Viikko 35/27.08.2009
Ramadan ja rauhanprosessi

Kun vuonna 2002 aloitin taustaraportoinnin Radio Deihin, olen muutamaan kertaa puhunut islaminuskoisten pyhän paastokuukauden, ramadanin vaikutuksista ihmisten mielialoihin ja esimerkiksi miten tuo kuukausi on usein lisännyt väkivaltaista intoa toisuskoisia vastaan. Tämän vuoden ramadan alkoi viime viikolla.
Palestiinalaisarabien iskut tai iskuyritykset ovat olleet karua arkea vuosikymmenien ajan. Noihin iskuihin Israel on vastannut välillä kovaakin. Väkivalta on estänyt osapuolia etenemästä uusiin rauhanneuvotteluihin.
Paastokuun aikana Lähi-idän muslimit pitävät isoja rukoustilaisuuksia päämoskeijoissa. Islamin opetuksessa todetaan, että ramadanin tarkoitus on kääntää ihmisen ajatuksia Jumalaan pyhyyteen ja hyvyyteen. Kuitenkin jos paasto on perinteitten pakottamaa, ihmistekoista ponnistusta, hengellisen puhdistautumisen asemasta ihmismieli täyttyykin katkeruudella ja vihalla, joka sitten ääri-ilmiönään lietsoo pyhää sotaa toisuskoisia vastaan. Jos ei ole selkeästi Jumalalta saatua rauhan näkyä, ihmisen niin sanottu oikeudenmukaisuuden vaatimus vain huutaa kostoa koston perään.
Ramadanin paaston aikana oikeaoppinen, aikuinen muslimi on koko kuukauden syömättä ja juomatta auringonnoususta laskuun. Illat ja yöt ovat syömistä ja juhlimista varten. Erityisesti Israelissa on viime vuosina saatu kokea, että ramadanin aikana tunteet saavat vahvan vallan, jolloin on ollut rajujakin väkivaltaisuuden aaltoja. Pyhä sota, jihad on saanut juutalaisuudesta konkreettisen kohteen. Useina vuosina Israelin viranomaiset ovat varautuneet pommi- ja aseiskuihin, ja sulkeneet koko ramadanin ajaksi palestiinalaisalueet hyvin tiukkaan valvontaan.

Jerusalemin Vanha kaupunki on ramadanin aikana jännitteinen. Kaupungin ympäristön arabiasutuksissa ja läntisessä, juutalaisten asuttamassa Jerusalemissa rajapoliisit ja sotilaat tarkastavat totutun kaavan mukaan julkisiin rakennuksiin menijöitä sekä kauppakaduilla ja torialueilla liikkujia. Vanhan kaupungin temppelialue on ollut viime viikot rauhallinen, vaikka kaupungin poliittisesta tulevaisuudesta ja niin sanottujen siirtokuntalähiöitten rakentamisesta kohistaan koko ajan. Levottomuus ei estä juutalaisia käymästä Itkumuurilla päivästä päivään rukoilemassa. Muurin keskeiset osat rakennutti Jeesuksen aikalainen, kuningas Herodes. Temppelivuoren näkyvimmät osat muurin ohella ovat kaksi 600-luvulla rakennettua moskeijaa, kultakupolinen Kalliomoskeija ja Al-Aksa.
Vaikka Jerusalem on toistaiseksi kokonaan Israelin hallinnon alla, käytännössä Temppelivuorta isännöi palestiinalaisten nimeämä islamilainen neuvosto. Usein se ei salli edes Israelin viranomaisten eikä arkeologien käydä tarkistamassa herkkien uudistustöitten etenemistä. Eikä Israelin hallitus ole halunnut lisätä jännitettä menemällä alueelle voimakeinoin.
Nyt alueen rakentamisessa on väliaikainen tauko. Ramadanin aikaan rukoilijoitten määrä temppelialueella on yhtenä päivänä voinut olla jopa vilkkaimmillaan satoja tuhansia. Nyt liikkumista on rajoitettu turvallisuussyistä.  

