Viikko 31/ 31.07. 2008
SYYRIAN JA ISRAELIN NEUVOTTELUT

Olen asunut Israelin pohjoisosassa eri kaupungeissa ja kylissä vuodesta 1990 lähtien. Pitkään asuinpaikkani oli muun muassa Golanin keskus, Qatsrin, joka täytti viime vuonna 30 vuotta. Nuoressa kaupungissa on vajaat 8.000 asukasta.
Golanissa kiehtoo ulkoisesti sen jylhä kauneus. Ylätasanko rajautuu pohjoisessa lumipeitteiseen Hermoniin. Alueen karuus sekä toisaalta vuolaat vesilähteet, keväinen vehreys ja kukkaloisto tekevät paikasta luonnon ja patikoinnin ystävän paratiisin.
Vuosien mittaan olen usein haastatellut niitä täkäläisiä, jotka rakastavat pohjoista ja haluavat säilyttää kotinsa alueella monenlaisista uhkakuvista huolimatta. Ylätasangon mahdollinen luovuttaminen Syyrialle rauhaa vastaan pulpahti taas isoihin otsikoihin toukokuussa, kun Syyria ja Israel alkoivat Turkin välittämänä käynnistää uusia rauhanneuvotteluja. Tällä viikolla osapuolet kävivät Istanbulissa tunnustelujen neljännen kierroksen, josta ei kuitenkaan raportoitu toimittajille.
Israelin media väitti tällä viikolla, että pääministeri Ehud Olmert on käytännössä luvannut luopua Golanista, mikäli Syyria suostuu suoriin neuvotteluihin. Mene ja tiedä tuosta lupauksesta, sillä salaisista tapaamisista tihkuu aina väärää ja oikeaa tietoa.
Arjen elämä on Golanilla vakiintunut vuosien 1948, 1967 ja 1973 sotia seuranneisiin aselevon asetelmiin. Israelin armeijan läsnäolo on jokapäiväistä. Sotaharjoitusten äänet kaikuvat laajalle, vaikka YK-joukkojen valvomalla tulitaukolinjoilla ei ole taisteltu 1970-luvun jälkeen. Uhittelujen kausia on Israelin ja Syyrian välillä ollut toki useita. Kaikkein vakavin tilanne oli edellä mainittujen suurten sotien jälkeen kesällä 2006, jolloin Libanonissa operoiva Hizbollah –ryhmä provosoi Israelin armeijan sotaan.

Golanin kulttuurista tutkijat ovat saaneet tietoa kivikaudelta lähtien. Varhaisajalta on kaivettu esiin muun muassa viljavarastoja, alkeellisia oliivipuristimia, karkeitten luonnonkivisten rakennusten perustuksia sekä pieniä, ihmiskasvoisia kotijumalien patsaita, jotka on tehty pronssista.
Pronssi- ja rautakaudelta löytöjen määrä on suurempi. Rauta-ajalla, jota kutsutaan myös israelilaiskaudeksi, Golan oli puskurina Israelin ja Aramin valtakuntien välissä.
Suur-Rooman valtakaudella ylängön asutukset laajentuivat. Monet israelilaiset tutkijat ovat arvioineet, että alueen asukasmäärä saattoi lähennellä miljoonaa! Taajamia oli noin sata.
Roomalaiset hävittivät Golanilta kolme suurta juutalaiskeskusta, kun ne nousivat aseelliseen vastarintaan keskushallintoa vastaan. Tunnetuin näistä kaupungeista oli Gamla.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen voittajavallat Iso-Britannia ja Ranska jakoivat Kansainliiton tuella silloisen Palestiinan ja Syyrian etupiireihinsä. Jaosta tehtiin useita ehdotuksia, joissa kiistana olivat nimenomaan rajat Golanilla ja Galileassa. Lopulta Ranskan mandaatti vedettiin lähes Gennesaretin järven rantaan, jolloin brittien valvontaan jäi kaksi kolmannesta järven pohjoispään tärkeistä vesilähteistä.
Tämä jako oli pohjana, kun Syyria itsenäistyi 1945. Noille mandaattiajan rajoille Syyria vaatii nyt Israelin vetäytymistä, jolloin se saisi myös uudelleen valvontaansa osan Gennesaretiin virtaavista tärkeistä joki- ja lähdevesialueista.
Rauhanneuvottelujen uutena taustana on Israelin syksyn 2007 ilmaisku Syyriaan, koska siellä oli ilmeisesti rakenteilla ydinreaktori pohjoiskorealaisen mallin mukaan. Atomienergiajärjestö IAEA kritisoi huhtikuussa Yhdysvaltoja, koska se ei ole aiemmin paljastanut näitä uusia löytöjään Syyrian mahdollisesta ydinhankkeesta. Amerikkalaisviranomaiset sanoivat pitäneensä tiedot salassa puolen vuoden ajan, koska he pelkäsivät Syyrian provosoituvan vastaiskuun Israeliin. Se taas olisi saattanut johtaa laajempaan konfliktiin, johon olisi sekaantunut Iran ja sen Libanonissa toimiva liittolainen Hizbollah.

