Kinneret Tours

No 17/ 24.04. 2006
Hamasille tukea islamilaisilta mailta

Kaksi islamilaista maata, Iran ja Qatar ilmoittivat viime viikolla tukevansa palestiinalaisten Hamas-hallitusta 50 miljoonalla dollarilla eli reilulla 40 miljoonalla eurolla. Iranin hallitus myös kehotti muita islamilaisia maita seuraamaan esimerkkiä.
Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat kieltäytyneet yhteistyöstä ääri-islamilaisen Hamasin kanssa ja jäädyttäneet toistaiseksi avustukset palestiinalaishallinnolle, koska se kieltäytyy tunnustamasta Israelin valtiota ja jatkaa aseellista taistelua tavoitteenaan tuhota juutalaisvaltio.
Länsimaat luokittelevat Hamasin terrorijärjestöksi, mutta ne ovat luvanneet kanavoida edelleen humanitääristä tukea palestiinalaisalueitten köyhille kansainvälisten avustusjärjestöjen kautta. Tuen ohjaaminen on kuitenkin vaivalloista, sillä uudessa palestiinalaishallituksessa on vain Hamasin ministereitä.
Venäjä puolestaan ei näe mitään ongelmaa toimia Hamasin kanssa ja lupasi äskettäin hallitukselle talousapua.
Viime viikolla Iranin pääkaupungissa Teheranissa oli koolla konferenssi palestiinalaisasian merkeissä. Paikalla oli Hamasin lisäksi äärijärjestö Jihadin sekä muutaman pienen palestiinalaisten radikaaliryhmän edustajia. Televisioidussa loppukommunikeassa Iranin ulkoministeri Manouchehr Mottaki ilmoitti 50 miljoonan dollarin lahjoituksesta. Hänen hallituksensa oli myös tyytyväinen Hamasin Syyriassa asuvan johtajan Khaled Mashaalin julistukseen, jonka mukaan palestiinalaiset eivät koskaan tule tunnustamaan Israelia.
Iranin tiukan uskonnollinen presidentti Mahmoud Ahmadinejad jatkoi konferenssissa tutulla linjallaan ja muistutti, että ”Israel on uhka koko islamilaiselle maailmalle”. Hän totesi, että Israelin mätä puu eliminoidaan pian maailmasta.
Tämän vuoden alkupuolella Iranin poliittinen johtaja kohahdutti maailmaa vaatimalla Israelin tuhoamista sekä nimittämällä natsi-Saksan juutalaisten tuhoamista valheelliseksi historiaksi.
Iranin hallituksen kovat lausunnot yhdistyneenä maan itsepäiseen kieltäytymiseen lopettaa ydintutkimusohjelmansa ovat lisänneet huolestumista erityisesti Yhdysvalloissa ja Israelissa.
Islamilaisten maitten lupaukset taloustuesta palestiinalaisille ovat hiukan huojentaneet palestiinalaisten julkisen alan työntekijöitä, joista noin 140.000 on maaliskuun palkat saamatta. Viime viikolla poliisijoukkojen aseistautuneet miehet muun muassa miehittivät hallintorakennuksia Gazassa.
Hamas on korostanut avunpyynnöissään muille arabimaille, että he eivät ole kerjäläisiä, mutta islamilaisen hallinnon kukistuminen Palestiinassa olisi suuri tappio. Mikäli palestiinalaiset puolestaan voittavat, se on suuri voitto koko muslimimaailmalle.
Palestiinalaisten oppositio entisen valtapuolueen Fatahin johdolla on puolestaan vaatinut Hamasin eroa ja uusia parlamenttivaaleja, koska Hamas ei ole kyennyt osoittamaan mitään ratkaisua palestiinalaishallinnon kassakriisiin. Fatahin vahvan hallintomiehen Abu Sumayahin mukaan Hamas toimii hyväntekeväisyysjärjestön tapaan, joka kerää avustuksia varakkailta rakentaakseen moskeijoita ja ideologisia keskuksia. Tällä tavoin ei voida kuitenkaan pyörittää valtion hallintoa, jonka pitäisi kyetä järjestämään muun muassa virkamiesten palkanmaksut.
