Viikko 8/ 22.02. 2007
Aatteen vallankumous Israelin kibbutseilla

Israelin talouden rakennemuutokset alkoivat jo 1980-luvun puolivälissä ravistaa vapaaehtoista ja ainutlaatuista sosialistista yhteisöä, kibbutsia. Osuustoiminnalliset tilat joutuivat vakavasti pohtimaan, mistä hankkia tuloja, kun aate ei elättänyt. Vahvasti koneellistuneet maatalous ja karjanhoito eivät ole vuosikymmeniin tarvinneet lisää työväkeä.

Toisaalta nimenomaan aatteellisuus on saanut Israelin hallitukset - ovatpa ne edustaneet oikeistoa tai vasemmistoa - subventoimaan kibbutseja, jotka olivat vuonna 1948 syntyneen Israelin valtion elinkeinotoiminnan selkäranka. Kun nuoreen valtioon jouduttiin aluksi tuomaan liki 90 prosenttia elintarpeista, kibbutsit kohottivat 20 vuodessa maatalouden vientivoittoiseksi. Ja edelleen suuri osa Israelin maataloustuotannosta tulee kibbutseista, vaikka niiden liiketoiminnot onkin jo enemmistöltään yksityistetty.

Varsinainen yritystoiminta ja kilpailumentaliteetti olivat vuosikymmeniä vierasta kibbutseilla, joiden periaate oli 1900-luvun alusta lähtien sellainen, että kaikki saavat yhteisöltä perustarpeet, ja vastavuoroisesti kaikki antavat työpanoksensa yhteisölle kykyjensä mukaan. Silloin yhteisö maksoi elinkulujen lisäksi jokaisella samansuuruista taskurahaa. Perheitten maksua korotettiin lapsiluvun mukaan.

Vasta 1950-luvulla maatalouden rinnalle kehittyi muuta tuotantoa. Kibbutsit alkoivat jalostaa puuta vaneriksi, kovalevyiksi ja huonekaluiksi, valmistaa koneita, vettä säästäviä kastelujärjestelmiä, muoveja ja erilaisia koneita. Muutamat tehtaat erikoistuivat vaatteisiin ja kenkiin tai pyörillä liikkuviin masiinoihin kuten invalidien ja vanhusten erikoisajokkeihin.

Kapitalistinen vallankumous on kuitenkin tavallaan syönyt lapsensa. Yksi maan johtavista kibbutseista Kinneretin järven eteläpäässä, Degania siirtyi vuoden alussa osuustoiminnasta kilpailuyritykseksi. Tämä muutos on merkinnyt samalla, että yhä useammat käyvät kibbutsin ulkopuolella töissä.

Kibbutsien yksityistäminen oli väistämätöntä, kun hallitukset lopettivat tukiaiset velkaantuneille yhteisöille. Vaikka kibbutseissa on parhaimmillaankin asunut vain muutamia prosentteja maan väestöstä, niiden vaikutus on ollut suuri maan politiikkaan ja hallintoon.

Parlamentissa, hallituksessa ja ammattiyhdistysliikkeessä on yhä

runsaasti kibbutsien kasvatteja. Tunnetuimpia kibbutsilaisia

ovat entiset pääministerit David Ben-Gurion, Golda Meir ja Shimon Peres sekä äskettäin kuollut Jerusalemin pitkäaikainen pormestari Teddy Kollek.

Kibbutsilaisia on ollut paljon armeijan korkeissa upseeriviroissa.

Koska monet asutukset ovat lähellä rajoja, Israelin sodissa on suhteellisesti eniten kuollut kibbutsien jäseniä. Esimerkiksi vuoden 1967 kuuden päivän sodan vajaasta tuhannesta kaatuneesta neljännes oli kibbutseilta. Monilla rajakibbutseilla on yhä sotilasstrateginen merkitys.

Viime aikojen parasta tulosta ovat tehneet tietotekniikan komponentteja valmistavat tehtaat sekä matkailuun keskittyneet kibbutsit. Maataloudesta saadaan kohtuullinen kate, kun kibbutsit jalostavat itse tuotteensa mahdollisimman pitkälle. Suurimpia osuustoiminnallisia yhteisyrityksiä ovat meijerit, teurastamot ja pakkaamot.