Syyrian aikomus ydinaseeseen on Israelin kannalta erityisen huolestuttavaa. Nyt amerikkalaisvahvistus tuli julkisuuteen samaan aikaan, kun Israel ja Syyria käynnistivät neuvotteluja.
Yhtenä vaihtoehtona on pidetty sitäkin, että Syyrian kautta kuljetetaan ydinmateriaalia ja –laitteita Iraniin. Syyria ja Pohjois-Korea ovat myös tehneet pitkään yhteistyötä tavanomaisten ohjusten parissa.
Iranin suhteisiin liittyen Israelin pääministeri totesi tiistaina, että Syyrian on nyt aika valita joko eristäytyminen Iranin rinnalla tai rauha ja laajentuva yhteistyö myös Israelin kanssa.
© HEIKKI KANGAS
    Israel

Viikko 30/ 24.07.2008
IRANIN SANASOTA KIIHTYY

Iran on jälleen alkanut kiihdyttää sanasotaansa Israelia ja Yhdysvaltoja vastaan. Kesä-heinäkuun vaihteessa islamilainen vallankumoushallitus piti suuret sotaharjoitukset, joissa se muun muassa testasi pitkän kantaman ohjuksiaan. Ne voivat periaatteessa ohjata ydinkärjen Israeliin saakka.
Ohjuskokeitten jälkeen iranilaiset tiedostusvälineet uutisoivat, että israelilaiset ovat alkaneet pelon vuoksi joukkopaon miehitetystä Palestiinasta. Täällä Israelissa ei tällaista joukkopaniikkia ole kyllä näkynyt tai kuulunut. Sen sijaan laaja kansanjoukko on sitä mieltä, että Iranin suunnittelemat joukkotuhoaseet on tuhottava ennen kuin Iran tosissaan alkaa operoida pitkän kantaman ohjuksillaan.
Iranin armeijan edustajat ja presidentti Mahmoud Ahmadinejad ovat toistaneet kesän aikana, että Iran tekee välittömästi rajun vastaiskun, jos Israel tai Yhdysvallat hyökkää sitä vastaan. Iran sanoo ulottavansa vastaiskun Israelin sydämeen eli Tel Avivin alueelle ja useisiin kymmeniin Yhdysvaltain sotilaskohteisiin Lähi-idässä. Tämän lausunnon takana oli heinäkuun pulivälissä myös maan korkeimman hengellisen johtajan ajatollah Ali Khamenein tiedottaja.
Iranin yli johto on jatkuvasti hyökännyt sanasodassaan Israelia vastaa. Iran ei hyväksy juutalaisvaltion olemassaoloa alueella, jota islamilainen maailma pitää ytimenään, vaan haluaa joko Israelin antautuvan tai joutuvan tuhottavaksi. Tämän vuoksi se myös tukee taloudellisesti ja asekuljetuksin liittolaisiaan Hizbollahia Libanonissa ja palestiinalaisten Hamas –äärijärjestöä Gazan kaistalla.

