Viikko 9/26.02.2009
Israelin hallituskaavailut ja kaapattu sotilas 

Israelin vaaleista on kulunut kaksi viikkoa. Presidentti Shimon Peres nimesi odotetusti hallituksen muodostajaksi oikeistolaisen Likudin puheenjohtajan Benjamin Netanjahun, joka oli pääministerinä viimeksi kymmenen vuotta sitten.
Netanjahu on yrittänyt saada aikaan laajapohjaista kansallista yhtenäisyyden hallitusta, jossa olisi mukana myös Likudin pääkilpailija keskustalainen Kadima.
Kadima sai vaaleissa yhden paikan Likudia enemmän. Keskustan puheenjohtajalla, ulkoministeri Tsipi Livinillä ei ollut kuitenkaan edellytystä muodostaa enemmistöhallitusta. Netanjahu on luvannut Kadimalle merkittäviä ministerisalkkuja. Livinin on vaikea suostua kakkosministerin rooliin, vaikka hänen keskeiset puoluetoverinsa suosittavat ryhmälle mukaanmenoa hallitukseen.
Hallitusneuvottelujen ohella viime päivinä Israelissa on taitettu peistä siitä, onko hallituksen mahdollista hyväksyä ääriliike Hamasin ehdotus 18 kuukauden tulitauosta. Hamas hyväksyi osaltaan Egyptin välittämän esityksen reilu viikko sitten, mutta halusi irrottaa sopimuksesta kidnapatun israelilaissotilaan vapautuksen. Monet ovat harmitelleet, että väistyvä pääministeri Ehud Olmert on ottanut vasta nyt jämerän poliittisen kannan Hamasin tarjouksiin. Tosin hän oli Gazan sodan loppuvaiheessa jo halukas jatkamaan operaatiota, mutta taipui hallituksen enemmistön ja kansainvälisen painostuksen edessä yksipuoliseen tulitaukoon.

Olmert ilmoitti reilu viikko sitten, että Israel ei voi suostua rajapisteitten avaamiseen ja olosuhteitten normalisoimiseen Gazassa ennen kuin kaksi ja puoli vuotta sitten kaapattu sotilas Gilad Schalit vapautetaan. Monet virkaa tekevän hallituksen ministerit tukevat Olmertin tavoitetta.
Israelissa myös kysellään, kuka voi vakuuttaa, että Schalit ylipäätään on elossa. Jos hänet on surmattu, Hamasin vaatima 1.400 palestiinalaisvangin vapauttaminen ruumista vastaan on kova hinta. Olmert ei aio tuoda hallitukseen esitystä tulitauosta, jollei Schalitin kohtaloa oteta sopimuksessa huomioon.
Olmertin mukaan Israel on valmis neuvotteluun palestiinalaisten vankien vapauttamisesta Schalitia vastaan. Samoin hän haluaa, että Israel suvereenisti edelleen valvoo materiaalikuljetuksia Gazaan, jotta Hamas ei pääse suurentamaan uudestaan asevarastojaan. Tulitauon muut pääedellytykset ovat aseitten salakuljetuksen sekä raketti-iskujen lopettaminen Gazasta Israeliin.

Israelilaislehtien mielipidesivuilla ja nettilehdissä on käyty laajaa keskustelua Schalitin tapauksesta. Monet epäilevät, että kaapattu korpraali ei olisi enää edes elossa, koska hänen kunnostaan ei ole sodan alkupäivien jälkeen kuultu lainkaan. Israelilaiset pitävät myös epäreiluna sitä, että maan hallitus usein vapauttaa hyvän tahdon eleenä palestiinalaisvankeja, jotta päästäisiin uudelleen neuvottelemaan rauhasta. Vastineeksi hallitus ei saa mitään.
Gazan operaatio maksoi Israelille useita satoja miljoonia euroja. Lisäksi sen negatiiviset vaikutukset maan talouteen muun muassa matkailuun ovat melkoiset. Monet pohtivat myös sitä, mihin vapautettavat arabivangit lähetetään, jotta heistä ei tule välittömästi uutta uhkaa Israelin turvallisuudelle?
Jotkut heittävät radikaalin ajatuksen, että Israelin pitäisi saattaa voimaan kuolemantuomiot, jotka langetettaisiin terroristien tekemistä surmista. Vankivaihtokauppaa monet arvostelevat sen vuoksi, että suuren määrän vapauttaminen yhtä israelilaissotilasta vastaan on suhteetonta.

