Viikko 9/ 28.02. 2008
Lähi-idän kohtalot on sidottu Israeliin

Media käsittelee Lähi-idän ongelmaa yleensä poliittisena ja öljyn vuoksi myös talouskysymyksenä. Kuitenkin historia todistaa, että uskonnot ovat vaikuttaneet keskeisimmin nykyisiin tapahtumiin. Erityisesti islamiin on sisäänrakennettu kauna toisuskoisia kohtaan. Uskonto on valjastettu politiikan välineeksi, halutaan sitä nähdä tai ei.
Mitä tahansa seuraa Irakin jälkisodasta tai vaikkapa Iranin uhittelusta Israelin tuhoamiseksi tai jopa sodasta Yhdysvaltoja vastaan, silti Israel pysyy polttopisteenä, johon kansojen kohtalot on sidottu.
Maailma on jakautunut suhteessa Israeliin ja sen siunaamiseen. Ja tällä en tarkoita Israelin pahojen tekojen hyväksymistä ja palestiinalaisten ahdistuksen sivuuttamista olankohtauksella. Raamatullinen, aito rakkaus ei ole sokeaa; profeettojen tavoin se nuhtelee vääristä valinnoista, mutta ei silti lopeta rukoilemista ja siunaamista. Tuo sama rakkaus vaikuttaa myös tekoja kärsimysten lievittämiseksi.

Poliittisesti Yhdysvallat tukee Israelia. Palestiinalaiset puolestaan saavat tavoitteilleen arabimaitten lähes varauksettoman tuen, myös Euroopan valtioitten enemmistö seisoo palestiinalaisten tukena.
Vuonna 1991 alkaneen Lähi-idän rauhanprosessin käytännön tulokset ovat jääneet laihoiksi, vaikka alkuun näytti hyvin lupaavalta. Valopilkkuna on Israelin ja Jordanian rauha, joka johti 1990-luvun puolivälissä taloudellisiin yhteishankkeisiin ja muun muassa alueen matkailu elpyi ennätyslukemiin. Nykyiset levottomuudet ovat valitettavasti syöneet saavutetut talousedut, eikä yhteishankkeita ole enää vakavasti vireillä, vaikka niihin olisi luvissa rahaa teollisuusmaista.
Vaikka Irakissa ja Afganistanissa ilmeisesti soditaan vielä pitkään, Israelin ja arabien rintamalla on taas käynnistetty uudet neuvottelut. Niitten pohjana on jo viiden vuoden takaa amerikkalaisten, venäläisten, eurooppalaisten ja YK:n valmistelema niin sanottu tiekartta.
Nähtäväksi jää, saako palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas laajempia valtuuksia neuvotella, sillä ääriryhmä Hamas on selvästi Abbasin Fatahia suositumpi. Fatahin keskeisten poliitikkojen meriittejä eivät ole esimerkiksi lisänneet lausunnot, joitten mukaan syksyllä 2000 aloitettu uusi väkivaltainen kansannousu, intifada oli virhe. Tästä saa ääri-islamistien vihat niskoilleen.

Raamatussa Jeremian kirjan 30. luvussa kerrotaan siitä, miten Jumala kääntää kansansa Israelin kohtalon ja palauttaa heidät maahansa. Tätä profetiaa ovat osaltaan toteuttaneet vuodesta 1989 lähtien yli miljoonaa juutalaista, jotka ovat tulleet Israeliin entisen Neuvostoliiton maista. Nykyisistä levottomuuksista huolimatta edelleen tulee viikoittain 100- 200 muuttajaa.
Profeetta Jeremia toteaa tästä sodan ja terrorismin ajasta: "Pelon huudon me kuulemme: on hirmu, ei rauha!”
Jakeet puhuvat Jaakobin ahdistuksesta, josta Jumala kuitenkin kansansa pelastaa. Jeesuksen tuomaan messiaaniseen aikaan (9.) viitaten Jeremia sanoo, että juutalaiset palvelevat Herraa Jumalaansa ja Daavidia, kuningastansa, jonka Jumala heille herättää. Vaikka profetia lupaa tehdä lopun Israelia vainoavista kansoista ja antaa turvallisuutta, samalla se muistuttaa, että Jumala armahtaa, mutta myös kurittaa kansaansa sen synneistä, ja kuritus koskee myös muita kansoja kuin Israelia.
Profeetta Jesaja antaa kirjansa loppuosassa selkeän viestin siitä, miten Israelin viholliset eivät lopeta häirintää vapaaehtoisesti. Israelin nykyinen eikä tulevakaan hallitus kykene ratkaisemaan ongelmia, Kun Yhdysvaltojen apukin vaikuttaa hiipuvan, Jumala on ainoa, joka voi Israelia auttaa.