Iranin presidentti Ahmadinejad on tullut tunnetuksi juutalaisten joukkotuhon, holokaustin torjujana. Hän muun muassa järjesti pari vuotta sitten maassaan holokaustin kieltäjien kansainvälisen seminaarin.
Iranin hallitus on muistuttanut, että hyökkäys Iraniin olisi hulluutta, koska Iran ei uhkaa ketään. Toisaalta se vastaa rajusti, jos sitä vastaan hyökätään ja lupaa tuhota Israelin.
Iranin tuoreet ohjuskokeet ja Israelin ilmasotaharjoitus ovat lisänneet jännitystä Lähi-idässä sekä arvailuja Israelin suunnitelmasta iskeä Iranin ydinlaitoksiin. Muutamat israelilaiset tiedostusvälineet ovatkin väittäneet, että kesän lentosotaharjoitus olisi ulottunut jopa Irakin alueen ylle, jonka ilmavalvonnasta vastaa USA. Mahdollinen isku Iraniin tulee toteuttaa arabimaitten ilmatilan kautta.

Israelin johtavat poliitikot ovat viime aikoina muistuttaneet, että Iranin ydintutkimusohjelma on pysäytettävä vaikka sodalla, mikäli kansainväliset pakotteet eivät pure. Israel on paljastanut, että sillä on tekniset valmiudet tehdä samantapainen tuhoisku, jonka se toteutti 1980-luvun alussa Irakin Osirakin ydintutkimusasemaan. Israel sai tuosta iskusta kansainvälisen tuomion, mutta myöhemmät tarkastukset osoittivat, että Irakin diktaattori Saddam Husseinilla oli tuolloin pitkälle viety ohjelma ydinpommin valmistamiseksi.
Yhdysvaltojen korkein johto on pitemmän aikaa näyttänyt Israelin sotaiskulle vihreää valoa, mikäli se kokee Iranin uhkaksi turvallisuudelleen. Monet strategit arvelet, että Israel saattaa turvautua voimankäyttöön Irania vastaan ennen kuin USA:ssa vaihtuu presidentti. Myöskään Yhdysvallat ei ole lausunnoissaan sulkenut pois mahdollista omaa iskuaan Iraniin.
Uudessa sanasodan vaiheessa Iran on uhannut sulkea mahdollisessa konfliktitilanteessa Hormuzin salmen, jonka kautta kuljetetaan 40 prosenttia maailman raakaöljystä. Osapuolten kiistely ja pelko Iranin mahdollisesta ydinasekehittelystä pitävät osaltaan öljyn maailmanmarkkinahintaa korkealla.

Tällä viikolla Iranin ja Euroopan unionin edustajien pitäisi jälleen kerran neuvotella Iranille tarjotusta kannustinpaketista. Nämä neuvonpidot ovat tähän mennessä olleet tuloksettomia, Iran ei ole suostunut purkamaan ydintutkimusohjelmaansa. Britannia, Kiina, Ranska, Saksa, Venäjä ja Yhdysvallat antoivat kesäkuussa Iranille uuden ehdotuksen, jossa on taloudellisia kannustimia ja teknologian vaihtoa. Vastineeksi Iranin tulisi luopua uraanin rikastamisesta. Iran on vastannut, että se neuvottelee, mutta ei luovu uraanista.
Erityisesti Yhdysvallat ja Israel uskovat Iranin tavoittelevan ydinasetta, vaikka Iran väittääkin tähtäävänsä energian siviilikäyttöön. Tämä väite kummastuttaa, sillä Iran on yksi maailman suurimmista öljyntuottajista.
© HEIKKI KANGAS
    Israel