Olmert toisti hiljattain Jerusalemissa amerikkalaisille juutalaisjärjestöjen johtajille, miten yhden ihmisen elämä on juutalaisille tärkeä. Juutalaiset korostavat elämää, mutta islamin ääriliikkeet ylistävät kuolemaa.
Hallituksen keskeiset ministerit puivat koko ajan Hamasin tulitaukoehtoja, mutta Olmert on sanonut, että nyt otetaan ilman muuta jo huomioon uuden parlamentin ja tulevan hallituksen odotukset. Uusi parlamentti piti ensimmäisen istuntonsa kaksi päivää sitten.
Israelin johtavat poliitikot puhuvat kaiken aikaan lisäksi Iranin ydinasehankkeesta ja esimerkiksi Olmert on arvellut, että USA:n uusi presidentti Barack Obama ei suvaitse Iranin varustelua.
Olmertin mukaan Israelin tulee olla osana kansainvälistä pyrkimystä riisua Iran ydinaseista, mutta Israel ei halua johtaa tätä kampanjaa.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Viikko 8/19.02.2009
Iranin vallankumouksesta 30 vuotta

Samaan aikaan kun Israelissa kansa kävi vaaliuurnilla, maan vahva vihollinen Iran juhlii vallankumousta, josta on kulunut 30 vuotta. Ennen uskonnollisen eliitin valtaannousua Iranin shaahi Reza Pahlavi oli Israelin harvoja Lähi-idän liittolaisia. Toistakymmentä vuotta Israelin poliittinen johto on varoittanut mm. länsimaita Iranin islamilaisen tasavallan aseistautumisesta ja pyrkimyksestä ydinasevallaksi. Näitä varoituksia ei ole israelilaisten mielestä vielä tähän mennessä otettu vakavasti ja pyritty talouspakottein saamaan Irania luopumaan ydintutkimuksestaan, jota se on koko ajan väittänyt siviilienergiahankkeeksi.
Nyt monet israelilaiset ja kansainväliset asiantuntijat väittävät, ettei Iranin ydinaseviritystä voida enää torjua pakotteilla, vaan edessä on mahdollisesti hyvinkin pian sotamanööveri.

Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad on puhunut useita vuosia tavoitteesta raivata Israel Lähi-idästä. Hän myös kuuluu siihen joukkoon, joka väittää, ettei kuuden miljoonan juutalaisen joukkotuhoamista, holokaustia ole koskaan tapahtunut, vaan se on toisen maailmansodan ajan historian vääristelyä. Viime viikolla vallankumouksen vuosipäivänä Ahmadinejad puhui sadoille tuhansille juhliville iranilaisille Teheranissa. Hän sanoi muun muassa olevansa valmis keskusteluihin Yhdysvaltain kanssa keskinäisen kunnioituksen pohjalta. Hän kuitenkin varoitti, että muutoksen tulee olla amerikkalaisten taholta perusteellinen eikä taktinen.
Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama on sanonut aiemmin, että hän tutkii edellytyksiä vuoropuheluun Iranin kanssa, jonka toiminnassa on kuitenkin hänen mukaansa yhä suuria huolenaiheita. Yhdysvaltain ja Iranin suhteet ovat olleet kireät islamilaisesta vallankumouksesta lähtien. 1980-luvun alussa iranilaisopiskelijat pitivät Amerikan suurlähetystön työntekijöitä reilun vuoden panttivankeinaan. He vaativat shaahin luovuttamista Iraniin tuomittavaksi.
USA on ollut yksi harvoista maista, jotka ovat ottaneet Israelin huolen Iranin ydinaseesta vakavasti. Obaman edeltäjä George W. Bush jopa antoi pari vuotta sitten epävirallisen suostumuksensa, mikäli Israel kokisi turvallisuutensa uhatuksi ja tekisi ennakoivan iskun Iranin ydintutkimuslaitoksiin.