Rintamalinjat ovat tässä ajassa kahtaalla. Jännite on lisääntynyt Amerikan ja arabien sekä toisaalta Amerikan ja Euroopan välillä. Eurooppa kuten myös Venäjä toivoo enemmän sanansijaa Lähi-idän politiikkaan taloudellisten intressien vuoksi. Aikanaan ne tulevat saamaan vääristä valinnoista oman kurituksensa Jumalan kädestä.
Ilmestyskirja sanoo, että monet ovat lopun aikoina väärällä puolella. Luvussa 17. todetaan: ”He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa." (17:14).
Kyse on siis ennen kaikkea hengellisestä taistelusta.

Viikko 8/ 21.02. 2008
Kosovon malli huolettaa Israelissa

Israelissa on huolestuttu Kosovon tuoreesta itsenäisyydestä. Israelin hallitus ei ole hätäillyt tunnustamaan alueen suvereniteettia Serbian alta, koska samaan aikaan muutamat johtavat palestiinalaiset poliitikot ovat alkaneet esittää Kosovon tyyppistä julistusta myös Länsirannalle ja Gazaan.
Asiaa ehdotti alkuviikosta muun muassa presidentti Mahmoud Abbasin neuvonantaja Jasser Abed Rabbo. Hän totesi, että yksipuolista julistusta tulee harkita vakavasti, mikäli rauhanneuvottelut Israelin kanssa eivät etene. Hänen mielestään Israelin hallitus vitkuttelee ydinkysymyksissä, koska se ei suostu neuvotteluihin palestiinalaisvaltion rajoista, Jerusalemin asemasta ja pakolaisten paluusta.
Alkuviikosta pääministeri Ehud Olmert mainitsi sopineensa Abbasin kanssa, että nämä visaisimmat kysymykset otetaan esille vasta rauhanprosessin lopussa. Osapuolet kuitenkin totesivat optimistisesti, että uusi rauhan periaatejulistus on saavutettavissa tämän vuoden loppuun mennessä. Neuvottelujen päävälittäjä Yhdysvaltojen presidentti George Bush on toivonut tätä aikataulua.
Abbas ja Olmert pohtivat rauhansopimusta viimeksi tiistaina. Vaikka varsinaista edistystä ei tapahtunut, molemmat kannattivat neuvottelujen nopeuttamista. Osapuolet kuitenkin olivat yhtä mieltä siitä, että sopimusasiakirja laadittaisiin tämän vuoden loppuun mennessä.

Ministerinä pitkään jo Jasser Arafatin kaudella toiminut Rabbo on mukana sovitteluohjelmassa. Hän sanoo, että mikäli Israelin kanssa ei päästä piakkoin yhteisymmärrykseen, on syytä vakavasti harkita palestiinalaisten yksipuolista itsenäisyysjulistusta.
”Jos Kosovo kykeni julistautumaan itsenäiseksi yksipuolisesti ja Yhdysvallat, EU ja monet muut tärkeät maat tunnustivat sen, miksi me emme voisi tehdä samaa”, Rabbo pohti kansainvälisille toimittajille.
Samalla hän kuitenkin kehotti palestiinalaisia lopettamaan raketti-iskut ja muut väkivaltaisuudet, jotta itsenäisyysjulistuksen taustavaihe olisi rauhallinen ja siten muiden hyväksyttävissä.
Palestiinalaisten neuvottelukuntaa johtava Ahmed Qurei ei tue Rabbon esitystä. Hänen mukaansa päätökset pitää tehdä ensin ja antaa julistukset vasta sen jälkeen.
Äärijärjestö Hamas on masinoinut raketti-iskuja Gazan kaistalta siitä lähtien, kun Israel vetäytyi alueelta syksyllä 2005. Tulituksen kohteen on ollut erityisesti Sderotin kaupunki ympäristöineen, jossa on kuollut 20 siviiliä.
Israelin armeija on välillä saanut luvan kurittaa palestiinalaisia vastaiskuilla, jotka ovat suuntautuneet äärijärjestöjen aseryhmiin ja johtajiin.
Israel kiristi kaistaleen väestöä tammi-helmikuun taitteessa myös supistamalla sähkönjakelua. Nämä vastatoimet eivät ole tepsineet, sillä gazalaiset muun muassa ryntäsivät kymmenin tuhansin joukoin raja-aidan läpi Egyptin puolelle täydentämään ruokavarastojaan ja hankkimaan lisäaseistusta. Alkuvuoden aikana Gazasta on ammuttu jo liki 800 rakettia Välimeren rannikkokaistaleen eteläosiin.