Viikko 29/ 17.07.2008
RUUMIITTEN JA VANKIEN VAIHTO LIBANONIN RAJALLA

Lähi-idän keskikesä ei ole taaskaan ollut uutisköyhä. Tapahtumien keskuksessa ovat Iran, Syyria ja Israel.
Iranin uhittelu sodalla ja spekulaatiot shiiamuslimien johtaman maan ydinaseesta jäivät toviksi syrjään, kun Israel ja Libanonissa toimiva Hizbollah -järjestö sopivat yllättäen vankien ja taisteluissa kuolleitten vaihdosta. Israeliin palautettiin kahden rajalla kidnapatun reserviläissotilaan oletetut ruumiit. Hizbollah sieppasi sotilaat kaksi vuotta sitten, mutta heidän kohtalonsa on ollut avoin tähän päivään saakka.
Israel sai Hizbollahilta lisäksi suurpiirteisen lausunnon lentäjä Ron Aradista, jonka kone ammuttiin alas Libanonissa vuonna 1986. Hizbollahin tiedot eivät kuitenkaan vahvista Aradin kohtaloa, eivätkä tuoneet mitään uutta jo tiedettyyn.
Kun laadin tätä raporttia keskiviikkona iltapäivällä, kansainvälisen Punaisen Ristin välittämä arkkujen ja vankien vaihto oli vielä kesken. Konstikkaassa prosessissa Israel vaihtaa viisi vangittua libanonilaista kahden israelilaissotilaan ruumiisiin, sen jälkeen, kun ruumiiden henkilöllisyys varmistuu Israelin omissa DNA-testeissä. Tämän jälkeen armeija vie rekkasaatossa 199 arabisissin arkut Libanonin rajalle. Joukossa on sekä Hizbollahin että palestiinalaisten kaatuneita.
Lisäksi on oletettavaa, että Israel on valmis lähiaikoina vapauttamaan palestiinalaisvankeja, vaikka pari viikkoa sitten ääriliike Hamasin kanssa solmittu tulitauko Gazan kaistalla ei olekaan täysin pitänyt.

Ehud Goldwasserin ja Eldad Regevin sieppaus Libanonin rajalla oli alkuna kesällä 2006 kahden kuukauden mittaiseen sotaan, jossa kuoli noin 1.200 libanonilaista ja 160 israelilaista. Järeä sota runteli suuresti Libanonin eteläistä osaa, josta Hizbollahin sissit ampuivat yli 4.000 katjusha –rakettia Israelin pohjoisosiin. Ammukset tuhosivat israelilaisasutuksia ja suuria alueita kuivaa metsäluontoa.
Israelissa on herättänyt kovaa arvostelua libanonilaisvankien vapauttaminen, sillä heidän joukossaan on elinkautisiin tuomittu Palestiinalaisten vapautusrintaman jäsen, Samir Kuntar, joka vangittiin vuonna 1979 neljän israelilaisen surmasta. Tuolloin 16-vuotias Kuntar rantautui kumiveneellä Välimereltä Naharian kaupunkiin, jossa hän kumppaneineen surmasi muun muassa nuoren perheen isän ja tämän jälkeen iski kuolettavasti kiväärinsä perällä kiveä vasten neljän vuoden ikäisen tyttären päähän.
Erityisen julmalta Kuntarin vapautus tuntuu Smadar Hadarista, joka selviytyi miehensä ja tyttärensä surmayönä. Smadarin muistot ovat tuskallisia, sillä hän tukehdutti vahingossa 2-vuotiaan lapsensa piilotellessaan kotiinsa tunkeutunutta Kuntarin joukkoa. Äiti piti kättään tyttärensä suulla estääkseen tätä itkemästä, kun asemiehet nauroivat, ammuskelivat ja heittivät käsikranaatteja talossa.
Libanon on laajalti koristeltu vastaanottamaan Kuntarin paluuta, luvassa on suuret juhlat. Vankia pidetään sotasankarina, jolle on luvattu työtä Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin läheisenä avustajana. Kuntaria on jo ennakkoon juhlittu myös Gazassa. Kun israelilaisten arkut toimitettiin Libanonista rajan yli, lapsille alettiin jakaa karkkeja.
Israelin hallitus hyväksyi vankien vaihdon tiistaina äänin 22-3. Kuntarille ja muille vangeille armahduksen myöntänyt presidentti Shimon Peres totesi, ettei armahdus kuitenkaan merkitse anteeksiantoa ja unohtamista raa’asta rikoksesta.
Pääministeri Ehud Olmertin vastustajat myös hänen omasta puolueesta pitävät vaihto-operaatiota väistyvän hallituksen vetäjän yhtenä viime yrityksenä parantaa kolhiintunutta mainettaan. Olmert nähtiin vastuulliseksi epäonniseen Libanonin sotaoperaatioon, jonka vuoksi sekä puolustusministeri että puolustusvoimien komentaja joutuivat eroamaan.
Tämän viikon alussa Olmert ehti ilmoittaa, että Israel on lähempänä kuin koskaan solmiakseen rauhansopimuksen palestiinalaisten kanssa. Lausunto perustui Olmertin ja palestiinalaisten presidenti Mahmoud Abbasin tapaamiseen Pariisissa, jossa kokoontuivat Välimeren maitten päämiehet. Tuossa kokouksessa oli paikalla myös Syyrian presidentti Bashar Assad. Hän ei kuitenkaan neuvotellut israelilaisten kanssa. Israelin ja Syyrian johtajat ilmoittivat kevätkesällä, että ne ovat lähentymässä toisiaan Turkin välityksellä. Tavoitteena on neuvotella sopimus Golanin kukkuloitten luovuttamisesta takaisin Syyrialle. Israel sai Golanin haltuunsa vuoden 1967 kesäsodassa.
Shiiamuslimien Hizbollah on liitossa Iranin hallituksen kanssa, jolta se saa aseistusta taisteluun Israelia vastaan. Suuri määrä aseistuksesta on kulkenut Libanoniin Syyrian kautta.
© HEIKKI KANGAS
    Israel