Iranilaiset kuuntelivat presidenttinsä puhetta sekä kantoivat Azadin eli vapauden aukiolle revoluutiota ylistäviä sekä Yhdysvaltoja ja Israelia syyttäviä banderolleja. Shaahi Pahlavin syrjäyttänyt vallankumous sai alkunsa, kun iranilaisten shiamuslimien tärkeä hengellinen johtaja, ajatollah Ruhollah Khomeini palasi Iraniin maanpaosta helmikuun alussa 1979. Jo edellisenä vuonna maassa oli suuria levottomuuksia shaahin itsevaltaista politiikkaa vastaan. Shaahi pyrki kyllä modernisoimaan ja viemään maata länsimaitten suuntaan, mutta samalla mielipiteenvapautta tukahdutettiin ja shaahin hallinto piti yllä muun muassa pahamaineista salaista poliisia. Kansan tuloerot kasvoivat hänen aikanaan rajusti korruption ja epäonnistuneen maareformin vuoksi. Islamilainen papisto pelkäsi myös menettävänsä maareformissa etunsa.
Tammikuussa 1979 rauhattomuudet pakottivat shaahin maanpakoon, ja Iranista vuonna 1964 karkotettu Khomeini palasi johtamaan vallankumouksellisia. Shaahinvalta kaatui lopullisesti 11. helmikuuta, jolloin Iranin armeija julistautui puolueettomaksi. Huhtikuun alussa Iranissa järjestettiin kansanäänestys valtiomuodosta, jolloin maa julistettiin islamilaiseksi tasavallaksi. Perustuslaki hyväksyttiin saman vuoden joulukuussa.
Iranin shialainen, islamilainen tasavalta pitää itseään imperialismin ja epäoikeudenmukaisen maailmanjärjestyksen vastustajana. Vaikka Iran on öljyrikas maa, se kärsii vakavista talousvaikeuksista. Uskonnollinen eliitti rajoittaa sekä poliittisia että henkilökohtaisia vapauksia.

Iranin vallankumous nosti kansainvälisten uutisten keskipisteeksi aivan uudella tavalla islamin. Vaikka iranilaisten vastahanka shaahin hallintoon oli laajaa, vallankumous pääsi kypsymään lähinnä moskeijoissa, joissa oppositio pystyi levittämään sanomaansa. Siksi uskonnollisesta johdosta tuli lopulta kapinan moottori. Vallankumousaate sai tukea, vaikka uskonnollisten johtajien käsitykset naisten asemasta tai rikollisten kohtelusta olivat ja yhä ovat Koraaniin perustuen äärivanhoillisia ja väkivaltaisia. Islamista tuli kuitenkin suuri poliittinen voima, koska se vastusti shaahin tyranniaa.
Tällä hetkellä Iranissa arvellaan olevan vahva maanalainen oppositio, joka koostuu pitkälti opiskelijoista ja yliopistojen liberaaleista opettajista. Se voi hyvinkin muhia mittoihin, jotka synnyttävät vastavallankumouksen.
© HEIKKI KANGAS, Israel