Tulevat viikot näyttävät, onko tämänkertaisella muslimien paastolla poikkeuksellisesti mieliä rauhoittava vaikutus. Edessä ovat toivon mukaan pian neuvottelut palestiinalaishallinnon presidentin Mahmoud Abbasin ja Israelin hallituksen välillä. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on parhaillaan Euroopassa hakemassa taustatukea rauhanaloitteelleen, joka saattaa sisältää Länsirannan juutalaisasutusten rakentamisen jäädytyksen vuoden ajaksi.
Neuvotteluasetelmaa ei kuitenkaan helpota se, että palestiinalaisten äärijärjestöt ovat aktivoituneet uudelleen tammikuisen Gazan sodan jälkeen ja alkaneet jopa taistella keskenään. Viime viikolla alueella sai surmansa yli kaksikymmentä ja haavoittui parisensataa palestiinalaista, kun valtaa pitävä Hamas –ryhmä hyökkäsi pienen sitäkin radikaalimman ryhmän kimppuun. Tämä al-Qaidalta vaikutteita saanut ryhmä julisti Gazan emiirikunnaksi, jossa olisi astunut voimaan erittäin tiukan islamistinen sharian laki.
”Jumalan sotilaat” -ryhmän johtajat katsovat, että ääriryhmät Hamas ja Jihad ovat toimineet väärin pitäytyessään jonkinasteisessa tulitauossa Israelin kanssa. Kuitenkin Hamasille tulitauko merkitsee lähinnä taktista paussia, jolloin voimia kootaan uutta taistelun vaihetta varten.
Tällaista strategiaa Israel ei tule hyväksymään. Hallitus haluaa, että palestiinalaiset pistävän itse täyden sulun väkivaltaisuuksille. Muutoin armeija todennäköisesti jatkaa voimakkaita vastaiskuja ääriryhmien tukikohtiin.
© HEIKKI KANGAS

Viikko 33/ 13.08.2009
Israelin turva-aidasta

Leijonanosan Lähi-itään liittyvästä tiedostuksesta on saanut viime aikoina Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman painostusvaateet Israelin uudisasutusten jäädyttämiseksi Länsirannalla sekä kansainväliset toiveet rauhanprosessin elvyttämiseksi. Näköpiirissä ei ole kuitenkaan mitään sellaista ratkaisevan uutta, joka lähentäisi kiisteleviä osapuolia.
Itse olen kevään ja kesän aikana käynyt useita kertoja Länsirannalla tapaamassa sekä palestiinalaisia että juutalaisia. Ulkoisesti tilanne vaikuttaa asutuksissa rauhalliselta, mutta pinnan alla on selvästi jännitteitä, jotka voivat roihahtaa vain huhujenkin perusteella yhteenotoiksi. Yksi tällainen kuuma teema on Jerusalemin temppeli ja juutalaisten suunnitelma sen uudelleen rakentamiseksi. Arabit väittävät, että juutalaiset aikovat tuhota Vanhassa kaupungissa temppelin tieltä heidän moskeijansa.
Viime vuosina Israelin turva-aidasta on kirjoitettu paljon. Nyt se on uutisissa taka-alalla, mutta turvalinja on Israelin viranomaisten mukaan selvästi osoittanut tarpeellisuutensa ja pelastanut satoja ihmishenkiä. Palestiinalaiset nimittävät aitaa ja sen sementtimuurin osia apartheid- eli rotusortoaidaksi.
Tätä turva-aidan taannoista polemiikkia pohdiskelin tälläkin viikolla vieraillessani eteläisen Juudean eteläosassa Hebronin lähellä. Aidasta on valmiina noin 400 kilometriä, Israelin hallituksen suunnitelmissa on rakentaa reilut 300 kilometriä lisää.
Aidan rakentaminen alkoi vuonna 2002. Ensimmäinen 110 kilometrin osuus sähköistetystä teräsaidasta, joka kriittisimmissä kohdissa vaihtuu betonimuuriksi, nousi palestiinalaisen Jeninin ja israelilaisen Afulan kaupungin väliin. Aita kaartaa sieltä Välimeren rannikkoseudulle. Rakennuskustannukset ovat yli miljoona euroa kilometriltä.
Turva-aidan teko aloitettiin Jeninin läheisyydestä, koska se oli vuosituhannen alussa palestiinalaisten ääriryhmien päätukikohta ja suuri osa itsemurhaiskijöistä lähti sieltä suorittamaan irvokasta tehtäväänsä.

