Viikko 39/ 24.09.2009
Atomienergiajärjestön raportti kertoo, että "Iran rakensi ydinkärkeä"

Iran pystyy jo valmistamaan ydinpommin ja maassa on kehitetty myös ydinkärjen kuljettamiseen sopivaa ohjusta. Näin kerrottiin viikon vaihteessa uutistoimisto AP:n jutussa, joka perustui Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) tarkastajien salaiseen lisäraporttiin. Tuon raportin nimenä on "Iranin ydinohjelman mahdollinen sotilasulottuvuus". IAEA:n tarkastajat päivittävät jatkuvasti tietoja, joita he havainnoivat Iranin ydinlaitoksista.
AP:n kirjoitus arvio, että raportin tiedot ovat joko uusia, yksityiskohtaisempia tai suorasanaisempia kuin julkisissa raporteissa. IAEA:n pian eläkkeelle jäävä egyptiläinen johtaja Mohamed El Baradei on pyrkinyt rauhoittamaan spekulaatioita ja todennut useaan otteeseen, ettei YK:lla ole konkreettisia todisteita Iranin ydinaseohjelmasta. IAEA ei kuitenkaan kiistä pommista puhuvan lisäraportin olemassaoloa.
Lisäasiakirjan mukaan Iranin ydinasetta alettiin Teheranissa kaavailla jo vuonna 1984 pelotteeksi Iraniin hyökännyttä Irakia vastaan. Myöhemmin tämä uhka ja Iranin johdon uhittelut ovat suuntautuneet ennen muuta Israelia vastaan.

Viime viikon lopulla Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad jatkoi jälleen Israelin syyttämistä Lähi-idän ongelmista, kun Teheranissa oli al-Quds- eli Jerusalem –päivä, jota vietetään vuosittain muslimien pyhän paastokuukauden ramadanin päättyessä. 
Mielenosoitusjuhlassa presidentti sanoi, että juutalaisten kansanmurha toisen maailmansodan aikana on silkka "myytti", jolla vain haluttiin perustella Israelin valtion perustaminen. Ahmaninejad määritti, ettei Israelilla ole tulevaisuutta ja että juutalaisvaltion elämä on tullut päätökseen.
Iranin presidentti väitti, että juutalaiset sionistit ovat Afganistanin, Irakin ja Sudanin sotien taustalla. Teheranin mielenosoituksessa tuhannet huusivat uhraavansa henkensä Iranin puolesta. Hallitusta puolustaneet sadattuhannet aktivistit huusivat totutun tavan mukaan kuolemaa Israelille.
Nettisivuille viestejään välittäneet iranilaiset kertoivat, että Teheranissa oli tänä vuonna uutta se, että jopa tuhannet iranilaiset suuntasivat mielenosoituksensa kärjen kotimaahan ja jatkoivat kesän alun presidentinvaalien jälkeistä protestiaan. YouTube -sivustolle lähetetyssä videossa ihmiset pitivät käsissään opposition vihreitä nauhoja.
Eri uutislähteiden mm. Reutersin ja AP:n tavoittamat silminnäkijät kertoivat nujakoinnista presidentinvaalit voittaneen Ahmadinejadin kannattajien ja vaalivoiton kyseenalaistaneiden oppositioaktivistien välillä. Iranissa todellista valtaa käyttää uskonnollinen eliitti, jonka tukena on vahva vallankumouskaarti, joka on kukistanut mielenilmaukset kovalla kädellä.

Iranin ydinaseuhka on noussut maailman valtapolitiikan keskiöön. Viime viikolla Yhdysvallat ilmoitti luopuvansa ohjuspuolustusjärjestelmästä, jota suunniteltiin Puolaan ja  Tšekkiin. Nyt USA ja Atlantin puolustusliiton, Naton johtajat odottavat Venäjältä vastapalvelusta. Toiveena on, että Venäjä painostaa Irania.
Venäjä on yksi harvoista valtioista, joilla on yhä yhteistyötä ja neuvotteluvälit Iranin kanssa. Samaan aikaan kun Yhdysvallat on kohdellut Irania rikollisvaltiona, on Venäjä käynyt Iranin kanssa kauppaa ja puolustanut Iranin oikeutta ydinteknologian rauhanomaiseen käyttöön. Venäjä on myös pääurakoitsijana Iranin ensimmäisessä, jo lähes valmiiksi rakennetussa ydinvoimalassa. Venäjän diplomaatit ovat viime päivinä arvioineet, että maan hallitus voi jatkossa kannattaa YK:ssa uusia Iran-pakotteita.