Viikko 7/12.02.2009
Israelissa vaikeat hallitusneuvottelut

Israelilaiset uhmasivat tiistaina lopputalven ukkosmyrskyä ja kävivät vaaliuurnilla. Reilusta 5,2 miljoonasta äänestyskelpoisesta oikeuttaan käytti noin 65 prosenttia. Se oli kaksi prosenttia enemmän kuin vuoden 2006 parlamenttivaaleissa, mutta jäi pitkän ajan keskiarvoista.
Asiantuntijat sanovat, että äänestysprosentti olisi jäänyt selvästi alemmaksi, jos vaalien alla ei olisi ollut Gazan sotaa, ja jollei kahden pääpuolueen kilpa olisi käynyt näin tiukaksi.
Jotkut luonnehtivat, että keskusta voitti taistelun, mutta oikeisto sodan. Näin sen vuoksi, että epävirallisen ääntenlaskennan jälkeen keskustalainen Kadima -puolue sai 28 ja pahin kilpailija Likud 27 paikkaa 120 paikan parlamentista, knessetistä.
Todennäköisin pääministeri on Likudin puheenjohtaja Benjamin Netanjahu eikä Kadiman johtaja, ulkoministeri Tsipi Livni. Kansallismielisten ja uskonnollisten pienpuolueitten tuella Likud muodostaa parlamentin enemmistön. Pääministerin valinnassa on vahva rooli suhteellisesti suurimmalla vaalivoittajalla Israel Beiteinu –puolueella ( suomeksi Israel kotimme). Arabivastaisuudella ratsastanut puheenjohtaja Avigdor Liberman kokosi 15 paikkaa ja aiemmin hyvin voimakas työväenpuolue vain 13 paikkaa. Työväenpuolue on ollut Israelin valtion perustamisesta lähtien vahva hallituspuolue.

Vaalit olivat lopulta paljon tiukemmat, mitä mielipidemittaukset heijastivat. Syystalvella näytti jo siltä, että Netanjahu vie Likudin murskavoittoon ja saa noin 40 kansanedustajaa. Lopullinen ääntenlaskenta valmistuu vasta viikon kuluttua, jolloin sotilaitten sekä ulkomailla asuvien postiäänet ovat mukana. Ne voivat vaikuttaa jopa useitten paikkojen muutoksiin. Käytännössä nämä äänet voivat siis vielä nostaa Likudin ohi Kadiman, mikä helpottaisi hallitustunnustelijan valintaa.
Presidentti Shimon Peres aikookin nimetä hallituksen muodostajan vasta ensi viikolla. Kaksi vuotta sitten työväenpuolueen riveistä keskustaan siirtynyt Peres mieluiten nimeäisi Livnin, mutta vaalitulos ei anna tähän kunnon edellytyksiä. Oikeiston kaksi suurinta puoluetta aikoivat jättää ensimmäisissä tunnusteluissa Kadiman hallituksesta. Toisaalta Liberman taktikoi, eikä sulkenut Livniltäkään ovea hallitukseen.  
Jatkossa  Likudin Netanjahunkin uskotaan tarjoavan Kadimalle tasamäärän ministeripaikkoja ja keskeiset ulko- ja puolustusministerin salkut. Tällöin saataisiin tärkeänä pidetty kansallinen yhtenäisyyden hallitus.
Taustalla kammoillee myös Livinin lokakuinen epäonnistunut yritys muodostaa hallitus. Virkaa tekevä pääministeri Ehud Olmert ilmoitti kesällä erostaan, kun häntä vastaan esitettiin vahvoja korruptiosyytteitä. Oikeiston kiistelty ja suosittu johtohahmo Ariel Sharon perusti Kadiman syksyllä 2005, kun Netanjahu repäisi puolueen tiukan linjan kansanedustajat puolelleen. Uusi puolue peri osan Sharonin suosiosta, mutta sen kannatus kävi jo seuraavana vuonna pohjalukemissa Libanonin sodan vuoksi. Operaation osittaista epäonnistumista pidettiin hallituksen syynä. Tätä taustaa vasten Kadiman kiri Likudin rinnalle oli asiantuntijoitten mielestä lopulta vaalien ehkä suurin yllätys.
Palestiinalaiset olivat pettyneitä Israelin vaalitulokseen. Rauhanneuvottelujen vetäjänä usein toiminut, Fatahin edustaja Saeb Erekat arvioi oikeiston vahvistumisen jäädyttävän rauhanprosessin. Sekä juutalaiset että maltilliset arabit ovat myös laskeneet, että Hamas jatkoi taktista rakettihäirintää vaalien kynnykselle saakka, jotta Israelin oikeiston voitto varmistuisi. Näin ryhmän on helpompi perustella väkivallan jatkamista. 

