Viikko 17/ 24.04. 2008
Juutalaisten exodus

Tällä viikolla on juutalaisen uskonnon vuodenkierrossa pesahin eli pääsiäisen aika. Se on heidän suurimpia juhliaan. Raamatun Vanha testamentti kehottaa kansaa muistelemaan suurta tapahtumaa polvesta polveen ja opettamaan lapsilleen, miten Herra Jumala johti heidän esi-isänsä Egyptin orjuudesta vapauteen. Exodus on esikuva myös kristilliseen pääsiäiseen. Jeesuksen uhrikuolema päästi ihmiskunnan synnin orjuudesta.
Toisen Mooseksen kirjan tekstin perusteella on laskettu, että joukkomuutossa lähti yhtenä päivänä Jaakobin sukukunnista 600.000 miestä, naiset ja lapset sekä "paljon sekakansaa". Egyptistä lähteneitten koko määrä oli näin ollen reilut kaksi miljoonaa ihmistä.
Tässä historiallisessa tilanteessa oli todella kyse valtavasta väestönsiirrosta. Voimme vain kuvitella, millaista oli autiomaan oloissa esimerkiksi miljoonajoukon ruokkiminen, järjestyksenpito, liikkuminen ja puhtaus. Se olisi suunnaton huolto- ja hallinto-operaatio tämänkin päivän tietämyksellä.
Raamattu painottaa, että Jumala itse johti kansaansa. Mooses osoittautui taitavaksi organisoijaksi, mutta hän sai ohjeet Jumalalta, joka järjesteli kansan toimimaan tehokkaalla tavalla.
Autiomaassa kansa aluksi ymmärsi kiittää Jumalaa, mutta vastoinkäymisten tullessa alkoi napina, joka johti lopulta 40 vuoden vaellukseen. Vasta uusi sukupolvi onnistui valtaamaan Kanaanin ja pääsi Joosuan johdattamana Luvattuun maahan. 

Exodukseen liittyi tärkeä Jumalan ehto: "Jos te kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun..." (2.Moos.19:5-6).
Exoduksen syvällisin merkitys ei olekaan suuressa muutossa, vaan siinä miten juutalainen kansa erotettiin palvelemaan yhtä Jumalaa syntiin langenneen ihmiskunnan keskellä. Juutalaiset kutsuttiin todistukseksi Jumalan suuruudesta koko maailmalle.
Egyptistä lähdön jälkeen Exodus tulee ilmi profetioissa. Toinen tärkeä vaihe oli kansan osittainen paluu Babylonian pakkosiirtolaisuudesta, jolloin tuhotun temppelin tilalle rakennettiin toinen. Babylonian muutto oli kuitenkin vähäisempi kuin nytkin menossa oleva kristillisen seurakuntakauden lopun väestönsiirto. 1900-luvun taitteesta lähtien juutalainen kansa on palannut suurena joukkona omaan maahansa. Tämä on ollut myös suurten konfliktien aikaa, kun Israelin arabinaapurit eivät ole suvainneet juutalaisia naapureikseen Lähi-itään.
Viimeinen suuri muuttoaalto on yhä käynnissä, vaikka onkin hidastunut. Kansa palaa neljältä eri ilmansuunnalta Israeliin, mutta suurimmalla osalla ei ole elävää uskon vakaumusta. Monet tulevat esimerkiksi taloudellisten vaikuttimien vuoksi ja Raamatun profetiat viittaavatkin siihen, että nykyinen paluu johtaa Israelin vielä suureen ahdistukseen.
Keskeytynyt rauhanneuvottelujen prosessi ja raamatullisen Israelin maa-alueiden menetys rauhan merkeissä, saattavat olla osoitus kansan tämänhetkisestä tilasta. Kansan ja sen johtajien epäuskon vuoksi Jumalan lupaamat siunaukset eivät pääse täyttymään.

Suuri muuttoaalto on tullut viimeisen 20 vuoden aikana ennen muuta entisen Neuvostoliiton alueelta. Sanan mukaan kristikunnan tehtävänä olisi varoittaa niin juutalaisia kuin muitakin tulevan vainon merkeistä. Näitä signaaleja ovat mm. moraaliarvojen rapistuminen ja syvä itsekkyys, jossa suuri osa ihmiskunnasta etsii ennen muuta omaa parasta. Raamatullinen kehotus rakastaa lähimmäistä on kaunis, mutta tyhjä fraasi.
Vanha testamentti kertoo lukuisia kertoja, miten Israelin kansa luopui Herrasta ja joutui ahdinkoon. Kun se sitten katui, Jumala vastasi ja auttoi.
Israelin kansa, ainakin huomattava osa siitä, kootaan Israeliin, missä se on ajan merkki ja osoitus aikakauden päättymisestä. Mutta pelkkä kokoontuminen ei tuo Messiasta maan päälle.
Juutalaiset saattavat vielä kokea nykyistä muuttoaaltoa laajemman kansainvaelluksen vainojen uhatessa. Se on kuitenkin ikään kuin airut suuremmalle hengelliselle tapahtumalle, kun Israel siirtyy kansana Vanhan liiton alta Uuteen liittoon. Tätä pääsiäissanomaa viestittävät Israelissa mm. muutamat tuhannet messiaaniset juutalaiset, jotka ovat jo vakuuttuneet ainutkertaisesta pääsiäisuhrista Jeesuksessa Messiaassa.