Tämän viikon alussa Israelin varaulkoministeri  Danny Ayalon ilmoitti, ettei maa ole luopunut sotilaallisesta vaihtoehdosta vastauksena Iranin ydinohjelmaan. Myös puolustusvoimien komentaja Gabi Ashkenazi muistutti, että Israelilla on oikeus puolustautua ja kaikki optiot ovat mahdollisia. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev kertoi viikonvaihteessa saaneensa vakuutuksen, että Israel ei hyökkää Iraniin. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu kävi noin kaksi viikkoa sitten Venäjällä pikavierailulla. Tuon yllätysvisiitin pyrkimyksenä oli ilmeisesti vaikuttaa Venäjään siten, että se luopuisi ohjuskaupoistaan Iranin kanssa.
© HEIKKI KANGAS

Viikko 38/ 17.09.2009
Epäpyhistä sodista Lähi-idässä

Vielä vuonna 2000 elettiin Oslon rauhanprosessin aikaa, jolloin monet uskoivat israelilaisten ja palestiinalaisten välisen rauhansopimuksen syntymiseen ja uuteen Lähi-itään, jossa kukoistavat vapaakauppa, turismi ja muu taloudellinen hyvä. Usko tähän kuitenkin väljähti, kun Israelin ja palestiinalaisten neuvottelut kariutuivat syksyllä 2000, ja siitä alkoi toinen kansannousu, intifada.
Samoihin aikoihin tulivat kansainvälisesti tunnetuiksi Afganistanin ääri-liike Taleban sekä arkkiterroristiksi nimetty Osama bin Laden ja hänen al-Qaida järjestönsä, joita Yhdysvallat on jahdannut syksyn 2001 New Yorkin pilvenpiirtäjäiskujen jälkeen. Terrorismista tuli maailmanpolitiikan keskeinen teema. Pian tämän jälkeen sodittiin myös Irakissa, jossa kukistettiin diktaattori Saddam Hussein. Asiantuntijat pohtivat tuolloin, mihin ”terrorismin vastainen taistelu” ulottuu seuraavaksi. Hyökkääkö USA Iraniin, jota myös Israel on syyttänyt pitkään ydinaseen ja pitkän kantaman ohjuksien valmistelusta?
Irakin tilanne ei ole vieläkään lauennut, USA on kuitenkin piakkoin vetämässä suurimman osan yli 100.000 sotilaan joukoista kotiin. Tähän on ollut vaikuttamassa osaltaan kasvava Amerikan vastainen mieliala. Afganistan on myös epävakaa tuoreitten vaalien jälkeen. Vakaalta vaikuttaa tälläkin erää ainoastaan se, että Lähi-itä pysyy kansainvälisissä uutisotsikoissa.

Politiikan asiantuntijatkaan eivät ole enää voineet täysin sivuttaa uskontojen merkitystä Lähi-idän kriisissä. Minun mielestäni uskonto on alueen politiikassa tärkein osatekijä. Se näyttää motivoivan ja oikeuttavan harjoitettua politiikkaa.
Lähi-idässä on olennaista huomata, että alueen eri maissa sekä poliittisissa ja uskonnollis-poliittisissa perinteissä uskonto on ymmärretty ja yhä ymmärretään kiinteänä osana yhteiskuntaa. Se ei ole erillinen osio kuten lännessä, jossa luterilaisen oppiperinteen mukaan hengellinen ja maallinen regimentti on erotettu toisistaan. Seurakunta, kirkko sekä arjen elämä on usein lokeroitu erillisiksi asioiksi.
Juutalaisuus ja islam ovat alueen kaksi pääuskontoa. Ne ovat törmänneet vahvasti 600-luvulta lähtien, vaikka aluksi profeetta Muhammed yrittikin saada sekä juutalaisista että kristityistä perustamansa uskonnon tukijoita. Kun Muhammed epäonnistui tässä tavoitteessaan, hän alkoi vainota toisten kirjan uskontojen kannattajia. Sitä voidaan pitää pyhän sodan, jihadin alkuna.
Poliittisen konfliktin ohella on selvästi siis kyse kulttuurien törmäämisestä ja kulttuurin keskeinen osa Lähi-idässä on uskonto. Islamin ja juutalaisuuden rinnalla törmäävät länsi ja itä.