Viikko 28/ 10.07.2008
IRANIN YDINOHJELMA PYSYY OTSIKOISSA

Iranin mahdollinen ydinase on ollut jo vuosia Israelissa uutisten kestoaihe. Toukokuussa kerroin sekä Syyriaan liittyvästä ydinasehankkeesta että Iranista. Syyrian osalta tutkaillaan yhä, oliko Israelin viime syksynä tuhoama laitos ydintutkimusasema vai jotakin muuta. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun keväiset raportit ovat ainakin tiukasti väittäneet, että autiomaan tutkimuslaitoksessa pyrittiin kehittämään ydinasetta. Asiaa ei kuitenkaan haluttu viime syksynä tuoreesti julkistaa, koska tilanne oli räjähdysherkkä Syyrian naapurimaassa Libanonissa. Iranilaismielinen Hizbollah –ryhmä olisi voitu herkästi provosoida Syyrian rinnalla uuteen avoimeen sotaan Israelia vastaan.
Israel on yrittänyt vaatia kansainvälistä yhteisöä painostamaan voimakkaasti Irania sen ydinohjelman vuoksi. Tuoreimmat uutiset kertovat, ettei Iran ole sen paremmin lopettanut uraanin rikastamista kuin todistanut yksiselitteisesti, ettei sen ydinohjelma ole sotilaallinen.

Useat Israelin kärkipoliitikot ovat antaneet lausuntoja, ettei Israelilla ole kohta muuta keinoa kuin hyökätä, jollei painostus tepsi Iraniin. Esimerkiksi Kadima -puolueen kansanedustaja ja reservin kenraali Jitzhak Ben-Iisraelin mukaan Israelilla olisi valmius vaikka heti pommittaa Iranin ydintutkimuslaitoksia, mutta toistaiseksi maan poliitikkojen on käytettävä kaikki diplomaattiset kykynsä neuvottelupöydissä. Isku Iraniin on viimeinen vaihtoehto.
Ben-Israel totesi heinäkuun alussa Israelin armeijan radiossa, että Iranin suhteen on vielä aikaa eikä tarvetta hyökkäykseen ole ehkä muutamaan vuoteen. Pessimistit puhuvat kuitenkin muutamista kuukausista, useimmat joistakin vuosista, joitten aikana Iran saa valmiiksi ydinpommin.