Hamasin kansainvälinen maine ryvettyi viime viikolla lisää, kun Israelin toiseksi suurimmassa kaupungissa kuoli ääriryhmien itsemurhaiskussa yhdeksän ja loukkaantui kolmisenkymmentä israelilaista.
Hamasin kanssa läheisessä liitossa olevat islamilainen Jihad ja al-Aksan Marttyyrien Prikaatit ilmoittautuivat iskun järjestäjiksi. Isku tehtiin maanantaina vain hetkeä ennen kuin Israelin uusi parlamentti kokoontui ensimmäiseen istuntoonsa.
Hamasin hallituksen tiedottaja puolusti iskua ja totesi, että se oli luonnollinen seuraus Israelin jatkuvista rikoksista palestiinalaisia kohtaan ja että palestiinalaisten on pakko puolustaa itseään keinolla millä hyvänsä.
Palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas on tuominnut iskun, mutta hän on suurissa ongelmissa, sillä Hamas ei tunnusta presidentin valtaoikeuksia eikä halua palata neuvotteluihin Israelin kanssa kuten Abbas on toivonut.
Israelin parlamentissa kunnioitettiin koomassa olevaa Ariel Sharonia jättämällä pääministerin paikka tyhjäksi, kun vastavalittu parlamentti piti ensimmäisen istuntonsa. Istuntoa johti maan entinen pääministeri Shimon Peres, joka on uuden parlamentin vanhin jäsen.
Virkaatekevän pääministeri Ehud Olmertin johtama Kadima-puolue voitti maaliskuun lopussa pidetyt vaalit. Se sai 29 paikkaa Israelin 120-paikkaiseen parlamenttiin. Olmertin tehtävänä on muodostaa maahan uusi hallitus. Kehitys palestiinalaisalueilla tulee ilman muuta vaikuttamaan hallituksen kokoonpanoon ja myöskin tiukentamaan Olmertin linjaa. Tel Avivin iskun jälkeen hän totesi, että Israelin hallitus tietää, miten vastata terrorismiin.
Hallituksen sotilasasiatuntijat ovatkin jo ehtineet toistaa, että Israel on uudelleen sotatilassa, mutta nyt sotatila on turva-aidan ja armeijan muitten järjestelyjen vuoksi paremmin hallittavissa, vaikka sotilaat vetäytyivätkin viime syksynä ulos Gazasta.

No 16/ 17.04. 2006
Häpeällistä, sanoi Oriano Fallaci

Selasin äskettäin arkistojani, joissa on tuhansia Israelin ja arabien konfliktia käsitteleviä lehtiartikkeleita. Pysähdyin juttuun, jossa italilainen Oriano Fallaci kuvasi muuttuneita käsityksiään tästä Lähi-idän kestoaiheesta. Fallacihan on yksi Euroopan tunnetummista journalisteista ja nykykirjailijoista, jonka käsityksiä on siteerattu hyvin laajalti. Itsekin luin aikoinaan hänen niin sanottuja älykköanalyysejään.
Fallaci tuli julkisuuteen 1960-luvun lopulla, kun hän kirjoitti poliittisia artikkeleita ja pamfletteja Vietnamista, Kreikan vallankaappauksesta ja Lähi-idästä. Hän oli tuolloin huipputrendikäs ja vankka palestiinalaisten asian kannattaja.
Tuossa arkistoimassani neljän vuoden takaisessa artikkelissa Fallaci kuvasi eurooppalaista yleistä mielipidettä suhteessa juutalaisiin häpeälliseksi.
Hän totesi, että on häpeällistä, kun Italiassa järjestetään mielenosoitus, jossa ihmiset ovat pukeutuneita itsemurhapommittajiksi ja huutavat solvauksia Israelille. He pitävät käsissään Israelin johtajien kuvia, joiden otsaan he ovat piirtäneet hakaristejä, ja kiihottavat ihmisiä vihaamaan juutalaisia.
Nämä mielenosoittajat olisivat valmiit suuriin uhrauksiin nähdäkseen juutalaiset jälleen tuhoamisleireillä ja kaasukammioissa.