Lähi-idän konfliktissa on tuotu esille, ettei kansainvälistä terrorismia ilmiönä tulisi nähdä ainoastaan terrorismina, vaan laajemmin niin sanotun modernisaation vastustuksena. Esimerkiksi arvostettu politiikan tutkija ja filosofi Francis Fukuyama on muistuttanut, miten monet keskeiset filosofit ovat pitäneet modernia demokratiaa maallistuneena muunnelmana varhaisen kristinuskon esittämästä yleisen tasa-arvon periaatteesta.
Fukuyama esitti kiistellyn teesin ”historian lopusta”. Se perustuu ajatukseen, että historia huipentuu liberaaliin demokratiaan. Islamin politisoituminen ja sen arvojen nousu ohi muiden arvojen, on Fukuyaman mukaan vastareaktio nykyajan läntiseen elämänmenoon ja globalisaatioon.
Yhtenä keskeisenä modernin yhteiskuntakehityksen edellytyksenä on pidetty sitä, että kirkko tai muu uskonnollinen hallitseva instituutio erotetaan valtiosta. Islamilaisessa ja juutalaisessa poliittisessa perinteessä uskontoa ja politiikkaa ei kuitenkaan eroteta, vaan ideaalinen valtio perustuu uskonnolliseen lakiin, islamilaisten shari’aan tai juutalaisten halakhaan, jotka kattavat kaikki yhteiskunnan osa-alueet.

Muslimimaailmassa esitettiin 1900-luvun alussa vaatimuksia islamiin pohjautuvasta yhteiskuntajärjestelmästä. Islamistit näkivät uskonnon ideologiana, jolla voitaisiin ratkaista poliittisia ongelmia. Tämä linja on viime vuosikymmeninä ollut jälleen kovasti vahvistumassa. Islamin laeista ollut tullut tärkeä osa ideologista taistelua, joka suuntautuu vahvasti Israelia vastaan. Tämä pyrkimys on keskeinen vaikuttaja Lähi-idän kiistassa. Se on osa ääri-islamistien epäpyhää sotaa Israelia ja laajemmin länttä vastaan.
© HEIKKI KANGAS

Viikko 37/ 10.09.2009
Veriuhriväittämistä

Elokuun lopulla Israelissa alkoi diplomaattinen vääntö Ruotsia vastaan, koska maan suurin iltapäivälehti Aftonbladet julkaisi Israelin armeijaa syyttävän artikkelin. Jutun mukaan Israelin sotilaat olisivat surmanneet terrorismista epäiltyjä palestiinalaismiehiä ja ottaneet heiltä sisäelimiä. Artikkelissa kerrottiin, että nämä surmattujen elimet olisi sitten käytetty siirrännäisinä juutalaisille potilaille.
Israelin hallitus reagoi jutun julkaisemiseen ja vaati Ruotsin hallitusta tuomitsemaan artikkelin, jonka väittämiä ei ole kyetty osoittamaan todeksi. Esimerkiksi ulkoministeri Carl Bildt kieltäytyi kritisoimasta artikkelia, koska ”Ruotsin hallituksen tulee vaalia tiedonvälityksen ja puheen vapautta”. Kuitenkin samainen hallitus sulki helmikuussa 2006 nettisivuja, joilla julkaistiin suuren kansainvälisen konfliktin aiheuttaneita tanskalaisia pilapiirroksia islamin profeetta Muhammedista.
Pääministeri Bildtin oli tarkoitus mennä Israeliin valtiovierailulle, mutta hän perui syyskuun alussa lähtönsä vedoten yhteensattumiin. Taustalla vaikutti ilmeisesti tämä lehtikiista. Bildt olisi saanut Israelissa kylmän vastaanoton.

Monien israelilaisten asiantuntijoitten mukaan kyse on paljon muusta kuin ilmaisun vapaudesta. Israelissa perätään tiedottamisen tasapainoa. Itse asiassa ruotsalaisartikkelin kirjoittaja itsekin sanoi pian kritiikin jälkeen Israelin radiossa, ettei hänellä ole todisteita väittämilleen, vaan perusti tietonsa palestiinalaisperheen haastatteluun. 1990-luvun alussa kuolleen palestiinalaississin veli väitti, että hänen veljensä ruumiinosia olisi leikelty ruumiinavauksen yhteydessä. Myöhemmin veli perui toteamuksensa.
Israelissa huhujen taustalla nähdään vuonna 2000 alkaneen palestiinalaisten toisen kansannousun tapahtumat. Joulukuussa 2001 palestiinalaishallinnon virallinen äänenkannattaja, Al-Hayat Al-Jadida väitti, että Israelin miehityshallinto varastaa palestiinalaisten marttyyrien ruumiinosia käyttääkseen niitä Israelin sairaaloissa elinsiirtoihin juutalaisille.