Presidentti Shimon Peres on ollut yksi Israelin vahvimmista rauhanneuvottelujen kannattajista, silti hänkin on toistakymmentä vuotta varoittanut vakavasti Iranin uhkasta. Peres sai vuonna 1994 pyrkimyksistään Nobelin rauhanpalkinnon Jitzak Rabinin ja palestiinalaisten johtaja Jasser Arafatin  kanssa.
Iran on päässyt jo vuosia vetkuttamaan tutkimusohjelmaansa eteenpäin väittämällä hankettaan rauhanomaiseksi. Erityisesti Israelissa ja Yhdysvalloissa projektiin on jo pitkään suhtauduttu vahvan kriittisesti, onhan Iran maailman suurimpia öljyntuottajia eikä sillä näin ollen olisi akuuttia tarvetta ydinenergiasta siviilikäyttöön.
Yhdysvaltojen väistyvä presidentti George Bush haluaa Israelin tavoin tiukempia YK-pakotteita Irania vastaan. Toukokuun alussa Israelissa vieraillut Bush toisti Iranin uhkaskenaarion. Hän muistutti, että Iran kouluttaa hallituksen vastaisia militanttiryhmiä eri maissa. Se toimittaa aseita sisseille niin Irakiin ja Afganistaniin, Libanoniin kuin myös Israelia vastaan taistelevalle Hamasille Gazaan. Iran siis tukee terroristijärjestöjä sekä kehittelee pitkänkantaman ballistisia ohjuksia, jotka soveltuvat joukkotuhoaseiden ampumiseen.

Israel pitää Irania suurimpana riskinä ulkoiselle turvallisuudelleen. Maa vastustaa jyrkästi Israelin olemassaoloa ja on usein väittänyt voivansa iskeä Israeliin kauko-ohjuksin. Presidentti Mahmoud Ahmadinejad on lisäksi kiistänyt juutalaisten joukkomurhan, holokaustin toisen maailmansodan aikana sekä vaatinut syöpäpesäkkeen, Israelin kitkemistä maailmankartalta.
Teheran ei ole lupauksistaan huolimatta avannut ydinlaitoksiaan kansainvälisille tarkastuksille. Iranin ehkä vahvin ulkoinen liittolainen Venäjä on väittänyt jatkuvasti, ettei Iranin ydinohjelmassa ole asetavoitetta. Tulkinnan taustalla heijastunee se, että venäläiset asiantuntijat auttavat iranilaisissa ydintutkimuslaitoksissa.
Uraanin rikastaminen on merkki Iranin halusta kehittää ydinase. Israelia pidetään tällä hetkellä Lähi-idän ainoana maana, jolla on ydinkärkiä. Asiantuntijoiden mukaan niitä on noin parisataa.
Israel ei itse ole koskaan myöntänyt tai kiistänyt tietoja ydinohjelmastaan. Presidentti Peres oli aikoinaan kehittämässä Israelin omaa ydintutkimusohjelmaa ja on todennut, ettei se ole niinkään tärkeää, onko Israelilla ydinase vai ei, pelote riittää.

© HEIKKI KANGAS
    Israel

Viikko 27/ 03.07. 2008
TURKKI, ISLAM JA DEMOKRATIA

Turkissa käynnistyi viikon alussa keskustelu demokratian periaatteista, kun maan pääsyyttäjä vaatii perustuslakituomioistuimessa hallitsevan AKP-puolueen kieltämistä. Syytäjä tulkitsee, että AKP on sekoittanut uskonnon ja politiikan maan ensimmäisen presidentin Kemal Atatürkin perinnön vastaisesti, mikä vaarantaa sekulaarin tasavallan. Muslimipuolueet edustavat valtionsyyttäjälle vastavallankumouksellista voimaa, joka aikoo vähitellen tuoda maahan sharia -tyyppiset islamin lait.
Tämän vuoksi pääministeri Erdogan ja kymmeniä AKP:n jäseniä pyritään ajamaan poliittiseen karanteeniin. AKP puolueeseen kuuluu vanhoillisten uskontopoliitikkojen lisäksi kansallismielisiä ja keskusta-oikeistolaisia ryhmiä.
Tuomioistuimen ratkaisua odotetaan elokuussa. Mikäli AKP kielletään, ennenaikaiset vaalit saatetaan pitää vielä tänä vuonna. Tuoreen kyselyn mukaan yli puolet turkkilaisista vastustaa puolueen kieltämistä, koska se voi synnyttää levottomuuksia.
Turkin perustuslakituomioistuin on kieltänyt viime vuosikymmeninä monia puolueita, joita on epäilty islamilaisuudesta tai kurditaistelijoiden tukemisesta. Myös AKP:n edeltäjä kiellettiin vuonna 2001. Viranomaiset eivät ole kuitenkaan aiemmin ryhtyneet suoriin toimiin hallitusta vastaan.
Alkukesästä perustuslakituomioistuin kumosi AKP:n ajaman kohutun huivilain muutoksen. Laki olisi sallinut islamilaisten naisopiskelijoiden huivinkäytön yliopistoissa.