Kun Hamas avasi räjäyttämällä aukkoja Gazan ja Egyptin väliseen Rafahin rajaan, kukaan ei oikeasti valvonut liikkumista Gazaan. Israelia huolestuttaa sekin, että epävirallisten tietojen mukaan Gazaan on jo nyt pujahtanut sauditaistelijoita ja mahdolliset itsemurhaiskujen kandidaatit saattavat soluttautua Israeliin vähemmän valvotun Siinain autiomaan kautta. Rajan yli on nyt entistä helpompi myös rahdata pidemmän kantomatkan raketteja kuin Israeliin toistaiseksi ammutut osin kotitekoiset Qassam -raketit.
Hamas ajoi viime syyskesällä lyhyessä sisällissodassa kilpailevan Fatah –puolueen ja presidentti Abbasin kannattajat ulos Gazasta. Hamas voitti vaalit keväällä 2006, mutta sitä ei ole tunnustettu länsimaissa eikä Israelissa, koska ryhmä tukeutuu edelleen terrorismin keinoihin. Hamas ei tunnusta Israelin olemassaoloa, vaan vaatii juutalaisvaltioin tuhoa ja palestiinalaisvaltion perustamista myös nykyisen Israelin alueelle.
Viime viikkoina Israelissa on väläytelty vakavasti myös mahdollisuutta, että Gaza siirtyisi Egyptin hallintaan ja huollon piiriin. Egypti vastustaa esitystä.

Viikko 7/14.02. 2008

Islamin veriuhreista

Seuraan työkseni Lähi-idässä eri uskontojen suhteita. Tuossa toimessa on selvinnyt, miten suuri joukko länsimaalaisista on valitettavan tietämättömiä itäisestä ajattelutavasta. Tällä sotaisella alueella islamin uskonto vaikuttaa asukkaitten enemmistön maailmankuvaan. Islam on ollut outo kulttuurillemme ja siksi se ei ole huolestuttanut meitä. Parin vuoden takainen tanskalaiskohu Muhammedia esittävistä pilakuvista tuli monille yllätyksenä. Nyt piirroskuvat ovat taas julkisuudessa, kun yhden kuvantekijän henkeä on uudelleen uhattu.
Läntiset yhteiskunnat on historiallisesti koettu demokraattisiksi. Suomessakin on pitkään ollut mahdollista vaihtaa aatteita kuin vaatteita, eikä siitä ole langetettu kuolemantuomiota. Toisin on täällä.
Vapauden ilmapiirissä kasvaneena emme kykene helposti hahmottamaan, mikä saa esimerkiksi palestiinalaiset vanhemmat halukkaasti uhraamaan lapsensa itsemurhapommittajiksi. Lähi-idässä uskonto vaikuttaa elämän arkeen, aivan toisella tapaa kuin lännessä, joka kamppailee uuspakanuuden, uskonnottomuuden ja äärisuvaitsevaisuuden kahleissa.