Fallaci jatkoi, miten on häpeällistä, että katolinen kirkko salli piispan kiihottaa mielenosoittajia. Tämä nykyisin Vatikaanissa asuva niin sanottu hurskas pappi pidätettiin joitakin vuosia sitten Jerusalemissa, kun hänen Mersunsa tavaratilasta löydettiin ase- ja räjähdevarasto. Pappi osallistui Roomassa juutalaisvastaiseen kansankokoukseen, jossa hän mikrofonin ääressä kiitti Jumalan nimessä itsemurhapommittajia, jotka surmaavat joukoittain juutalaisia pizzerioissa ja supermarketeissa. Pappi kutsui näitä terroristeja "marttyyreiksi, jotka menevät kuolemaansa kuin juhliin."
Tähän häpeälistaan Fallaci lisäsi artikkelissaan vapauden, veljeyden ja tasa-arvon Ranskan, jossa on viime vuosina poltettu synagogia, terrorisoitu juutalaisia ja häpäisty heidän hautausmaitaan. Fallaci kritisoi lisäksi Hollannin, Saksan ja Tanskan nuoria, jotka ylpeilevät arabihuivit päässään ja toimivat aivan samoin kuin Hitlerin kamun, Mussolinin etujoukot pöyhkeilivät aikoinaan lyömäpatukoillaan ja fasistinauhoillaan.
Osansa Fallacin kiukusta saivat Euroopan yliopistojen palestiinalaiset opiskelijat, jotka rahoittavat ja ruokkivat antisemitismiä. Ruotsissa nämä opiskelijat pyysivät toisen intfadan alussa vuonna 2001, että Israelin ulkoministerille Shimon Peresille vuonna 1994 annettu rauhanpalkinto otettaisiin pois ja annettaisiin pelkästään Jasser Arafatille. Komitea otti tämän pyynnön harkintaan ja jopa vastasi siihen, mutta ei sentään vienyt palkintoa Peresiltä. Tämän vuoksi Fallaci totesikin, että todellisesti Nobelin palkintoa kunnioittaa se, joka ei ota palkintoa lainkaan vastaan.
Fallacin pitkään häpeälistaan liittyivät ne päivälehdet, jotka korostivat intifadan juutalaisuhrien määrää pienemmäksi kuin Israelin liikenteessä kuolleitten. Fallacin mukaan televisiokeskusteluissa vetäjät kohtelevat kunnioittavasti samoja turbaani- ja kaffiapäisiä roistoja, jotka eilen lauloivat kiitosta New Yorkin terrori-iskulle ja nyt laulavat kiitosta teurastuksille Jerusalemissa, Haifassa, Nataniassa ja Tel Avivissa.
Roomalaiskatolisia pappeja Fallaci kritisoi siitä, että he ovat asettuneet niiden puolella, jotka panivat alulle terrorismin, tappaen ihmisiä lentokoneissa, lentokentillä, olympialaisissa, ja jotka nykyään huvittelevat tappamalla länsimaisia lehtimiehiä. Tämän kritiikin vuoksi äärimuslimit Italiassa halusivat katkaista Oriaono Fallacin kaulan.
Fallaci sanoo, että on häpeällistä, kun juutalaiset kauhistuvat ohikulkevia mielenosoittajia, jotka ovat pukeutuneet itsemurhapommittajiksi. He saattavat joutua vapisemaan aivan samalla lailla kuin he vapisivat aikoinaan Kristalliyönä, sinä yönä, jolloin Hitler antoi vapaasti jahdata juutalaisia.
Tässä kaikessa Fallaci näki vuonna 2002 uuden fasismin ja natsismin nousun entistä julmempana ja vastenmielisempänä. Hänen mukaansa tätä uutta liikettä johtavat ja ruokkivat henkilöt, jotka esiintyvät hyväntekijöinä, edistyksellisinä, kommunisteina, pasifisteina ja kristittyinä.