Tällaiset niin sanotut veriuhriväittämät mm. pääsiäisleivän valmistaminen kristittyjen lasten verestä eivät ole uutta juutalaisten historiassa. Nämä valheelliset teesit mukaan lukien kaivojen myrkyttämiset ja syyttäminen ruton levittämisestä kristittyjen keskuuteen saivat keskiajalla aikaan valtavia juutalaisvainoja. Satoja tuhansia juutalaisia kidutettiin ja surmattiin.
Samainen palestiinalaislehti al-Jadida väitti vuonna 2003, että Israelin agentit rohkaisevat Länsirannalla ja Gazassa arabinuoria ryhtymään huumeiden käyttäjiksi. Kirjoituksen mukaan niille palestiinalaisille, jotka todistavat olevansa huumeriippuvaisia, olisi maksettu noin 900 euron suuruisia palkkioita. Samoihin aikoihin palestiinalaisten talousministeri väitti, että Israel on toimittanut palestiinalaislapsille 200 tonnia purukumeja, jotka on terästetty huumeilla. Ministerin mukaan tällaiset purukumit tekevät lapset kyvyttömiksi jatkaa sukua.
Vuonna 2005 palestiinalaisten ympäristöhallinnon kansliapäällikkö vakuutti, että Israel surmaa hitaasti palestiinalaisia tuottamalla markkinoille ruokaa, jossa on runsaasti karsinogeeneja. Hänen mukaansa toinen israelilaisten yleinen tapa sairastuttaa palestiinalaislapsia on elektroniset pelit, joista vapautuu radioaktiivista säteilyä. Palestiinalaisten YK-edustaja väitti muutamia vuosia sitten, että Israel lähettää arabimiesten houkutukseksi kauniita naisia, jotka tartuttavat AIDSia.
Israelilaisten mukaan tällaiset herjaukset tuottavat vahinkoa vain siinä tapauksessa, että läntiset tiedostusvälineet ottavat valheet todesta ja antavat niille tilaa.
Israelilaisia on Aftonbladetin tapauksessa sapettanut se, ettei Ruotsin hallitus nähnyt tarvetta pahoitteluun. Aftonbladetin päätoimittajan mukaan jutussa ei rikottu hyvää lehtimiestapaa. Euro Newsin haastattelussa päätoimittaja kielsi kritiikin, koska se oli hänen näkemyksensä mukaan ”juutalaisen propagandakoneiston tuote”.

Kohuartikkelin taustalla on vaikuttanut tuore tapaus Yhdysvalloista. Siellä oikeuden eteen joutuu lähiaikoina rikollisliiga, johon kuului myös ortodoksijuutalaisia rabbeja. Heitä syytetään laittomasta elinten myynnistä.
Israelilaislähteitten mukaan Ruotsin ulkoministeriö olisi vuonna 2001 rahoittanut tutkivaa journalismia, jossa jäljitettiin varastettujen elinten kauppaa Israelissa ja palestiinalaisalueilla.
Israelissa jotkut ministerit ovat esittäneet boikottia ruotsalaistuotteille. Maariv –lehti kirjoitti äskettäin pääkirjoituksessaan blondien rasismista juutalaisia kohtaan. Artikkelin mukaan Ruotsin hallitus olisi tuominnut kirjoittelun, jos kyseessä olisi ollut muslimiin kohdistuva huhu.
© HEIKKI KANGAS

