fathi Abu Moughli on todennut, että he tekevät yhteistyötä Israelin kanssa mahdollisen epidemian hillitsemiseksi.
Rabbi Jaakov Litzman on ääriuskonnollisen puolueen, Yhdistyneen Tooran liiton puheenjohtaja, joka ei pidä keskeisenä Israelin valtion kansallisia arvoja, vaan toivoisi yhteiskunnan keskittyvän ja rakentuvan uskonnollisten lakien pohjalta. Litzman on uskonoppinut etiikan ja moraalin vartija, mutta hän ei ole varsinaisesti terveydenhuolloin ammattilainen.
Toisaalta Litzman on kyllä todennut, että terveydenhuollon virkoja tulee lisätä, jotta kaikkia kansalaisia voidaan palvella entistä tehokkaammalla tavalla. Hän myös sanoo luottavansa terveysministeriön virkamieskunnan vahvaan osaamiseen lakien ja budjettien valmistelussa. Litzman sanoo omaavansa rohkeutta erota tehtävistään, jos ministeriö ei onnistu budjettivarojen jaossa.
Israelissa yleinen terveydenhoitojärjestelmä on puolipakollisen sairaskassajärjestelmän perustalla. Tämä välillisten verojen tapaan toimivan palvelun piirissä on yli 90 prosenttia kansalaisista. Sairaskassaan kuulumaton joutuu hätätilanteessa maksamaan todella korkeita hoitomaksuja.

Israelissa helmikuun alkupuolen parlamenttivaalien jälkeen väännettiin uutta hallitusta pitkään, aivan pääsiäisen kynnykselle.
Pääministeriksi tuli odotetusti oikeistolaisen Likudin puheenjohtaja Netanjahu, vaikka hänen puolueensa saikin yhden kansanedustajan vähemmän kuin keskustalainen Kadima. Netanjahu palasi pääministeriksi kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Netanjahu kykeni vaikeissa hallitusneuvotteluissa muodostamaan kansallismielisten ja uskonnollisten pienpuolueitten tuella enemmistön. Loppupelien yllätyksenä oli suuren vaalitappion kärsineen työväenpuolueen tulo hallitukseen.
Koska Netanjahu joutui antamaan keskeisille hallituskumppaneille useita merkittäviä ministeriöitä, hän varmisti asemaansa mm. pitämällä itsellään terveysministeriön sekä eläkeasioista ja taloudellisesta suunnittelusta vastaavat ministeriosastot.
Koska muutamien ministeritehtävien osalta puolueet hioivat vielä huhtikuussa ryhmänsä sisäisiä vastuunjakoja, Litzman nostettiin viime vaiheissa apulaisterveysministeriksi, joka on käytännön asioissa Netanjahua enemmän vastuussa. Netanjahu kuitenkin käyttää ministeriön äänivaltaa hallituksen istunnoissa. Sikainfluenssan hallituskäsittely oli jälleen yksi esimerkki Israelin politiikan edustuksellisesta kansanvallasta.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Viikko 16/ 16.04.2009
Uusi exodus kertoo paremmasta tulevaisuudesta

Huhtikuun alussa olivat tällä kertaa samanaikaisesti kristillinen ja juutalainen pääsiäinen. Juutalaisen kansan pesah, pääsiäinen on heidän suurimpia uskonnollisia juhliaan. Raamatun Vanha testamentti kehottaa kansaa polvesta polveen muistelemaan suurta lähtöä Egyptistä ja opettamaan lapsille, miten Herra Jumala johti Israelin kansan esivanhemmat orjuudesta vapauteen.
Exodus sisältää ajatuksen suuresta, koko kansaa koskevasta muutosta. Väkeä kehotettiin vapaudessa palvelemaan elävää Jumalaa. Exodukseen liittyy hyvin syvällinen, hengellinen merkitys. Se on esikuva myös kristilliseen pääsiäiseen. Jeesuksen uhrikuolema vapautti ihmiskunnan synnin orjuudesta.
Toisen Mooseksen kirjan tekstin mukaan on laskettu, että Egyptistä lähti yhtenä päivänä Jaakobin sukukunnista 600.000 miestä, naiset ja lapset sekä "paljon sekakansaa". Vaelluksella olleitten kokonaismäärä lienee näin ollen jopa yli 3 miljoonaa.
Tässä historiallisessa tilanteessa oli todella kyse valtavasta väestönsiirrosta. Raamatun kirjoitusten perusteella voimme vain kuvitella, millaista oli autiomaan oloissa esimerkiksi miljoonajoukon ruokkiminen, järjestyksenpito, liikkuminen ja puhtaus. Se olisi suunnaton huolto- ja hallinto-operaatio tämänkin päivän tietämyksellä.
Raamattu painottaa, että Jumala itse johti kansaansa. Vaikka Mooses osoittautui taitavaksi organisaattoriksi, tehtävän hoito ei olisi onnistunut yhdeltä ihmiseltä eikä parhaimmaltakaan johtotiimiltä.