Kahden pääpuolueen tasakannatus johtui ennen muuta Likudin äänten lipumisesta pienille oikeistopuolueille. Israel Beiteinun populistinen johtaja Liberman vetosi edellisvaaleissa erityisesti niihin juutalaisiin, jotka ovat viimeisten parinkymmenen vuoden aikana muuttaneet entisen Neuvostoliiton alueelta. Hän on itse syntyisin Moldaviasta ja muutti Israeliin 30 vuotta sitten.
Liebermanille läheinen yhteistyö Netanjahun kanssa on tuttua 1990-luvun lopulta. Hän toimi silloisen pääministerin kansliapäällikkönä. Perustettuaan oman puolueen Lieberman on arvostellut ankarasti palestiinalaisia ja erityisesti Israelin arabikansalaisia, joilta hän on vaatinut suurempaa lojaalisuutta kotimaalleen. Liebermanin mielestä ne, jotka eivät kunnioita Israelin lakeja, voitaisiin jopa pakkosiirtää Israelin arabinaapureihin, erityisesti Jordaniaan, jota hän pitää jo olemassa olevana palestiinalaisvaltiona. 
Lieberman kampanjoi Israelin arabikansanedustajia vastaan, jotka ovat osoittaneet suosiotaan Palestiinan valtion ja jopa ääriliike Hamasin puolesta. Islamistinen liike ei tunnusta Israelin olemassaoloa. Libermanin mukaan Hamasin kanssa ei ole edellytyksiä neuvotella tai edes solmia aitoa tulitaukoa. Sen sijaan maltillisten palestiinalaisten kanssa hän on valmis keskustelemaan mm. aluevaihdoista. Kiistellyn Länsirannan isoja juutalaisasutuksia vastaan hän voisi luovuttaa palestiinalaisille lisämaata Israelista.
Liebermanin vaalivoitto teki hänestä hallituksen ratkaisijan. Todennäköisintä on edelleen Netanjahun oikeistohallitus, jolloin oppositioon jäävät sekä Kadima että työväenpuolue. Hallitusneuvottelut ovat varmasti vaikeat.  
© HEIKKI KANGAS, Israel

Viikko 6/ 05.02.2009
Tilanne Gazassa ”normalisoituu”

Gazassa ja Israelin lounaisosassa on tilanne palautunut valitettavasti ”normaaliksi”. Palestiinalaisten Hamas ja muut militanttiryhmät aloittivat viime viikon lopulla jälleen raketti- ja kranaatti-iskut turva-aidan yli, vaikka Israel pitäytyi tulitauossa. Ammuksia on tullut jo kolmisenkymmentä, joihin Israel on vastannut rajoitetuilla ilmaiskuilla. Israel saattaa kuitenkin vastata piankin uudelleen järeästi. Periaatteessa hallitus on tämän luvannut, mutta vaalien läheisyys vaikuttaa toiminnan tahtiin.
Israel lopetti kaksi viikkoa sitten Gazan sotaoperaation, jonka tarkoituksena oli heikentää ääriliike Hamasia ja estää rakettituli Israeliin. Osapuolet julistivat yksipuoliset tulitauot, jotka eivät ole pitäneet. Virkaa tekevä pääministeri Ehud Olmert ilmoitti viikon alussa hallituksen viikkoistunnossa, että Israel vastaa tulituksiin ankarasti. Armeija on valmiudessa Gazan rajalla. Puolustusministeri Ehud Barak työväenpuolueesta ja keskustalainen ulkoministeri Tsipi Livni myötäilevät, mutta taiteilevat näinä päivinä sanoissaan, sillä vajaan viikon kuluttua tiistaina on parlamenttivaali. Molemmat ovat pääehdokkaita.
Vaikka Gazan sota kohotti hallituspuolueitten kannatusta, mielipidemittauksissa on yhä melko selvänä ykkösenä oikeistolainen Likud. Oppositiojohtaja Benjamin Netanjahu on vahvasti kiinni uuden hallituksen pääministerin salkussa.