Sionismi, juutalaisten kansalliskotiaate innoitti alkujaan monia kibbutsilaisia, joitten juuret ovat itäisen Euroopan sosialismissa. Noista maista he joutuivat pakenemaan juutalaisvainoja ja perustivat ihanteellisena pitämänsä osuustoimintayhteisön Israeliin.

Nyt kibbutsit on ajettu alas ja monet koko ikänsä yhteisölle eläneet ihmiset ovat ymmärrettävästi pettyneitä. Näitä ilman säästöjä ja yksityisomaisuutta eläneitä israelilaisia on tultu vastaan luovuttamalla heille heidän käytössään olleet asunnot nimellishintaan. Eläkeläisistä on samoin luvattu huolehtia yhteisöissä erikoistoimin. Kaikesta huolimatta monille kibbutsien varhaisille pioneereille on jäänyt paha mieli, kun ideaali yhteisö on lakannut.

© HEIKKI KANGAS
Israel

   
                                                    4 4 4 4

Viikko 7/ 15.02. 2007
Temppelivuori taas kiistan keskukseen

Viime viikolla kerroin Dein kuulijoille useista Lähi-idän uutisista. Jopa Irania koskevat ydinasekiistat ovat jääneet jälkeen Jerusalemin temppelivuoren kupeessa tehtävistä arkeologisista pelastuskaivauksista.

Alkuviikolla kävin katsomassa taas kertaalleen tuota kiistelyn keskusta. Rukousmuurin äärellä oli kymmeniä poliisien ajoneuvoja ja satoja poliiseja tai puolisotilaallisia rajapoliiseja.

Partiot ovat paikalla, koska viime perjantaina, muslimien rukouspäivänä, alueella oli iso mellakka, jossa loukkaantui sekä poliiseja että mielenosoittajia. Edellispäivien tulisia mielenilmaisuja ei enää ole ollut muutamaan päivään, mutta Vanhan kaupungin basaareissa sain kuulla lukuisia kiihkeitä arabikannanottoja Israelin kaivauksista ja muun muassa siitä miten juutalaiset haluavat tuhota moskeijat ja rakentaa tilalle kolmannen temppelin. Tällaiset huhut ovat aktiivisesti liikkeellä arabien keskuudessa, eikä siksi ole ihme, että islamistit vaativat taas eri puolilla maailmaa kaikkia muslimeita puolustamaan Jerusalemin pyhäkköjä ja yhtymään pyhään sotaan, jihadiin.

Israelin museovirasto tutkii aluetta, koska islaminuskoisten valvomalle kukkulalle rakennetaan uutta sisäänkäyntiramppia. Nykyisen tilapäisrakennelman alta on löytynyt keskiajalta ja varhaiselta islamin valtakaudelta massiivisia muureja. Umayyed kauden muurit ja hallitsevan kalifin palatsit tuhoutuivat vuoden 749 maanjäristyksessä. Arkeologit ovat muun muassa todenneet, että kalifin ruhtinaallisesta asunnosta oli suoraan sisäänkäyntisilta al-Aksan moskeijan alueelle.

Näitten islamilaiskauden rakennelmien alta todennäköisesti paljastuisi toisen temppelin ajan katutaso, josta on nähtävissä osia viereisessä Davidsonin arkeologisessa puistossa. Siellä on myös isoja kivijärkäleitä, jotka romahtivat roomalaisten tuhotessa vuonna 70 kuningas Herodeksen ehostaman toisen temppelin.

Nykyinen tilapäissilta Vanhan kaupungin länsipuolelta temppelialueelle jouduttiin tekemään, koska muutama vuosi sitten maanjäristys vaurioitti kiviperustuksia ja muuria.

Islaminuskoiset ovat sitä mieltä, että israelilaisten arkeologiset työt loukkaavat Al-Aksa moskeijaa ja uhkaavat turvallisuutta. Kiistaan ovat osallistuneet monet arabijohtajat. Palestiinalaisten ohella Israelia on nuhdellut muun muassa Jordanian kuningas Abdullah. Palestiinalaisten omat poliittiset kiistat ovat hiukan tauonneet, kun Jerusalemista on tullut peruste yhtenäisyydelle.