Israelin kansan ensimmäinen Exodus toi heidät autiomaahan, jossa he aluksi ymmärsivät kiittää Jumalaa, mutta vastoinkäymisten tullessa alkoi napina, joka johti lopulta 40 vuoden vaellukseen. Vasta uusi sukupolvi onnistui valtaamaan Kanaanin ja pääsi Joosuan johdattamana Luvattuun maahan.
Napinavaiheessakin Jumala osoitti pitävänsä huolen kansan tarpeista sen kulkiessa kohti luvattua maata. Jumala vahvisti Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin eli Israelin kanssa tekemänsä liiton. Tuossa vaiheessa kansa oli innokas lupaamaan, että se tekee "kaiken, mitä Herra on puhunut.”
Exodukseen liittyi tärkeä Jumalan ehto: "Jos te kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa..." (2.Moos.19:5-6).
Exoduksen syvällisin merkitys ei olekaan suuressa muutossa, vaan siinä miten juutalainen kansa erotettiin palvelemaan yhtä Jumalaa syntiin langenneen ihmiskunnan keskellä. Juutalaiset kutsuttiin todistukseksi Jumalan suuruudesta koko maailmalle.
Egyptistä lähdön jälkeen Exodus tulee ilmi profetioissa. Toinen tärkeä vaihe oli kansan osittainen paluu Babylonian pakkosiirtolaisuudesta, jolloin tuhotun temppelin tilalle rakennettiin toinen. Babylonian muutto oli kuitenkin vähäisempi kuin nyt menossa oleva kristillisen seurakuntakauden lopun väestönsiirto. 1900-luvun taitteesta lähtien juutalainen kansa on palannut suurena joukkona omaan maahansa. Tämä on ollut myös suurten konfliktien aikaa, kun Israelin arabinaapurit eivät ole suvainneet juutalaisia naapureikseen Lähi-itään. Suuri muuttoaalto on tullut viimeisen vajaan 20 vuoden aikana ennen muuta entisen Neuvostoliiton alueelta.

Vanha testamentti kertoo lukusia kertoja, miten Israelin kansa luopui Herrasta ja joutui ahdinkoon. Kun se sitten katui, Jumala vastasi ja auttoi.
Israelin kansa, ainakin huomattava osa siitä, kootaan Israeliin, missä se on ajan merkki ja osoitus aikakauden päättymisestä. Raamattu todistaa, ettei pelkkä juutalaisten kokoontuminen Israeliin tuo Messiasta takaisin. Vasta Israelin todellinen kääntymys tekee sen mahdolliseksi. Kansan lopullinen, hengellinen paluu maahansa on sidoksissa tähän tapahtumaan.
Juutalaiset saattavat vielä kokea nykyistä muuttoaaltoa laajemman kansainvaelluksen vainojen uhatessa. Se on kuitenkin ikään kuin airut suuremmalle hengelliselle tapahtumalle, kun Israel siirtyy kansana Vanhan liiton alta Uuteen liittoon. Uhrit vaihtuvat Jeesus Messiaan toistumattomaan uhriin.
Tätä pääsiäissanomaa viestittävät Israelissa mm. muutamat tuhannet messiaaniset juutalaiset, jotka ovat jo vakuuttuneet ainutkertaisesta pääsiäisuhrista Jeesuksessa Messiaassa.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Viikko 14/ 02.04. 2009
Israeliin viimein uusi hallitus