Arabimaatkin ovat koettaneet tyynnyttää Hamasia pysymään tulitauossa, sillä Israelin uuden hallituksen uskotaan antavan armeijalle valtuudet vielä tiukempiin kampanjoihin mitä nyt on koettu. Kansainväliset vaatimukset pusertavat Israelia hyväksymään Hamasin neuvottelukumppaniksi. Tämä lähtökohta on kuitenkin absurdi, sillä Hamas ei vieläkään tunnusta Israelin olemassaoloa eikä luovu aseellisesta vastarinnasta.
Egypti yrittää parhaillaan välittää kestävää aselepoa. Hamasin valtuuskunta kävi alkuviikolla neuvotteluja egyptiläisten välittäjien kanssa Kairossa. Hamasin edustajat ovat kertoneet olevansa valmiit vuoden mittaiseen tulitaukoon, jonka ehtona Israelin tulisi avata kaikki raja-asemat liikenteelle. Tässä ei ole uutta pariviikkoiseen esitykseen. Israel vaatii vastaavasti raketti-iskujen ja asesalakuljetusten loppumista sekä reilut kaksi vuotta sitten kaapatun sotilaan vapauttamista.
Viime aikoinakin Israel on sallinut elintärkeät avustuskuljetukset, mutta täysimittaisempi Gazan huolto vaatii tarkemmat järjestelyt. Nyt Israel pitää osaa tavaroista panttina rajalla. Hallitus on luvannut, että tarvikkeista voidaan heti tulitauon syntyessä viedä Gazaan noin 70 prosenttia, loput ovat israelilaisselvitysten mukaan sellaista materiaalia, joita käytetään räjähteitten valmistukseen.  

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on ottanut näkyvän roolin Lähi-idän rauhanvälittäjänä. Hän jatkaa välitysyrityksiä ja olisi valmis tuomaan eurooppalaisia rauhanturvaajia alueelle. Ranskan hallitus on ilmoittanut olevansa avomielinen palestiinalaisalueilla toimivaan maltillisemman Fatahin ja Hamasin yhteishallitukseen. Tämä aloite vie Israelin silmissä Ranskalta edellytyksiä toimia rehtinä välittäjänä. Joka tapauksessa muistakin Euroopan maista on alkanut kantautua vaatimuksia Hamasin kelpuuttamisesta neuvottelupöytiin. Aloite on ristiriitainen, sillä Euroopan unioni virallisesti yhä luokittelee Hamasin terroriliikkeeksi.
Palestiinalaisten fatahilainen presidentti Mahmoud Abbas on esittänyt Hamasille yhteishallitusta, ja toisaalta syyttänyt vahvasti ääripuoluetta nykyisestä kriisistä. Ryhmien välirikko ajautui Gazassa kesällä 2007 sisällissodaksi, jonka Hamas voitti.

Puolustusministeri Barak on yrittänyt vaalikiertueellaan puhua myös paremmasta huomisesta palestiinalaisten kanssa. Maanantaina hän ehdotti, että rauhantilan syntyessä Gazan ja Länsirannan palestiinalaisalueet yhdistettäisiin toisiinsa maanalaisella tunnelilla, jonka pituus olisi 48 kilometriä. Miljardihankkeen rahoitusvaihtoehtoja Barak ei vielä kaavaillut. Barakin suosio on tällä hetkellä tasoissa kansallisen oikeistopuolueen puheenjohtaja Avigdor Libermanin kanssa, mutta hän jää selvästi Netanjahun ja Livnin kannatuksesta.

Israelin ilmavoimien rajoitetut iskut ovat suuntautuneet pääasiassa Gazan kaistaleen eteläosaan, jossa on salakuljetustunneleita. Tunnelien ohella hyökkäysten kohteena ovat olleet militantit, jotka tulittavat Israelin aluetta. Oletettavasti tilanne ei laukea ihan lähipäivinä, vaan odotettavissa on väkivaltaista jatkoa tammikuun taisteluille.
© HEIKKI KANGAS, Israel
                                                                       Ylös

© Heikki Kangas