Israelilaisarkeologit ovat turhaan yrittäneet viime vuosina selittää, ettei tarkoitus ole kajota Al-Aksa moskeijan alapuolella oleviin alueisiin kuten muslimit ovat usein väittäneet. Palestiinalaisarabit toteuttivat itse muutama vuosi sitten laajamittaisen rakennustyön moskeijansa alla ja tekivät sinne salin, johon mahtuu useita tuhansia rukoilijoita. Saneerauksen yhteydessä he veivät moskeijan alta satoja tonneja maata kaatopaikalle. Israelilaisia tutkijoita tämä on kovasti harmittanut, sillä al-Aksan paikalla on ollut aikoinaan muun muassa Salomon temppelin rakenteita. Arvokasta antiikkiesineistöä joutui moskeijan alta tunkiolle.

Arkeologiset tutkimukset tulevat jatkumaan Temppelivuoren kupeessa Mughrabin portin luona todennäköisesti useita kuukausia, vaikka Jerusalemin kaupunginhallitus omalta osaltaan pyrki rauhoittamaan tilannetta ja jäädytti kävelysillan rakennustyöt. Nyt kaupungin asukkailla, myös arabeilla, on vielä lisämahdollisuus sanoa mielipiteensä rakentamisesta.

Arkeologit tekevät tutkimusta juutalaisten rukouspaikan, Itkumuurin läheisyydessä kolmessa eri pisteessä. Tutkijat ovat saaneet jälleen paljon uutta aineistoa, joka valaisee Jerusalemin rikasta, mutta sotaisaa historiaa. Kaupunkihan on hävitetty perusteellisesti kolmisenkymmentä kertaa. Siksi arkeologiset palikat ovat pahasti sekaisin ja tutkijoilla on kova työ niiden järjestämisessä ilman poliittisia kuohahtelujakin.

@ HEIKKI KANGAS
Israel

                                                        4 4 4 4

Viikko 6/ 08.02. 2007
Taas isoja uutisia Jerusalemista

Israelissa riittää maailmanluokan uutisia viikosta viikkoon. Silti alkanut vuosi on ollut täälläkin poikkeuksellisen runsas. Kuun vaihteessa suuriin otsikoihin ylsivät presidentti Moshe Katsavin seksirikostutkinta, Iranin ydinaseohjelma sekä YK:n yleiskokouksen päätös tuomita holokaustin kieltäminen.

Yllättäen edellä mainittuja pienemmän huomion sai osakseen niin kansainvälinen talousfoorumi, jossa Israelin ministerit ja palestiinalaisten johtaja tapasivat ja pyrkivät elvyttämään rauhanneuvotteluja kuin myös Israelin korkean teknologian keskuksessa Herzliassa pidetty viisipäiväinen konferenssi, joka kokoaa vuosittain Israelin tärkeimmät poliitikot ja asiantuntijat sekä nimekkään kansainvälisen kaartin pohtimaan sekä Lähi-idän yhteiskuntien onnistumisia että murheita. Israelin pääministereille on tullut tavaksi pitää konferenssissa yksi kolmesta tärkeästä linjapuheestaan.

Nyt pääministeri Ehud Olmert muistutti sinänsä yllätyksettömästi Iranin ydinaseuhasta ja hallituksen vakavasta pyrkimyksestä uuteen neuvottelukierrokseen palestiinalaisten kanssa. Iran -teema nousi merkittäväksi monissa muissakin Herzlian tapaamisen puheenvuoroissa.

Tällä viikolla isoja uutistapahtumia on ollut Saudi-arabian Mekan neuvottelut, tulitaukorikkomus pohjoisella rajalla Israelin ja Libanonin armeijan välillä ja kruununa kiista Jerusalemin Vanhan kaupungin arkeologisista kaivauksista.

Mekassa ovat koolla palestiinalaisjohtajat, jotka pyrkivät sovittelemaan sisällissodan partaalle äityneitä erimielisyyksiään. Viimeisten uutistietojen mukaan ääriliike Hamasin johtajat ja presidentti Mahmoud Abbas aikovat istua islamin pyhässä kaupungissa, kunnes sopu löytyy.