Turkin levottomuudet heijastavat laajemmin Lähi-idän poliittis-uskonnollista ilmapiiriä. Monissa alueen maissa on parin viime vuosikymmenen aikana pyritty avautumaan kansanvallalle, mikä on käytännössä merkinnyt ääriliikkeitten valtaannousua. Vaalitulokset on myöhemmin mitätöity esimerkiksi Algeriassa, Afganistanissa ja palestiinalaisalueilla.
Kun Yhdysvallat liittolaisineen miehitti vuonna 2003 Irakin ja suisti diktaattori Saddam Husseinin vallasta, kauniina ajatuksena oli siirtää maa muutamassa vuodessa sotilashallinnosta kansanvaltaan. Päämääränä oli jotakin samantapaista mitä tehtiin Japanissa ja Saksassa toisen maailmansodan jälkeen.
Irakista ei ole kuitenkaan kyetty luomaan demokratian mallia Lähi-idän yli 20 arabimaalle, joissa missään ei ole toimivaa demokratiaa. Selityksenä on ennen muuta uskonto, jonka voimalla valtaapitävien on ollut helpohko hallita.
Toisaalta arabien ja Lähi-idän muitten muslimien ajattelussa demokratia linkittyy läntiseen imperialismiin, mikä on saanut monet valtiot eristäytymään länsimaisista arvoista.
Useita arabimaita hallitsevat sekä ankarat islamin säännöt että yksinvaltiaat. Koraanissa on joitakin periaatteita, jotka tukisivat demokratian rakentamista. Islam on itsessään kuitenkin rakentunut profeetta Muhammedin opetuksiin sekä hänen omavaltaiseen ja väkivaltaiseen hallintotapaansa.
Islamilaista lakia tulkitsevat hengelliset johtajat, imaamit vaativat ankaraa oikeaoppisuutta kaikilla elämänalueilla, niin sosiaalisessa kanssakäymisessä, taloudenpidossa, oikeuskäytännössä kuin uskonnonharjoituksessa. Islam ei ole vain uskonto, vaan se nähdään kaiken kattavana elämäntapana.

Yhdysvallat on nyt ollut viitisen vuotta Irakissa ja kuluttanut vuodessa kymmeniä miljardeja dollareita jonkinlaisen järjestyksen ylläpitoon. Tavoite auttaa Irak kansanvaltaan, on yhä hyvin kaukana.
Viime vuonna surmattu Pakistanin entinen pääministeri Benazir Bhutto totesi aikoinaan, että muslimimaailman ongelmana on se, että kansalaiset haluavat demokratiaa, mutta johtaja eivät. Itsevaltaiset johtajat vetoavat islamin lakeihin, koska se hyödyttää heitä, mutta ei hallittavia.
Demokratiaprosessissa olisi silti hyvin mahdollista, että irakilaiset äänestävät valtaan Afganistanin tyylisen ääri-islamistisen Taleban- hallinnon tai valitsevat palestiinalaisalueitten Hamas – mallin. Käytännössä se merkitsisi todennäköisesti tavalliselle kansalle lisää kärsimyksiä, vapauden rajoitusta ja islamilaisen lain taakkaa.
Israel on ollut pitkään Lähi-idän ainoa todellinen demokratia. Naapurimaissa Israel nähdään vihollisena. Samalla demokratia samaistetaan länteen, amerikkalaisuuteen ja juutalaisten kansalliskotiaatteeseen sionismiin. Tässä jälleen vain yksi esimerkki siitä, miten Lähi-idän maitten sisäiset ja monisyiset ongelmat käännetään juutalaisvaltion vastuulle.
© HEIKKI KANGAS
    Israel

Ylös

© Heikki Kangas