Oriano Fallaci tilitti tuossa muutaman vuoden takaisessa poikkeuksellisessa polemiikissaan rehellisesti sitäkin, miten hän on ollut usein erimielisyyksissä juutalaisten kanssa. Nyt hän kuitenkin sanoi olevansa juutalaisten rinnalla. Hän sanoi puolustavansa heidän oikeuttaan olemassaoloon, itsensä puolustamiseen ja heidän oikeuttaan olla tuhoutumatta toista kertaa. Fallacin mielestä italialaisten ja eurooppalaisten uusi antisemitismi vetää lokaan hänen maataan ja koko Eurooppaa.
Fallacin ajatukset ovat näinä päivinä erittäin ajankohtaisia, kun Euroopan maat pohtivat, miten ne voivat edelleen ohjata tukensa palestiinalaisarabeille, jotka demokraattisina pidetyissä vaaleissa antoivat vallan hallitusvallan Hamas –ryhmälle. Hamas ajaa avoimesti Israelin tuhoamista. Tässä on arvioitavaa länsimaitten intellektuelleille ja tavalliselle kansalle.
© HEIKKI KANGAS
Israel

No 15/ 10.04. 2006
Uusi exodus kertoo paremmasta tulevaisuudesta

Tällä viikolla juutalainen kansa viettää pesahia, pääsiäistä, joka on heidän suurimpia uskonnollisia juhliaan. Raamatun Vanha testamentti kehottaa kansaa muistelemaan suurta vapautumistaan polvesta polveen ja opettamaan lapsilleen, miten Herra Jumala johti heidän esi-isänsä orjuudesta vapauteen.
Exodus sisältää ajatuksen suuresta, koko kansaa koskevasta muutosta. Israelin kansaa kehotettiin vapaudessa palvelemaan elävää Jumalaa. Exodukseen liittyy hyvin syvällinen, hengellinen merkitys. Se on esikuva myös kristilliseen pääsiäiseen. Jeesuksen uhrikuolema vapautti ihmiskunnan synnin orjuudesta.
Toisen Mooseksen kirjan tekstin mukaan on laskettu, että Egyptistä lähti yhtenä päivänä Jaakobin sukukunnista 600 000 miestä, naiset ja lapset sekä "paljon sekakansaa". Egyptin orjuudesta lähteneitten koko määrä on näin ollen jopa yli 3 miljoonaa ihmistä.
Tässä historiallisessa tilanteessa oli todella kyse valtavasta väestönsiirrosta. Raamatun kirjoitusten perusteella voimme vain kuvitella, millaista oli autiomaan oloissa esimerkiksi miljoonajoukon ruokkiminen, järjestyksenpito, liikkuminen ja puhtaus. Se olisi suunnaton huolto- ja hallinto-operaatio tämänkin päivän tietämyksellä.
Raamattu painottaa, että Jumala itse johti kansaansa. Vaikka Mooses osoittautui taitavaksi organisaattoriksi, tehtävän hoito ei olisi onnistunut yhdeltä ihmiseltä eikä parhaimmaltakaan johtotiimiltä. Tehtävän pystyi toteuttamaan vain ihmistä suurempi olento, Kaikkivaltias Jumala. Hän järjesteli Israelin kansan toimimaan tehokkaalla tavalla.
Israelin kansan ensimmäinen Exodus toi heidät autiomaahan, jossa he aluksi ymmärsivät kiittää Jumalaa, mutta vastoinkäymisten tullessa alkoi napina, joka johti lopulta 40 vuoden vaellukseen. Vasta uusi sukupolvi onnistui valtaamaan Kanaanin ja pääsi Joosuan johdattamana Luvattuun maahan.
Napinavaiheessakin Jumala osoitti pitävänsä huolen kansan tarpeista sen kulkiessa kohti luvattua maata. Jumala vahvisti Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin eli Israelin kanssa tekemänsä liiton. Tuossa vaiheessa kansa oli innokas lupaamaan, että se tekee "kaiken, mitä Herra on puhunut.
Exodukseen liittyi tärkeä Jumalan ehto: "Jos te kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa..." (2.Moos.19:5-6).
Exoduksen syvällisin merkitys ei olekaan suuressa muutossa, vaan siinä miten juutalainen kansa erotettiin palvelemaan yhtä Jumalaa syntiin langenneen ihmiskunnan keskellä. Juutalaiset kutsuttiin todistukseksi Jumalan suuruudesta koko maailmalle.