Ja näyttää siltä, että sopu on löydettävissä. Ulkoiseksi syyksi siihen riittää - kuinkas muuten - Israelin pahuus.

Jerusalemissa oli alkuviikosta lehdistötilaisuus, jossa Israelin museovirasto esitteli pelastuskaivauksia, joita tehdään temppelialueen tuntumassa. Tutkimuksia tehdään, koska islaminuskoisten valvomalle kukkulalle rakennetaan uutta sisäänkäyntiramppia. Nykyinen tilapäisrakennelma on vaarallinen. Se jouduttiin kyhäämään, koska muutama vuosi sitten maanjäristys vaurioitti kiviperustuksia ja muuria.

Islaminuskoiset ovat sitä mieltä, että israelilaisten arkeologiset työt loukkaavat Al-Aksa moskeijan lohkoa ja uhkaavat moskeijan turvallisuutta. Jopa Israelin kansalaisina elävät arabit ovat kuuluttaneet uutta kansannousua, intifadaa kaivausten pysäyttämiseksi. Kivetkin ovat jo lennelleet temppelialueen muurin harjalta arkeologeja kohti.

Kiistaan ovat osallistuneet monet arabijohtajat. Palestiinalaisten ohella Israelia on nuhdellut muun muassa Jordanian kuningas Abdullah II. Hän on muistuttanut vuoden 1994 rauhansopimuksesta, jonka mukaan Israel lupasi palestiinalaisten sijaan Jordanialla enemmän sanansijaan moskeija-alueen hoidossa.

Palestiinalaisten on helppo vetää Jerusalem -yhtälöstä uusi peruste yhtenäisyydelle. Nyt on jo alettu kuuluttaa pyhää sotaa, jihadia Israelia vastaan. Tähän linjaan maltillisena pidetty Abbaskin on liittoutumassa.

Olen temppelialueesta tutkinut paljon taustoja ja kirjoittanut artikkeleita. Käytännössä tiedän, ettei Israelin ole tarkoitus kajota Al-Aksa moskeijan alapuolella oleviin alueisiin kuten muslimit ovat usein väittäneet. Palestiinalaisarabit toteuttivat muutama vuosi sitten laajamittaisen rakennustyön moskeijansa alla ja tekivät sinne salin, johon mahtuu useita tuhansia rukoilijoita. Saneerauksen yhteydessä he veivät moskeijan alta satoja tonneja maata kaatopaikalle. Israelilaisia tutkijoita tämä on kovasti harmittanut, sillä al-Aksan paikalla on ollut aikoinaan muun muassa Salomon temppelin rakenteita. Arvokasta antiikkiesineistöä joutui moskeijan alta tunkiolle, josta israelilaiset tutkijat ja kansainväliset vapaaehtoiset ovat koettaneet pelastaa, mitä pelastettavissa on.

Mutta arvelen, että tämän konfliktin merkittävin välitön seuraus on jälleen se, että palestiinalaiset onnistuvat sitomaan repeytyneet välinsä Jerusalemin vuoksi taas tiiviimmin Israelia ja juutalaisia vastaan.

@ HEIKKI KANGAS
Israel

                                                   4 4 4 4

Viikko 5/ 01.02 2007
Vainojen toinen virallinen muistopäivä

Suomessa vietettiin monien muitten valtioitten tavoin vainojen uhrien muistopäivää tammikuun lopussa. Päivä virallistettiin YK:ssa viime vuonna, jolloin saksalaisten pahimpien tuhoamisleirien kuten Auschwitzin vapauttamisesta oli kulunut 60 vuotta.
Vaikka muutkin kansat ovat kokeneet kovia ja edelleen vainot jatkuvat eri puolilla maailmaa, menneitten vuosisatojen kiistatta syrjityimpiä kansoja on ollut juutalaiset. Vainon huipentuma oli Hitlerin Saksan holokaust. Tänä päivänä Hitlerin perinnettä vaalii Iran.
Juutalaisvastaisuuden synonyymiksi on iskostunut 1800-luvulla käyttöön otettu sana antisemitismi. Se on ilmaisuna ehkä hiukan epätarkka, sillä seemiläisiä kansoja, joihin sana viittaa on muitakin muun muassa arabit.
Antisemitismi on vihamielisyyttä, joka on ilmennyt vuosisatojen saatossa eriasteisena sortamisena, maasta karkotuksina sekä äärimuodossaan joukkomurhina. Tätä kielteistä asennetta on ollut kautta vuosisatojen juutalaisia kohtaan lähes kaikkialla, mihin he karkotettuina alkoivat siirtyä muinaisesta kotimaastaan reilut 2000 vuotta sitten.