Viikko 14/ 03.04. 2008
Monoteististen uskontojen dialogi

Israelissa on tervehditty tyytyväisyydellä Saudi-arabian kuningas Abdullahin historiallista aloitetta, jonka mukaan monoteististen uskontojen tulisi käynnistää avoimet keskinäiset neuvottelut. Kuninkaan mielestä juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin piirissä uskotaan samaan jumalaan, siksi keskusteluille on hyvä pohja.
Abdullah tapasi viime vuoden marraskuussa paavi Benedictus II:n. Maaliskuinen ehdotus uskontojen välisestä dialogista oli ilmeisesti jatkoa tuon tapaamisen myönteisestä ilmapiiristä.
Aloite on sikäli merkittävä, sillä Saudi-arabia edustaa suvaitsematonta tiukan linjan ääri-islamilaisuutta, jonka parissa varttui muun muassa Osama bin Laden ja hänen kannattajansa. Ladenin luotsaama al Qaida -ryhmä toteutti muun muassa syksyllä 2001 New Yorkin suuret pilvenpiirtäjien räjäytykset.
Nyt Saudi-arabia vaikuttaa pyrkivän kurssin kääntämiseen ja taistelemaan itse luomaansa ääri-islamin väkivaltaista hirviötä vastaan.
Maa on edelleen hyvin suvaitsemattoman islamin lahkon, wahhabismin keskus. Wahhabiitit eivät ole vain ylistäneet terrorismin joukkomurhaajia, vaan syyllistyneet itsekin julmuuksiin toisuskoisia vastaan. Samoin he olivat siunaamassa joitakin vuosia sitten muun muassa Afganistanissa Buddhan patsaitten tuhoamista. Ääri-islamistinen Taleban –liike toteutti näitten kulttuurihistoriallisesti arvokkaitten patsaitten hävitykset.
Tässä mielessä saudikuninkaan saarna suvaitsevaisuuden ja uskontodebatin puolesta on melkoinen poikkeama wahhabiittien kovasta linjasta.

Asiantuntijoitten mukaan Abdullahin aloite ei ollut sattumaa. Mediatutkimuslaitos MEMRI, joka seuraa Lähi-idän arabikulttuureja ja uskontoja, selitti äskettäin, että Saudi-arabia on viime vuosina uurastanut kovasti sekä terrorismia että sen uskonnollisia ja ideologisia ylilyöntejä vastaan. Maan viranomaiset ovat pidättäneet suuressa rynnäkössään lukuisia terrorisoluja. Tiedostuskampanjassa on lisäksi varoitettu vakavasti, että nuoret jättäytyisivät pois pyhän sodan, jihadin lietsonnasta ulkomailla.
Saudiopettajat ja maan opetusministeriö ovat kehittäneet kouluohjelman, jolla nuorisoa pyritään ohjaamaan terrorismin ideologiaa vastaan. Samalla he haluavat edistää uskontojen välistä vuoropuhelua.
Israelissa tätä edistystä pidetään erittäin suotavana, vaikka vielä ei ole näköpiirissä islamilaisuuden valtavirroissa sellaista kehitystä, joka sietäisi juutalaisten kansalliskotiaatetta sionismia tai länsimaista kulttuuria.
Saudien hallitus on nähnyt, miten miljardien dollarien tuki on ohjautunut ääriliikkeille, jotka nyt sitten purevat omia kasvattajiaan.
Vaikka saudit näkevät amerikkalaisten vaikutusvallan kasvun ja puheen demokratiasta Lähi-idässä uhkana, silti he pitävät Iranin varustelua ja uhittelua sekä jihadistista marttyyrikulttia suurempana riskinä turvallisuudelle.

Israelin oikeistolaisessa mediassa saudien aloitetta uskontokeskusteluun pidetään sellaisena avauksena, johon juutalaisten tulisi suhtautua positiivisesti. Esimerkiksi englanninkielinen Jerusalem Post –lehti muistuttaa saudien varauksellisuudesta. Lehden mukaan saudit rajaavat keskustelun ulkopuolelle ne juutalaiset, jotka asennoituvat kielteisesti palestiinalaisiin. Jerusalem Postin mukaan tämä rajaus tarkoittaa saudeille edelleen kaikkia Israelissa asuvia juutalaisia, jolloin kutsun saavien juutalaisten tulee kieltäytyä uskontodialogista saudien kanssa.
Israelin juutalaisten enemmistö ei voi hyväksyä kantaa, että Israelissa asuvien juutalaisten kanssa ei saa keskustella.
Israelilaiset ajattelevat, että ensimmäinen askel kohti aitoa islamilaista suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä toisen ajatteluun olisi hyväksyä juutalaiset kansana ja että heillä on oikeus omaan valtioon. Mikäli islaminuskoiset kieltävät tämän faktan, se tarkoittaa modernin ajan antisemitististä järkeilyä, jossa juutalaiset hyväksytään, mutta ei Israelia.
Juutalaisten boikotointi merkitsisi kristittyjen suuntaan samaan kuin islamistit torjuisivat paavin kirkon dialogista tai toisinpäin, että esimerkiksi saudit jätettäisiin islamistien leiristä keskustelujen ulkopuolelle.
© HEIKKI KANGAS
    Israel

                                    Ylös

                                                 © Heikki Kangas