Egyptistä lähdön jälkeen Exodus tulee ilmi profetioissa. Toinen tärkeä vaihe oli kansan osittainen paluu Babylonian pakkosiirtolaisuudesta, jolloin tuhotun temppelin tilalle rakennettiin toinen. Babylonian muutto oli kuitenkin vähäisempi kuin nyt menossa oleva kristillisen seurakuntakauden lopun väestönsiirto. 1900-luvun taitteesta lähtien juutalainen kansa on palannut suurena joukkona omaan maahansa. Tämä on ollut myös suurten konfliktien aikaa, kun Israelin arabinaapurit eivät ole suvainneet juutalaisia naapureikseen Lähi-itään.
Babylonista muutto ei ollut mittakaavaltaan sitä mitä oli Egyptistä lähtö. Joka tapauksessa profeetta Jeremian kautta kansa sai tarkan ilmoituksen karkotuksen kestosta. Jumalallisen ilmoituksen mukaan 70 vuoden kuluttua kansa sai palata ja rakentaa uudelleen Herran temppelin.
Viimeinen suuri muuttoaalto on yhä käynnissä. Kansa palaa neljältä eri ilmansuunnalta Israeliin, mutta suurimmalla osalla ei ole elävää uskon vakaumusta. Monet tulevat esimerkiksi taloudellisten vaikuttimien vuoksi ja Raamatun profetiat viittaavatkin siihen, että nykyinen paluu johtaa Israelin vielä suureen ahdistukseen.
Keskeytynyt rauhanneuvottelujen prosessi ja raamatullisen Israelin maa-alueiden menetys rauhan merkeissä, saattavat olla osoitus kansan tämänhetkisestä tilasta. Kansan ja sen johtajien epäuskon vuoksi Jumalan lupaamat siunaukset eivät pääse täyttymään.
Suuri muuttoaalto on tullut viimeisen vajaan 20 vuoden aikana ennen muuta entisen Neuvostoliiton alueelta. Sanan mukaan kristikunnan tehtävänä olisi varoittaa niin juutalaisia kuin muitakin tulevan vainon merkeistä. Näitä merkkejä ovat mm. moraaliarvojen rapistuminen ja syvä itsekkyys, jossa suuri osa ihmiskunnasta etsii ennen muuta omaa parasta. Raamatullinen kehotus rakastaa lähimmäistä on kaunis, mutta tyhjä fraasi.
Vanha testamentti kertoo lukusia kertoja, miten Israelin kansa luopui Herrasta ja joutui ahdinkoon. Kun se sitten katui, Jumala vastasi ja auttoi.
Israelin kansa, ainakin huomattava osa siitä, kootaan Israeliin, missä se on ajan merkki ja osoitus aikakauden päättymisestä. Mutta pelkkä kokoontuminen ei tuo Messiasta maan päälle.
Israel joutuu "suureen ahdistukseen", koska se ei kansana käänny tunnustamaan syntejään ja etsi jo ilmestynyttä Jeesus Messiasta. Tämä merkitsisi samalla luopumista omasta voimasta, jolloin ulkoisissa taisteluissa toteutuisi raamatullisen ensimmäisen exoduksen lupaukset. Silloin kansan johtajalle Joosualle luvattiin, että Herra sotii heidän puolestaan. Käytännössä kansa sai usein seurata, miten Jumala syrjäytti heidän vihollisensa.
Raamattu todistaa, ettei pelkkä juutalaisten kokoontuminen Israeliin tuo Messiasta takaisin. Vasta Israelin todellinen kääntymys tekee sen mahdolliseksi. Kansan lopullinen, hengellinen paluu maahansa on sidoksissa tähän tapahtumaan.
Juutalaiset saattavat vielä kokea nykyistä muuttoaaltoa laajemman kansainvaelluksen vainojen uhatessa. Se on kuitenkin ikään kuin airut suuremmalle hengelliselle tapahtumalle, kun Israel siirtyy kansana Vanhan liiton alta Uuteen liittoon. Uhrit vaihtuvat Jeesus Messiaan toistumattomaan uhriin.