Juutalaisten hylkimisen perusteena on käytetty niin uskontoa, politiikkaa, taloutta kuin rotuakin. Juutalaisten vaikutusvaltaa on leimattu eri suuravaltakunnissa haitalliseksi terveelle yhteiskunnalliselle ja kansalliselle kehitykselle ja edelleen ovat suosiossa juutalaisiin liitetyt salaliittoteoriat.
Juutalaisvainot alkoivat jo reilut 3000 vuotta sitten, jolloin Israelin jälkeläiset lisääntyivät Egyptissä ja joutuivat alistumaan isäntämaansa orjuuteen. Tuosta lähtien eriasteiset vainot ovat seuranneet juutalaisten historiassa.
Keskiajalla juutalaisviha huipentui pakkokäännyttäjien ristiretkiin, jotka myös kohdistuivat islaminuskoisiin. Myöhemmällä keskiajalla juutalaisia syytettiin mm. ruttoepidemiasta.
Israelissa näitä historiallisia vaikeita aikoja opetetaan kouluissa ja se on ollut usein esteenä kristittyjen ja juutalaisten rehelliselle vuoropuhelulle. Monien juutalaisten on ollut vaikea käsittää, että Jeesuksen aidot seuraajat eivät syyllisty väkivaltaan ja sortamiseen.
Katolinen kirkko laski keskiajalla perustuksen, joka teki joukkotuhon mahdolliseksi. Ristiretkiä seurasi kirkon inkvisitio, joka tuhosi paljon juutalaisia ja ajoi jäljelle jääneet juutalaiset 1400-luvun lopulla pois Espanjasta ja Portugalista. Toisaalta kaikki muutkin Rooman kirkon doktriineista poikenneet olivat alttiina syrjimiselle tai suoranaiselle vainolle.

Mutta holokaustia ei voi langettaa vain katolisen kirkon opetuksen syyksi. Uskonpuhdistaja Martti Luther julisti 1500-luvun alussa, ettei kristittyjen tule noudattaa suhteessaan juutalaisiin paavin lakia vaan kristillistä rakkautta.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän nimitti juutalaisia tuholaisiksi, jotka on häädettävä Euroopasta. Ilmeisesti Lutherin kärsivällisyys hiipui, kun kristittyjen niin sanottu rakkaus ei tuottanut joukkokääntymisiä.
Lähes kahden vuosituhannen ajan Eurooppa oli antisemitismin kehto, toisen maailmansodan jälkeen islamilaiset valtiot muuttuivat vahvemmin juutalaisvastaisiksi. Heillä rotuoppi nivoutui osaksi ylikansallista pyrkimystä muodostaa Lähi-itään yhtenäinen islamilainen valtioliitto, jossa ei ole sijaa juutalaisvaltiolle.
Yksittäiset iskut juutalaisia vastaan ovat taas lisääntyneet, samoin on holokaustin kieltäjien määrä kasvussa. Kieltäjiä on Euroopassakin suuri määrä. Heidän mukaansa historian kirjoittajat ovat liioitelleet.
Juutalaisvastaisuuden stereotypiat ovat nousseet uudelleen esiin itäisessä Euroopassa, jossa juutalaisten väitetään hallitsevan politiikkaa sekä säätelevän koko maailman rahavirtoja. Arabimaitten julkaisuissa varoitetaan näistä samoista aiheista ja todistetaan väitteitä sillä, miten juutalaiset sortavat palestiinalaisarabeja. Viime kesän Libanonin sota ruokki lisää juutalaisvastaisuutta.
Vainoihin johtavaa mentaliteettia ei juurita hetkessä, koko maailma tarvitsee paljon asennemuokkausta niin suhteessa juutalaisiin kuin muihin vähemmistöihin.

© HEIKKI KANGAS
Israel

Ylös