Lähi-idässä terrorismin taustalla vaikuttaa uskonto. On naiivia väittää, että laaja islamilainen maailma vain yksinkertaisesti ajaa sorrettujen palestiinalaisten kansallisia ja poliittisia oikeuksia.
Uskonnollinen terrorismi nauttii veriuhreista. Kun itsemurhapommittaja tappaa itsensä ja mahdollisimman monta juutalaista, se on monelle muslimille merkki pyhästä, jumalallisesta asiasta.
Totta kai aina on myös varottava yliampuvia yleistyksiä. Kaikki uskonnolliset islamistit eivät ole terroristeja. Fanaatikot käyttävät kuitenkin hyväkseen uhkakuvaa, joka edustaa heille islamin paremmuutta muihin uskontoihin verrattuna.
Poikkeuksetta ääri-islamistit pitävät Israelia ja Yhdysvaltoja pahimpina vihollisinaan. Tosin he saattavat sanoa, ettei heillä ole mitään juutalaisia tai amerikkalaisia vastaan, vaan he vihaavat niiden edustamaa korruptoitunutta ja maallistunutta elämänmenoa sekä laitonta arabialueitten miehitystä.
Kun Amerikan presidentti New Yorkin pilvenpiirtäjäräjäytysten jälkeen syksyllä 2001 tähdensi joissaki puheenvuoroissa kristillisiä arvoja, islamistit saivat perusteen väittää, että Amerikan kostotoimet ovat itse asiassa kristittyjen ristiretki islamia vastaan.
Keskusteluissa jäi unhoon, että kristittyjä vainotaan uskonsa vuoksi eri puolilla maailmaa, ja kristityt olivat hiljaa, kun palestiinalaiset 1970-luvulla vammauttivat sisällissodalla kristityn Libanonin. Tai viime aikoina on puhuttu melko vähän arabikristittyjen ahdistetusta asemasta Länsirannalla ja Gazassa. Tästä huolimatta monet kristityt ovat voimakkaasti paheksuneet Israelin voimatoimia palestiinalaisalueilla. Toki niistä ei saa vaieta, mutta tasapuolisuus olisi kohtuullista.

Esimerkiksi toisen intifadan alussa syksyllä 2000 uutinen 12-vuotiaasta Mohammed al-Durasta muokkasi mielikuvia. Televisiokuva isänsä suojaan käpertyneestä pojasta, joka kuoli ristitulen keskuksessa, teki Israelista syyllisen. Surmanluodit tulivat todennäköisesti palestiinalaiselta puolelta, mutta tietoa ei koskaan täysin oikaistu, jolloin myytti Israelin kohtuuttoman kovasta voimankäytöstä jäi eloon.
Kuitenkin Israelilla oli tuossa väkivallan huippuvaiheessa omat kuvansa palestiinalaisten veritöistä – kuten ne kaksi nuorta reservin sotilasta, jotka vietiin vihastuneelta kansanjoukolta niin sanotusti ”turvaan” poliisiasemalle. Heidät puukotettiin asemalla ja heitettiin ulos ikkunasta ja lopulta kiihkoutunut joukko poltti heidän ruumiinsa.
Näitä surullisia tapahtumia ei tällä hetkellä onneksi ole enää viikoittain, vaikka väkivallan kierre rakettitulituksineen Gazasta Israeliin onkin taas kiihtynyt. Ja Israelin armeija vastaa näihin iskuihin.
Emme saisi reagoida näihin surullisiin kuviin vain tunteilla. Ennemmin meidän tulisi paneutua ymmärtämään tekojen taustalla olevia syitä ja niiden seurauksia, jotka heijastuvat jopa suomalaisten elämään, kun öljynhinnat pysyvät korkealla Lähi-idän melskeitten vuoksi.
Meidän on hyvä oppia tuntemaan islamia, koska sen ääriliikkeet ovat jo alkaneet soluttautua pienessä määrin myös Pohjolan lintukotoon. Ja toki on hyvä muutenkin tuntea tuota monoteististä uskontoa, jonka sulkee piiriinsä noin miljardi ihmistä.