Israelin hallitus pohti vuosikausia palestiinalaisalueitten selkeää erottamista Israelista turva-aidalla. Asia nousi todella vakavaan käsittelyyn syksyllä 2000, kun palestiinalaiset alkoivat kiihdyttää aseellisia iskuja ja itsemurhapommituksia juutalaisia vastaan.
Israelissa turva-aidasta vallitsee periaatteessa hyvin laaja poliittinen konsensus, mutta sen linjasta kiisteltiin välillä ankarasti, koska valittu aidan linjaus tulkitaan epäviralliseksi rajaksi. Aita noudattelee karkeasti vuoden 1967 tulitaukorajaa, jonka otaksutaan tulevan lähivuosina todelliseksi rajaksi.
Palestiinalaisten johtajat ovat vuosia puhuneet, että turva-aita on turha yritys heikentää palestiinalaisten aseellista itsenäisyystaistelua, jonka jatkolle poliittisesti maltillisena pidetty Fatah antoi viime viikolla siunauksensa.
Kaikki alueet turva-aidan sisäpuolella ovat jo nyt käytännössä Israelin kontrollin ulkopuolella. Osa Israelin oikeistopoliitikoista arkailee, että turva-aidasta tulee palestiinalaisille jatkossa vahva poliittinen lyömäase. Esimerkiksi keväällä 2000, jolloin Israelin armeija vetäytyi eteläisestä Libanonista kuin myös Gazan vetäytymisessä vuonna 2005 palestiinalaisryhmät pitivät hankkeita voittoinaan. Israel lähti heidän tulkintansa mukaan pakoon pienten sissiarmeijoitten, Hizbollahin ja Hamasin voimaa.

Mikäli turva-aita tehdään koko Länsirannan ympärille, sille tulee pituutta reilut 700 kilometriä. Ensimmäisessä vaiheessa tehostettiin Galilean ohella valvontaa Välimeren suuriin israelilaiskaupunkeihin johtavilla teillä ja poluilla.
Palestiinalaiset tekivät toisen intifadan, kansanousun aikana vuodesta 2000 vuoteen 2005 liki sata itsemurhapommi-iskua. Iskun tekijät ovat lähes kaikki lähtöisin Länsirannalta. Välimeren rannalla olevan Gazan kaistan israelilaiset eristivät jo 1990-luvulla tehokkaasti turva-aidoin.
Uutta turva-aitaa vastustavat poliitikot sanovat, että se on vain puolustustoimi eikä poista terrorismin uhkaa. He toivovat, että aita vietäisiin riittävän syvälle palestiinalaisalueelle. Se viestittäisi terroristeille, että väkivallasta on maksettava hinta: jatkuvat hyökkäykset johtavat kipeisiin maa-alueitten leikkauksiin ja vievät kauemmaksi toiveet itsenäisestä Palestiinasta.
Turva-aita on joka tapauksessa väliaikaisratkaisu yli kuusi vuosikymmentä jatkuneeseen väkivallan kierteeseen.
© HEIKKI KANGAS

Viikko 32/06.08.2009
Missä mennään rauhanprosessissa?

Viime aikoina palestiinalaiset ovat näyttäneet jälleen ilmeisen aitoja kasvojaan rauhanprosessissa Israelin kanssa. Tästä linjasta myös keskustellaan tämän viikon ajan Länsirannan Betlehemissä, jossa 20 vuoden tauon jälkeen Palestiinan Vapautusjärjestön, PLO:n suurin ryhmittymä Fatah pitää merkittävää konferenssiaan. Paikalla on presidentti Mahmoud Abbas, itsehallintoneuvoston jäseniä ja keskeisiä ulkomailla asuvia Fatahin vaikuttajia.
Sen sijaan osa Gazassa asuvista fatahilaisista ei saanut ääriliike Hamasilta matkustuslupaa. Tämä heijastui aloituspuheenvuoroissa, joissa Abbas nimitti Hamasia pimeäksi voimaksi ja sanoi, ettei sillä ole tulevaisuutta.
Fatahin keskeiset vaikuttajat ovat käyttäneet Israelin vastaisia koventuneita puheenvuoroja jo viikkojen ajan ja yksi merkki muuttumattomasta linjasta oli sekin, että Betlehemin konferenssiympäristöä koristivat lukuisat aseistautuneitten marttyyrien julisteet. Näissä kuvissa on miehiä tai naisia, jotka ovat kuolleet itsemurhaiskuissa tai taisteluissa Israelin armeijaa vastaan.
Keskustelu käynnistyi palestiinalaisten piirissä tiukempana kesän alussa, jolloin Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu piti merkittävän linjapuheen, jossa hän ensimmäisenä maan johtajana sanoi virallisesti julki, että tavoite on lähitulevaisuudessa perustaa Palestiinan valtio Israelin rinnalle. Tuon valtion tulee kuitenkin pitäytyä ilman puolustusvoimia ja sen tulee tunnustaa Israel juutalaisena valtiona. Netanjahu myös sanoi, että hän on muutoin välittömästi ilman ennakkoehtoja valmis rauhanneuvotteluihin palestiinalaisten kanssa.