Helmikuun 10. päivän parlamenttivaalien jälkeen Israelissa väännettiin uutta hallitusta aivan sallitun määräajan loppuun eli pääsiäisen kynnykselle.
Pääministeriksi tuli odotetusti oikeistolaisen Likudin puheenjohtaja Benjamin Netanjahu, vaikka hänen puolueensa saikin yhden kansanedustajan vähemmän kuin keskustalainen Kadima. Netanjahu palasi pääministeriksi kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Kadiman johtajalla, ulkoministeri Tsipi Livnillä ei ollut edellytyksiä muodostaa keskustan ja vasemmiston enemmistöhallitusta. Netanjahukin joutui hallitustunnusteluissa kovin tiukoille, vaikka hän kykeni kansallismielisten ja uskonnollisten pienpuolueitten tuella muodostamaan enemmistön. Loppupelien yllätyksenä Netanjahu sai työväenpuolueen mukaan hallitukseen. Se tarkoittaa käytännössä sekä Likudin että työväenpuolueen sisäisen valtakiistan kiihtymistä, ja saattaa johtaa jopa melko pian uusiin vaaleihin. Erityisesti Likudin muutamat keskeiset ministerikandidaatit kiukustuivat, kun he joutuivat luopumaan tärkeistä ministerisalkuistaan hallituskumppanien hyväksi.

Suhteellisesti suurin vaalivoittaja Israel Beiteinu (eli Israel kotimme) -puolue nousi hallituksen ratkaisijaksi ja arabivastaisuudella ratsastanut puheenjohtaja Avigdor Liberman sai palkkioksi ulkoministerin salkun. Hänen erityisvastuikseen on määritetty lisäksi suhteidenpito Yhdysvaltoihin sekä valmistelutehtävät asioissa, jotka liittyvät ydinasevallaksi havittelevaan Iraniin. Työväenpuolueen johtaja ja vuosituhannen alun pääministeri Ehud Barak puolestaan sai jatkopestin puolustusministeriksi. Muutamien ministeritehtävien osalta puolueet hiovat vielä ryhmänsä sisällä vastuunjakoja. Netanjahu vankisti omaa pääministeriasemaansa pitämällä itsellään myös talous- ja terveysministerin salkut. Näissä ministeriöissä askaroivat käytännön apuna apulaisministerit. Netanjahu ei myöskään nimennyt hallitukselle varapääministeriä, vaan kaksi varapuheenjohtajaa.
Uuden hallituksen keskeisimpiä haasteita on Iranin uhan ohella rauhanneuvottelut palestiinalaisten ja mahdollisesti Syyrian kanssa sekä Israeliinkin rantautunut talouslama. Työttömyysaste alkaa maassa uhkaavasti lähestyä kymmentä prosenttia.

Israelin vaaleissa reilusta 5,2 miljoonasta äänestyskelpoisesta oikeuttaan käytti noin 65 prosenttia. Se oli kaksi prosenttia enemmän kuin vuoden 2006 parlamenttivaaleissa, mutta tulos jäi pitkän ajan keskiarvoista.
Asiantuntijat sanovat, että äänestysprosentti olisi hiipunut selvästi alemmaksi, jos vaalien alla ei olisi ollut Gazan sotaa, ja jollei mielipidemittausten mukaan kahden pääpuolueen kilpa olisi käynyt erittäin tiukaksi. Keskustalainen Kadima -puolue sai 28 ja pahin kilpailija Likud 27 paikkaa 120 paikan parlamentista, knessetistä.
Vaalit olivat lopulta paljon tiukemmat, mitä mielipidemittaukset heijastivat. Syystalvella näytti jo siltä, että Netanjahu vie Likudin murskavoittoon ja saa noin 40 kansanedustajaa.
Kahden pääpuolueen tasakannatus johtui ennen muuta Likudin äänten lipumisesta pienille oikeistopuolueille.

Israel Beiteinun populistiselle johtajalle Liebermanille läheinen yhteistyö Netanjahun kanssa on tuttua 1990-luvun lopulta. Hän toimi silloisen pääministerin kansliapäällikkönä. Perustettuaan oman puolueen, Lieberman on arvostellut ankarasti palestiinalaisia ja erityisesti Israelin arabikansalaisia, joilta hän on vaatinut suurempaa lojaalisuutta kotimaalleen.
Liebermanin puolueen kannatus ohitti reilusti työväenpuolueen, jonka suosio hiipui vuoden 2006 vaaleista 19:stä 13 paikkaan. Työväenpuolue on ollut Israelin valtion perustamisesta lähtien vahva hallituspuolue. Likud sivuutti sen ensimmäisen kerran hallitusvastuusta vasta 1970-luvun lopulla. Puolueen riveistä ovat muun muassa sellaiset vahvat pääministerinimet kuin David Ben-Gurion, Golda Meir ja Jizhak Rabin sekä Shimon Peres. Veteraanipoliitikko Peres on tällä hetkellä Israelin presidentti.
© HEIKKI KANGAS, Israel
 

Ylös

© Heikki Kangas