Viikko 6/ 07.02. 2008
Pääministeri Olmert myönsi Libanonin sodan epäonnistumiset

Israelin pääministeri Ehud Olmert ilmoitti alkuviikosta kantavansa täyden vastuun Israelin epäonnistuneesta sodasta Libanonissa kesällä 2006. Silti hän ei suostu eroamaan tehtävistään.
Olmert kommentoi alkuviikosta ensimmäistä kertaa julkisesti tutkijaryhmän viimeviikkoista loppukatsausta, joka luetteloi pahoja puutteita hallituksen johtamisen tavasta kesäsodassa äärijärjestö Hizbollahia vastaan. Raportin mukaan Israel joutui tyytymään ratkaisemattomaan Hizbollahia vastaan, joka tulitti tuhansia raketteja pohjoisen Israelin siviilikohteisiin.
Olmert pysyi kannassaan, että hyökkäys Libanoniin oli järjellinen päätös. Hän sanoi, että YK:n päätöslauselma, johon sota päättyi, tukee Israelia.
Olmert vakuutti parlamenttipuheessaan, että puolustusvalmiuden puutteita on paikattu heti sodan loppumisesta asti. Puolustusbudjettia aiotaan myös kasvattaa lähivuosina tuntuvasti.
Poliittiset arvostelijat, samoin kuin kaduilla marssineet kansalaisjärjestöt ovat pitkään vaatineet Olmertin eroa. Sotaraportin työryhmä ei sellaista kuitenkaan nytkään esittänyt. Kun parlamentti äänesti Olmertin luottamuksesta, pääministeri sai edelleen jatkoajan äänin 59 - 53. Kuusi hallituksen kansanedustajaa oli oppositiossa Olmertia vastaan.

Hallituksen loppuraportissa ei ollut mitään ratkaisevaa uutta viime kesän Libanonin sotaa koskevaan väliraporttiin tai valtiontilintarkastajan katsaukseen. Nyt tuomari Winogradin selonteon loppupäätelmät Libanonin sodasta vain kirjattiin virallisesti. Joka tapauksessa molempien raporttien mukaan pääministeri Ehud Olmert ja armeijan ylin johto syyllistyivät vakaviin virheisiin.
Valtionhallinnon tarkastaja Micha Lindenstrauss suomi viime kesänä hallitusta kiperästi siitä, että se käytti suhteettomasti enemmän aikaa sotaponnistuksiin kuin suojatakseen kotirintamaa, joka joutui laajojen hyökkäysten kohteeksi heti sodan alusta alkaen.
Tilintarkastajaraportin mukaan pommisuojat olivat puutteellisia tai ne puuttuivat kokonaan ja muutenkin suojelutoimet olivat huonosti järjestettyjä. Vaikka tätä vajavuutta on viime kuukausina yritetty paikata, lehtiraporttien mukaan Israelin siviilipuolustuksessa on edelleen vakavia aukkoja.
Hizbollah ampui sodan aikana Pohjois-Israeliin yli 4 000 rakettia, jotka surmasivat nelisenkymmentä siviiliä. Rintamalla kuoli reilut sata sotilasta. Sadattuhannet pohjoisisraelilaiset joutuivat jättämään kotinsa rakettihyökkäysten vuoksi.
Valtion tilintarkastaja pitää suojelutoimia erityisen epäonnistuneina, koska Hizbollahin raketti-iskuja osattiin ennakolta odottaa.
Olmert pysyy sitkeästi pääministerinä, vaikka arvostelun kohteena olleet puolustusministeri ja puolustusvoimien komentaja erosivat.
Olmertin eroa ja uusia vaaleja on ounasteltu pitkään. Winogradin loppuraporttikaan ei näytä silti johtavan välittömiin vaaleihin.
Hieman yli kuukauden kestäneissä taisteluissa viime vuoden heinä–elokuussa kuoli noin 1.200 libanonilaista ja 160 israelilaista.

Viime vuoden kesäkuussa uudet uhkakuvat nousivat Israelin pohjoiselle rajalle, kun palestiinalaisten sisällissodan ohella taistelut alkoivat palestiinalaisten pakolaisleirissä pohjoisessa Libanonissa. Samaan aikaan ammuttiin pitkän tauon jälkeen jälleen raketteja Israelin pohjoisosiin. Näitä uhkia on ollut muutamaan otteeseen tämänkin jälkeen.
Pohjoista enemmän uhkan kohteena on ollut viime kuukausina eteläisen Israelin asutukset, joihin palestiinalaiset ovat ampuneet raketteja. Israelin saarron vuoksi egyptiläiset sallivat satojen tuhansien gazalaisten luikahtaa ostoksille Siinaille, mistä kautta arvellaan itsemurhaiskijöitten soluttautuneen alkuviikolla itsemurhaiskuun Negeviin, Dimonan kaupunkiin. Isku oli ensimmäinen onnistunut yritys yli vuoteen.
Dimonan terrori-isku johti uusiin yhteenottoihin Israelin armeijan ja ääriliike Hamasin välillä. Yhteenotoissa on kuollut viime viikkoina useita kymmeniä Hamasin asemiehiä.

Ylös