Palestiinalaisjohdossa on Netanjahun puheesta lähtien keskusteltu mahdollisesta rauhanprosessin jatkovaiheesta. Alkureaktiot vaihtelivat sodanjulistuksesta yhä pitkittyvään kylmään sotaan. Abbas sanoi, ettei hän aio tunnustaa Israelia juutalaisvaltiona. Samaan aikaan hänen hallintonsa puitteissa väitetään avoimesti, että Israelin tunnustaminen ylipäätään on pötypuhetta. Rafik Natsheh on vaikutusvaltainen Fatahin keskuskomitean jäsen. Al-Quds Al-Arabi –lehden haastattelussa heinäkuun lopussa hän sanoi, että palestiinalaiset eivät koskaan tunnusta Israelin olemassaoloa! Natshehin mukaan puheet Israelin tunnustamisesta ovat median valhetta. Eli käytännössä palestiinalaisjohdon edustaja kuittaa olevansa samalla linjalla ääri-islamistisen Hamasin kanssa.
Hamas on pitänyt tammikuisen Gazan sodan jälkeen hengähdystaukoa, mutta jatkaa periaatteellisesti sotaa ja tähtää uudelleen varustauduttuaan Israelin tuhoamiseen. Natshehin haastattelun taustalla oli median olettamuksia, että Fatah olisi pyytänyt kansainvälisen painostuksen vuoksi Hamasia tunnustamaan Israelin ja sen jälkeen tulevaqn mukaan Abbasin laajapohjaiseen yhteishallitukseen. 
”Me emme koskaan pyydä toisia palestiinalaisryhmiä tunnustamaan Israelia, koska emme ole sitä ikinä tehneet myöskään Fatahissa”, aiemmin Palestiinan itsehallintoneuvoston puheenjohtajana toiminut Natsheh vakuutti.  Ainakin tämä lausunto antaa lisää kuvaa siitä, millainen on lännen maltillisena pitämä Fatah, josta odotetaan todellista Israelin rauhankumppania.

Mohammed Dahlan, Mahmoud Abbasin tärkein poliittinen avustaja ja Gazassa Fatahia pitkään johtanut turvallisuuspäällikkö, totesi palestiinalaistelevision haastattelussa maaliskuussa: “Haluan sanoa tuhannetta kertaa: Emme vaadi Hamasia tunnustamaan Israelia, koska Fatah ei myöskään sitä tee.” Dahlanin mukaan Fatah vain puhuu asiasta saadakseen kansainväliseltä yhteisöltä taloudellista ja poliittista tukea itsenäisyystavoitteelleen.
Heinäkuussa Kifah Radaydeh, Jerusalemin asioista vastaava Abbasin avustaja lohdutti palestiinalaisia toisella tapaa. Hänen mielestään amerikkalaisten uudesta roolista Lähi-idässä voidaan iloita, koska se edesauttaa palestiinalaisten lopullista tavoitetta tuhota Israel.
Palestiinalaishallinnon tv-kanavan puheessa Radaydeh huomautti:
”On sanottu, että neuvottelemme rauhasta. Meidän tavoitteemme ei ole kuitenkaan koskaan ollut rauha. Rauha on väline; päämäärä on Palestiina.”
Nämä ovat lausumia, jotka on hyvää pitää muistissa, kun seuraamme rauhanprosessin ”etenemistä”.
© HEIKKI KANGAS