Viikko 36/ 03.09.2009
Keskusteluja rauhanhankkeesta ja Iranista

Tämän viikon alussa palestiinalaisten johto käsitteli kokouksessaan Israelin tuoreinta rauhanaloitetta, jonka pääministeri Benjamin Netanjahu lanseerasi viime viikolla Ranskassa ja Englannissa. Netanjahu esitti, että Israel jäädyttäisi kiisteltyjen uudisasutusten laajentamiset määräajaksi. Tuona aikana selvitettäisiin, löytyykö palestiinalaispuolelta kumppania, joka todella haluaa rauhaa.
Palestiinalaiset tyrmäsivät tämän aloitteen, samoin kuin kesän alussa Netanjahun lupaukset itsenäisestä Palestiinasta Israelin rinnalla. Israelin johtajan edellytyksenä on, että palestiinalaiset luopuvat toiveistaan omaan armeijaan.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama puhui alkukesästä Egyptissä sovittelusta muslimimaailman kanssa. Presidentin mukaan väkivaltaiset ääriryhmät ovat käyttäneet hyväkseen muslimimaailman ja lännen välisiä jännitteitä. Obama ajattelee, että islam ei kuitenkaan ole keskeinen osa ongelmaa vaan pikemminkin osa rauhanrakennustyötä. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen ja islamin ei tarvitse kilpailla keskenään. 
Obaman puhetta seurattiin tuolloin hyvin tarkkaan islamilaisissa maissa ympäri maailmaa, samoin Israelissa. Obama on painostanut Israelia kipeisiinkin kompromisseihin, jotta uudet neuvottelut saadaan alulle. Yhdysvaltain uusi lähestymistapa on ilahduttanut maltillisina pidettyjä muslimivaltioita, mutta tiukan linjan maat kuten Iran jatkavat tiukasti USA:n vastustamista eivätkä usko sovittelun mahdollisuuksiin.
USA läheinen kumppanuus Israelin kanssa harmittaa suurta muslimimaailmaa. Nyt odotetaan, että Obama pystyisi luotaamaan Israelin ja palestiinalaiset irti tuskallisen sotaisasta historiastaan. Obama on peräänkuuluttanut, että Israelin on hyväksyttävä Palestiinan valtio ja palestiinalaisten, myös Gazaa hallitsevan kovan linjan Hamasin, on tunnustettava Israelin valtion olemassaolo. Presidentti on vaatinut Israelia lopettamaan uusien siirtokuntien rakentamisen palestiinalaisalueille.
Yhdysvaltain ja muslimien suhdetta hiertävät Lähi-idässä myös Irakin sekä Afganistanin sodat. Toisaalta monet amerikkalaiset tuntevat edelleen syvää epäluuloa islamia kohtaan vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen.
Israelin pääministeri piti Obaman tavoin kesän alussa tärkeän linjapuheen. Hän taipui ensimmäisenä Israelin johtajana virallisesti lupaamaan Palestiinan valtion Israelin rinnalle, jos palestiinalaishallinto presidentti Mahmoud Abbasin johdolla tunnustaa Israelin juutalaisvaltion luonteen. Tätä Abbas ei ole kuitenkaan tehnyt, vaan vaatii edelleen reunaehtonaan, että Israel luopuu siirtokuntien rakentamisesta Länsirannalle.

Viime päivinä on Israelissa lisäksi keskusteltu vakavasti Iranin ydinohjelmasta. Kansainvälisen atomienergiajärjestön, IAEA:n egyptiläinen johtaja Mohammed El Baradei väitti tällä viikolla, että Iranin ydinaseohjelmaa on liioiteltu. Hänen mukaansa hankkeesta ei ole todisteita. Asia on jälleen ajankohtainen, kun Iranissa jatkaa kovan linjan hallitus ja YK aikoo ottaa pian uudelleen käsittelyyn Iranin vastaiset pakotteet.
Iran on väittänyt koko ajan, että se vain haluaa tuottaa energiaa ydinvoimalla. Maan energiantarve voitaisiin kuitenkin täysin tyydyttää öljyllä. Iran on maailman suurimpia mustan kullan tuottajia.
Iran on luvannut jatkaa neuvotteluja ydinohjelmastaan, mutta ei ole suostunut muutamaan vuoteen atomienergiajärjestön tarkastuksiin ydintutkimuslaitoksissaan.
Obama on kyllä koettanut aukoa uusia suhteita myös USA:n arkkiviholliseen Iraniin, mutta toistaiseksi ilman menestystä. Iranin korkein uskonnollinen johto on yhä vakuuttanut syvää vihaa Yhdysvaltoja kohtaan, jonka se näkee Israelin ohella syypääksi Lähi-idän alueen kansalaisten pahoinvointiin ja huonoon taloustilaan. Yhdysvalloilla ei ole ollut diplomaattisia suhteita Iranin kanssa vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen.
Uusista rauhanaloitteista ja lähentymisyrityksistä huolimatta tämän hetken tilanne ei vaikuta optimistiselta. Ääriliikkeet ja myös palestiinalaisten maltillinen johto ärhentelevät ja Israel hallitus joutuu kiireisesti pohtimaan, millaisia uusia myönnytyksiä sen on suhteellisen turvallista tehdä. Muutoin näköpiirissä saattaa olla piankin uusi väkivallan kierre.
© HEIKKI KANGAS