Tätä pääsiäissanomaa viestittävät Israelissa mm. muutamat tuhannet messiaaniset juutalaiset, jotka ovat jo vakuuttuneet ainutkertaisesta pääsiäisuhrista Jeesuksessa Messiaassa.

No 14/ 03.04. 2006
Kadima odotetusti Israelin vaalivoittajaksi

Israelin virkaa tekevä pääministeri Ehud Olmert saattoi viime viikon puolivälissä julistaa odotetusti uuden Kadima –puolueensa parlamenttivaalien voittajaksi. Vaikka Kadima voitti vaalit, se jäi selvästi vaaliennusteitten lupaamasta murskavoitosta.
Kadima sai Israelin 120-paikkaiseen parlamenttiin, knessetiin 28 edustajaa. Työväenpuolue kiri lopulta 20 paikkaan. Kolmanneksi suurimman puolueen asemasta kilvoittelivat yllättäen ortodoksijuutalaisten Shas ja tiukka kansallispuolue Israel Beitenu.
Suurimpia yllätyksiä oli se, että Olmertin ja vuoden alussa kuolemanvakavasti sairastuneen pääministeri Ariel Sharonin entinen emopuolue Likud jäi 11 edustajapaikkaan.
Äänestysprosentti vaaleissa jäi alhaiseksi. Vain noin 63 prosenttia kansalaisista käytti oikeuttaan, vaikka vaalipäivä olikin kansallinen vapaapäivä. Laimean äänestysinnon uskotaan vähentäneen kannatusta erityisesti voittajapuolue Kadimalta. Voittopuheessaan Olmert toisti aiemman vaalilupauksensa, että hän on valmis luovuttamaan suurimman osan niistä alueista, jotka Israel valtaisi Jordanialta vuoden 1967 kuuden päivän sodassa.
Olmertin tavoitteena on saada vahvistetuksi Israelille turvalliset rajat vuoteen 2010 mennessä. Aiemmin hän on ilmoittanut olevansa valmis luopumaan myös joistakin Israelin arabienemmistöisistä alueista saadakseen pitää Israelin hallinnassa Länsirannan suurimmat juutalaisasutukset.
Kadiman syntyyn viime marraskuussa vaikutti pääministeri Sharonin pettymys kovan linjan likudilaisiin, jotka eivät hyväksyneet hänen kesäistä päätöstään vetäytyä Gazasta ja muutamista pienistä Länsirannan asutuksista.
Työväenpuolueen johtaja Amir Peretz on valmis hallitusyhteistyöhön Olmertin johtaman Kadiman kanssa. Likudpuolueen johtaja Benjamin Netanjahu myönsi puolueensa tappion vaaleissa. Likud jäänee oppositioon. Shas ja kaksi muuta uskontopuoluetta saattavat nousta hallitukseen vaa’ankieliksi. Se on niille entuudestaan hyvin tuttua. Hallituksessa ryhmät ovat onnistuneet tinkimään kulttuurilaitoksilleen tai erityisopetuksiinsa suuria summia.
Israelin vaaleihin vaikutti ilmiselvästi islamilaisen ääriliike Hamasin tammikuinen voitto palestiinalaisten parlamenttivaalissa. Hamasin johtama hallitus vannoi virkavalansa keskiviikkona. Pääministeri Ismael Hanija on nimennyt hallitusohjelmansa pääteemoiksi korruption kitkemisen palestiinalaishallinnosta, työpaikkojen luomisen sekä israelilaismiehityksen päättämisen palestiinalaisalueilla.
Hanija on myös esittänyt rauhanneuvotteluja Israelin kanssa, mutta ei ole silti luvannut esimerkiksi luopua aseellisesta taistelusta Israelia vastaan eikä tunnustaa Israelia, mitä muun muassa Yhdysvallat on Israelin rinnalla pitänyt ehdottomana edellytyksenä palestiinalaishallinnon tunnustamisella.
Nämä molemmat tuoreet vaalitulokset ennustavat suuria ongelmia muun muassa tiekartta rauhanohjelmaan, jota Euroopan unioni, Venäjä, Yhdysvallat ja YK ovat yhdessä ajaneet Lähi-itään.